Se on taas tätä mäejjaksa-aikaa. Eilen onneksi osuin lähtemään lenkille juuri, kun aurinko pilkisti ja tuuli puhalsi taivaansinen näkyviin. Sitten pilvistyikin heti, mutta kyllä tämä niljaisa ällösyksykin näyttää kauniilta täällä maalla, kun aurinko paistaa.
Tänään ei paistanut, mutta ehdin sentään ennen sadetta. Menin kunnon metsään, imin silmilläni sammalikon vihreyttä, kaarnan kauneutta, aistin metsän rauhaa ja tuulenvireen raikkautta. Latasin akkuja niin paljon kuin pystyin ennenkuin polku taas samoili hakkuuaukolle.
Kunta kyseli asukkaiden mieluisista virkistäytymismetsistä, laitoin vakipolkuni sinne ja kun sai vapaamuotoisesti ilmaista asioita, kirjoitin siitä että kun kaikki metsät kaatuu. Siinä ei paljon virkistyskäyttöä ajatella. Eipä se mitään auta, yksityiset kaataa kun tulee pikkurahasta puute.
Kesän jäljiltä innostuin vähän kutomaankin, esikoinen tilasi säärystimet (ei ne oo vissiin ku vasta kolmannet tai neljännet, mitkä oon sille kutonu) ja kuopus villasukat, ku entiset on kävelty puhki.
Onneksi pääsit lenkille, kyllä se vähän antaa mielen virkistystä. Minulla on selkä niin jumissa edelleen, että vain särkylääkkeellä pystyn kulkemaan.
VastaaPoistaHyvä jos lääke auttaa niin että pääset liikkeelle! Mulle metsä ja luonto ylipäätään on hirveän tärkeää, sinne suuntaan taas kunhan tiskikoneen ohjelma tulee valmiiksi...
PoistaVaikka nyton pimeää ja märkää, niin mieluummin tätä vaikka koko talvi kuin stanan pakkasia ja lunta. Vaikka pidän itseäni valon lapsena, niin rakastan pimeyttä, en tiedä mistä se johtuu ja varmaan naapuritkin pitää mua ihan hulluna kun hiihtelen kämpässäni parin kausivalon varassa.
VastaaPoistaMetsien hakkuu on pepusta, vaikka toisaalta ymmärrän sen mutta mielestäni hakkuut voisi tehdä järkevämminkin kuin vetää hehtaarien kokoisia plänttejä joihin vielä jää hakkujätettä ja ne muuttuvat sellaisiksi joissa on vaikeata kulkea.
Sulle kuitenkin jaksamista, itselläni oli tosi vaikea lokakuu eikä tämä marraskuun alkukaan mitään hyvää lupaillut mutta siitä olen kiitollinen että olen taas tervehtymään päin.
No sullakin on aaltoliikettä. Kyllä mieki mieluummin pimeässä kuljen, kun siinä harmaudessa, mitä nämä päivät näihin aikoihin on. Pimeässä ei näe kuinka ankean näköinen maailma on. Mutta kuten naapuri ilahduttavasti totesi (kun pimeydessä koirinemme kohtasimme) niin ensi kuussa alkaa päivä pidentyä!
Poista