Ohjelmaa riittämiin

 Siikarannassa oli ihanaa, niinkuin aina. Parina päivänä tuuli kovaa ja meri kuohui, vähän saatiin sadettakin ja paljon auringonpaistetta. 

 Mies unohti kameran kotiin, mutta sentään sillä oli droonit mukana niin käytiin vähän kuvausreissuillakin.

 Tässä Ahlaisista rehevärantaista jokea, jolla on monta nimeä: Noormarkunjoki, Eteläjoki ja Kristiskerinjoki. Sahakoski siinä oli, mutta ihan partaalle ei lähdetty kun polut oli vähän epäilyttäviä. Droonillahan pääsee kyllä kuvaamaan. Tuollakin reissulla sain monta uutta lintua listalleni, punavarpusia oli useammassakin paikassa kertomassa, että nice to meet you.

 Vanha mummokoira sairastui haimatulehdukseen, joutui tiukalle dieetille ja sille aloitettiin gabapentiinilääkitys. On siinä huonomuistisella emännällä muistaminen, kun on yksi sydänlääke aamuin illoin, yksi kerran päivässä, nesteenpoistolääke kaks kertaa päivässä kuten myös gabapentiini eli tuttavallisesti Pentti, Kapasen Pentti. Ja koko ajan on sellanen olo, että jotain on unohtunut. 

 Mies, kuopus ja vävy menee tänään musiikkijutuille, miehelle se on kuvauskeikka ja sitä harmitti kun niin vähän on hyviä bändejä. Mun homma sitten on hakea ne yöllä, ja sama homma vielä huomennakin. Ensviikonloppuna on se risteily ja seuraavana viikonloppuna taas musajuttuja joihin mullakin on lippu. En tiedä miten jaksan, väsy on koko ajan ja aina, eikä se lähde nukkumalla. 

 Sisko taannoin käydessään vinkkas siperianteestä, joka oli sitä piristänyt, ja tekaisikin sitä hiukan. Join sitä joka päivä 2 viikon ajan enkä huomannut mitään piristymistä. Pitäiskö siihen uskoa, jotta se tehoaisi? Verenpaine mulla on kyllä laskenut - toki voi johtua pudonneista kiloistakin - ja omin nokkineni vähensin toisen vp-lääkkeen puoleen ku alko yläpainekin olla alle sadan ja senkin takia huono olo. 

 Mutta mikäs minun on ollessa, eihän mun tarvi jaksaa mitään. Kitkuttelen kohti kuolemaa päivä kerrallaan.