Rouhetta ja piihappoa

 Sääennuste näytti plussaa, mittari näytti plussaa ja luulin että olis sosekeli, mut olikin rouhekeli. Mutta kyllä kumisaappailla pääsi siinäkin kelissä. Kevät tuoksahtaa aina välillä nokkaan tuulen mukana, vaikka paikoitellen lunta on paksustikin. Pyörätiet on melko kuivia, mutta heti jos menee harvemmin auratulle tielle saati polulle, niin lunta ja päivemmällä loskaa riittää. Jäätäkin siellä alla. Ja koiran tassuja saa olla pesemässä joka lenkin jälkeen, mutta eipähän oo enää ku neljä tassua aiemman kahdeksan sijaan. 

Käytiin eilen muuttolintuja etsimässä, löydettiin pari töyhtöhyyppäarmeijaa, telkkä ja kurki. Pulmusia toivoin näkeväni, ei näkynyt. Muhkeat vesimäärät oli pelloilla. 

Maha on taas kenkkuillut, torstaina oli kunnon kipukohtaus, mut ei niin kova että olis päivystykseen pitäny lähtee. Sen jälkeen on ollu lievempiä kipuaaltoja ja välillä jopa ihan oireetonta. Etsin tuskissani apteekista jotain ruuansulatusta helpottaan (oon diagnosoinu ton ite tavan ruuansulatushäiriöksi) ja pahaa oloa lievittään, ja ostin piihappogeeliä. Se tuntuu hieman auttavan, ainakin oksettavaan oloon, mutta on se aika kamalaa nieltävää. Ei se pahalle maistu, mutta niinku olis hiekkapölyä geelissä, pöly juuttuu kurkkuun kutittaan eikä meinaa millään lähtee eteenpäin. Viimeksi tänään aamiaisen jälkeen kipuili. 

Tilasin netistä ruuansulatusentsyymiä kokeiluun, ne on vaan sikakalliita. Ja kun tää on vaan ajoittaista, välillä menee kuukausiakin ilman.

Joutaisin romukoppaan.

Mut Mummun Tyttö oli taas ilahuttamassa pari yötä, kun emäntänsä kävi Ainoareenalla konsertissa.