Ai niin, otsikko unohtui

Tänään tulee lapset kotiin! Toinen on keleistä huolimatta saanut naamansa poltettua. Täällä oli tosiaan maanantaina peräti 27 astetta lämmintä, hiostava ilma kun edellisenä yönä hieman satoi. Parikymmentä litraa kertyi sadevesitynnyriin, kannoin ne tuijille. Toissayönä satoi jo vähän enemmänkin, teki kyllä hyvää luonnolle! Meilläkin alkoi jo aurinkoisimmasta paikasta ruoho kulottua ruskeaksi. Päivänlilja ja akileija kukkii, näyttää että se valkoinen, siemenestä kasvatettu akileija on levinnytkin jo tuossa pihalla.

Oon ottanu rennosti, kun ei oo mitään erityistä ja nukuinkin eilen taas monen tunnin päikkärit. Tänään pitää tehdä isolle sakille ruoka ja sit ehkä kuskailla muutamia ihmisiä jonnekin. Auton virtalukko on kyllä alkanu reistailla; siitä ei tahdo saada avainta irti. On siinä kyllä jo aiemminkin ollu jotain vikaa, kun se on laittanu hätävilkut päälle omia aikojaan.

Hoitokoirat on pärjänny mainiosti, se mamman mussukkakin on hyväksyny minut varamammaksi. Onhan tämä toki tuttu paikka sillekin, toisellehan tämä on syntymäkoti. Eilenkin käytiin koko lössi saunassa, ja pois tullessa kaikki koirat järjestyi hienoon suoraan riviin saunan rappuselle vähäksi aikaa, pihalle katteleen. Se oli erityinen hetki, kun niitä on tosi vaikea edes saada kuvattua yhdessä, kun ne pyörii koko ajan sinnetänne. Ei vaan sattunu oleen saunassa kameraa mukana :)

Sain vihapostia. Olenkin aika hyvin säästyny blogimaailmassa paskankaatajilta, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Tässä otteita:

Sinä olet silleen oman masennuksesi seppä eyyä taout sen itse, pidät sitä yllä, ja päivität sitä muille.

Sinulla on kaiklista ihmisitä vähiten syytä olla niin vitun paskana.

Kaikista eniten sinun paskaa oloasi rakastaa sinä itse.

Vittu mikä lapanen joka on aiheuttanut osan omaa paskaa mielentilaansa.

elä. tai tapa itsesi. 

 Semmosia. Jollakin vaan oli paha mieli ja se piti sitten johonkin purkaa. Se nyt vaan kumminkin on niin, että tämä blogi on muun muassa (ja alun perin erityisesti) mun masennuksen purkukanava. Ei tätä oo kenenkään pakko lukea.

Musta on niin ihanaa, kun linnut vielä laulaa! Tai tottahan ne laulaa, jotenkin vain tuntuu, että kesää olis kestäny jo kauan, vaikkei oo vielä juhannuskaan. Monena keväänä ei oo tullu oltua niin paljoa ulkona kuin nyt, siksi varmaan tuntuu pitkältä kesältä. Tänäaamuna mittari näytti varjossa 13 astetta, mutta mulla oli olevinaan kauhean kuuma, kun käytin koirat aamukävelyllä, kaksi kerrallaan. Varjossa ja tuulessa vielä menetteli, mutta aurinko paistaa kuumasti. Oli menny varmaan kauriita tien yli, kun mejän koirat hinku ihan mahdottomasti metsään. Näki kyllä, että joku siinä heinikossa oli kulkenut. Mettästyspuudelit :)

Mulla oli se miehen pokkari mukana Rockfesteillä, mutta en saa puretuksi kuvia siitä... sopivaa johtoa ei tuosta sekaisesta johtoläjästä löydy, ja muistikortti ei suostu toimimaan koneessa. Miehellä on itellä pitäny niin kiirettä omien kuviensa kanssa, ettei oo joutanu - tosin en oo tainnu huomata pyytäkään. Tai kehdannu. Sillä on sitoumuksia, jotka pitää täyttää mahdollisimman nopeesti, ja oma hommansa kuvien muokkauksessa ym. Ja kun sen pitää töissäkin käydä. 

Mieki kävin töissä, mutta unissani. Se oli ahdistavaa taas, työaikaiset fiilikset jylläs unessakin. Mutta se uusi asunto ei ahdistanut, mistä näin unta... aattelin vielä unessa, että tällasesta oon nähny monesti unta, ja nyt se on tässä! Ja sitten sekin oli unta.

Sade

Tänäaamuna kun heräilin, alkoi yhtäkkiä kuulua sateen ropinaa. Sitten kun jyrisikin kovaa ja kauan, tuli kiire alakertaan irrotteleen töpseleitä - se tosin oli turhaa, ei enää ukkostanu. Katoin sadetutkasta, että kerrankin sellanen pitkulainen sadealue kulkee just meidän yli, mutta eipä kuljekaan, vaan tuolta pohjoispuolelta se kuitenkin menee. No, jotain saatiin!

Meillä oli viime yönä peräti kolme yövierasta, mutta hyvin mahduttiin kun on saunakamarikin käytössä. Yksi araknofoobikko siellä on nukkunu jo kolme yötä, hatunnosto rohkeudesta! Sisko tosiaan vei mejän tytöt ja niiden poikakaverit Yyterinreissuun, kaikki yöpyi täällä ja pakkautui autoon aamulla. Viime hetken muutoksiin kuului siskon koirien jättäminen meille hoitoon siksi aikaa - mulla on täällä seurana nyt neljä koiraa :) Vaikka koirat onkin rakkaita ja silleen, niin kyllä niiden pissittämisestä ja muusta huolehtimisesta on kiva joskus lomailla.

Neljä tepevää pihavahtia

Kun meillä on aidattu pihakin, niin saavat olla ihan vapaasti ulkona - nyt niitä ei kiinnosta, kun on ruoho märkää, mutta eilen kyllä nautiskeltiin, niin ihmiset kuin koiratkin.

Vaihteeksi oli ihan lämmin päiväkin. Yyteriin ei kovin lämmintä ole luvattu, mutta siellä dyynien välissä on aina lämmin, kun aurinko paistaa. Kukaan noista ei taida mikään kovin innokas uimari olla, meri lienee jotain 12-14-asteista. Kyllähän siinä ui, mutta aika kylmää se on...

Ihana kukka

tulikellukka

Lähen kirjastoon, tuli jo huomautus eräpäivän läheisyydestä ja aika tylsä kirja tuo mikä nyt on kesken, antiikin lääketieteestä. 

Selvisin!

Ah, jaksoinpa. Mutta kyllä on hyvä, että se on takana päin. Jaloissa ja selässä tuntuu. Eilen unohdin kiireessä kameran ja puhelimen kotiin, ja oli itse asiassa hienoa kun ei tarvinnu miettiä yhtään että tuo pitäs nyt kuvata. Ja laukku oli kevyempi! Se miehen pokkari, mikä mulla oli mukana, on aika painava. Jotain nyt osui kohdalle, minkä olisin halunnut kuvata, mutta enimmäkseen tuntui vapaalta. Ei tarvinnu myöskään kurkkia puhelimeen, olisko lapsilla ollu jotain asiaa. Hyvin ne oli täällä pärjänny vaikka äiti ei ollukaan tavoitettavissa.

Ja muutenkin ne kuvat on aika turhia. En mie muista kuitenkaan, mikä mikäkin bändi oli, kaikki on yhtenä puurona mielessä.

Perjantai-iltana oli tämän näköstä, varmaan hiekkapölyä mutta myös sumua. Joka yö tuli kylmä.

Vip-passi oli aika turha, mutta pääsihän siellä johonkin istumaan ja pöytiäki oli, tosin useimmat oli varattuja - siis nimikyltti siinä, että siihen ei voinu istua, mutta kuitenkin osa oli tyhjillään koko ajan. Vip-alueella oli sellanen kolmikerroksinen lavasysteemi, jossa ylin kerros oli A-luokan VIPeille, toiseksi ylimmässäkin oli parempaa väkeä mutta sinne sentään tavan vipit pääsi kolmena ekana päivänä kävelemään tai istumaan jos oli varaamattomia pöytiä, mutta eilen ei saanu sinnekään mennä. Tavisvipit istu alemmalla tasolla tai maan tasalla. Mutta se hyvä puoli siinä oli, että vessaan ei tarvinnu käytännössä juuri jonotella. Ja narikka oli ilmainen.

Oli siellä muitakin vanhuksia, en ollu ainoa. Enkä loppujen lopuksi ollut too old for that shit, vaikka niin väitin paidassani. Kaikilla muilla oli paidoissa korkeintaan bänditekstejä, ja mulla luki "I'm too old for this shit". Olin miettiny neonvärisen lippiksen hankkimista, että mahollisista yleisökuvista löytäisin itteni, mutta ensinnäkään siellä ei juuri yleisöä kuvattu ja toisekseen, eihän kenelläkään muulla siellä ollu vaaleanpunaista lippistä! Muutenkin erotuin mustiinpukeutuneesta massasta.

Sisko tulee tänään, kerää huomisaamuksi lauman nuoria ja vie ne rannalle. Yyteriin asti. Vielä kun siihen asti jaksan, niin voin levätä. Tosin piha vaatis huomiota, on ollu monta päivää retuperällä, ilmalämpöpumppu pitäs imuroida ja pyyhkiä, lattiat kans imuroida jne. Nyt pitää lähtee tankkaan auto, käymään kaupassa, viedä tytär junalle...

Voihan väsy

Ozzy

Siis heräsin kuudelta. Hyvä jos kahdelta oon nukkumaassa ollu. Ei vaan unta riittänyt, vaikka koko kroppa on ihan poikki ja yölläkin jalat kramppas. Epistä.

Ihan kivaahan siellä festareilla oli, mitä nyt kylmä (unohtu hanskat kotiin ja korvaläpätkin olis voinu vaikka olla mukana) ja tiedotus ihan pyllystä. Hirveä jono oli infoon koko ajan, että ongelmia varmaan porukoilla piisas. VIP-lipulla ei tee yhtään mitään, paitsi pääsee vessaan jonottamatta kovin paljoa. Miehille on sellasia "ulkopisuaareja" missä ne saa lerssiä heilutella kaikkien nähen. Mies oli staffia siinä mielessä, että sillä oli kuvaajastatus, ja puoli iltaa meni siihen kun etsittiin mediatelttaa. Kukaan ei tienny missä se on, erinäisiä "varmoja tietoja" oli, jotka ei pitäny paikkaansa, ja kun mies viimein oikeaan paikkaan löysi, siellä oli ihminen, joka ei tiennyt oikein mistään mitään. Ozzykin oli sitten yhtäkkiä kieltäny kaiken kuvaamisen, muilla ku kännyköillä ilmeisesti. Vähän salaa pokkarilla silti kuvattiin, en oo kattonu minkälaista materiaalia sinne kortille tallentui. Öykkäreitä sattui just selän taakse Ozzyn konsertissa, niitä sai vähän pelätä (uhkailivat hakkaamisella ja tukan polttamisella mm.) mutta muuten aika rauhaisaa. Kyllä siellä poliisit ja ambulanssi kävi.

En vaan ymmärrä, miten ihmisillä riitti aikaa niihin oheisrientoihin, mitä siellä oli - benjihyppyä, sitä kuminauhojen varassa roikkuvissa housuissa heilumista (ihmiskatapultti ja linko oli siitä käytettyjä nimiä), sumopainia, konehärkää, huvipuistolaitteita - kun mulla meni ainakin aika melkolailla esiintyjien katsomisessa. Häthätää jotain syötiin välillä. Yksi sadekuuro osui kohdalle just ku oltiin katsomassa ainoassa katetussa katsomossa esiintyvää Kilpeä. Nevahööd, mutta semmosta suomalaista perusheviä. Ja toinen mitä en ymmärrä, en oo koskaan ymmärtäny, että miksi joidenkin pitää juoda ittensä niin tolkuttomaan kuntoon? "Juu kivaa oli, en kyllä muista mitään, on kauhea krapula, lompakko hukassa ja naamassakin vekki". Maksaa iso raha siitä, että pääsee festarialueelle juomaan kallista kaljaa (tuhtien pohjien päälle tietysti) niin että oksentaa ja sammuu. Minusta se ei kuulosta hauskanpidolta, ja sen voi tehdä paljon halvemmalla kotona. Mutta mikäpä mie olen sanomaan siitä, mikä kenestäkin on sitä elämää ja hauskuutta.

Pjörneporin zäässitki nimittäny itelleen toimitusjohtajan, joka ei yhtään sovi niille. Kenenkähän idea mahtoi olla, ja miksi? Järjestetty mainoskampanja? Ihmiset saa uhriutua ja huutaa somessa ja näkyvyys ja hypetys on taattu kummassakin leirissä. Myrsky vesilasissa ja ajattelemattomuutta.

Meinasin tänään mennä taas verikokeisiin.

Sade väistää

Oon monesti puhunu siitä, kuinka sateet väistelee mejän paikkakuntaa. Tässä on nyt klassinen esimerkki - me asutaan tuossa sadealueen keskellä olevan sateettoman juovan alueella. Jakautuu kuin taivaallinen Punainenmeri Mooseksen edessä.
Muutama pisara tuli, mutta sitäkään ei olis huomannu, ellen olis ollu autoilemassa ja tuulilasissa pisarat näkyny.

Tuulessa soiden

Taas toivon ja odotan sitä vettä, ettei huomenillalla sit tarttis sataa. Eilen kastelin oikein huolella kaikki istutuksetkin, että jos se härnäis sadetta tulemaan. Meillä kyllä ruoho kasvaa, kuten huomaa kuvastakin, ei oo kulottunu niinku aurinkoisemmissa paikoissa.

Lauantain lakkiaiset oli kivat, ei ees veisattu ku suvivirsi, mutta toki itkettiin. Sankarin veli kihlattuineen oli tehny powerpoint-esityksen pojan elämästä ihan alusta tähän päivään asti, ja sitä katsoessa kihlattu soitti ja lauloi aiheeseen sopivia juttuja. Lähes kestämätön oli se kohta, kun esityksessä oli kuva hautajaissaatosta, missä äiti pienine poikineen vei poikien isää hautaan. Nytkin tulee vedet silmiin kun aattelen. Työtapaturma, sirkkelistä lensi sälö vatsaan, josta puhkaisi vatsa-aortan. Lisäksi juhlan taustamusiikki oli surullista ja väliin ihan ahdistavaakin. Ei ollut juhlittava itse kyllä saanut valita sitäkään, melankolisia laulelmia tyyliin Kulkuriveljeni Jan, tai jotain Konevitsan kirkonkelloja. Huh. Mutta ruoka oli hyvää! Ja hauskaa siellä loppujen lopuksi oli, vieraita oli joku kolmisenkymmentä joista osa iloisia lapsia, vauvojakin oli kolme.

Tuo vaaleanpunainen on sillijäädykettä :) Hyvää! Santsasin. 

Tämmösetki on jo. Mutta huomennahan ne tulee jo käyttöönkin. Siellä ei sit rahalla tee mitään, maksut esim. ruokakojulla hoidetaan tuolla lätkällä. Tietysti sinne lätkän takana olevalle tilille on pitäny ensin siirtää rahaa, mutta eipähän ainakaan taskuvarkaille oo semmosia tilaisuuksia kuin silloin, jos lompakot on mukana. Tai tietysti suurimmalla osalla ihmisistä on ne lompakot joka tapauksessa mukana, mutta kaipa niillekin joku lukollinen säilö on.

Vävykokelas ryöstäytyi laitoksensa hallinnasta ja tuli meille yöksi. Ei vissiin olis ollu lupaa, mutta minustakin sen laitoksen kiellot (tosin pojan kertomana vain) tuntuu välillä vähän mielivaltaiselta. No, tietysti olis pitäny vaatia että on lupa, ennenkuin päästää sen yöksi, mutta en henno kieltää kun se kerran meillä viihtyy. Jopa saunakamarissa, araknofobiastaan huolimatta. Haluan, että se tuntee olevansa meille tervetullut, ei perhe-elämä ole kuitenkaan laitosnuorelle mikään normi. On sillä ihmisiä, jotka siitä välittää, mutta ne on muualla, ja poika täälläpäin kesätöissä ettei se ees kesälomaile. Sanktioita tietysti tulee, mutta poika oli valmis ottamaan ne vastaan.

Kauhia tuuli. Oikeen tuulivarotuksen ovat laittaneet kartalle.

Ei sitten!!!

Ei tullu sadetta. Ei yhtään. Vein yöksi orkideatkin ulos ajatuksena, josko saisivat sadevettä, mutta niin vain piti aamulla hanasta laskea niille kylpyvesi. No, onhan tämä vaihtelua sille, kun parina aikaisempana kesänä sadevesitynnyrit on saanu täysinäisinä möllöttää koko kesän, tyhjän panttina. Ja sää nyt on mitä on, siihen ei voi vaikuttaa, mutta ennusteet välillä herättää turhia odotuksia. Oma vika, mitäs uskon niihin vaikka oon niin monesti todennut, että luotettavuus on melko olematonta.

 Tulipahan käytyä sitten jo aamulla pitkä lenkki koirien kans, se oli mukavaa eikä hyttysetkään kiusannu. Käki kukkui jotenkin maanisen kuuloisesti, taajempaan kuin normaalisti. Ihanaa aikaa tämä!

Tytär on vallannut kuistin ateljeeksi, nyt siellä haisee öljymaali ja tärpätti eikä kielo, vaikka oon tuonu niitä sinne tuoksumaan. No, mukavampaahan noita hajuisia töitä on kuistilla pitää haisemassa, kuin sisällä. Ollaan yhdessä haaveiltu "askarteluhuoneesta", jonne vois jättää keskeneräiset työt silleen, eikä tarttis joka kerta jotain tehtyään kerätä kamppeita kasaan ja siivota jälkiään. Niinku nyt, kun asiat pitää oikeastaan tehdä keittiön pöydällä, kun muita paikkoja ei tässä talossa ole. Siellä olis tilat maalata, ommella, punoa pajua... musiikinkuunteluvehkeet, tarvikkeita kaikkeen tekemiseen, tilaa valmiille töille. Savenpolttouuni on ehkä liikaa vaadittu, mutta ehkä pienet kangaspuut ja pylväsporakone. Pylväsporakone on ollu mun haaveena jo kauan. Kivenhionta olis kivaa myös.

Unelmia saa ja pitää olla.

Tänään vävykokelas saa lakin ja juhlat. Enpä oo ollu lakkiaisissa sitten siskoni juhlien, jotka tapahtui vielä Rovaniemellä asuessani, enkä varmaan tule taas olemaankaan pitkään aikaan. Ellei sitten vävykokelaan veljien juhliin tule kutsua; ainakin niiden rippijuhliin on kutsuttu mejätkin. Seuraavalla viikolla alkaakin sitten se Rockfest-urakka. Mies on ihan täpinöissään, eikä tajua miksen minä ole. Onhan se toki kiintoisa uusi kokemus, mutta näin vanhana ja väsyneenä ihmisrauniona mietin myös sitä, miten jaksan sen, kun nytkin tarvin välillä 3 tunnin päikkäreitä. Ei ne kaikki esiintyjät kuitenkaan ole semmosia, mitä haluan nähdä ja kuulla, kuten joku Klamydia. Onneksi meillä on parkkilippu, pääsee autoon huilaamaan jos siltä tuntuu. Kuskinakin joutuu olemaan, mies kuitenkin juo kaljaa kun semmonen mahdollisuus kerran on. Ihmispaljoutta. Tunkua. Rahanmenoa. No ennusteen - mikäli siihen on taaskaan luottaminen - mukaan ei ainakaan helteestä tarvi kärsiä. Vesisateetkin varmaan toteutuu sitten, kun niitä ei niin kaivattas. Aah, olen pessimistinen paska, kuka mun kans mihinkään viittis lähtee. Tunnelman latistaja. No oon mie ihan latistelematta antanu miehen hihkua rauhassa, ainakin silloin kun se ei ole vaatinut minua hihkumaan mukana.

Miks hitossa herään aina viimeistään kuudelta - tällasenakin aamuna, kun kaikki muut vielä nukkuu - ja sitten mua väsyttää kauheasti jossain vaiheessa? Vaikken olis nukkunukaan edellisenä päivänä päikkäreitä, niin siltikään unta ei riitä. Näin muuten viime yönä unta Risto Autiosta, se oli jossain kaupassa myyjänä. Ostin siltä koiranruokaa, makaroonia ja purkkaa.

Sain eilen yllättäen paketin Saksasta! Katri oli laittanut tulemaan daalioita ja miekkaliljoja ja kielon juurakoita. Ja puutarhurin käsivoidetta, joka tuoksuu hyvälle :) Olin kovasti ilahtunut, panin heti daaliat ja liljat maahan, kieloille pitää vielä etsiä paikka, missä ne ei hukkuis rikkaruohoihin.

Tänä keväänä yllätyin sellasestakin asiasta, että ne viime kesänä kasvattamani ja huonosti kukkineet jaloleinikit - tai osa niistä - on talvehtinut kukkapenkissä. Mielestäni niiden piti olla sellaisia, jotka pitää kaivaa talveksi ylös ja säilyttää jossain kellarissa. Neljä tai viisi on ruvennut kasvamaan, hyvä kun en ehtinyt myllätä penkkiä uuteen uskoon. Kirjoitinkohan tästä jo? No se on kyllä ihan normimeininkiä mulla. Ehkä ne nyt kukkii paremmin. Viime kesänä saamani ritarinkannukset ei kasvanu juuri sirkkalehtiä isommiksi, ja nyt näyttää että sama juttu. Neljä lehteä on saanu tehtyä, mutta siihen se on jämähtänyt. En edes tiedä, onko ne sitä kannusta vai jotain rikkaruohoa... olen kastellutkin niitä, ettei pitäs kuivuuden takia olla semmosia. Ehkä ne ei vaan halua viihtyä meillä?