Flow

 Jaa että kevät alkoi virallisesti. Mikäs siinä. Lumimyrskyn jälkeen on ollu ihan mukavia kelejä, tänään ei edes tuullut kovaa. 

Lumen ja tuulen yhteistyötä

Eilen liukastuin, olin juuri kuivaamassa vuotavia silmiäni ja astuin mustalle jäälle, jota oli laikku paljaan ja hiekoitetun asfaltin keskellä, ja rojahdin koko 90 kilon voimalla polvelle, jonka alle jäi hiekoitussepeliä. Tuli reikiä housunpolveen ja nahkaan ja sattu niin s****nasti. Onneksi olin jo tulossa kotiin, kotona lunta pussiin, jalka ylös ja lumipussi päälle. Ja onneksi ei ollut pää joka otti siihen sepeliin ja asfalttiin. Siinä kropan tärähtäessä tulin jännästi tietoiseksi keuhkoistanikin...

Ihana joogaohjaajakin muokkas ohjelmaa niin, että ei ollu polvillaan oloa 💕

Ne sade- ja myrskypäivät kyllä jotenki hidasti mua, ei meinaa päästä liikkeelle eikä tehtyä mitään. Tekis mieli vaan jumiutua sohvaan ja sit jos niin tekee niin tulee kauhean huono omatunto kun ei tee sitä tai tätä muuta. 

Oon lukenu Juha Hernesniemen muisteluita, ne poikkeaa monen muun omaelämäkerroista sillä, että se sanoo useasti olleensa tyhmä ja luulleensa liikoja itestään. Sellasista asioista yleensä vaietaan, jos ylipäätään on tullu edes mieleen. Aika mielenkiintoinen kirja kyllä, etenkin potilaskuvausten kohdalla. Oon oppinu jonkun uuden sanankin siitä, esim. hemostaasi. Kaikkia termejä googlekaan ei oikein osannut selventää, kuten etu- ja takakuoppa. Miten herkkä kapistus ihmisen aivo onkaan, yksi varomaton kosketus ja potilas ei herää enää koskaan. 

Ne miehen sukulaisen hautajaisetkin olis, mutta ei me oikein voida sinne lähteä. Pitkä ajomatka, ja jos menee junalla niin pitäs sitten kulkea taksilla pitkät matkat siellä päässä ja etsiä joku yöpymispaikkakin. Ja koira pitäs saada jonnekin hoitoon. Se on vielä sillä viikolla, mikä on miehen lomautusviikko, ja se meinas etsiä jonku työkeikan sille viikolle, ja sehän voi jatkua vaikka lauantaille asti. 

Tytön näyttökokeet lähestyy ja toivottavasti myös valmistuminen. Ostin sille kannustukseksi stetoskoopin. Viimeks ku käytiin eläinlääkärin vastaanotolla niin se niin ammattitaitoisen näköisesti kuunteli koiran sydäntä jonkun hoitajan nimikoidulla stetoskoopilla, ni aattelin että se saattas arvostaa omaa. Kuuntelin sillä omaa sydäntä, ja tuntu vähän kammottavalta kuulla se rumpsun rumpsun sieltä omilla korvilla, vaikka oonhan mie sitä verisuonten välityksellä korvissani tottunu kuunteleen sitä, kun sattuu sillä tavalla tinnittään. Koiralta kuuntelin kans, ja erotin sen wuush wuush sivuäänen, kun läppä vuotaa. Miehen sydäntä oli vaikea kuulla sen "turkin" läpi, sanoinki että sun sydän ei lyö. Se sano jaa. 

Vein äsken linnunmakkaran lintujen ruokintahäkkiin, ja siellä oli kauheasti jäniksenjälkiä.

Jänis istui maassa kerran jos toisenkin. Pari kertaa nähtykin, ja monta kertaa riistakameraan tallentunut piharusakko.