Sipulinkukka

Nyt se sitten kukkii tälleen. Paria vartta lukuunottamatta kaikki on kuivuneet (vaiheita täällä ja täällä) ja tuokin näyttää siltä ettei se siementää ehdi ennen nuukahtamista. Kaikenlaista sitä tulee joutessaan kasvateltua ja ihmeteltyä.

Näin viime yönä unta, että synnytin lapsen. Ihan yksin jossain taloyhtiön saunan takkahuoneentapaisessa. Johtuu luultavasti siitä, että kattelin tällasia kuvia eilen. Ihanaa se oli silti, johtui mistä hyvänsä :) taloyhtiö oli jonkinlainen soluasuntomuotoinen, opiskelijoille tai muille. Se ei selvinnyt, miksi sellaisessa asuin. Lapsikin unohtui jonnekin, yhtäkkiä muistin sen ja lähdin etsimään, ja se oli hyvässä hoidossa jollain muulla. Tyttölapsi.

Sain imuroitua. Tänään aion pukea koirille taas vaatetta ja viedä ne ulos, kun on luvattu että lämpenee alle kymmenen pakkasasteen. Viimeksi niillä kenkiä käytettyäni huomasin, että toisen koiran "peukalonkynnet" oli hanganneet kipeen näköiset nirhaumat viereiseen varpaaseen. En taida ainakaan etujalkoihin enää kenkiä laittaa. Toisaalta senkin oon huomannu, että sukat, mitä meillä on, on enimmäkseen tehty isommalle koiralle (sille jonka kieli tarttu metallikynnykseen) ja on vähän liian herkät putoileen. Ei voi nauttia ulkoilusta kun pitää koko ajan nyhtää koiran sukkia paikalleen kun ne on irtoomassa. Ja teen makkarasopan, johan siinä on suunnitelmaa yhelle päivälle. Tulia vois poltella uunissa myös.

Eilen vedin taas kauhean pitkät päikkärit. Jotenkin ei meinaa tulla nukkumisesta loppua ollenkaan, kun antaa itelleen siihen luvan. Ja jos alkaa lukea kirjaa - hyvääkin - niin alkaa nukuttaa melkein heti, vaikkei alkaessaan olis ees väsyny. No, enskuussa on unitutkimus, jossa selviää minkälaatuista mun yöuni on. Hassua miten kaikki vähätkin menot tuppaa oleen aina keskiviikkona, jolloin mulla on myös jooga. Kuulontutkimus oli ja eläinlääkäri oli, ja jälkimmäiselle päivälle tarjottiin ekaksi unitutkimusaikaakin. Tosin toinenkin koira osoittaa nyt juoksun merkkejä, että saattaapi sterilointiaika lykkääntyä taas kuukaudella tai jotain sinnepäin. No, pääseepähän joogaan. Tällä viikolla olisin päässyt hyvin sinne joogaileen, mutta talvilomalla ei järjestetä. Oon tainnu selittää näitäkin asioita jo ennen, mutta kun on huono muisti ja vähän asiaa niin ne tulee kerrottua usiasti. Niin me vanhukset ruukataan tehä ;)

Irrationaalisia pelkotiloja on tullu taas; pelkään että miehelle sattuu jotain tai se sairastuu. Vähän samanlaisia oli sillon ku lapset oli pieniä. Lasten puolesta pelkäämistä ei voi edes ajatella, pelot ryöstäytyy heti valloilleen jos ei vaikka puhelimeen heti vastata, tai viestiin.

Lemon tree 17 vee

Sitruunapuuni täyttää tänä keväänä 17 vuotta, jos olen laskuissa pysynyt. Voi se olla kuusitoistakin, jompikumpi. Nyt kun on ollut aurinkoisia päiviä, olen rontannut puuta ympäri keittiötä sen mukaan, mihin osuu auringon säteet, että saa valoa - aika painava se ruukkuineen on. Oma lamppuhan sillä on talven ollut, mutta siitä ei tule valoa kuin latvaan, ja alemmat lehdet tahtoo kellastua ja tippua talven aikana. Joskus, ennenkuin älysin laittaa sille apuvalon, se pudotti kaikki lehdet talvella. Nyt se on pärjännyt ihmeen hyvin, luultavasti siksi, kun lämmitysjärjestelmämuutosten takia keittiö on ollut viileämpi kuin aiemmin.

Kylmää on ulkona. Oon laittanu muutaman jääkoristeenkin. Jäädytin yhden pyöreän levyn käytöstä poistetussa kattilassa, ja kun irrotuksen nopeuttamiseksi pyöritin sitä lämmittimen eessä niin koira uteliaana tuli siihen ja lipaisi ja sitten ponkaisi säikähtäneenä kauas - varmaan oli niin kylmä metalli että kieli meinas tarttua kiinni. Kerranhan yhden koiran kieli tarttu mejän ulkosaunan metallikynnykseen... siinä se ulisi kieli kiinni kynnyksessä, kunnes mies kaatoi kauhasta vettä niin että suli irti. Ei ne ihmislapset ole ainoita pöljiä sen suhteen :)

Kaunis maailma

Voi kun osaisi piirtää ja maalata sen mitä haluaa! Sen, mitä ei valokuvaan saa. Taivas on välillä niin hieno auringonnousun tai -laskun aikaan, eikä se näytä kuvassa ollenkaan samalta. Ei kameralla saa niitä valoja ja sävyjä oikein.

Reposaari -16

Joulun aikaan mietin, että haluaisin maalata kuviksi likinäköisen ihmisen näkemän maailman. Siksi se tuli joulun aikaan mieleen, kun kattelin jouluvaloja ilman silmälaseja ja ajattelin, että ne näyttää samalta kuin silloin lapsena, ennenkuin sain silmälasit. Ja tietysti myöhemminkin, kun on katsonut ilman laseja, mutta lapsena luulin - tietysti - että maailma ON sellainen miltä se näytti, valotkin oli paljon kauniimmat, sellaiset tähtimäiset ja sumureunaiset. Moni asia on kauniimpi, kun sitä ei näe tarkasti. Ja elämä on helpompaa kun sitä ei ajattele tarkasti.

Tänään on niin kylmä, että saa nähdä jaksanko mie laiska paska pukea koirille sukkia ja käyttää niitä kävelyllä. Ilman ne ei tarkene kuin piipahtaa, mutta on se jumalatoin homma josta ei tykkää koirat enkä mie. Sukkien pukeminen siis. Kenkien pukeminen on vähän helpompaa, mutta ne ei lämmitä yhtä hyvin. Eikä me tykätä niidenkään pukemisesta. Mieluiten nuo tuntuu makaavan lämmittimen edessä, ei tunnu olevan mitään tarvetta ulkoiluun.

Ilahduttavasti kommentteja tuli edelliseen postaukseen musiikista! Ilmeisesti se on monen mieltä lähellä. Hesarissa oli joku aika sitten joku maksumuurin takana oleva juttu, joka oli otsikoitu että teini-iän musiikkimieltymykset seuraa aikuisuuteen. Onhan se totta, että senaikaiseen musiikkiin jää tietynlainen vahvempi suhde, mutta kyllä mie oon niin paljon hyvää musiikkia löytäny aikuisenakin.

Vaan kyllähän ne 70- ja 80-luvun hitit kolahtaa vieläkin. Teini olin kyllä vasta kasarin syntikkabuumin ilmiintyessä, mutta isosiskot kuunteli jo 70-luvulla hienoa musaa, mikä on jääny mun mieleen. Sitä äänitettiin mankka vasten radiota ja käskettiin pikkusiskon olla hiljaa äänityksen ajan, ja aina mie tahoin unohtaa olla hiljaa. Kerran tarttui nauhalle avonaisesta ikkunasta kuulunut ukkosenjyrinä, sopivasti Gary Glitterin biisin aikana. Ehkä pisimpään, lapsuudesta asti, on mun suosikkilistalla ollut Procol Harumin Pandoras Box. Kasarille mahtui vielä aikuisempana CCR, Moody Blues (jota olin kyllä kuullut jo siskojen soittoaikaan), Dire Straits, erinäiset bluesbändit ja klassinen musiikki.

Pikkulinnut säästää energiaa, niitä ei paljoa näy. Rasvajuttuja on kyllä käyty syömässä.

Piristystä mielelle

Kyllä mie sen tiiän, että musiikilla on voimakas vaikutus mun mielialaan - hyvä musiikki vaikuttaa melkein kuin alkoholinaukku. Huono musiikki taas helposti aiheuttaa ärtymyksen ja pahantuulisuuden. Voi olla että kuopus on osittain perinyt tän musiikillisen erityisherkkyyden, esimerkiksi me molemmat ollaan allergisia Haloo Helsingille, tai sen laulajalle. Miksi, sitä en osaa sanoa. Musiikkihan sinällään ei ole mitään ihmeellistä, mutta siitä vain kummasti ärsyyntyy. Olen onnekas, kun meidän lapset tykkää hyvästä musiikista, vaikka nykypäivänähän nuoriso käyttää paljolti kuulokkeita. Toisinaan kuunnellaan kaiuttimesta niiden mielimusaa ja se on hyvinkin mun maun mukaista. Näin vanhemmiten olen tullut avarakorvaisemmaksi erilaisia musiikkityylejä kohtaan, ja tytärten kautta olen löytänyt monta hyvää uutta bändiä. Kyllä nykyisinkin osataan tehdä kunnon musiikkia, vaikka välillä tuntui että vain jotain kauheaa rappia tuli joka tuutista.

Sitä musiikin terapoivaa vaikutusta vain on vaikea käyttää hyödyksi, kun ei keksi mitään mielekästä kuuntelemista kun on synkkä olo. Ei edes halua yrittää. Nyt mulla alkoi pyöriä Hozierin Take me to church päässä, ja ajattelin yrittää siitä eroon soittamalla sen. Se loppui just kun olin ripustamassa pyykkiä, ja youtube ryhtyi soitteleen kysymättä sen perään kaikenlaista hyvää musaa ja mieli piristyi ihan huomattavasti. Imagine Dragonsia. Satuin katsoon pätkän jotain videota, ja olihan ne ihan silmällekin ilo. Kevyitä jalkoja ja pitkää tukkaakin.

Aamulla hipoi mittari kahtakymmentä pakkasastetta, tein linnuille rasvapähkinäjutskia (jotka varmaan naakat syö taas suihinsa), ei oikeen menny niinku strömsössä eikä ees niinku ite suunnittelin, mutta onpahan jotain. Käyn ripustamassa, ovat sit iltapäiväruuan aikaan tarjolla. Aurinko paistaa hienosti, se oli noustessaan punainen ja kylmän näköinen.

Napsin pari kuvaa ennenkuin näpit jäätyi tyystin. Siihen ei kauaa menny tuossa pakkasessa.

 Pajukranssi on upotettuna tuohon sisälle.

Raaskin yön yli mietittyäni ostaa silikonisia muffinssivuokia Lidlistä, kun meillä kumminkin niitä muffineja sillon tällön tehdään, ja pikapullia. Ovat ihan käteviä linnunrasvamötiköiden teossakin.

Koirat tiesi jo heti aamulla, että ulkona on kylmä, kun niitä ei yhtään kiinnostanu ku aloin veteleen ulkokamppeita päälle että käytän niitä pihalla. Normaalisti ne on heti kärkkymässä mukaan. Ei nytkään, kun vein nuo linnunjutut ulos. Tiukasti pysyttelevät sohvalla, neulehaalarit päällä. Ymmärrän kyllä, että ne kuulee sateen äänen (sillon sama juttu) mutta miten ne tietää pakkasen, kun täällä sisällä kuitenkin on aina lämmin?

Olenko rasisti?

Nimittäin on alkanut entistäkin enemmän ottaa pattiin kun naakat tulee isona parvena ja ahmii pikkulinnuille tarkoitetut pähkinät kitaansa, repii rasvapötkötkin palasiksi ja syö. Ei ennen ole talvehtinut kuin ehkä pari kolme naakkaparia, nyt niitä on usean kymmenen parvi. Ei köyhän eläkeläisen rahat riitä semmosen haaskalintuparven ruokkimiseen. Ei minua haittaa oravat, tikat, harakat tai närhet, niin kauan ku eivät tule kerralla kaikki seutukunnan yksilöt. Ei haittais naakatkaan, jos niitä tulis vaan muutama. Muttaku taivaan pimentävä, mustana lepattava parvi.

Tänäaamuna herättivät kjakkati kjakkati -huudollaan. Ihan hyvä että herättivät, kello oli jo melkeen puoli yhdeksän. Tosin yöllä tuli taas valvottua. Miehellä on kova nuha ja sillä oli eilen nenä ihan tukossa ja se sitä manas. Ehdotin avaavaa nenäsuihketta - ei hän tykkää siitä. Ehdotin Duactia, ja sellaisen se sitten melkein jo otti, mutta sitten luki netistä, että sitä ei suositella alkoholin kanssa (mitä lääkettä nyt suositeltais?) ja alkoi pelätä saavansa välittömästi maksavaurion, jos syö lääkkeen kun oli juonut jo kaksi kaljaa. Vei lääkkeen pois ja haki uuden kaljan. Hieman esitelmöin aiheesta "voi aiheuttaa joillakin yhteisvaikutuksia" versus "alkoholin on todettu aiheuttavan syöpää". Etenkin kun se mahdollinen yhteisvaikutus ei olis ollu ees mikään maksavaurio vaan pelkkä lääkkeen vaikutuksen vahvistuminen.

No tuloksena tietysti se, että se korisee ja kurluttaa siinä vieressä kun yritän nukkua. Meni hermo ja tuuttasin nukkuvalle miehelle nenäsuihketta... aukeni edes toinen rööri että mieki sain lopulta unen päästä kiinni. Ku miehän olin taas jo ehtiny nukkua ennenkuin se tuli sänkyyn, heräsin siihen ja sitten en saanu sellasessa ääniefektimaailmassa enää unta.

Eilen käytiin Lohjalla. Vähän niinku ex tempore. Mies halusi kuvata Kässän talon, jonka torni on vino, mutta juuri tasan siinä, mistä se olis halunnu sen kuvata, oli auto parkissa. Ei siis onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla.

Mutta sitten kun sillä suunnalla oltiin, niin käytiin kuvaamassa Paavolan tammi myös, siellä oltiin viimeksi kuvaamassa elokuussa 2016, kuopus muisti. Oli nytkin mukana poikakaverinsa kans.

Minusta tuo oli jotenkin vaikuttavampi nyt kuin kesällä. 

Lapset lähtee tänään Keski-Suomeen, mun ei tarvi pitkään aikaan huolehtia koululaisten kuljetuksista ja siitä meneekö juna ajallaan ja ehtiikö sillä kouluun vai pitääkö kuskattavat viedä koululle asti. Tiiän kyllä, että loman loputtua ihmettelen, että miten se niin nopeesti meni...

Kaikenlaista sohlaamista

 Kattokaa, blogisti on ottanut pitkästä aikaa valokuvia! Enimmäkseen vanhoja otoksia ollu viime aikoina, sun muita kuvituskuvia. Jotenkin tykkäsin tuosta asetelmasta, kun kasasin bataattikeiton ainekset leikkuulaudalle ennen niiden pilkkomista kattilaan. Bataatti on hienon värinen möykky. Jos mun vatsavaivat johtuu ärtyvästä suolesta niin bataatti olis rajoitettavien kasvisten joukossa ja sipuli peräti vältettävä.

 Sopan sain tehtyä kun oottelin kaupunkireissua, mutta mitään muuta en. Hienosti oli suunniteltu, että poimin sitten kaksi lastani ja yhden lainalapsen (vävykokelas) ennenkuin lähden kaupungilta kotiin, mutta sit ne haluskin muuhun kauppaan kuin Lidliin, kun Lidlin nuudelit on pahoja ja pitää olla Mamanuudelia ja sitä tiettyä paahtoleipää ja ties mitä. Sit yks lapsi unohti mitä oli sovittu ja oli kävelly asemalle ku olin sitä koululla hakemassa ja sit toisten kans sovittiin että kävelevät kaupalle, minne se aseman lapsikin tuli, ja kaupalla tuli selväksi että kuopus oli unohtanut ostaa uusia sarjalippuja eli kaupasta piti ajaa taas asemalle ennenkuin päästiin kotimatkalle.

 Mt-hoitaja sano edellisellä kerralla, että viiminen kerta olis tää, mutta nyt se kuitenki laittoi mulle uuden ajan, tällä kertaa lyhyemmän ajan päähän. Psykiatristakin puhui ("me olemme saaneet tänne psykiatrin"!) mutta mie arvelin, että semmonen vain tyrkyttää lissää lääkettä tai toista lääkettä tai sanoo "on tullut markkinoille tällanen uusi lääke" joka maksaa omaisuuden kuussa ku sillä ei oo Kela-korvaustakaan vielä. Tuttu juttu. Aivan turhaa kaikki.

 Ostin kaupasta ystävänpäivän kunniaksi gluteenittomien muffinien tekotarpeet. Tuollainen valkosuklainen kuorrutepussi oli jo ennestään, mutta en osannu käyttää sitä. Ohessa epätaidonnäyte.

 Ehkä olis pitäny lämmittää se hieman notkeammaksi. Itse en pidä valkosuklaasta, mutta kuopus tykkää. Valkosuklaahan ei ole edes suklaata, sen enempää kuin kahvimaito kahvinmakuista maitoa.

 Anteeksi kaikille kun en oo jaksanu niin toivotella yp:vää - se on täällä blogistaniassa ja muualla somestaniassa semmosta, että jokainen toivottaa omalla sivullaan kaikille hyvää päivää, sitten kaikki vastaa siihen että hyvää päivää sinullekin - ja ovat myös omalla sivullaan toivottaneet kaikille hyvää päivää, johon sitten kaikki on vastanneet hyvää päivää sinullekin. Sitten vielä toivotellaan irrallisille hyvän päivän toivottelijoille hyvää päivää. Se alkaa tuntua jo velvollisuudelta, sitten miettii että olenkohan nyt varmasti toivottanut tuolle ja sillekin, loukkaantuuko se jos unohdin... ja mie oon muutenkin sellanen joka ei suuremmin välitä mistään päivistä. Sit jos välitän ja teen vaikka muffinsseja, saan syödä itse kaiken. Anteeksi; muffineja.

 No nyt se perheen kolmas mahdollinen syöjä on kipee, tuli töistä kesken kotiin ja nukkua tuhisee tuossa sohvalla kuumeisena ja räkäisenä, vuorostaan. Vähän epäreilua minusta, kun se on paiskinu töitä pitkää päivää ja tehny perjantain sisään - niillä on sellanen systeemi tuossa vuorossa - niin pomo vaan sano että "sullahan on huominen muutenkin vapaa". Kyllähän sisääntehdyt tunnit pitäs hyväksi lukea, vaikka tuleekin kipeeksi. Ei sairasloman pitäs niitä jo tehtyjä tunteja vähentää. Sitä vaan on sit altavastaajan asemassa, jos alkaa ryttyillä tuollaisessa asiassa, missä pomo on eri mieltä.

 Ja mikä niitä kuvattavaksi tyrkyttäytyviä naisia vaivaa? Seuraava oli kutsumassa kotiinsa. Siinäkään ei herra kuvaajan mielestä ollu mitään kummallista. Piti keskustella muutamista asioista sitten, saa nähdä täytyykö sama keskustelu käydä jokaisen ekshibitionistin ja narsissin kohdalla erikseen.

 Mun flunssa alkaa talttua, mutta jo toisena aamuna se on ajanu mut viiden jälkeen ylös, kun päähän on sattunu. Tohtori Google sanoi, että jos kipeiden onteloiden kohdalta turpoaa, pitää mennä lääkäriin, ja aamulla naama tuntu oudolta ja peiliin kattoessani näytti kyllä kuin otsaontelon kohdalla olis ollu tyyny, mutta se oli vaan normaalia aamumuodottomuutta naamassa. Laskeutui normaalin minun naaman näköiseksi minuuteissa, eikä oo aamun jälkeen ees särkeny.

 Piti tilata tytöille lomareissuun liput lauantai-illaksi, olinkin tilannut ne sunnuntaiksi. Hyvä minä. Mutta ei niillä tuntunu olevan mitään sitä vastaan. Musta ei oo nykyään mitään asiaa hoitamaan, ees junalippuja en osaa ostaa oikein...

Jurnuti

Nyt tulee The Day After Tomorrow! "Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen uusimmassa kuukausiennusteessa on Suomen alueella nähtävissä tavanomaista kylmempiä lämpötiloja helmikuun viimeiseltä viikolta ainakin maaliskuun puoliväliin saakka. Pitkiin ennusteisiin liittyy kuitenkin aina merkittävää epävarmuutta." t: Ilmatieteenlaitos.

Pitää tehä linnuille ainaki kunnon rasvapähkinäpötköjä. Toisaalta kaupastakin saa vissiin aika hyviä, jos ostaa niitä kalliimpia missei oo jauhoja. Toisaalta en tiedä onko mulla enää rahaakaan tilillä. Ehkä pitää kuitenkin priorisoida ja ruokkia perhe ensisijassa. Miksei mistään enää saa tavallista sian läskiä? Jos saakin, niin kovaan hintaan, vaikka se on lähinnä jätettä. 

Ahdistaa henkisesti ja fyysisesti. Jälkimmäisen takia en viittiny mennä joogaankaan, lienee liian aikaista kun pienikin ponnistus rasittaa kohtuuttomasti. Tänään on viimeinen mielenhoitajan aika. Sinne sumppuun pitää taas ajaa ja vielä kahteen kertaan, kun haen tytön sieltä myöhemmin pois. Mikään ei ole erityisen huonosti, ja silti elämä tuntuu niin raskaalta taas. Ja taas tätä tyhjän valitusta. Tekisin sille kyllä jotain, jos osaisin. Yritän ainakin olla kuormittamatta lähiympäristöäni sillä. 

Viiden jälkeen tänään piti nousta ylös, kun päätä särki niin julmetusti eikä migreenilääke auttanut, vaikka taas tuntui ihan migreeniltä se. Tupla-annos ibuprofeenia auttoi. Ensimmäisen kerran mies joutui jo lähtemään sohvalle mun kuorsauksen takia. Eipä mua auta siinä tilanteessa edes töniä, kun kuorsaan kaikissa asennoissa. Ja nyt on vielä räkää ja tukkoisuutta lisäksi. Ja miehellä pitkä vuoro, tekee kymmenen ja puolen tunnin päiviä - onneksi sentään on perjantai vapaa. 

Ihmettelen kyllä tätä mielialalääkettä, miks se tekee aina tätä että ensin tuntuu tehoavan hienosti ja sitten vaikutus palaa lähelle nollaa? Placebovaikutus? Hehkutin niin kovasti tätä sillon syksyllä, että olinpa tyhmä kun olin niin kauan ilman lääkettä, mutta olin unohtanut että näinhän näiden kanssa käy joka kerta. En mie ihan tyhjästä ollu vetässy sitä ajatusta, ettei lääkkeet tehoa. Pitäskö sit niinku aina lopettaa ja pitää tauko ja sit alottaa taas ja saada pieni boosti? Niistä ei kuitenkaan tuu yhtä pahat laskut ku amfetamiinista - ei sillä että olisin kokeillut, mutta muuten vain tiedän. Tietolähteeni ampui haulikolla päänsä tohjoksi sittemmin. Olis vaan niin kiva joko a) jaksaa tätä elämää niinku normaali ihminen tai b) päästä lepäämään. C) saada niin paljon rahaa että voisi turvata perheen elämän ja ostaa itelle Lapista erämaamökki, jonne sais mennä lepäämään aina ku siltä tuntuu ilman, että tarvis kärsiä huonoa omatuntoa. D) semmoset lääkkeet, että vois ees yönsä nukkua heräämättä päänsärkyyn ja joutumatta nousemaan sianpierun aikaan vain siksi, ettei pysty enää makaamaan. No niin, taas kaadan sitä turhaa valitusta tänne. 

Mies sanoi aamulla että tekisit jotain kivaa, mutta kun mikään ei ole kivaa. Kuuluu taudinkuvaan. 

Kuva ei kuulu tautiin eikä juttuun mitenkään