Taas viimeisillä

 Ehdinpäs vielä kirjoitteleen ennen tammikuun loppua. 

Oon jonkinlaisella laihdutuskuurin tapaisella miehen vanavedessä, kun se on oikein kuntokuurilla. Kun se kattolainan maksu ei enää rasita mun budjettia, niin menin ja ostin kävelymaton, että vois huonoilla ulkoiluilmoilla tallustella kotona. Ja vaikka pätkän kerrallaan ruuanlaiton ohessa tai telkkaria katellessa. Mieshän innostui siitä kovasti, ja käveli sen viikossa rikki. Tein reklamaation, viikkoon ei kuulunu mitään ja sit mies soitti, lupasivat tehä jotain ja taas viikko kulu ja mies soitti ja sano että nyt pitäs jo jotain alkaa vähitellen tapahtua. Lupasivat uuden, toisen mallisen, vähän kalliimman maton, joka on voiteluvapaa mutta valitettavasti ei taittuva kuten oli se alkuperäinen. Ku meillä on niin pienet tilat. Ensviikolla pitäs tulla. Saa nähä.

Sitte mulle on tullu joku saamarin ihotauti, psoriaasi tai vastaava. Pää hilseilee ja  hiusraja punottaa, taipeet ja muut ahtaat paikat on rikki ja etenkin selkä on täynnä kuivia kohollaan olevia ihottumaläiskiä, hajanaisesti siellä täällä muuallakin kropassa. Tällä kertaa taivuin ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon, vaikka psoriaasin takia ei netin mukaan tarvi lääkärikäyntiä, mutta olis tähän kiva saada selko. Emmä kyl ois tarvinnu mitään tällasta enää tähän. Muistan työajoiltani kirjan, jonka nimi oli "Kutina on pirullista, raapiminen taivaallista" ja nyt voin sanoa ymmärtäväni.

Olipa eka kerta sairaanhoitajan chatissa. Mukavampi silleen on asioida kuin puhelimitse!

Aleamaryllis kasvatti vain lyhyen napakan varren ja alkoi kukkia. Eka on nyt jo kuihtunut, viides nupulla. 

Koirien ulkoilutus on vaivalloista, kun niitä pitää pukea ja itteeki. Ja sähkö on ollu kallista. Uunin kylki hohkaa kuumana joka päivä ja puita kuluu. 

Lunta ei paljoo oo, ei latuja varten ainakaan. Joku ura tonne kylälle oli sänkeen vedetty, mutta siellä hiihtäessä kyllä äkkiä lähtee voiteet pohjista. Jos jollain on vielä niin vanhanaikaset sukset joita voidellaan. Oon himoinnut niitä karvapohjasuksia, joita ei tarttis voitoa, mutta on vähän kalliit siihen nähen että niitä ei ees joka vuosi pääsis käyttään.

Jesperiltä läksi sitten pallit, viimeinkin. Saatiin suhteilla edullisesti, onneksi, koska just äsken kun kaupassa kävin, jäi vaan vitonen tilille, vaikka lainasin tyttäreltäkin satasen. Niinhän siinä kävi kuin epäilinkin, että menot kasvaa heti kun rahaa jää vähän enemmän käteen :D Ovat näemmä muuttaneet leikkaustekniikkaa sitten viime näkemän, ennen vedettiin pussi halki ja pullautettiin sisältö ulos, nyt tuli vaan pieni viilto sinne aseen ja panoskotelon välimaastoon ja pussi jäi ehjäksi. Parani äkkiä. 

Muovitötterö ei ollu ollenkaan kätevä eikä mukava, joten parin ekan kauluripäivän jälkeen tein miehen pitkistä kalsareista tollasen haavapuvun. Paljon kivempi sen kanssa, eikä koira yrittänytkään nuolla sen läpi. Aattelin säästää sen mahdollista tulevaa käyttöä varten.

Päivä pitenee!💛