Kuukiurusta

 Eilen kävin pitkän kävelyreissun pitkin mettiä ja peltoja (pelto oli jäässä, en muuten olis lähteny sinne käveleen) ja kuulin kiurun. Taisin nähdäkin. Mummokoirakin jaksoi melkein koko matkan kävellä, viimeisen kilometrin taittoi pussissa. 

Jesperi on ajeltu kesäkarvaan.

Viikset jätin. Ihan vain koska minusta on hauskaa kun koiralla on viikset. Sellaset snautseriviikset. Jo aiemmin ajelin sen varpaat paljaaksi, kun lumi ja kura tarttui niihin, näytti niinku sillä olis ollu housut joista pilkistää tassut.

Lueskelin toisten blogeja, mutta en osaa enää oikein kommentoidakaan. Kevät on tullut muuallekin kuin meille, ja se on kyllä ihanaa. Marraskuussa tuntui, että se ei ikinä tule, mutta nyt vähän kauhistuttaa miten aikasin se kuitenkin tuli. Viikonloppuna nähtiin sitruunaperhonenkin, ja on vasta maaliskuu.

Hienoja tähtitaivaita on ollut, niitä oon ihastellut koiria iltapissillä käyttäessäni. Oon jopa opetellut kolmen uuden tähden nimen; Alnitak, Alnilam ja Mintaka, Orionin vyön kolme tähteä. Seurannut Marsin ja Jupiterin matkaa taivaalla.

Meillä on ihan jumalattomasti naakkoja. Taivaan pimentävä parvi tulee joka aamu heti, kun oon käyny täyttämässä linnunruokapaikan. Aina siellä maassa jotain on, ja ne syö kaiken pois. Ei jää muuttomatkalta palaaville peipoille mitään. Tosin yks peippo on talvehtinut täällä, sillä on jalka kipee ja siitä tunnistan. En oo kyllä nyt vähään aikaan nähny sitä tässä, mutta kun ei oo lunta niin se varmaan löytää muualtakin ruokaa. Ainakin kaksi eri lehtopöllöä huhuili tossa talvemmalla tässä lähellä. Myyriä näyttäs olleen ainakin talvella, jäljistä päätellen. Ja yksi tyhmänrohkea hiiri käy kanssa linnunruokapaikan alla keskellä päivääkin. Yleensä ne vilahtelee nopeesti ulos ja sisään kolostaan, tämä ihan rennosti chillailee eikä sillä oo kiire mihinkään. 

Ihmistä aina väsyttää, ja kuitenkin se tänäaamunakin heräsi viideltä eikä löytänyt kunnon asentoa. Jonkulainen sisäinen stressi tuntuu olevan kanssa. Ja sunnuntaina oli taas semmonen päivä, että sydän hakkas niin että älykellokin luuli mun treenaavan :D ei se tienny, että mie vaan raahustin hitaasti kävellen mäkeä ylös. 

Vähän oli kriisinpoikastakin taas parisuhteessa, etin jo asuntoa. Löysin hauskan ja halvan yksiön kirkon yläkerrasta! Ai siellä sais olla rauhassa, ei olis seinänaapurit kiljumassa ja ryskäämässä. Mut ei ne varmaan ateistia ottas sinne, jolla on nytteki päällä The Satanic Templen verkkokaupasta ostettu paita. Kriisistä kyllä selvittiin eikä tarvinnu muuttaa. Mut hyvä tietää että mun lompakollekin sopivia asuntoja on olemassa, vaikkei ihan tässä nurkilla. 

Olin ilahtunut kun Cleevesin uusin tuli (olin varannu sen kirjastosta) mutta se oli pettymys, kun tarina on sama kuin juuri katsotussa teeveesarjassa. On tylsää kun tietää, kuka seuraavaksi kuolee ja kuka on syyllinen.