torstai 14. maaliskuuta 2024

Hankikeli

 Mulla on taas monena aamuna soinu päässä joku kappale ihan ilman mitään yhtymäkohtaa uneen tai muuhun. Tänään soi Petteri Punakuono, eilen se hirveä Kivikasvojen "Made in Finland" (Tankeros love) ja toissapäivänä joku ysärin teknohitti jonka nimeä en muista. Miksi, oi miksi? Ei mitään järkeä rallattaa heti aamusta jotain tuollasta.

Heräsin muuten siihen, kun unessa paukutin pöytää ja yritin sillä säikyttää pois tiikeriä, joka lymyili pöydän alla. 

Mut aivan mahtavia kelejä oli muutamana päivänä tässä! Kävelin kilometritolkulla ihania kantohankia pitkin peltoja auringonpaisteessa.

Osmankäämit pursuili



Eilen sitten alkoikin vesisade, jota aikoo jatkua kolme päivää ja sitten vaihtuu lumisateeksi. Mutta olishan se ollu liikaa vaadittu että tuollaiset ulkoiluilmat olis jatkunu. En tiedä ruskettuiko naama muualta, mutta posken maksaläiskä ainakin ruskettui. Ja soikio koiran hännän alla, mikä on paljaana kun haalarissa kulkee. Se ei kyl rusketu, se mustenee.

Onneksi ehdittiin kävellä junalle ja asemalta eläinlääkärille ennen kuin sade alkoi. Sydänvika on pysyny ennallaan, ja on lupa jatkaa sitä nesteenpoistolääkettä minkä alotin edesmenneen koiran lääkkeellä, kun koira on ruvennu yskimään. Keuhkot kuulemma kuulosti normaalilta, onneksi. Aivan hurmaava bullterrieri oli vastaanotolla kans jonottamassa, se heilutti häntää jokaiselle kulkijalle ja sen isäntä kertoili juttuja siitä ja edellisistä koiristaan viihdykkeeksi, kun lääkärit oli vähän myöhässä. Kyllä mulla taitaa sydämessä olla lämmin kohta (pappojen lisäksi) terriereille. Sen isännänkin saattoi kyllä luokitella papaksi, harmaa tukka ja parta oli. Ilmankos...

Mut ihan hyvä oli kun olivat myöhässä, niin sain olla lämpimässä pidemmän aikaa - mies pääsi hakemaan vasta töiden jälkeen ja siihen oli aikaa, ja alkoi se sadekin. Eläinlääkärin odotustilat on niin pienet, ettei siellä voinu turhia oleskella.

Mustarastas alkoi laulella viikonloppuna, sain jotenkuten ruuvattua sen pesälaudan saunan räystään alle. Ja ripustin yhden uuden pöntönkin, jonka ostin jo talvella. Yritin putsata vanhoja pönttöjä, mutta tahto olla jäässä avausmekanismit. Ja jotku on semmosia mitä ei voi ees avata, mutta eihän niitä luonnonkolojakaan kukaan putsaa. 

Viime vuoden ensimmäinen listaan merkattu lintulaji, sinisorsa, oli nyt vasta 25. Oli niin kylmää ettei niitä nyt alkuvuodesta näkyny kaupungissa, eilen näky tulleen tuohon kylän ojalle. 


Mun "to do"-listalta on nyt kaikki vedetty yli, pesälaudan kiinnitys oli viimeinen. Vai olikohan se joulukranssin poisotto ulko-ovesta, en oo varma. Joka tapauksessa pitäs alkaa keksiä uutta tekemistä. Sää ei houkuttele ulkoilemaankaan. 

Miehen sukulainen menehtyi tällä viikolla, se meni fyysisesti terveenä ja pirteänä dementiahoitokotiin ihan vasta muutama kk sitten, kaatui siellä pahasti mutta toipui ja nyt yhtäkkiä neljän saattohoitopäivän päätteeksi kuoli. Ruumiinavausta ei tehdä. Minusta omituista sellanen. Jäätiin miettiin että jätettiinkö kaatumisen vammat tutkimatta ja hoitamatta, mutta saadaan miettiä niitä jatkossakin, koska asiaa ei selvitetä. Tytär ja hoitohenkilökunta kai aattelee, että olis se kuollu kumminki joskus.

Sain muuten naistenpäivän kunniaksi kukkia ja suklaata! En muista oonko ikinä ennen saanu muutaku toivotukset. Ilahduin kovin. 

Ja pääsiäisruohoa on kylvettynä.

2 kommenttia:

  1. Tuosta mustarastaan pesälaudasta ottaisin ihan hirmuisen mieluusti lisätietoa, kun tässä meilläkin noita mustarastaita notkuu kovasti pihavieraina.

    Äitini vointi heikkeni myös nopeasti ensin kuntoutussairaalassa ja sittemmin hoivakodissa. Muistisairaiden olisi hyvä päästä hoivakoteihin niin ajoissa, että pystyvät vielä sopeutumaan niihin. Muuten ongelmat kolahtavat seinänä vastaan 😔. Ihan näin omana mielipiteenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mutta eihän niitä oteta niin kauan kuin jotenkuten selviävät hengissä kotonaan.
      Laitan sitten kesän aikana päivitystä, käytetäänkö lautaa ja jos, niin mihin. Se on vaan laudanpalanen johon on narulla kiinnitetty koivunoksista punottu kranssi, ja se on räystään alla niin korkeella että siihen ei sada eikä sitä ehkä petolinnut huomaa niin helposti.

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...