Reunalla

Eiliselle ei ollu mitään ukkos- tai sadevaroitusta, mutta nyt osuikin sitten kohdalle. Ainakin vähän. Sadevesitynnyriin tuli neljännes, korkeintaan kolmannes vettä (pitäs olla useemman räystään alla tynnyri tämmösillä kovilla, mutta lyhyillä sateilla) ("tämmösillä sateilla" !!! aivanku niitä nyt satamalla satais niitäkään!) Pari kertaa löi lähelle. Naapurikylässä olikin sitten tosiaan tullut vettä ihan reilummasti, näinkin sadetutkasta, että siihen sattui sellanen maksimisademäärän värinen kohta. Mutta kyllä sitä riitti hetken täälläkin. Kuopuksen kans ihailtiin. 

"Torstaina havaittiin yli 27 000 maasalamaa koko maassa, 

mikä on lähes koko 

elokuun keskimääräinen salamamäärä."

Ilmatieteen laitos

Tänään kävin viemässä kuopuksen Seinäjoen matkalleen, varustin sitä kaikenmoisella syötävällä ja juotavalla kun aina saa pelätä ettei se saa ruokaa. Tai huomaa syödä. Kävin kirjastossa, kun esikoinen on halunnu tiettyä kirjaa viikonlopuksi luettavakseen - no sitä ei ollu isossa kirjastossa, tiesin kyllä että pienemmässä on kun olin katsonut. Ei muutaku sinne ajeleen. No sehän ei sit ollu auki vielä, piti oottaa puoli tuntia siinä kuumuudessa, ja tottahan toki olin käynyt myös kaupassa ja jauheliha muhi kivasti siinä sauna-asteisessa autossa. En kehdannu ulkonakaan seisoskella jauhelihapaketti kädessä, vaikka olishan siellä ollu viileämpi kuin autossa. 

Oli ikäänkuin tarkoitus tehdä hampurilaisia. Unohdin vain, että niihin kuuluu aika oleellisena asiana sämpylät. Ne jäi ostamatta. Miten voi ihminen olla näin horisko?! No, olen mie ennenkin unohtanut oleellisia asioita. Eikä kannata ehdottaakaan että tee sämpyliä, mun sämpylät on aina fiasko eikä oo vehnäjauhojakaan tarpeeksi. No, kyllä mie sapuskan saan tehtyä, piti vaan se liha äkkiä paistaa, ennenku mätänee. Nyt ei oo variksiakaan hoodeilla, että vois niille mädät lihat tarjota.

Naakka ei muuten nyt sit oo enää rauhotettu. Saapa nähä, voisko pikkulintuja kumminkin ruokkia enstalvena ilman häkkiratkaisuja, jos vaikka paikalliset maanviljelijät pistäs edes osan kylmäksi... hehe, eläinrakas ihminen täällä kirjottelee :) oikeesti mieluummin näkisin niitä harvennettavan vaikka e-pillerisyöteillä, niin väheneminen olis edes lähempänä luonnollisen poistuman ajatusta. Se vaan että miten sen vois varmistaa, että nimenomaan naakat söis ne ehkäisylääkkeet, eikä vaikka talitintit tai tikat...

Tässä on portaat, joilla aina toisinaan ylitän mukavuusrajani ankarasti. Kyllä ne vois kiertääkin, mutta siedätän nyt välillä itteeni :) ovat vielä semmoset, että ne heiluu ja huojuu kävellessä. Yleensä vältän alas katsomista kun kurkkuun vihloo se, mutta nyt otin jopa kuvan. En muuten pysty katsomaan kaktuksiakaan; sillon vihloo silmiä.

Tänään on taas tällanen päivä - unohtu sämpylät, piti oottaa kirjaston avaamista lihapaketin kans helteessä, sit rupesin tekeen itelleni lounassalaattia ja salaatinkerästä leikattu aimo lohko putos lattialle, pähkinät putoili lattialle (ja vasta niitä lisätessäni muistin, että söin aamulla pähkinämysliä, ja olin aatellu että en paa sit salaattiin pähkinää), kaikki kaatuu ja putoo ja sotkee. Juustoakin meni lattialle, koirat oli kyllä siitä ilosia. Onneksi sentään luovin autolla turmitta kotiin. Ja nyt muistin, että jäi se viikonloppunamiksi ostettu suklaalevy sinne, voipi olla muuten aika sulana... ... jep, ihan vetelää. Onneksi on tiiviissä kääreessä, Maraboun suklaa. Fazerin levy olis jo valunu pitkin lattiaa. Fazerilla on kyllä paras suklaa, mutta niillä ei oo tuollaista salmiakkisuklaata muutaku laivalla myynnissä (eikä sulan suklaan pitävää käärettä). En viitsi lähtee seilaan suklaan takia. 

Ja aina näitä aamuja koivukujalla:

Tänään oli sumua tai utua tai jotain. Aurinko häämötti pilven takaa. Kymmenen maissa oli taivas paksussa pilvessä, nyt paistaa taas ja on kuuma. 

Sinne missä ei aurinko paista mutta jyrisee senkin eestä

Nii. Sinne saisivat työntää varoituksensa. Ukkosvaroitus ja rankkasadevaroitus oli eiliselle - aurinko porotti koko päivän eikä pisaraakaan vettä tullut. Ulkona mansikoita peratessani olin kuulevinani hyvin kaukaista jyrinää pari kertaa. Sadevesitynnyrit kolisee tyhjyyttään edelleen. Sääkartassa on tällekin päivälle salama ja kuuroja.

Maalailin vähän kiviä. Aattelin ihan vaan yksivärisiä, mutta saa nähdä mitä niistä muotoutuu. Kävin eilen useammassakin kaupassa etsimässä lisää värejä, mutta ei ollu. Oli sensijaan mukava kaupunkireissu kuopuksen kanssa kahdestaan. Istuttiin penkillä  kauppakeskuksessa ja syötiin mukista Hesen jäätelöä, juteltiin ja naurettiin. 

Kiviä maalatessa huomasin, että siinä lähistöllä pyörii ampiaisia. Ei niitä tavan ampiaisia, vaan tuollaisia mustempia, ohutjuovaisia. En jaksanut selvittää lajia, olisko joku Dolichovespula ollu. Tein sit huvikseni kokeen; laitoin pahvinsuikaleelle banaania, hunajaa ja paistettua kanaa, ja katsoin mikä kiinnostaa eniten. 

Banaani oli se, mihin ekaksi ampiainen ilmestyi, itse asiassa välittömästi. Haju on varmaan vahva. 

Hunajassa käytiin lipittämässä viimeisenä. Tässä yksi leikkaa leuoillaan kanaa (yksi palanen on jo irrotettu, näkyy kuvassa) ja toinen on hunajalla, ehkä eri pesistä koska välillä tappelivat mykkyrässä pitkin pöydän pintaa pyörien. Piti oikein varmuuden vuoksi siirtyä muualle hetkeksi. 

Pöytä oli kumminkin aika pieni... ei ollu oikein hyvä ajatus tuo koe, nimittäin sittenhän siellä pihalla ei muutkaan saanu istua rauhassa. Mies varsinkin on ihan ihmeellinen ampiaismagneetti, ja se vielä suhtautuu niihin hyvin epäluuloisesti ja lähtee liikkeelle aika äkkiä, jos ampiainen alkaa pyöriä ympärillä. On varmaan saanu sen verran monta pistosta elämänsä aikana. Mie en niinkään pelkää, että muuten vaan pistäisivät, mutta jos vaikka ei huomaa että se on ampiainen, joka kutittaa käsivartta, ja pyyhkäisee niin sittenhän se kyllä saattaa pistää. Sanovat, että on sellaisiakin, jotka pistää huvikseen. Tai mistä sen tietää, jos ovat ärtyneet muualla ja tulevat sit kostoksi pisteleen viattomia sivullisia. Hermojen hallintaa se kyllä joskus vaatii, jos amppareita pyörii useempi ympärillä ja pitäs vaan olla rauhassa.

Ostin tosiaan halpoja kakkoslaadun mansikoita tytölle, kun se on monta päivää niitä halunnut ja niistä vinkannut, kun niitä joka päivä myydään tuolla kaupan eessä erä... sellasia pieneksi jääneitä, mutta kypsiä, joita ei kehdata täydellä hinnalla myydä. Että ne haisi mun nokkaan pahalle, kun se laatikko oli auton perällä! Jo aiemmin toisessa paikassa haistelin, että mikä raadonhaju täällä leijailee, ihanku jotain mätänis jossain (sisätiloissa) niin ne oli ne mansikat, joita siinä vähän matkan päässä myytiin. Jostain syystä ne ei nyt haise mun nokkaan ollenkaan hyvälle. Ehdin jo pelätä migreeniäkin, se kun joskus antaa etukäteisoireilua hajuaistin kautta, mutta ei mitään sellasta tullu. Ei niinku yhtään tehny mieli syödä niitä, vaikka perkasin. Söin silti yhden. Mansikalta maistui. 

Mistä tuli mieleen, että luin taannoin artikkelin, jonka mukaan e-pillerit vääristää "kemioita" kun nainen hakee itelleen sopivaa puolisoa. Sitten kun jättää pillerit pois kun haluaa lasta tms., niin huomaakin olevansa kimpassa ihan väärän tyypin kanssa. Onneksi mie olin pilleritön kun omani löysin. 

Tällasia herkkuomenoita löytyy mejän omppupuista:

Ei tee mieli syödä noitakaan sit, kun ovat kypsiä. Huomaa kyllä, ettei oo keväällä ruiskuteltu, eikä muutenkaan huolta pidetty. 

Aamun apilapelto ja mahoton mahonia

Aamun apilapelto. Kyllä taas elämä maittaa eilisen mahakivun jälkeen! Mietin jo, että kannattaako mun käydä siellä töissä, jos joka kerta saan sellasen olon... hyi olkoon. Selkä oli kipee ja maha oli kipee ja mikään ei auttanu, syödä tai juoda ei oikeen voinu ku tuli heti kauhea kipu ja paha olo, ja kuitenkin oli nälkä ja jano. Onneksi loppui yöllä.

Tänään on hurjasti varoituksia sääkartalla; sade-, ukkos-, helle- ja metsäpalo. Iltapäivällä kahden jälkeen pitäs sataa ja ukkostaa, mutta katotaan nyt. Vierestä on ennenki menny. Ja kun havaintopiste on tuolla Salpausselän toisella puolella, niin siellä on usein eri kelit kuin meillä, mäen tällä puolen. Ennuste saattaa hyvinkin toteutua 15-20 km:n päässä.

Elokuu. Nyt voi tankata autonkin, kun pitäs olla rahaa tilillä. Ja ostaa melatoniinia. Onneksi miehellä oli rahaa, että sai ostettua kuopukselle junaliput Seinäjoelle - se on päässyt vapaaehtoiseksi Solar Sound Festivaliin, narikanhoitajaksi. Palkaksi saa toisen päivän lipun. Tahtoi olla junat melko täynnä jo alkuviikosta, nimittäin. Lauantaina mies menee esikoisen seuraksi Weekend Festivalin "afterpartyyn" (joka on ennen WKNDiä!) kun siellä esiintyy tytön suuri idoli Inna. Mie jään taas kotimieheksinaiseksi, ihan mielelläni. Onneksi mulla ei ole paloa tuollaisiin tapahtumiin, kun ei niihin olis varaakaan. Jos olis paljon rahaa niin keksisin sille muuta käyttöä kyllä. Vaihtaisin romisevan ja kolisevan autoni parempaan ihan ensimmäisten asioiden joukossa. Remontoisin talon ja saunan ja varaston. Ostaisin esikoiselle kaupungista kämpän. Teettäisin pienen kanalan.

Naapurissa on kesäkanoja, en tiedä oonko siitä jo kertonu... joukossa oli ainakin yksi kukko, joka oli aiemmin vielä niin nuori, ettei se kiekunut. Sittemmin on alkanut huutaa ja käydä vuoropuhelua kauempana olevan kukon kanssa... nyt kun viikonloppuna olin aamuviiden jälkeen lenkillä, näin kun talon emäntä paineli päättäväisen näköisenä alusvaatteisillaan kohti kiljuvakukkoista kanalaansa :) tänäaamuna oli hiljaista, liekö kukko suljettu sisälle siihen asti kun talonväki on herännyt... mie en kyllä ottais kukkoa kanalaumaani.

Mahonia on tehny mahottomasti marjoja, on tainnu tykätä kuumasta kesästä kun en oo nyt ees lannottanu sitä ja pari talvee sitten se paleltu melkein kokonaan. Sanovat, että marjat on syötäviä, mutta happamia, ja kivet voi olla lievästi myrkyllisiä. En oo koskaan maistanu.

Voi hyvänen aika

Ei oo eläkemuorista enää työntekijäksi! Kolme päivää ja kaikki paikat jumissa, varpaissa ja peukaloiden hangassa hiertymiä (liian isot saappaat teki varpaisiin ja työväline käsiin), siellä täällä mustelmia erinäisistä kolhuista, rystyset ruhjeilla kottikärryjä työnnellessä tulleista osumista ja maha kipee ehkä siitä pöpöstä, mikä siellä navetassa jyllää ja sitä ei saada pois enää ikinä. Ja migreeni iski yöllä. Ja sormet on ihan turvoksissa.

Aamut oli hienoja, heräsin viideltä ja menin koirien kanssa lenkille heti, kun päivemmällä ei voi.

Tosin eilen nakitin sen homman jo kuopukselle, kun tuntui ettei jaksa. Tänään taas maittoi!

Tässä vois olla Helmillekin tuttu maisema. Yritin ottaa kuva siitä tien korkeimmalta kohdalta, mistä näkee kauas ja pitkälle, mutta en vaan osaa keskittyä yhtä aikaa ajamiseen ja kuvaamiseen...

Hieno lypsyrobotti kiinnitti nännikupin tyytyväisenä vetimen viereen ja oli että tässä on hyvä, ja kuvassa touhukkaana jo laittaa seuraavaa kiinni. Otin just videota hienon lypsyrobotin toiminnasta, kun se laittoi sen noin ja sitten videolla kuuluu vaan älähdys ja se loppuu, vaikka tosta tilanteestahan olis saanu mainion "opetusvideon" :)

Koirat ootti mua tän näköisenä eilenillalla pihalla. Vasemmanpuoleinen oli kuulemma alkanu heiluttaa häntää jo sillon, kun näki mun auton, toinen ei tuntenu vasta ku myöhemmin.  Tänäaamuna oltiin pihalla ku mies ja esikoinen lähti töihin, koirat katteli mua sen näkösenä että etkai sääkin mee. Ne kun on tottunu siihen että oon aina kotona, olivat kaivanneet.

Nyt piän lepopäivän (etenkin jos se mahatauti tulee) mutta oon kuitenkin jo käyny lenkillä ja toinen koneellinen pyykkiä pyörii.

Kyllä se tästä

Just pääsin sanomasta, että mikäs mulla joutilaalla on nukkuessa millon vaan, niin tänään tuli töitä viikonlopuksi. Olispa ees lappuhaalarit! Siellä voi nimittäin olla kuuma. Toisaalta myös paarmoja. Mutta onneksi myös suihku. Tuli eilen mieleen, että ilmojen haltija kostaa viimekesäisen valituksen. Tai unohti viime vuonna laittaa kesän, ja laittaa nyt kaks kesää kerralla.

Tuoksuvattu

Eilenillalla makkarin tuuletin sanoi sopimuksensa irti. Kyllä se pyöri, mutta kitisi kovasti ja kuumeni, eikä voitelu auttanut. Nehän tuppaa kuolemaan nuo tuulettimet aina jossain vaiheessa, tarttis olla sähkömies saadakseen ne uudelleen kuntoon. No, nythän ei ole kaupoissakaan tuulettimia enää, kuulemma. Onneksi tuli viime kesänä ostettua alesta pari pikkutuuletinta, toinen on ollukin käytössä tyttöjen huoneessa mutta nyt piti ottaa se toinen meille käyttöön. Mahtuu sopivasti avoimen tuuletusikkunan välikköön - vaikkei silleen ihoa viilennä kuin iso tuuletin, tuo raikasta ulkoilmaa joka nyt vielä on onneksi öisin ihan inhimillisen lämpöistä.

 Aamulenkillä läksin vaihteeksi sellasta polkua, jota en oo vuosiin kulkenu, en sen jälkeen kun hakkuut mellasti siellä. Olikin ihan hienoa, se kulki sellasella kapoisella harjunkannaksella, ja näytti loppuvan tyhjään:

Jyrkkä pudotus siellä oli, selvittiin hengissä vaikka hiekka alkoikin jossain vaiheessa ikävästi luisua jalan alla. Ja tavattiin paluumatkalla vanha herra Bokseri :)

Eilenaamullahan mie heräsin jo kolmelta, ja lähdin lenkille ennen viittä. Silti tuli yksi koira vastaan ja näin kauempaa kaksi. Työssäkäyvät varmaan harrastaa enempikin tuota aamuvarhaislenkitystä. Sitten vedin unta palloon neljä tuntia... oli tosi huonosti nukuttu yö takana.

Tänäiltana olis kyllä se kuunpimennyskin. Olin suunnitellu meneväni kattomaan, mutta jos pitää aamulla olla skarppina menossa töihin niin en tiedä kannattaako...

Ääää

Nukuin onneni ohi! Kello oli jo yli yhdeksän, ennenkuin havahduin koiran kakomiseen (rapsutti vissiin vaan ittiään kurkun kohdalta, ei mitään vakavampaa) ja ulkolämpötila oli sillon jo liki kolmeakymmentä. Ei kannattanu yrittääkään lenkille. Seitsemältä oli riistakameran mukaan ollu jo 20. Mutta tulipa sentään nukutuksi hyvin, jo illalla urvahdin aikaisin ja kuumuudesta huolimatta nukuin makiasti. Kuulin tytön vessassakäynnin ja heräämisen, miehen en, vaikka sen herätys soi siinä vieressä. Eilen tai toissapäivänä onneksi kuulin sen herätyksen, kun se unenpöpperössä vaan sammutti sen ja jatkoi uniaan - ei vuosiin oo enää tehny semmosta! Ilmeisesti se nukkuu sikeemmin nyt, kun se ei enää kaljottele iltaisin.

Tunnen itseni niin kamalan hyödyttömäksi, kun en voi ees koirien kans lenkkeillä tällä kelillä. Vähän niinku kovilla pakkasillakin. Mutta säällehän ei mitään voi. "Nautitaan" nyt, kun kuulemma lämpimästä pitää nauttia kun talvella on kylmää ja räntää. Vaikka mie kyllä edelleen oon sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus valittaa, kun sillä on huono olla tai potuttaa muuten. Ainakin henkilökohtaisessa blogissa, jos ei muuten :) Olis kyllä kiva sellanen pieni uima-allas pihalla. Tosin sinne pitäs sit kyllä vesi tuoda jostain muualta, tuskin kaivossa riittäs.

Sekin selvis, että täti kärsi kuollessaan sydämen vajaatoiminnasta ja oli sen takia siellä sisätautiosastolla. Olihan sillä siihen kyllä altistavia tekijöitä, etten ihmettele. Enemmän ihmettelen, miten se eli noinkin pitkään.

Sellanen juttu vielä, että mulla oli Reposaaren reissussa väärää shampoota mukana, ja sen jälkeen oli päänahka karussa kunnossa, hilseili ja kutisi ja oli ällö. Esikoinen, joka kokeilee tukkaan kaikkee, mihin saa ideoita netistä (mm. kaljaa ja jopa kananmunaa, jolle on allerginen) suositteli nokkoskeitettä. Sillä oli kuulemma sen poikakaverin hilsekin lähtenyt. Vaikutus oli välitön! Kutina lähti ja hilsettäkään ei ollu, paitsi palasi miedompana sitten myöhemmin. Ilmeisesti jos sitä käyttäis päivittäin, se auttas paremmin. Ehkä keittelen taas tänään ja huljutan päätäni siinä. Lisäksi tuntuu, että mun karkea hampputukka kiiltäiskin enemmän. Nokkosiahan meillä riittää. Niistä lähtee nyt siemeniäkin, ja nehän on kuulemma kovasti terveellisiä kans. Noin niinku syötävänä.

Kuopus lähti eilen taas reissuilleen, esikoinen ja mies on töissä ja mie hillun täällä ilkosillani, kun ei kukaan kärsi siitä. Verhotkin on kiinni. Voishan tuota vähän yrittää jossain vaiheessa kävästä ulkona, ainakin pyykit ripustamassa.

Miksi on nälkä?

Paino on näiden helteiden aikana noussut kaksi kiloa. Jotenkin tuntuu, että maha on ihan pallo. Toki se liikkuminen vähenee kun on heti hirveen kuuma jos poistuu ilmalämpöpumpun vaikutuspiiristä. Kävin kyllä tänäänkin aamulenkin, metsässä oli hiostavaa ja tukalaa ja paarmat oli ihan pösilöitä, harjulla sentään pieni tuulenviri välillä kävi. Taivaalla oli jalaspilviä, jotka saattaa ennakoida sateen tuloa. Ennusteessa ei kyllä näy - jossain vaiheessa oli salama tälle päivälle, mutta ei enää eilen ollu.

Mutta nyt eksyin aiheesta. Nälkä. Miten voi ihmisellä olla nälkä klo 11, jos se on heränny n. klo 7 ja nauttinu sen neljän tunnin aikana:
-siivun ruisleipää (päällä pelkkä lauantaimakkarasiivu, ei marg.) - kupin kahvia - mukin makukivennäisvettä - 6 kirsikkatomaattia - 10cm tuorekurkkua - vajaan puolikkaan maustekurkun - puoli kourallista pähkinöitä - kolmanneksen jäävuorisalaatinkerästä - 100g mozzarellaa - puolikkaan pikkusipulin - vajaan dl maustettua kevytkermaviiliä...? Ai niin ja kaksi palaa salmiakkisuklaata! Hirveesti kaikkee, ja silti nälkä. Pittääkö täsä ruveta keittään pottuja.

Yöhön vielä palaan sen verran, että hyvin vilkasta unennäköä oli. Ja romanttista. Aivan pakahduttavan rakastunu olin erääseen itteeni nuorempaan varattuun herrahenkilöön, ja asuttiin puolisoinemme samassa kämpässä vielä. Huh. Mutta suuteloitsin myöhemmin ihan omankin mieheni kanssa niin, että hampaat kirskahti yhteen. Luulen että tuo jälkimmäinen liittyy siihen, että oon koittanu sitä saada hommaamaan itelleen hammaslääkäriajan, kun sillä on ollu särkyä ja muutenkin hampaat näyttää huonolta. Ja ien. Mutta ihme kyllä, sen hengitys ei juuri koskaan haise pahalle, ja mun haisee vaikka huollan purukalustoani. Se on muuten ollu viikon juomatta muutaku ykkösolutta :)

Eilen kannoin 60 litraa vettä tuijille, sekään ei oo oikeastaan riittävästi, mutta ne on kumminkin aika varjossa tuossa. Sitten pitikin taas huilata viilentimen alla. Käytiin apteekissa, kirjastossa ja kaupassa kuopuksen kanssa, ja siinäpä se päivä taas meni. Yöllä valvottiin sen kans myös, juotiin kamomillateetä ja selattiin nettiä kumpikin omalta puhelimelta. Mie en jotenkin millään saanu unta, kuopus vielä vähemmän.

Niinikään eilen tuli viestiä, että täti on kuollu. Ei se ollu mitenkään läheinen - ei mun sukulaiset siskoja ja isää lukuunottamatta kukaan oo, eli en tarvi osanottoja - ja tiesin että joku sen syöpä oli uusinut eikä se halunnu alkaa enää kolmanteen hoitorumbaansa, mutta kuitenkin se kuoli sisätautiosastolla. Siellä missä hoidetaan munuaisia ja sydäntä ym., ei missään syöpäosastolla.

Kuvituskuva keventämään surullista postauksenloppua. Vois käyä poimimassa mustikoita, jos ei olis niin kuuma ja paarmaisa keli. Ja tehä lettuja. Just aamulla luin blogautuksen, jossa mainittiin lettu, ja siitä lähtien on mieli tehnyt. Ooh, mansikoita, kermavaahtoa/vaniljajäätelöä ja lettuja!!! Nyt tuli puoli kiloa lisää pelkästä ajatuksesta.