Otsikon kuvitteellinen olento tuli taas mieleen tänäaamuna, kun yhtäkkiä kurkunkansi unohti miten toimitaan vettä juodessa, ja tuloksena sain sitten yskiskellä hyvän tovin. Miksi on laitettu hengitys- ja vedenkaatoreiät vierekkäin ja siihen vaan joku hutera luukku estämään väärään putkeen menemistä?
Silmät on edelleen eri paria ja päätä/silmiäkin särkee, mutta onneksi lääke tehoaa.
Mies vaihtoi 30 vuoden varastohommat konttorirottailuun, joten siltä jäi kasa oransseja työpaitoja käyttämättömäksi. Päätin kierrättää niitä koiran sisähaalareiksi, mummokoira kun tahtoo nykyään olla hieman kylmissään sisälläkin. Helpommin sanottu kuin tehty!
Aloitin ekan haalarin jo päiväkausia sitten, hienosti kiinnitin lahkeetkin (tosin toisen nurja puoli ulospäin, mutta niin tapahtuu joka kerta, en jaksa enää välittää) ja sitten katoin että ei hele... laitoin ne väärään kohtaan. Motivaatio loppui sitten siihen, jatkuakseen eilen. Aloitin uuden haalarin ihan alusta, ja kun katoin sitä aiempaa räpöstystä niin huomasin, että lahkeet on ihan oikeassa paikassa, mutta sivukappaleet on ommeltu väärin päin mahakappaleeseen. Etupuoli taakse. Ei siinä mitään, mutta tein saman virheen toisenkin haalarin kanssa! Lisäksi ompelukone sylttäs vähän väliä kankaan sinne ohjainlevyn alle, millon oli lanka huonosti tai ties mikä pölyhitu väärässä paikassa niin kone ei voinu ommella millään. Kirosin ja raivosin ja pottuilin koneelle ja itselleni (miten voi olla että suht normaalijärkinen ihminen ei pysty lyömään yhtä hiton haalaria kokoon?!) ja yllätys yllätys; sain aikaiseksi haalarin!
Toinenkin on melkein valmis (ei tosin vielä sovitettu) mutta sitä täytyy vähän tuunata johtuen siitä että takaosan tarvittavat kappaleet sattuu oleen nyt etuosassa. Ehkäpä samanlainen erhe on sattunut sillekin, joka on suunnitellut henki- ja ruokareiän samaan aukkoon.
*Nostaa hattua*
VastaaPoistaMä en lakkaa kadehtimasta ihmisiä joilla on kyky tehdä tuollaisia juttuja. Just olin Pöllönkulmalla ihmettelemässä kerroslaskuria koska kaikki mitkä littyy ompelemiseen, kutomiseen ja neulomiseen ym. asioihin, on mulle täyttä hepreaa. Talojakin on helpompi rakentaa kuin kutoa sukka, samaa sanoin Pöllöllekin.
Mulla olis tossa yhdet talvitoppahousut (työasu) jonka puntit pitäis lyhentää mutta koska sivussa kulkee vetokettju jota en tarvitse, niin mun on ne vietävä ompelijalle. Meillä on kyllä tossa lähellä yks hyvä alan ihminen, hän myy kaikkea just edellä mainittuihin asioihin liittyvää materiaalia ihan tarranauhasta (useita eri leveyksiä), langoista, napeista, vetoketjuista ja ties mistä kaikesta lähtien aina ompelukoneisiin. Hällä on myynnissä uusia koneita ja saunureita sekä käytettyjä ja kunnostettuja halvempaan hintaan eikä hänen ompelemisensa (olen korjauttanut haalareita, uusinut vetoketjuja etc.) maksa mielestäni paljoa ja on todella mukava ihminen.
Tää meni lörpöttelyksi mutta mä olen RH oikeesti ylpee susta, sä oot sitkeä muija ja sun käsityötaidot ovat ihan jotain mikä ei ole tästä maailmasta. Moni ois meinaan heittänyt vanhat paidat meneen tai jotain sellaista mutta sinäpä teit koiruudelle haalarit. Ne on komeet ja samalla hauskat ja on itseasiassa hyvä idea tai en tiedä tehdäänkö koirille huomiovaatekankaasta haalareita tms. koska mulla ei ole ollut koiraa exän ja mun eron jälkeen.
Tosi mukavaa tiistaita sulle 😍
Mun käsityötaidot on häpeäksi suvulle. Äidin puolen naiset on (ja on olleet) virtuooseja kaikessa käsityössä kankaankudonnasta savenvalannan kautta ompeluun ja neulontaan. Niiden ei ole tarvinnut ompelukoneen kanssa riidellä :D
PoistaMun mies aina sanoo, ettei ymmärrä mun ompelu- tai neulekaavoista yhtään mitään ja musta se on tosi hauskaa, kun sama mies osaa laskea päässä hirveitä prosenttilaskuja yms. Ja vetoketjut on syvältä.
PoistaNo munkin miehellä oli koulussa matematiikka 5 vs. mulla 8, ja se osaa laskea tosi paljon paremmin just jotain prosentteja ym.
PoistaVetskarit jostain syystä osaan laittaa, kun ne yleensä laitetaan lähes valmiiseen vaatteeseen.
Kyllä mullakin nykyään jo vetskarit onnistuu, kun on niitä tullut se tsiljoona ommeltua, mutta alkuun olivat haastavia. en mielelläni nykyäänkään vaihtamaan rupea :)
PoistaJoo en miekään mielellään vaihtamaan ala.
PoistaOlen kyllä Apotin kanssa samaa mieltä, että sinulla on taitoja moneen käsityöhön(kin) liittyvään. Kyllä nuo paidat olisi minulla joutuneet lattiaräteiksi.
VastaaPoistaEn ole perinyt äitini käsityötaitoja minäkään. Hän teki vaatteita ja kutoi sukkia ym. No, mutta kuka osaa mitäkin, kaikki jotain!
Niin, kaikki jotain. Kyllä suurin osa paidoista menikin räteiksi, oli ne aika loppuun käytettyjä. En ole tottunut vielä siihen, että se aiemmin oranssipaitainen, työhousuinen mies kuleksii kauluspaita päällä...
PoistaMun entinen ompelukone oli just tuollainen. Oli todella raivostuttavaa, kun just pääsi ompeluvireeseen ja sit se aloitti temppuilut. Aargh!
VastaaPoistaOnhan tuo kyllä jo aika iäkäskin, mun eka ompelukone jostain 35 vuoden takaa...
PoistaSit voi johtua ihan jostain kulumastakin se sylttääminen.
PoistaJa se myös hirveen helposti heittää langan pois paikaltaan, jos vähänkin töksähtää.
Poista