Oonpa ollu viime aikoina tosi laiskana blogimaailmassa. Mut niin muussakin maailmassa, millähän sitä sais itteensä vähän virtaa?
Masis yrittää päälle, taistelen sen kanssa joka päivä. Oon yrittäny olla herkuttakin, että sais olon vähän keveämmäksi kun Lapissa sitten pitäs jaksaa patikoida, jos on kelejä. Tai tottahan siellä patikoidaan vaikka sataiskin, mutta ehkä ei niin paljon. Mutta siis herkuttomuus ja masis on tupla-ankeus.
Ystävä kävi ja vei mut metsään, se kyllä piristi hetkeksi. Sanoin sille, että en oo ees kanttarelleja saanu kerättyä, siellä ne on mettässä, ja sitten mentiin keräämään ne pois. Löyty paljon vajaan 3 km:n kävelyn matkalta.
Samalla reissulla Jesperikin oppi yhtäkkiä, että se voi syödä mustikoita suoraa varvuista (aiemmin se oli syöny vain jos sille kädestä tarjos) ja sittenhän se olis vaan ahminu mustikoita eikä liikkunu mihinkään. Sellasta se nyt on ollu sitten, metsässä kulkeminen. Jumittelua. Välillä oon vaan pysähtyny ja ottanu meditoinnin kannalta sillävälin ku koira syö mustikoita.
Vanha koira ei silleen jaksais enää nuoren koiran intoa...
Tänään onkin vaihteeksi sateinen päivä. Käytin hyödykseni sitä ja keräsin lehtokotiloita, ne on lisääntyny yhtäkkiä ihan julmetusti. Tällasella sadekelillä ne on näkyvissäkin, sai poimia melkein kuin jotain marjoja. Mulla oli peltisessä maitotingissä kiehuvaa vettä (eihän se kiehuvana tietenkään kauaa säilynyt) ja sinne nakkelin kotilot, haisi ihan jolleki simpukkakeitolle. 176 laskujeni mukaan sain kypsennettyä, ennenkuin tuli toinen tuholaistorjuja:
Maanantaina (vai olikohan se tiistai no ihan sama) yritin mennä kerään omenia, ni huomasin kauheen ampiaistrafiikin kukkapenkissä. Siellä oli iso reikä maassa ja ampparit meni sisään ja tuli ulos. Olin ihan AAAAA ja soitin tuholaistorjujalle, saivat mahdutettua meät tälle päivälle. En kyllä tiedä tuliko siitä hommasta yhtään mitään, ku ei se muka löytäny pesää. Myrkytti kylläkin ja jotain sumujäätä (ehkä samaa millä jäädytetään syyliä?) suihkutti, että jos hyvin käy niin kuningatar kuoli. Muussa tapauksessa meillä on entistä kiukkuisempia maa-ampiaisia.
Jesperi kun tahtoo olla vähän semmonen kärpästennapsija, kaiken pörisevän yrittää napata ja onhan se vähän ikävää jos se saa ampiaisenpiston suuhunsa. On kyllä melko oppivainen, saattas loppua napsiminen siihen.
Mut joo, nyt on parempi pysytellä sisätiloissa ja liikkua mahdollisimman vähän pihalla, vaikka ilman pitäiskin kirkastua kohta.
Teillä on oikein eläintarha pihassa. Harmi, että teillekin on tullut niitä lehtokotiloita, sitä taistelua minäkin kävin muutaman vuoden. Jostain ne ilmestyi, sitä ennen ei ollut lainkaan. Meillä kyllä polettiin ne, nopeasti ja tehokkaasti lämmityskattilan kovassa tulessa.
VastaaPoistaTäällä ei ole sitä ongelmaa, tuolla kävelytiellä olen nähnyt muutaman kerran pari lehtikotiloa, suuntaavat rivitaloalueelle.
Noita maa-ampiaisia meillä ei ollutkaan koskaan.
Täällä suorastaan luonto tulee silmille! Ampiaispesän hävitykseen lähettivät nuoren pojan, joka ei jaksanu kaivaa tarpeeksi ja tänään vaadin että sieltä tulis joku oikeesti hoitaan sen homman. Ulkona ei uskalla olla ja huomenna on tulossa Mummun Tyttökin hoitoon, sekin on pidettävä vaan sisällä sitten jos ulkona pörrää verenhimoisia petoja.
PoistaAika inhottavia nuo maa-ampiaiset, en oo tienny mokomista ollenkaan. Toivottavasti saavat myrkytettyä!
VastaaPoistaTytön eka koira söi marjat varvuista, jopa viinimarjoja : )
Koirat on sekasyöjiä :) Ampparit on nyt saatu pois, siellä oli jalkapallon kokoinen pesä. Useamman tuhannen ampiaisen yhteiskunta, sano hävittäjämies.
PoistaIhanaa tuollainen koiran mustikansyönti 💖. Meidän Pixie popsi nuorena kaikki metsämansikat kasvupaikoiltaan. Nykyisin ne eivät kelpaa edes lautaselta tarjottuna.
VastaaPoistaAmpiaiset ovat tähän vuoden aikaan ikäviä kavereita. Eivät siis kavereita ollenkaan 😔
Onhan se tavallaan ihanaa, mutta vähän turhauttavaakin. Tänään istuin keskellä polkua kivellä ja odotin, että koira(t) saa syötyä mustikoita tarpeekseen. Mutta mikäs siinä oli istuskellessa, aurinko paistoi ja mukava tuuli kävi.
PoistaAmpparit on sensijaan ollu sitkeitä, siinä ne on pyörineet tähän päivään asti. Löysin vanhaa muurahaismyrkkyä jonka liotin veteen ja nakkasin sinne reikään, minkä ne oli tehny - en tiiä oliko semmonen ees laillista, mut nyt illemmalla ei näkyny yhtään ampiaista.