perjantai 13. kesäkuuta 2025

Rantahiekkaa ja jotain muuta

 Kesä on jo pitkällä, ja ensimmäinen Siikarannan reissukin tehtynä. Vilpoisaahan siellä oli, ja jonkin verran sääskiäkin, isoja sellaisia. Mutta ainahan siellä on ihanaa käydä! Myrsky oli kaatanut puita ihan hiljattain, metsä oli aika rujon näköinen.


Porissakin käytiin käveleskelemässä, mie toivoin näkeväni mustavariksen, mutta näinkin räyskän. Elämänpinna! Olen miettinyt, miten sen erottaa tiirasta kun sen mahdollisesti joskus näkee, mutta erehtymisen vaaraa ei totisesti ollut, niin iso se oli. 

Koirarannalla tavattiin toisia kiinanharjakoiria, ja meän vanha mummokoira oli aikasen ärhäkkä ensalkuun, mutta kun muut ei siitä säikähtäny niin sitten se köpötteli muina mummoina siellä porukan mukana.




Pihalle tuli keväällä lehtiruusukkeita, joita arvuuttelin ja säästelin trimmeröinniltä. Yhestä tuli suolaheinä, yhestä lienee tulossa sormustinkukka ja yks paljastui valkoiseksi illakoksi.


Ihana kukka, ja suloisen tuoksuinen! Kannatti säästää. On se suolaheinäkin kaunis, mutta tää oli iloinen yllätys. Mistä lienee kulkeutunut meidän pihalle. Mutta tulihan siihen lähelle yllättäen viime kesänä se sormustinkukkakin. 

Rahanmenoa; vanhan talon vanhat viemäriputket(kin) kaipailis uusimista. Tukoksen avaamiseen tarvittiin jo ihan ammattiputkimiestä, ja seuraavaksi tullaan kuvaamaan putki että onko se jo ihan toivoton tapaus vai vieläkö voitas vähän aikaa mennä niillä. 

Ja vanhan talon vanhat oviaukot! Ostin uuden hyttysverkon meän ulko-oveen, ja voi onneton miten hankalaa sitä on sovitella oviaukkoon, joka ei ole säännöllisen suorakulmion muotoinen. Emmätajuu miten se oikein on vinksallaan, yhen kulman ja reunan ku saa nätisti niin toisesta kinnaa tai lerpattaa. Yhellä hetkellä näyttää ku alaosasta pitäs leikata pois kymmenen senttiä ja toisella hetkellä vain viis tai ei yhtään. Jos olisin tehny niinku ohjeissa eli mitannu oven ja leikannu verkon ensin ja sitten vasta sovitellu oveen, niin takuulla olis saanu lähtee uuden ostoon. 

Vein miehen ja tytön junalle, ne lähti Helsinki City Festivaliin ja mie sain onnellisena jäädä tänne tekeen mitä huvittaa. Nyt teen kanasalaatin ja sit meen trimmeröimään tai ehkä päikkäreille tai lenkille. Saa nähdä.


2 kommenttia:

  1. Hienoa, että olette jo ehtineet reissunkin tehdä lempipaikkaanne.

    Vanhassa talossa on kyllä jatkuvasti jotain korjattavaa. Siinä yksi syy, miksi minäkin yksin jäätyäni muutin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja sittenku toinen asuinkaveri on semmonen, joka keskittyy (mun mielestä) epäoleellisiin asioihin ja panee rahansa menemään eikä säästä tarpeellisiin menoihin...

      Pääsen enskuussakin Siikarantaan, meillä on tyttöjen reissu tiedossa :)

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...