Trooppista

Takapihalla kukkii. Heijastavasta ikkunaruudusta otettu kuva, siksi niin huuruinen. Pitäs oikeesti pestä noi ikkunat joskus...

Yöllä satoi hurjasti. Kuuntelin pitkiä aikoja peltikaton huminaa ja pauhua, ja aamulla katoin pihallaolleita ämpäreitä, yhdessä oli mitta-asteikko ja siitä näki, että kaksi litraa oli satanut sen ämpärin kokoiselle alalle! Se on paljon.

Kävin lenkillä harjulla, ja siellä hiekkateillä on ollu melkoinen vedenpaisumus, kun kapeita tieuria pitkin on vesi syöksynyt alaspäin.

Kovertanut uomia ja kaivanut kiviä ylös hiekasta.

Alempana suvantoon tullessa tehnyt suistoja, niinkuin isotkin joet tekee.

Viettävässä tienmutkassa kaatunut toiseen reunaan.

Kuin olis kuivuneessa joenuomassa kävellyt.

Kaksi hirveä oli ylittänyt tien kulkusuunnassa vasemmalle

Ilmeisesti ei kovinkaan kauan aikaa sitten, koska koirat jo aiemmin veti kovasti vainua tähän suuntaan, ja nytkin innokkaasti haistelivat paikkaa, missä hirvi oli liikkunut.

Pyykkäsin taas, vaikka onkin hiostavan trooppisen kosteaa ulkona, ja kyttään taas sadetutkaa kun nyt vuorostaan koillisesta on tulossa sade... Viime aikoina mies on saanu kiloja sen verran, että sillä ei oo ku yhdet siviilihousut, mitkä mahtuu päälle, ja ne piti saada puhtaaksi viikonloppua varten. Tai on sillä toisetkin, mutta niissä ei oo taskuja missä pitää puhelinta, lompakkoa yms.

Mulla tulee olemaan yksinäinen viikonloppu, kun tytöt menee siskolle ja mies lähtee kuvausreissulle Himokselle, Jysäriin. Se on hommannu luvat kuvata joitain artisteja oikein lavalta. Olishan se ollu minustaki varmaan ihan kivaa, ja musiikkikin ehkä inasen ilosempaa kuin edellisissä festeissäni, mutta se raha... säästän sen mieluummin siihen, että voidaan syödäkin Siikarannan reissussa. Se on vähän huvittavaa, kun mies on itse tykännyt parikymppisenä sellasesta musasta (no tykkää se vieläki, mutta nyt ei eletä enää 90-lukua) niin se kuvittelee, että edelleenkin parikymppiset parveilee ko. bändien keikoilla :) no, kyllä se myönsi kuvia aiemmista Jysäreistä katseltuaan, että ehkä se yleisön keski-ikä on hieman enemmän. Jotenkin tuntuu, ettei se tajua itsekin ikääntyneensä, mutta en tiedä onko se niin paha asia. Mie oon sitten mummoutunu senki eestä.

Tähän loppuun vielä komia ukontulikukka jököttämään.

Möllejä ja pöllejä

Tämmönen julumetun iso mansikan mölliäinen kasvoi mun potageriessa! Eikä kukaan ollu sitä vielä maistanutkaan. 2/3 kypsyneistä mansimarjoista oli ihan iskemättömiä, mutta sitä kolmatta olikin sitten isketty monta kertaa. Sen annoin koirille.

Nyt on se mun toivoma pyykinkuivatusilma, jonkinlainen... hiostava kyllä, ruohokaan ei oo kuivunu koko päivänä, saa nähä kuivuuko pyykit. Koko ajan pitää vilkuilla sadetutkaa, kun sadekuuroja häälyy luoteen suunnalla ja pitää saada sit pyykit sisään ajoissa.

Eilinen meni sisäpäiväksi sitten, illalla sade venyi niin pitkäksi ettei päässyt enää kävelylle - tai olis toki voinut mennä, mutta ei siitä olis nauttinu mie eikä koirat. Onneksi on piha. No, tänään otettiin sitten takaisin ja oltiin melkein kahden tunnin lenkillä. Taas oli tosi ihanaa! Olen kyllä iloinen siitä, että mulla on mahdollisuus tallustella metsissä ja kauneissa maisemeissa koirien kans. Nytkin ilahdutti se, kun yllättäen näkyikin metsän keskeltä keltainen pelto.

Jonkin aikaa on siitä, kun tuolla viimeksi on kävelty, sillon oli pellot vasta kylvetty eikä ollu tietoa, mitä niissä kasvaa. No, rypsiä kasvaa nyt ainakin tuossa. Tältä se näytti lähempää:

Toisella puolella oli vehnää. Tykkään kovasti tuosta peltotiestä, melkein aina se on niin kuvauksellinen, että siitä pitää napsia kuvia...

Kamera tarkensi taivaaseen, joten jäi vähän pimeäksi enkä viitsinyt käynnistää Lightroomia yhden kuvan takia.

Tien vierustoilla liikuksi varmaan jyrsijöitä, toinen koira korvat pystyssä niitä kuulosteli aina välillä. Sitten se löysi jonkun elukan pesän!

Semmonen kolo siellä, varovasti koira tutki että hajuja varmaan piisasi. Mäyriä, supikoiria ja kettuja tuolla ainakin on, että joku niistä varmaan. Tuskin kettu, oon lukenut että sen pesä haisee ihan ihmisenkin nenään, eikä tuolla mun nokkaan tuntunut kuin metsän tuoksu.

Kolon edustan tanner oli aika tallaantunut, että kyllä siellä toimintaa on ollut. Just noilla nurkilla me miehen kans kerran pimeän aikaan oltiin jotain kuvauskokeiluja tekemässä, kun näkyi tehokkaassa taskulampun valossa hehkuvat silmät pellonreunalla. Muutenkin koirat usein nuuhkuttelee siellä sen oloisesti, että elukoita on liikkunut. Olis kiva saada riistakamera sinne muutamaksi  yöksi...

Ja se, kun ei oo niitä hyttysiä! En muista millon olis ollu tällanen kesä, että voi heinäkuun alussa tallustella mettässä kaikessa rauhassa joutumatta syödyksi. Yleensä mun metsäretket on loppuneet siinä vaiheessa, kun hyttysiä on ruvennu oleen.

Mustikat alkaa kypsyä, mutta ei ne minusta vielä niin kypsiä ole, että se edellyttäis semmosta poimijoiden määrää, mikä tuolla mettissä nyt on... ei raaka mustikka oo hyvää. Ja taas aasialaiset ajeli hiljaa ja kyttäs tienvierustoilta kanttarelleja. Ite en oo nähny yhtään, on ollu liian kuivaa.

Kaivoin viimein sen klapikoneen naftaliinista, tein muutaman pöllin klapeiksi mutta aloin miettiin, olisko konetta pitäny jotenkin huoltaa talven jälkeen... öljytä tai muuta sellasta. Ja mihinkähän sitä öljyä oikein tuuttais? Hm. On lainakone, joten päätin odottaa asiantuntevampaa huoltajaa paikalle. Tosin epäilen, että se viis veisaa. Kannettiin tällä viikolla reilut kaksi pinoa lähinnä koivuklapia liiteriin, mies pinosi ne löyhästi kun ne ei oo vielä täysin kuivia, ja nyt pitäs sit niihin kolmeen pinonpohjaan alkaa koota uusia. Ei vaan oo mieskään ollu kovin innokas enää painimaan niiden pöllien kanssa... ja minusta on tullu jostain syystä niin onnettomuusaltis nykyään, kolhin itteeni ja rymyän niin että itteeki pelottaa. Tasapaino on hukassa ja jotenkin vain ei kroppa toimi niinku haluais. Vanhuus? Eilen paistoin pekonia ja kanaa, ja kiehuvankuuma rasva hyppäs pannulta mun käsivarrelle. Heiti laitoin kylmään, mutta ehtihän siinä nahka kärähtää. Nopean kylmän ansiosta ei kuitenkaan vesikelloa noussut.

Hah, katsoin sadetutkasta, että pieni sadealue kasvaa ja lähenee, ja hain pyykit sisälle - ei ne vielä oo kuivat, eli mun ilmankosteusarvio varmaan pitää paikkansa, kun normi kesäpäivänä kuivuu parissa kolmessa tunnissa ja nyt ne oli ollu kuusi tuntia kuivumassa - nyt kun katsoin niin se sadealue on haihtunut olemattomiin :) mutta eipä tarvi enää kytätä ja raikas pyykin tuoksu tuli sisälle. Laitoin vielä hyvää musaa soimaan niin mikäs tässä on ollessa.

Pyykkejä hakiessa hommailin siinä samalla yhtä ja toista, kitkin kukkapenkkiäkin. Säikähdettiin sammakon kanssa toisiamme, ja sitten en voinu kitkeä niitä voikukanlehtiä, joiden luo se meni piiloon... sammakoita ei oo kyllä paljoo näkyny tänä kesänä. Eikä sisiliskoja, vaikka viime kesänä kaksikin oli paksuna ja liskolapsia oli loppukesästä.

Esseitä ja raksuja

Varistelua piisaa, tyttäret on menossa koko ajan. Esikoinen oli poikakaverillaan, käväs vaan kotona ja lähti kissa- ja koiravahtiin ja otti kuopuksen mukaan. Parin yön päästä hain ne kotiin, ja melkein saman tien vein kuopuksen Turun-bussille ja hetkeä myöhemmin esikoisen poikakaverinsa kyytiin. Torstain-perjantain nurkilla tulevat kotiin ja perjantaina lähtevät taas, tällä kertaa Keski-Suomeen.

Heräsin yöllä ennen kahta, eikä uni tullu millään. Kokeilin piikkimattoa, mutta se on jotenkin menettänyt tehonsa. Mun selkänahka on vissiin parkkiintunut. Kokeilin ajatella "nousen kohta ylös, ihan kohta nousen, pakko nousta" muttei sekään saanu unettamaan. Nousin sitten ylös, kirjoitin kirjeen ja kattelin aamuyön menoa. Kolme ylileveää lastia kuljettanutta rekkaa meni ohi, jänis pomppi menemään ja kettukin. Ja joku liikuksi aluskasvillisuudessa, naapurin Pera ilmaantui sitä vaanimaan auton alta:

Luikahti sitten takaisin auton alle piileksimään, kun ei saanut saalista. Nyt on tosiaan nimikin löytynyt tuolle kissalle, joka niin usein meidän riistakameran saa yöllä napsimaan kuvia.

Yksi nukutuskonsti jäi käyttämättä, nimittäin kirja - se oli alakerrassa ja muutenkin mies häiriintyy lukuvalosta. On sellanen kirja, mitä lukiessa kyllä uni tulee aika helposti:

Takakannessa lukee "Gould kirjoittaa tasaisen tyylikkäästi ja selkeästi, vaivattomasti ja ymmärrettävästi, ja hän on verraton vaikeiden asioiden selittäjä..." ja mie ajattelin, että no ehkä mieki sitten käsitän jotain, jos kerran on ymmärrettävää. Mutta voi hiisi mikä tyyli tuolla kirjailijalla (tahi esseistillä?) on! Olin ihan ällistyny jo esipuheessa. "Uskon, että olen yhdistänyt oikealla tavalla uusien ja haastavien ajatusten synnyttämän ilon palavaan uskollisuuteen "muinaisen ja universaalin oppineiden seuran" (lainatakseni Harvardin rehtorin joka vuosi käyttämää ihastuttavan arkaaista ilmausta hänen myöntäessään uudet tohtorin arvot) kunniakkaita perinteitä kohtaan (joita ei ole aina noudatettu, mistä tarve vallankumouksellisuuteen). Silti esseet palaavat aina niitä yhdistävään evoluution teemaan, joka on jännittävin ja merkittävin luontoa koskeva totuus, minkä tiede on koskaan keksinyt - ja varmasti, kuten Freud huomautti rinnastaessaan merkittävimmät älylliset keksinnöt vaikeimpiin ja syvällisimpiin loukkauksiin ihmisen ylimielisyyttä kohtaan, hämmentävin älyllinen muutos, minkä tiede on pakottanut meidät hyväksymään." Niin koristeltua ja monipolvista, että pitää todella ajatuksella lukea ja siltikin palata välillä taaksepäin katsomaan, mistä nyt olikaan kyse. Sitä kun lukee miettimättä, mitä siinä oikeasti sanotaan, nukahtaa äkkiä. Vähän niinku kuuntelis tylsää luentoa, kun lukee sellaista.

Ukkonen jyristi vähän aamulla, herätti mut ja mie olin nyrpeä, kun pari tuntia olin vaan saanu nukuttua yön valvomisten päälle ja ukkosen piti tullakin vasta tuntia myöhemmin ennusteen mukaan. Mutta tulipahan vettä! Miten mie olin kuvitellu, että sen yhen sadejakson jälkeen tulee taas kuivaa monta päivää, ku olin huolissani sadevesitynnyreiden täyttöasteesta. Ei oo enää huolta. Se yks lienee puhki, sitä on turha täyttää. Nyt kaipailisin pyykinkuivatusilmoja.

 Tämä koira nostaa usein takajalat tolleen ilmaan ja istuu ihan pepullaan vaan, kun se nautiskelee lämmöstä tai rapsutuksista.

Näihin oon ihastunu. Menis helposti koko pussi kerralla, jos en vähän toppuuttelis ittiäni. Tulee muuten maha kipeeksi.

Kuka vanhoja muistelee

Ei sitten tullut mentyä Prideen, totesin että finanssi- ja fysiikkaongelmia on sen verran ettei ehkä kannata. Mutta olihan sitä porukkaa siellä ollu ihan tarpeeksi muutenkin. Pride-viikko loppuu ja öyhöttäjätkin saa taas rauhan vuodeksi eteenpäin. Elleivät keksi muuta öyhötettävää ja boikotoitavaa - tai ainakin uhkailua, vaikkeivät viitsi kuitenkaan oikeasti boikotoida.

Käytiin sitten seuraamassa yhen sortin kilpajuoksua jonkin aikaa. Sää oli kylmä ja tuulinen, välillä paistoi vähän aurinko ja välillä ropsautti vettä.

Basenjit vieheen perässä

Pitkästä aikaa täytyi oikein takki olla päällä.

Tuuli yltyy taas tälle päivälle. Jasmike on kukassa, ja näyttää hurjalta kun valkoinen kukkameri velloo ikkunan edessä useita metrejä edestakaisin.

Meillä oli pieni nostalgiatuokio, katseltiin vanhoja valokuvia ja lueskeltiin matkapäiväkirjoja. Mulla oli muinoin tapana sellasia kirjottaa, ja kun valokuvatkin oli oikeita paperikuvia, niitä on sit liimailtu tekstin sekaan.

Jostain syystä nyt on kaipailtu sellaselle yhdelle saarimökille, jolla käytiin parhaimmillaan kaksi kertaa kesässä, se oli Lomarenkaan vuokramökeissä sillon. Kerimäellä. Soutumatkaa muutamia metrejä, että ei missään kaukaisessa saaressa, ja veden ollessa matalalla pystyi kumisaappailla pääsemään kuivin jaloin mantereelle tietystä kohdasta. Ja silloinen koira lähti aina uimaan perään, kun lähdettiin soutamaan. Mietittiin, vieläköhän se mökki olis vuokrattavana, mutta ei ainakaan mistään vuokrafirmasta löytyny. Onhan siitä aika kauan, kun viimeksi on siellä oltu. 2000-luvun alussa. Nuoria ja nättejä oltiin sillon :)

Hot or not

Taas innolla odottelin sadetta, tuulta ja jopa ukkosta, kun ennusteessa niin oli. No, kyllä yöllä satoi, tai aamun puolta se jo oli. Vähän tässä aamupäivälläkin, mutta nyt näyttää sadetutkan mukaan menneen enimmäkseen kohtapuoliin jo ohi. Ukkosesta ei kuulunu pihaustakaan, ja tuulikaan ei puhaltele ku viittä-kuutta metriä sekunnissa. Saatiin nyt vähän kasteluvettä tynnyreihin sentään, aamulla kävin lappamassa tipun alla olevasta tynnyristä varavarastoon.

Eilen nautiskelin pihalla elämästä oikein täysin palkein, ajatuksena että kohta taas kylmenee. Ihmettelen kyllä, miten tällanen Hiki-Hanna yhtäkkiä on alkanu nauttiin kuumasta ja jopa auringosta välillä! Päivän koiralenkin jaoin kahteen osaan, ettei ole helteessä liian rankkaa koirille, ja melkein koko muu osa päivästä vaan oleiltiin pihalla. Eilen tein pari pidempää lenkkiä (kun ulkona vaan oli niin ihanaa kävellä!) ja välillä tuntui, että oli koirille liikaa. Tosin ne unohti uupumuksensa välittömästi, kun tuli koira vastaan...

Maaritin huiveja oon monesti ihastellut, ja nyt mulla on itelläki semmonen ♥ tupsahti tässä ennen juhannusta postilaatikkoon herkullisen suklaalevyn kera :) On hyvinkin "mun värinen" ja tulee varmasti käyttöön!

Miehellä olis ollu tänään vapaapäivä, mutta kun töitä tarjottiin niin sinne se taas ennen kuutta lähti. Huomiseksikin olis ehkä töitä, saa nähdä miten käy. Kyllähän se sen tienaamansa rahan on aina menemään saanu, ettei siitä huolta. Lauantaina on yks kiinnostava koirajuttu ja Pride-marssikin, koirahommaan en lähe ite ajaan ku sieltei löydä parkkipaikkaa, mutta Prideen pääsis junalla. Kuopus lupautui jo kaveriksikin. On siellä yksin vähän orpoa ehkä. Saattaa ehkä olla, että tilillä on vielä sen verran rahaa, että ainakin oman junalipun saa...

Säästölinjalla menty, nakkipaketti ja puoli pussia makaroonia sekä puoli pussia pottumuusijauhetta riitti ruuaksi kahelle päivälle pienelle perheelleni. Rockfestin jäljellejääneet rannekerahat sain tilille, niin oli viikonlopuksi varaa ostaa jopa salaattiasioita. Just äsken söin salaatin, mihin työnsin kaikkee mitä kaapista löytyi, melkein. Pähkinöitä en sentään ollut raaskinut ostaa, mutta varastoista löytyi kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä. Esikoiselle ostin ja perille toimitin ruokakassin, kun se on ollu siellä poikakaverillaan kauan ja tulee vasta huomenna pois. Poikakaveri sai opiskelupaikan Jyväskylän yliopistosta, matemaattis-luonnontieteellisestä ♥ Nyt on sitten pohdinnan paikka, kun toinen muuttaa monen sadan kilometrin päähän.

Koira on ollu tänään ihan sylikoira. Aamulla niitä inhotti mennä pihalle, kun oli märkä ruoho ja kylmä tuuli, ja ihan selvästi on asennoituneet niin, että on sisäpäivä. Toinen tosiaan päätti, että se päivän makoilupaikka on sit mun syli. Kuvassa se nukkuu kuono mun kämmenellä. Kyllä iltapäivällä sen verran poutaantuu, että kävelylle päästään. Vois vaikka leipoo sillävälin. Vai pitäskö minunki nukkua?

Omatunto soimaa

Ämpäripottu

Nihkeän alun jälkeen on perunatkin alkanu kasvaa ämpärissä. Piti jo viime kesänä kokeilla tehdä rikkinäisessä ämpärissä potunkasvatusta, mutta en saanu aikaseksi ja nyt oli sopivasti itäneitä pottuja jääkaapissa.

Muutenkin oon nähtävästi kastellut vähän turhan niukasti, kun kaikki alkoi kasvaa vasta sateiden saavuttua...

Tänään oli kuopuksen hoitoneuvottelu - hoitosuhde päätetään syksyllä ellei sitten jotain dramaattista tapahdu. Uudesta koulusta kun ei niin vain lähdetä toiseen kaupunkiin psykologikäynnillekään, mutta muutenkin on olo ollu jo parempi. Oli hirmuinen lössi ihmisiä, kuraattorit ja fysioterapeutit ja kaikki. Mulle tuli sellanen olo, että tytöllä (meillä) on (ainakin ollut) hyvä tukiverkosto.

Tällasia orvokeita padassa on tänä vuonna. Kaikenlaisia erilaisia, ja jokunen hitlerinviiksinenkin. Ja mistä lie lentänyt yksi tällanen kauniin värinen orvokki tänne talon sokkelin viereenkin:

Ehkä siitä, kun portaan pielessä olevasta amppelista oon nyppiny kuihtuneet kukat ja nakannu tuonne. Nythän meille ei oo ees ostettu yhtään orvokkia. Kukkapenkkiin jätin pari puolivilliä "rikkaruoho"-orvokkia kasvamaan, ja nehän sitten onkin kasvaneet ihan jättimäisiksi pehkoiksi.

Puusouvissa kovia kokeneessa kuivakkopenkissä on sentään vähän elämää, ainakin mansikoita on kypsymässä. Ja oranssikeltano aloittelee kukintaa. Luulin, että siitä kuoli kaikki kukat puukasan alla.

Lehtovirmajuuri on asettunut kellarin ovelle. Isoksi ja komeaksi kasvanut. Se on sellanen kukka, minkä nimeä en tahdo koskaan muistaa, nytkin piti etsiä Luontoportista rohto-hakusanan avulla. Sen sisarlaji kun on rohtovirmajuuri, josta saa valeriaanaa. Kissat kuulemma tykkää siitä.

Vetelyys jatkuu. Menin kaupunkireissun jälkeen pitkäkseni "hetkeksi", että sitten jaksan ruveta siihen mitä aioin - nukuin taas yli kaksi tuntia. Enkä jaksanut sen paremmin mitään sen jälkeen. Hitto. Onneks ei kukaan pakota.

Kesähessut hommissa

Niin, ne taitaa olla hommissa Ilmatieteen laitoksellakin. Olen tän aamun seurannut ennustetta ja toteumaa, kun piti hitosti sataa koko aamun, mutta sadetutkassa ei näy lähimaillakaan sadetta. Nyt yhdeksän jälkeen ne oli kai huomanneet sen itsekin, ja ottaneet sateet ja 70% todennäköisyydet pois.

Todellisuus vs. ennuste

No en nyt kovin monta tuntia seurannut, mutta pari tuntia oli vaan koko ajan tuollainen ennuste. Kävin ihan tyynesti aamulenkillä koirien kans, oli tosi ihanaa tuolla peltotiellä leppeässä tuulessa ja linnutkin vielä lauloi. Ja tukka lämmitti selkää.

Mulla ei yleensä koskaan oo tukka auki maailmalla. Tänään tein poikkeuksen, kun en jaksanut laittaa kiinni - harjasin sentään. Kun ei liikaa tuullut, niin pärjäs.

Jostain syystä on väsymys ollu taas kova parina päivänä. Ja toissapäivänä tuli kävelyäkin äkkiseltään yli tuplat enemmän kuin normipäivänä, on vieläkin paikat kipeet. Pitäs pihalla tehdä  yhtä sun toista, ja haluaisinkin, mutta väsyttttäääää...

Yöunetkin tahtois olla pidemmät, mutta tänäaamunakin koira herätti. Sillä oli selvästi vatsavaivoja, maha piti sempäivästä metakkaa, että koira itsekin ihmetteli. Lääkitsin sitä hieman, niin on nyt parempi.

Enää kaksi viikkoa niin pääsee Siikarantaan :)