Hyttyspilvet on hälvenneet onneksi. Paarmat on tullu tilalle, mut ei ne pahasti häiritse, varsinkin kun välillä huitoo sähköisellä kärpäslätkällä.
Käytiin uusi reissu Siikarannassa, tällä kertaa oli kylmää ja tuulista siinä rannassa, mutta heti kun meni tien toiselle puolelle kylään, oli ihan helle. Huvittavaa ku me pukeuduttiin rantasään mukaisesti (tuuli kävi avomereltä) ja miehellä oli oikein pipo ja hanskatkin, ja sitten kun kävelyreitti kulki kylään ni siellä porukat oli shortsisillaan. Mutta metsässä oli heti sääskiä, kun tuuli laantui vähän. Ja siinä rannassakin, piti oikein hyttyssavu laittaa käryämään.
Mies piti isä-tytär- viikonloppuja, ensin yhen kans kahdessa Metallica-konsertissa ja sitten toisen kanssa kahden päivän Helsinki City Festival. Siinä välissä vaimon kanssa yksi viikko.
Sain miehen vanhan älykellon ku se osti uuden, ja se on muka mittaillu mun untakin... en tiedä miten se voi ranteesta tulkita nukunko ja miten, eikä se aina osaakaan, ottaa kevyenä unena sen, kun vaan makoilee hereillä, eikä laske kaikkia yöllisiä heräämisiäkään. Sen mukaan mun syvän unen määrä (ja joskus REM-unenkin) on liian matala, ja syvän unen jatkuminen myös. Kevyen unen määrä on korkea. Jos se olis niin ni se selittäs mun muistihäiriöitä kyllä. Vaikka en kyllä luota kelloon muussa kuin ajan näytössä... askeleitakin se mittaa vähemmän kuin puhelin, vaikkei puhelin oo ees aina mulla mukana. Nytkin sanoo että niitä on 6411 kun puhelimen laskurissa on melkeen 6800.
Niin ja herätyksessä se on kans hyvä. Nyt ku mies on heränny neljältä aamuisin (jääräpää pomo kun määräsi väen lomautettavaksi, eri aikohin 1vko jokainen, eikä kuunnellu asioista paremmin perillä olevia ni sinne tuli jumalaton kaaos, töitä on sikana ja työntekijöitä liian vähän ni joutuu nyt sit paiskiin ylitöitä, kun jäärä joutu myöntään että lomautukset on tarpeettomia ja ne loput peruttiin) ni en taho saaha nukutuksi ja sitten kun saan, nukun liikaa. Nyt laitoin puol ysiltä herätyksen ja se oli hyvä juttu.
Miten muotoilisin vastauksen.. Ajattelemalla ajattelemalla en ole ajatellut, milloin olisin onnellisimmillani (sekavaako? 😄), mutta huomaan olevani kaikkein onnellisin silloin, kun Poika on käymässä.
VastaaPoistaVaikka kukaan ei puhuisi mitään; yksi katsoo tv:tä, toinen lukee, kolmas räplää tietokonetta, niin silti olen silloin onnellinen. Minulle rakkaimmat ihmiset ovat lähellä - käden ulottuvilla. Kuka tahansa voi yhtäkkiä sanoa ääneen "olette rakkaita" tai "tykkään teistä", halata ohi mennessä.
Rakkaita ihmisiä on toki paljon muitakin ja heidän hyvin- tai pahoinvointinsa ja elämänsä on tärkeää ja vaikuttaa minunkin elämään.
Parasta päivässä, mihin aikaan tahansa, on se kun katson tästä omalta paikalta ulos ikkunasta ja nään alati muuttuvan maiseman - se muuttuu joka päivä, kiitos luonnonkierron.
Tunnistan tämän! Just se, että ne rakkaat on siinä, ei se muuta tarvi.
PoistaNiin se on, onnea ei voi säilöä. Mutta muistot pysyvät...
VastaaPoistaOnnellisia hetkiäni ovat ajat hyvien ystävien kanssa ja tietysti vesijuoksu aamuisin järvessä. Tyyni järvi ja kaikki maailman rauha ympärillä.
Mutta pidän myös yksin olosta, oma rauha ja hiljaisuus, hyvät kirjat ja hyvää ruokaa. Pysähtynyt maailma...
Aamuhetket on muutenkin ihania (kesällä etenkin) ja ihanuus varmasti moninkertaistuu järvessä... ja hyvä kirja on varsin hyvä onnenlähde silloin kun ei ulkona ole olosuhteet kohdallaan. Ja eihän sitä voi aina ulkonakaan kävellä.
Poista