Pihalla on vilskettä; sisiliskoja, sammakoita, vaskitsa, kyitä...
Muut menettelee, mutta koirien takia me katotaan niitä kyitä vähän viistoon. Tein joku aika sitten sisiliskoille lämmittelypaikan orvokkipadan viereen, mutta nyt siihen onkin ruvennut asettumaan käärmeitä. Iso käärme ja vauvakyy.
Kuvassa isokyy. Otin sitten hommakseni raivata nuo oksat ja ranganpätkät tuosta pois ja trimmeröin vielä kasvillisuuden lyhyeksi. Orvokkipadan takana oli muutakin puurojua, mm. vanha laho linnunpöntön puolikas, ja siellähän se pöntössä piileksi se vauvakyy. Hyvän piilon oli löytännä. Odotin että luikertelee pois (hetken kyllä tuijotti minua tuimasti ennen kuin häipyi) ja tuhosin hyvän käärmeenpesän. Vähän kyllä pelotti että jos en huomaa ja iskee käteen hanskan läpi, ja sitten kun arkana touhusin niin yhtäkkiä viereisestä vaahterantyngästä putosi kaarnanpalanen viereen (se puu kaadettiin joku vuosi sitten ja nyt siitä parimetrisestä tyngästä tippuu kaarnat) ja säikähdin kamalasti. Ehkä kuvittelin että sieltä se käärme nyt tiputtautuu mun niskaan...Hellejakso tuli vietettyä lähinnä sisätiloissa, koirien lenkitys typistyi minimiin. Pari kertaa uimassa kävin. Pari yötä sitten osui ukkonen kohalle. Valvoin salamia ihaillen, sain jopa videolle ku niitä räpsy koko ajan.
Kulttuuria harrastin yhden kesäteatterireissun verran.
Puutarhakuulumisia sen verran että eka kesäkurpitsa kypsyi - maistui niin pahalle että heitin roskiin. Juuri mikään siemenestä kylvetty ei oo kasvanu peukalonmittaa isommaksi paitsi ruusupapu ja krassi. Kotiloita kerätty vajaat kuusi tuhatta, mutta ei se missään näy.


Kyyt ovat itsestään saatanasta, ainakin koirien kannalta. Toki näille Luojan luomille on oma paikkansa rottien ja muiden tuholaisten hävittämisessä, mutta sitten kun lakavat käymään liian tuttavallisiksi, on parasta hävittää ne. Enkä tarkoita tappamista, vaan siirtämistä tarpeeksi kauas, olkoonkin että se on astetta hankalampaa kuin lapion syrjällä päähän - metodi.
VastaaPoistaEi ole tainnut kasvaa oikein kellään mitään koska alkukesä oli pitkälle yhtä jäätävää vesisadetta. Tai mistä minä tiedän, en ole lainkaan yhteensopiva viherkasvien enkä minkään sellaisen kanssa jolla on juuret. Mulla oli aikoinaan kolme minikaktusta, se oli siihen aikaan kun ryyppäsin ja kaktukset voi hyvin kun olin pää jäässä mutta kun koitti selvä kausi, niin ne lerpahti kuin ...kut koska saivat liikaa vettä. Että semmosta, en osaa kasvatttaa edes niin yksinkertaista kasvia.
Ihan sairaan määrän ootte kotiloita keränneet! Oikeesti, noillahan peittäisi jo osan Pirkkalaa...
Kyllä siinä varmaan on jo useempi kilo kotiloa, vaikka suurin osa niistä olikin pikkuruisia.
PoistaJa käärmeet ei tosiaan jää ootteleen, että ne ujutettas johki ämpäriin ja lähettäs viemään naapurin tontille, ne luikahtaa karkuun heti. Ja tulee saman tien takas ku hälinä taukoaa.
Käärmeet on hankalia tapauksia, itse en niistä erityisemmin välitä.
PoistaKäärmeet on inhokkejani. Olit rohkea kun kuvankin jäit ottamaan, en olisi jäänyt. Kamalaa kun pihaan tulevat. Meillä ei koskaan ollut.
VastaaPoistaKotilot saivat lentävän lähdön, ensin kunnolla vettä ja sitten lämmintä.
Metsänätkelmä on herkän kaunis!
Unohdin laittaa krediitit, se on miehen ottama kuva. Enkä ottanu ite kameraa mukaan (ei ollu ees taskuja) ku lähin hävityshommiin. Eikä ehkä olis zoomi riittäny :D
PoistaKyyt ei ole kivoja, siksipä meilläkin mökillä koitetaan pitää piha siistinä ja ruohot lyhyenä koiran takia, Mutta silti niitä välillä näkyy kalliolla paistattelemassa. Onpas ollut iso määrä kotiloita! Tuo metsänätkelmä on nätti.
VastaaPoistaTässä ei ole ennen ollut kuin hyvin satunnaisesti käärmeitä (tai ainakaan näkyvillä) mutta nyt on yhtäkkiä useampi. Viisikiloinen 13-vuotias koira ei hengissä selviä, jos kyy puree.
PoistaOtan kovasti osaa kutsumattomien vieraiden määrään ja laatuun. Kyykäärmeitä en haluaisi missään tilanteissa omiksi lähinaapureikseni 😔
VastaaPoistaKiitos. Raivauksen jälkeen ei oo kyitä näkyny, mutta kyllä ne varmaan tuolla lymyilee...
Poista