Aamun apilapelto ja mahoton mahonia

Aamun apilapelto. Kyllä taas elämä maittaa eilisen mahakivun jälkeen! Mietin jo, että kannattaako mun käydä siellä töissä, jos joka kerta saan sellasen olon... hyi olkoon. Selkä oli kipee ja maha oli kipee ja mikään ei auttanu, syödä tai juoda ei oikeen voinu ku tuli heti kauhea kipu ja paha olo, ja kuitenkin oli nälkä ja jano. Onneksi loppui yöllä.

Tänään on hurjasti varoituksia sääkartalla; sade-, ukkos-, helle- ja metsäpalo. Iltapäivällä kahden jälkeen pitäs sataa ja ukkostaa, mutta katotaan nyt. Vierestä on ennenki menny. Ja kun havaintopiste on tuolla Salpausselän toisella puolella, niin siellä on usein eri kelit kuin meillä, mäen tällä puolen. Ennuste saattaa hyvinkin toteutua 15-20 km:n päässä.

Elokuu. Nyt voi tankata autonkin, kun pitäs olla rahaa tilillä. Ja ostaa melatoniinia. Onneksi miehellä oli rahaa, että sai ostettua kuopukselle junaliput Seinäjoelle - se on päässyt vapaaehtoiseksi Solar Sound Festivaliin, narikanhoitajaksi. Palkaksi saa toisen päivän lipun. Tahtoi olla junat melko täynnä jo alkuviikosta, nimittäin. Lauantaina mies menee esikoisen seuraksi Weekend Festivalin "afterpartyyn" (joka on ennen WKNDiä!) kun siellä esiintyy tytön suuri idoli Inna. Mie jään taas kotimieheksinaiseksi, ihan mielelläni. Onneksi mulla ei ole paloa tuollaisiin tapahtumiin, kun ei niihin olis varaakaan. Jos olis paljon rahaa niin keksisin sille muuta käyttöä kyllä. Vaihtaisin romisevan ja kolisevan autoni parempaan ihan ensimmäisten asioiden joukossa. Remontoisin talon ja saunan ja varaston. Ostaisin esikoiselle kaupungista kämpän. Teettäisin pienen kanalan.

Naapurissa on kesäkanoja, en tiedä oonko siitä jo kertonu... joukossa oli ainakin yksi kukko, joka oli aiemmin vielä niin nuori, ettei se kiekunut. Sittemmin on alkanut huutaa ja käydä vuoropuhelua kauempana olevan kukon kanssa... nyt kun viikonloppuna olin aamuviiden jälkeen lenkillä, näin kun talon emäntä paineli päättäväisen näköisenä alusvaatteisillaan kohti kiljuvakukkoista kanalaansa :) tänäaamuna oli hiljaista, liekö kukko suljettu sisälle siihen asti kun talonväki on herännyt... mie en kyllä ottais kukkoa kanalaumaani.

Mahonia on tehny mahottomasti marjoja, on tainnu tykätä kuumasta kesästä kun en oo nyt ees lannottanu sitä ja pari talvee sitten se paleltu melkein kokonaan. Sanovat, että marjat on syötäviä, mutta happamia, ja kivet voi olla lievästi myrkyllisiä. En oo koskaan maistanu.

Voi hyvänen aika

Ei oo eläkemuorista enää työntekijäksi! Kolme päivää ja kaikki paikat jumissa, varpaissa ja peukaloiden hangassa hiertymiä (liian isot saappaat teki varpaisiin ja työväline käsiin), siellä täällä mustelmia erinäisistä kolhuista, rystyset ruhjeilla kottikärryjä työnnellessä tulleista osumista ja maha kipee ehkä siitä pöpöstä, mikä siellä navetassa jyllää ja sitä ei saada pois enää ikinä. Ja migreeni iski yöllä. Ja sormet on ihan turvoksissa.

Aamut oli hienoja, heräsin viideltä ja menin koirien kanssa lenkille heti, kun päivemmällä ei voi.

Tosin eilen nakitin sen homman jo kuopukselle, kun tuntui ettei jaksa. Tänään taas maittoi!

Tässä vois olla Helmillekin tuttu maisema. Yritin ottaa kuva siitä tien korkeimmalta kohdalta, mistä näkee kauas ja pitkälle, mutta en vaan osaa keskittyä yhtä aikaa ajamiseen ja kuvaamiseen...

Hieno lypsyrobotti kiinnitti nännikupin tyytyväisenä vetimen viereen ja oli että tässä on hyvä, ja kuvassa touhukkaana jo laittaa seuraavaa kiinni. Otin just videota hienon lypsyrobotin toiminnasta, kun se laittoi sen noin ja sitten videolla kuuluu vaan älähdys ja se loppuu, vaikka tosta tilanteestahan olis saanu mainion "opetusvideon" :)

Koirat ootti mua tän näköisenä eilenillalla pihalla. Vasemmanpuoleinen oli kuulemma alkanu heiluttaa häntää jo sillon, kun näki mun auton, toinen ei tuntenu vasta ku myöhemmin.  Tänäaamuna oltiin pihalla ku mies ja esikoinen lähti töihin, koirat katteli mua sen näkösenä että etkai sääkin mee. Ne kun on tottunu siihen että oon aina kotona, olivat kaivanneet.

Nyt piän lepopäivän (etenkin jos se mahatauti tulee) mutta oon kuitenkin jo käyny lenkillä ja toinen koneellinen pyykkiä pyörii.

Kyllä se tästä

Just pääsin sanomasta, että mikäs mulla joutilaalla on nukkuessa millon vaan, niin tänään tuli töitä viikonlopuksi. Olispa ees lappuhaalarit! Siellä voi nimittäin olla kuuma. Toisaalta myös paarmoja. Mutta onneksi myös suihku. Tuli eilen mieleen, että ilmojen haltija kostaa viimekesäisen valituksen. Tai unohti viime vuonna laittaa kesän, ja laittaa nyt kaks kesää kerralla.

Tuoksuvattu

Eilenillalla makkarin tuuletin sanoi sopimuksensa irti. Kyllä se pyöri, mutta kitisi kovasti ja kuumeni, eikä voitelu auttanut. Nehän tuppaa kuolemaan nuo tuulettimet aina jossain vaiheessa, tarttis olla sähkömies saadakseen ne uudelleen kuntoon. No, nythän ei ole kaupoissakaan tuulettimia enää, kuulemma. Onneksi tuli viime kesänä ostettua alesta pari pikkutuuletinta, toinen on ollukin käytössä tyttöjen huoneessa mutta nyt piti ottaa se toinen meille käyttöön. Mahtuu sopivasti avoimen tuuletusikkunan välikköön - vaikkei silleen ihoa viilennä kuin iso tuuletin, tuo raikasta ulkoilmaa joka nyt vielä on onneksi öisin ihan inhimillisen lämpöistä.

 Aamulenkillä läksin vaihteeksi sellasta polkua, jota en oo vuosiin kulkenu, en sen jälkeen kun hakkuut mellasti siellä. Olikin ihan hienoa, se kulki sellasella kapoisella harjunkannaksella, ja näytti loppuvan tyhjään:

Jyrkkä pudotus siellä oli, selvittiin hengissä vaikka hiekka alkoikin jossain vaiheessa ikävästi luisua jalan alla. Ja tavattiin paluumatkalla vanha herra Bokseri :)

Eilenaamullahan mie heräsin jo kolmelta, ja lähdin lenkille ennen viittä. Silti tuli yksi koira vastaan ja näin kauempaa kaksi. Työssäkäyvät varmaan harrastaa enempikin tuota aamuvarhaislenkitystä. Sitten vedin unta palloon neljä tuntia... oli tosi huonosti nukuttu yö takana.

Tänäiltana olis kyllä se kuunpimennyskin. Olin suunnitellu meneväni kattomaan, mutta jos pitää aamulla olla skarppina menossa töihin niin en tiedä kannattaako...

Ääää

Nukuin onneni ohi! Kello oli jo yli yhdeksän, ennenkuin havahduin koiran kakomiseen (rapsutti vissiin vaan ittiään kurkun kohdalta, ei mitään vakavampaa) ja ulkolämpötila oli sillon jo liki kolmeakymmentä. Ei kannattanu yrittääkään lenkille. Seitsemältä oli riistakameran mukaan ollu jo 20. Mutta tulipa sentään nukutuksi hyvin, jo illalla urvahdin aikaisin ja kuumuudesta huolimatta nukuin makiasti. Kuulin tytön vessassakäynnin ja heräämisen, miehen en, vaikka sen herätys soi siinä vieressä. Eilen tai toissapäivänä onneksi kuulin sen herätyksen, kun se unenpöpperössä vaan sammutti sen ja jatkoi uniaan - ei vuosiin oo enää tehny semmosta! Ilmeisesti se nukkuu sikeemmin nyt, kun se ei enää kaljottele iltaisin.

Tunnen itseni niin kamalan hyödyttömäksi, kun en voi ees koirien kans lenkkeillä tällä kelillä. Vähän niinku kovilla pakkasillakin. Mutta säällehän ei mitään voi. "Nautitaan" nyt, kun kuulemma lämpimästä pitää nauttia kun talvella on kylmää ja räntää. Vaikka mie kyllä edelleen oon sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus valittaa, kun sillä on huono olla tai potuttaa muuten. Ainakin henkilökohtaisessa blogissa, jos ei muuten :) Olis kyllä kiva sellanen pieni uima-allas pihalla. Tosin sinne pitäs sit kyllä vesi tuoda jostain muualta, tuskin kaivossa riittäs.

Sekin selvis, että täti kärsi kuollessaan sydämen vajaatoiminnasta ja oli sen takia siellä sisätautiosastolla. Olihan sillä siihen kyllä altistavia tekijöitä, etten ihmettele. Enemmän ihmettelen, miten se eli noinkin pitkään.

Sellanen juttu vielä, että mulla oli Reposaaren reissussa väärää shampoota mukana, ja sen jälkeen oli päänahka karussa kunnossa, hilseili ja kutisi ja oli ällö. Esikoinen, joka kokeilee tukkaan kaikkee, mihin saa ideoita netistä (mm. kaljaa ja jopa kananmunaa, jolle on allerginen) suositteli nokkoskeitettä. Sillä oli kuulemma sen poikakaverin hilsekin lähtenyt. Vaikutus oli välitön! Kutina lähti ja hilsettäkään ei ollu, paitsi palasi miedompana sitten myöhemmin. Ilmeisesti jos sitä käyttäis päivittäin, se auttas paremmin. Ehkä keittelen taas tänään ja huljutan päätäni siinä. Lisäksi tuntuu, että mun karkea hampputukka kiiltäiskin enemmän. Nokkosiahan meillä riittää. Niistä lähtee nyt siemeniäkin, ja nehän on kuulemma kovasti terveellisiä kans. Noin niinku syötävänä.

Kuopus lähti eilen taas reissuilleen, esikoinen ja mies on töissä ja mie hillun täällä ilkosillani, kun ei kukaan kärsi siitä. Verhotkin on kiinni. Voishan tuota vähän yrittää jossain vaiheessa kävästä ulkona, ainakin pyykit ripustamassa.

Miksi on nälkä?

Paino on näiden helteiden aikana noussut kaksi kiloa. Jotenkin tuntuu, että maha on ihan pallo. Toki se liikkuminen vähenee kun on heti hirveen kuuma jos poistuu ilmalämpöpumpun vaikutuspiiristä. Kävin kyllä tänäänkin aamulenkin, metsässä oli hiostavaa ja tukalaa ja paarmat oli ihan pösilöitä, harjulla sentään pieni tuulenviri välillä kävi. Taivaalla oli jalaspilviä, jotka saattaa ennakoida sateen tuloa. Ennusteessa ei kyllä näy - jossain vaiheessa oli salama tälle päivälle, mutta ei enää eilen ollu.

Mutta nyt eksyin aiheesta. Nälkä. Miten voi ihmisellä olla nälkä klo 11, jos se on heränny n. klo 7 ja nauttinu sen neljän tunnin aikana:
-siivun ruisleipää (päällä pelkkä lauantaimakkarasiivu, ei marg.) - kupin kahvia - mukin makukivennäisvettä - 6 kirsikkatomaattia - 10cm tuorekurkkua - vajaan puolikkaan maustekurkun - puoli kourallista pähkinöitä - kolmanneksen jäävuorisalaatinkerästä - 100g mozzarellaa - puolikkaan pikkusipulin - vajaan dl maustettua kevytkermaviiliä...? Ai niin ja kaksi palaa salmiakkisuklaata! Hirveesti kaikkee, ja silti nälkä. Pittääkö täsä ruveta keittään pottuja.

Yöhön vielä palaan sen verran, että hyvin vilkasta unennäköä oli. Ja romanttista. Aivan pakahduttavan rakastunu olin erääseen itteeni nuorempaan varattuun herrahenkilöön, ja asuttiin puolisoinemme samassa kämpässä vielä. Huh. Mutta suuteloitsin myöhemmin ihan omankin mieheni kanssa niin, että hampaat kirskahti yhteen. Luulen että tuo jälkimmäinen liittyy siihen, että oon koittanu sitä saada hommaamaan itelleen hammaslääkäriajan, kun sillä on ollu särkyä ja muutenkin hampaat näyttää huonolta. Ja ien. Mutta ihme kyllä, sen hengitys ei juuri koskaan haise pahalle, ja mun haisee vaikka huollan purukalustoani. Se on muuten ollu viikon juomatta muutaku ykkösolutta :)

Eilen kannoin 60 litraa vettä tuijille, sekään ei oo oikeastaan riittävästi, mutta ne on kumminkin aika varjossa tuossa. Sitten pitikin taas huilata viilentimen alla. Käytiin apteekissa, kirjastossa ja kaupassa kuopuksen kanssa, ja siinäpä se päivä taas meni. Yöllä valvottiin sen kans myös, juotiin kamomillateetä ja selattiin nettiä kumpikin omalta puhelimelta. Mie en jotenkin millään saanu unta, kuopus vielä vähemmän.

Niinikään eilen tuli viestiä, että täti on kuollu. Ei se ollu mitenkään läheinen - ei mun sukulaiset siskoja ja isää lukuunottamatta kukaan oo, eli en tarvi osanottoja - ja tiesin että joku sen syöpä oli uusinut eikä se halunnu alkaa enää kolmanteen hoitorumbaansa, mutta kuitenkin se kuoli sisätautiosastolla. Siellä missä hoidetaan munuaisia ja sydäntä ym., ei missään syöpäosastolla.

Kuvituskuva keventämään surullista postauksenloppua. Vois käyä poimimassa mustikoita, jos ei olis niin kuuma ja paarmaisa keli. Ja tehä lettuja. Just aamulla luin blogautuksen, jossa mainittiin lettu, ja siitä lähtien on mieli tehnyt. Ooh, mansikoita, kermavaahtoa/vaniljajäätelöä ja lettuja!!! Nyt tuli puoli kiloa lisää pelkästä ajatuksesta.

Yritystä

Lämpöasteita ei seitsemän jälkeen ollut vielä kahtakymmentäkään, mutta kyllä oli mukavampi varjossa vaeltaa. Pieneksi hetkeksi laskin jopa koirat irti, kun oli niin hiljaista ja niillä oli paljon hajuja. Vaikka ei sais vielä koirat irti kulkea. Toinen, se joka usein kiskookin talutinta, siirtyi taas heti irtipäästyään kävelemään ihan mun vieressä, kuin seuraamaan opetettu palveluskoira. Välillä vilkaisi minua silmiin. Se on kyllä aika jännä tapaus, kuin tuntisi turvattomuutta ilman talutinta.

Ilma oli niin kosteaa, että vesi tuntui tiivistyvän iholle, ja pysähtyessä meni rillit huuruun. Mitään ääniä ei juuri kuulunut, mustarastas hetken luritteli ja närhi rääkyi, kaukaa kuulin korpin ronkkuvan. Pieniä ruskeita lintuja pyrähteli hakkuuaukolla, mutta nekin oli hiljaa enkä muutenkaan tunnistanut. Hakkuuaukon koivunvesat on kasvaneet jo mun mittaisiksi ja ylikin; ensi vuonna saakin kulkea tiheikössä, jos sitä polkua pitkin menee.

Haitallista vieraskasvia rehottaa hautausmaan multakasalla. Tuosta ne sitten vielä kuskaa sitä multaa istutuksiin... kaikkine palsaminsiemenineen. Huh.

Lenkiltä tultuani revin pahimmat pujopuskat pois, ja kylläpä ne jo pöllytti siitepölyä kovasti. Ei ihme että nenä kutisi ja aivastutti homman jälkeen.

Pihakatsaus osoitti muunlaisenkin karsimisen tarpeen, ja sen, että huonosti mikään kukkii. Omat krassit on todella kitukasvuisia, mutta keväällä yläpihan pataan (joka on rikkaruohojen keskellä) kylvämäni kaupan krassit kukkii! Olin oikeastaan unohtanut koko padan, en oo muistanu kastellakaan, mutta se on paljolti varjossa päivän mittaan eikä oo kuivunu. Kylvin siihen paria muutakin kukkaa, jotain harsokukkaa ja tuota toista en muista yhtään. Tutun näköinen se kyllä on.

Kukkapata

 Sillon kun hävitettiin se mejän suihkulähde, niin suurin toivein istutin kalliit liljanjuurakot sen tilalle perustamaani kukkapenkkiin, ja nehän mätäni. Sen sijaan niiden tilalle puolihuolimattomasti ostetut tarha-alpit on viihtyny ja levinny hurjasti. Palavarakkaus on kans pärjänny.

Mikäs siinä. Ajatus vain oli alunperin, että korkeat liljat vähän niinkuin näkyis sieltä hieman ylempää pihalle asti, mutta alpit on liian matalia (!) - rakkaus sentään näkyy, jos osaa katsoa sinnepäin. Vois syksyllä siirtää alpeja jonnekin näkyvämmälle paikalle. Talven yli säilyneet jaloleinikit on hävinneet, ei ne jaksaneet kuivaa kuumaa kesää, vaikka välillä kastelinkin.

Viikonlopuksi luvattiin sadetta, mutta aika vähän sitä loppujen lopuksi tuli. Ainakaan sadevesitynnyrissä se ei näy.

Jotenkin surullinen olo. Ollu koko viikonlopun. Esikoinen meni kesäloman viimeisiksi viikoiksi töihin, sille on varmaan aika kova urakka tehdä 8 tunnin työpäiviä kun ei oo yhtään tottunu...

Aamuja

Eilen

Tänään

Aikaiset aamulenkit jatkuu. Ollaan ainakin kolmena aamuna törmätty bokseriherran kanssa, tänäänkin vaikka kuljin ihan eri reittiä kuin eilen ja toissapäivänä. Sit mua vähän huvitti kun vanhojen herrojen lisäksi näin vain kaksi ruohonleikkaajaa - samat mitkä näin eilenaamullakin, kun olivat leikkaamassa ruohoa ihan eri suunnalla :)

Lenkin jälkeen puin pitkät housut ja paitapuseron ja ryhdyin itsekin ruohonleikkuupuuhiin. Lahkeet ja hihat pitää paarmojen takia olla, ne kyllä kiusaa muuten ihan liikaa. Ruoho oli vielä hiukan kosteaa ja piti kertaalleen putsata leikkurin alusta, kun leikkuujäte jankkiintu sinne. En vaan halunnu odottaa ruohikon kuivumista ja helteen pahenemista. Monesti oon manannu tän pihan varjoisuutta, mutta nyt se ei yhtään haittaa!

Yksinäinen ilta tiedossa, mies menee kuvaamaan Cannibal Corpsea Helsinkiin ja lapset on omilla poikakavereillaan. Kuopuksen poikkis on saanu jonku harjoitteluasunnon, missä se saa opetella itsenäisesti elämistä, ja kuopus saa yöpyä siellä myös. Ruoka talon puolesta, mikä on hieno juttu - tosin mitäs itsenäistä eloa semmonen on, jos käydään valmiissa pöydässä syömässä...

Mulla on lahjakortti Prismaan (tai siis S-ryhmän paikkoihin) ja kun nyt on alet ja sandaaleista purkautuu langat ja ne on muutenkin vähän löpsäkät jo, niin meinasin että käyn kattomassa löytyskö uusia. No ei todellakaan löytynyt. Tuo mejän lähiprisma on todella surkea kaikissa alennusmyynneissä, pitäs lähtee seuraavaan kaupunkiin ja sinne nyt harvemmin on asiaa. Citymarketissa on monesti ollu hyviä kenkätarjouksia, mutta kun yritän tulla toimeen sillä rahalla mitä tilillä on, niin ei kannata ees mennä. Toisaalta parempi onkin, niin ei tuu ostettua mitään mitä ei oikeestaan tartte.

Elokuussa on ne yhet häät, joista en niin piittais, mutta on sinne nyt ilmoittauduttu. Ei sinne oikeesti mua kaivata, mutta jos nyt sit eskorteeraan miestä, jonka kouluajan kaveri sulhanen on. Jotenkin on taas epämiellyttävä fiilis koko jutusta. Vihkiminen tapahtuu Suomenlinnan kirkossa, siis laivamatka Helsingin keskustasta ensin kirkkoon ja takas, ja sitten matkustusta toiseen kaupunkiin itse hääjuhlaan. Ei sitten yhtään vaikeemmaksi oo vieraille tehty häihin osallistumista. Mies aikoo urheasti autoilla sen reissun.

Tässä vielä tämmönen pihasaunio. Pieni ja vaatimaton, mutta vahva tuoksu siitä lähtee! Yksi lapsuuskesieni tuoksuista, varmaan tuota kasvoi meidän pihalla.