Ei huolta

Näin reissussa unta, että ostin "ötökkäarvan" josta voitin tonnin. Viime yönä näin unta, että voitin jostain satasen. Piti oikein laittaa veikkauksen pelejä vetämään... olenko mainoksen uhri, ja alitajuntani se mainostaja? Joku satatonnia olis kyllä kiva, sillä sais velat ja kiinnitykset maksettua pois ja ehkä jäiskin vielä vähän.

Tosiaan kävin siellä naistenlääkärillä, oli oikein hyvän ja pätevän tuntuinen lääkäri. Pihiys pääsi niskan päälle ja kieltäydyin ultraamisesta, siitä olis tullu seittemänkymppiä lisää laskua. Siis siitä, että lääkäri olis pyöräyttäny vehjettä mun mahalla. No, kierukka nyppäistiin pois ja lääkäri arveli, että mulla on ollu jo menopaussi ja mitään tulvaa ei pitäs olla tulossa - se olis kuulemma tullu jo läpi kun kierukka oli niin vanha. Mutta kyllä vaan rupes heti tiputteleen. Sain vaihdevuosiesitteen mukaani, siinähän on lueteltu melkeen kaikki mun vaivat :) unihäiriöt, masennus, saamattomuus, läskistyminen, huonomuistisuus, päänsärky, nivelsäryt, sydämentykytys... nyt voin olla huoleti, kaikki on ihan normaalia.

Viime yönäkin heräsin ennen neljää, ja olipahan vaikea saada uudestaan unta. Luin loppuun Arno Karlenin Ihminen ja mikrobit niin se vähän auttoi. Kirjan kannessa on isolla suomentajan nimi, ja muutenkin se suomentaja on tehny itsestään liian ison numeron kirjassa. Joka välissä on ihan joutavia "suom. huom."eja jotka välillä rupes oikeen ärsyttään. Lisäksi se oli suomentanu puuman pantteriksi. Mutta kirja oli hyvä. Pientä asenteellisuutta kirjoittajalta vain. Ja siinä oli kirjoitettu yhteen lukusana ja miljoona, tyyliin "kolmemiljoonaa".

Eilen tartuin piiitkästä aikaa kutimeen. Monta kuukautta ollu väliä, etten oo kutonu. Tuli sutta ja sekundaa, kun katsoin samalla Areenasta pari Kriminalistin uutta jaksoa, kudoin ihan miten sattuu ja piti purkaa sitten. Saa nähdä mitä siitä muutenkaan tulee. Mutta ihan kiva oli kutoa vaihteeksi. Jahka pyykki tulee valmiiksi ja saan ripustettua, voisin käydä kokeilemassa sähköpyörää...

Paluu arkeen

Käytiin sukuloimassa viikonloppuna, kun osui tyttären ja miehen vapaa perjantai yksiin. Oli mukava reissu sitten kumminkin, vaikka siskolla oli jo yksi vieras, ja epäilin, ettei mahduta ja kun se vieraskin on omanlaisensa... Isä lahjoitti mulle sähköpyöränsä - Helkama Jubilee - kun se vaihtoi kolmipyöräiseen sähkövehkeeseen. Pyörä sekin on, vaikka kuulemma kulkee polkemattakin. 

Vielä en oo päässy kokeileen, mutta jahka sade lakkaa ja varvas paranee. Eilen käytiin koko perhe syömässä ulkona (isä anto rahaa sanoen, että menkää vaikka syömään yhessä) ja ilta meni siihen, sohvalla torkkumiseen ja saunassa käymiseen. Jestas miten olinki väsyny, nukuin sohvalla ties kuin kauan ja sit vielä tosi hyvin yönkin. Otin peiton jo käyttöön, ehkä silläkin oli osuutensa hyvinnukkumiseen - mutta kesä loppui sitten siinäkin asiassa. Pussilakanalla ja viltillä nukkunu tähän asti.

Ei kahta ilman kolmatta, sanovat. Perjantaina ruuvasin riistakameraa paikalleen, ja kun siinä tiellä roikkui sähköpistoke, vippasin sen muka toiselle puolelle mutta osuikin johonkin ja kimmahti piikki ojossa mun otsaan. Hyvä kun pysyin korokkeella, kun sattui niin, ja otsaan nousi mojova patti. Kaivelin pakastimesta parsakaalin palasen, ja haudoin sillä pattia niin ei tullu mustelmaa pahasti - kipee muhkura kyllä jäi. Siskon luona potkaisin varpaat saunan kiviseen kynnykseen, napsahdus kuului ja vissiin meni ihan luu rikki kun varvas alkoi heti mustua. Oon teipannu sen viereiseen varpaaseen. 

Piti viedä lapsiakin aamulla, toinen toiseen kaupunkiin ja toinen toiseen. Esikoinen oli kattonu väärin aikataulua, onneksi varmistettiin se ajoissa niin voitiin suorilta lähtee eri suuntaan. Kytkinjalka on kyllä vähän kipee. Ja auto pörisee kovasti. Pelkään, että takapönttö putoo tielle. 

Oli niin hieno taivas aamulla, että piti sählätä hieman puhelimen kanssa vaikka ajoin. Yleensä vältän moista. Ja eihän se kuvassa näytä sit juuri miltään, olis pitäny rajata ja vähän tuoda takaisin hävinneitä värejä. Mahtavan oranssissa valossa kylpi kaikki paikat.

Sitä tavaranhävitystä piti suorittaa, ja tuolta reissulta tuli mukana sähköpyörä, kaksi laukkua ja kolmet kengät :D Mutta hei sähköpyörä, kun mulla ei nyt just oo ollu pyörää - se tytön pyörä, jota aioin tarvittaessa lainata, onkin rikki eikä kukaan korjaa. Ja siskolta sain Marimekon mustan käsilaukun, kun mun edellinen "talvilaukku" on jo ihan nuhjuinen ja oon aatellu että pitäs vaihtaa. Ja isot matkakassit meillä kanssa alkaa hajoilla, on rikkinäisiä vetskareita ja hajonneita hihnalenkkejä... löysin kirpputorilta nahkaisen ison matkakassin, kaksi euroa 25 senttiä. Oli mun mielestä hyvä ostos, vetskarit on kunnossa eikä reikiä oo :) voi heitellä vastaavia rikkinäisiä sit pois. 

Mutta ne kengät. Niitä en voi selittää. Jouduin muiden ihmisten tavaranhävitystoimien uhriksi! 

Erinäisiä pörinöitä

Mun auto on jo pitkän aikaa kolissut siihen malliin, että apukuskin puoleisessa etupyörässä on jotain vialla. Jousen yläpään laakerit ainakin alkaa olla hajalla kääntyessä kuuluvasta ajoittaisesta rutinasta päätellen, mutta myös muuta vikaa on kun kolisee joskus kovastikin. Nyt kun lähdin käyttämään kuopusta hammaslääkärissä ja kipeää esikoista koulullaan kuulemassa ohjeistusta ensi viikon työssäoloharjoittelua varten, piti pakoputki sempäivästä pörinää, että arvelin sen olevan puhki.

Miehelle viestittelin, että josko se hommais korjaamoajan, kun tietää termit ja osaa muutenkin paremmin puhelimessa asioida, ni se vaan että hänestä se on ollu hyväkuntoisen näköinen, "pitää kattoa ja kuunnella". Taas mua ei uskota. Laitoin videon, missä heiluttelin pakoputkea siihen malliin, että näkee että se on poikki. Luultavasti takavaimentimen etupuolelta. Ralliautoäänet on. Kurvailin pikkutien mutkissa silleen rennosti kun ei ollu muita kulkijoita, mittarissa ei ollu ku 33 mutta takapenkkiläiset sen verran heilu, että sieltä kuulu "Äiti kaahaa." Sanoin että joo kolmeekymppiä, ni kuitattiin: "Rebel äiti!"  Rakkaat lapset. Saa nauraa niiden kanssa.

Tällä kertaa muistin kuitenkin ladata roskapöntön täyteen, ennenkuin roska-auto tuli! Yllättävän iso säkki sinne mahtui. Paljon roinaa ja jotain kirjojakin, joita en kehtaa kirjaston kierrätyshyllyyn viedä. Nähtävästi nyt on joku muukin huomannut konstin päästä kirjoista eroon, kun se hylly oli melko täynnä - itse aiemmin tuomiani en taaskaan enää nähnyt, ne on sentään kelvannu. Vein lisää. Roskiin heitin jotain, esim. miehen mummon antaman "Sananparsia Tuuloksesta" tms., en jotenkin jaksa uskoa, että ketään kiinnostaa. Mainittu mummo oli sieltä kotoisin. (Tuuloksesta, ei roskiksesta!)

Hassua muuten; kun viimeks hätäilin, ettei varastolainoja voi uusia, niin nyt kun menin verkkokirjastotililleni katsomaan, mitkä ne kirjat nyt oli, että osaan ne lukea ekana, niin ne voikin uusia. Viimeksi oli punainen teksti, että ei voi uusia. No, parempi näin :)

Viime yö meni ihan harakoille, heräsin ennen puoliyötä miehen kuorsaukseen, ja se vaan kuorsas vaikka tönin ja välillä käänty niin lähelle ettei mulla ollu tilaa ja kuorsas korvaan, kun yleensä se lopettaa kun sen saa kyljelleen houkuteltua. Niin sikeesti nukkuikin, ettei muista mitään mun nujuuttamisestani tai siitä, kun vedin siltä tyynynkin pois pään alta välillä. Joskus se auttaa, kun kääntää tyynyä niin, että kurkku suorenee, mutta nyt käänsin ja käänsin eikä auttanu, ja lopulta se tyyny plupsahti pois pään alta. Menin sit alakertaan nukkuun, mutta olin jo niin pirtee, etten saanu pitkään aikaan unta. Koirat oli levottomia ja välillä oli ahdastakin ja esikoinen ramppas vessassa pitkin yötä ja haki särkylääkettäkin.

Kovasti tuuli ja ukkonenkin illalla näkyi lähestyvän, mutta ei se meille asti taaskaan tullu. Nyt on kaunis ilma. Ja mua väsyttää. Kuinkas muutenkaan.

Hammaslääkärissä henkilökunta ei ymmärtäny tic-oireista mitään, kun tyttö oli koittanu selittää, että niiden takia hampaita pitää purra. Oli vaan alkanu puhuun purkasta, että pitää vähentää sen syöntiä, ettei se jää päälle että yölläkin narskuttaa hampaita... jos ei tiiä niin vois ees kysyä.

Mikä ihana paikka!

Kirjaston varasto ♥

Siellä oli avoimet ovet, ja löysin niitä kaipaamiani kirjoja lääketieteen ja henkilöhistorian väliköistä. Paikallishistoriaa olisin vielä voinu vähän katella, mutta seuralaisella oli jo kiire pois. Ja nyt mulla on kiire lukea, Ilmestyskirjan ratsastajat sai jäädä kesken kun näitä varastolainoja ei voi uusia ja ne pitää nyt sit saada luetuksi eräpäivään mennessä. Yksi kirja jäi lainaamatta - oli sellanen aanelosen kokoinen järkäle, jossa oli yli 700 sivua...

Anoppi päätti suolata meille lohta, kun tykättiin sen tarjoamista lohileivistä taannoin. Ja sit se keitti rääppeistä liemen, johon sain tehä kalakeiton. Ostin kaupasta lohikuutioita ja tein vähän isomman sopan, ja ne lohikuutiot jotenkin haisi liikaa kalalle... olikohan ne pilallisia? Pakasteena ne kuitenkin oli, joten ei kyllä pitäs hevillä pilaantuakaan. Sulatejuustolla ja tillillä ja suolalla sain sen maistuun vähän paremmalle, mutta voi olla että taas jää sopasta puolet syömättä. Ehkä mun pitäs opetella tekeen vaan pieniä soppia.

Mietin, että josko rupeisin laittaan tänne syksyn etenemistä kuvaavaa sarjaa (vrt. kevään tuloa mittaava sunnuntaikuvasarja) mutta kun tähtäilin tuonne pihalle, en keksinyt oikein hyvää kohtaa, mistä ottaa kuva. Olis kuitenkin kiva että sais vähän ruskaa ja semmostakin kuvaan mukaan. Unohdan kumminkin sen sitten että se ja sama kyllä.

12.9.

Kuopus tulee tänään yöksi kotiin, kun aamulla sillä on hammaslääkärille aika ja sen olis vaikea käydä koululta asti siellä. Pitäis lähteä kamalan aikaisin ilman aamiaista ja menis kauan ennenkuin pääsee takaisin. Vien sen sitten. Ensin hammaslääkärille sitten kouluun.

Yks mukava odottamani asia muuttuikin erinäisten seikkojen myötä ahdistavaksi. Nyt en tiedä peruako vai rohkeasti mennä.

Ukkosta on meille luvattu ja muualla on ollukin, vaan ei meillä yhtään. Vettä roilotti viime yönä jonkin verran. Kesää silti pidän; olin joogassa paljain jaloin. En ihmettele, että monet mieluimmin on silleen, onhan siinä ihan eri tuntu. Ja huomasin yhtäkkiä että mun jalat on muuttunu, ulkosyrjälle on ilmaantunu outo pehmeä pallukka molempiin. Levinny ihan selvästi!

Mahonia marjoo kovasti

Ajatteluttelua ja ukkosettomuutta

Tulipa vaan taas mieleen, että löyhässä on ihmisen henki... ei sitä niin aattelekaan, kun lukee lehdestä jostain onnettomuudesta, mutta sitten jos se on "oikea ihminen" eli itse tai joku läheinen sen tunsi, niin ajatteluttaa paljon enemmän. Mua ainakin ajatteluttaa enemmän kuin kuuluisi, kun kolmikymppinen mies osti mersun ja seuraavana yönä pikkusen vaan törmäs vanhan talon kivijalkaan ja henki pois. Ja häät oli suunnitteilla vuodenvaihteeseen.

Tämä väsymys on kamalaa. Jää oikeasti asioita tekemättä sen takia, ei vaan jaksa. Jos olisin itekseni, en varmaan kävis edes kaupassa, ennen kuin olis välttämätön pakko. Tänäaamuna heräsin kyllä ennen kuutta, ja kun kävin viemässä kuopuksen koululle kymmeneksi (meni noin tunti reissussa) niin takaisintullessa olin jo melkein liian väsynyt ajamaan. Kotiin päästyäni kellahdin heti sohvalle, vaikka oli nälkäkin. Tällä kertaa en sentään nukkunut tuntikaupalla, tuli viesti puhelimeen ja herätti. Helposti nukun 2-3 tuntia päikkäreitä, ja illalla taas valmis nukkuun. Eikä ne päikkärit pitkää aikaa piristä.

Sääennusteet on taas menny melko pieleen, mutta mukavasti päin; sade on muuttunut auringonpaisteeksi. Ukkosta kyllä mieluusti katselisin ja kuuntelisin, mutta ei ole lupauksista huolimatta osunut kohdalle. Yhtenä päivänä sain katsella muhkeita ukkospilviä, esikoinen oli sen alla ja ilmoitti että ukkostelee. Tänäänkin pitäs muka olla, mutta epäilen vahvasti.

Tuli korjatut verolaskelmat. Ihmettelin jo edellisen kohdalla, miksi mun kotitalousvähennyksestä oli siirretty puolisolle yli 800, kun kummallakin oli se täysi määrä eli 2400, mutta ei sit tullu selvitettyä asiaa. Mulle maksetaan siis kotitalousvähennystä joku 1500 ja risat, miehelle  yli kolme tonnia. Vaikka maksimi on 2400. Yritin etsiä netistä tietoa, mutta siellä sanottiin vain, että siirto puolisolle käy vain jos maksimi ei täyty. Pitäs varmaan jaksaa soitella ja kysellä... ei muuten, mutta jos siitä vaikka myöhemmin tulee jotain sanomista. Mies ihan oma-aloitteisesti lupasi maksaa sen siirretyn osan mulle.

Mutta väsyttää.

Kuvattua, kuljettua ja luettua

Lauantai. Ei mitään menoa minnekään, tyttäret on maailmalla ja mies yöllisten tähtikuvailujen ja kaljottelun jäljiltä nukkuu sikeästi vielä - ja mie herään ennen kuutta. Puristan silmäni kiinni ja koitan ajatella mukavia, josko se uni vielä tulis, mutta ei. Kroppa kireellä mietin vaan ikäviä asioita, muistan vanhoja mokia ja pelkään uusia. Muistan että eka joogatunti oli tällä viikolla, enkä mennyt sinne kun en ollu laittanu sitä kalenteriin. Kun eihän sitä nyt vielä tartte, on kesä ja jooga alkaa vasta syksyllä! Nousin sitten ylös, kävin koirien kans kävelyllä, keitin kahvia ja laitoin pyykkikoneeseen navettavaatteet pyörimään.

Eilenkin oli kesä; lenkillä tuli ihan oikein hiki, koiratkin meinas läkähtyä. Onneksi oli vettä mukana. Mutta ihanaa silti! Tarkkaavaisempi koira löysi ilmeisestikin parittelevat heinäsirkat, joista päällimmäinen oli erikoisen värikäs. Ne yhteenliimautumisestaan huolimatta liikkui aika vilkkaasti pakoon (ja koira pomppas toiseen suuntaan) joten en saanut sumealla kännykkäkamerallani tämän parempaa otosta:

 Illalla käytiin miehen kanssa ajelulla mm. Kytäjällä. Tällasia maisemia oli siellä:

Kytäjä Golfin rakennus, hurmaava entinen navetta. Hienoa, että säilyttivät ja kunnostivat tuon! Parkkiksella oli huumaava ruusuntuoksu.

Ja kiulukoita.

 Aurinko laski, mie kävin parin kilsan kävelyllä koirien kanssa sillävälin, kun mies otti kuvia omalla tahollaan. Kateltiin golffareita, ja siellä oli yksi mies samanvärisissä kamppeissa kuin miehen työkamppeet, ja koirat oli selvästi sitä mieltä, että "isi tuolla!" ja ne olis halunnu sen luo. Ei ne yhtään niin kiinnostuneita muista olleet. Mutta ihana leppeä ilta oli, varmaan oli kiva golfatakin.

Huvittavaa on tuolla Kytäjän kartanon mailla se, että siellä on iso plakaatti jossa mainostetaan ilmeisesti asuinpaikaksi ko. seutua, mainoksessa oli kiva peltotie ja kysymys jotenkin niin, että haluaisitko lenkkeillä näissä maisemissa, mutta kuitenkin ne peltotiet on sitten tällasilla kylteillä varustettuja:

Joka tien päässä on ajokieltomerkki ja ukaaseja. Ei me sitten uskallettu lähteä tuonne kävelemään, en kyllä ymmärrä miten tuollainen kävelisi jokamiehenoikeuden yli. Periaatteessahan riistanhoitoalueita on pitkin metsiä ja maita, mutta kyllä siellä ihmiset saa kulkea. Mun mielestä. Mutta harhaanjohtavaa mainontaa kehua lenkkeilymaastolla, jossa ei saa liikkua.

Siinä on muutamia johtoja, yli kolmekymmentä laskin. Kuinkahan nuo vetää ukkosella salamia puoleensa? Eilen olikin ukkosta, mutta ei meillä. Jossain Mikkelin alapuolella räiski salamoita monta tuntia salamakartan mukaan. Pohjanmaalla tänäaamunakin.

Luin kirjan. Tai no,  yritin. Usko, toivo ja terveys, jonka takakannessa luki "Kohtikäyviä kannanottoja lääkärin työn ja kristillisen vakaumuksen leikkauspisteistä" "Kuinka toimia lääkärinä eettisissä ristiriitatilanteissa" ja toivoin voivani lukea kristittyjen lääkärien ajatuksista tosielämän tilanteissa. Ensin puolet kirjasta oli ihan muiden kuin lääkärien (mm. surullisenkuuluisen Tapio Puolimatkan) kirjoittamaa "jumala sitä, Raamattu tätä"-höpinää sitaatteineen, ja lääkäreiden ajatuksia vajaa puolet kirjasta. Nekin enemmän abstraktia jumalasuhteen mietintää, kuin lääkärin työtä koskevaa. Tulin siihen tulokseen, että eettiset ristiriitatilanteet ei ole yleisiä eikä hankalia, kun niistä kertova kirjakin on ympätty täyteen uskonnollista jargonia. Olis edes Päivi Räsänen kertonut aborttiasioista, mutta ei.

No, nyt on vuorossa Ilmestyskirjan ratsastajat, joten Raamatun kyljessä mennään vieläkin :)

Ihmeitä ja kummia

Primääriperheen jäsenillä on syntymäpäiviä lähiaikoina, ja eilen kirjoittelin niille kortteja. Yksi on muuttanut hiljattain, enkä muista sen osoitetta ulkoa, niin hain osoitevihkoni - joka ei ollut siellä, missä se aina on! Se roikkuu keittiön kaapissa naulakossa, Tiimarin muovipussissa joulupostimerkkien ym. kanssa. Aina. Jos käytän sitä, laitan sen aina takaisin siihen. Ja nyt se ei ollu siinä. Tyhjensin koko kaapin (tulipahan siivottua ja heitettyä kamaa roskiin!) ja järjestin sen ja sitä vihkoa ei ollu siellä. Mitä hittoa teen, jos en löydä sitä? Siellä oli kaikki osoitteet, mulla jää sitten suurin osa joulukorteistakin lähettämättä, jos sitä ei löydy. Kävin penkomassa askartelutarvikelaatikonkin, sielläkin on tiimarin pusseja ja ajattelin, että jos oon epähuomiossa korttia tehdessäni vienyt senkin sinne korttitarvikkeiden mukana. Mutta ei. Paniikki!

=^.^=    =^.^=

Tässä kohtaa tulee ihme. Tonttujuttu tai joku muu sellanen. Ajattelin, että ei auta kuin tehdä uusi osoitekirja, ja etsin lähettäjien osoitteita kuplamuovipusseista ja pahvipakkauksista, joita muut on mulle lähettäny ja jotka oon säästäny kierrätyskäyttöä varten. Ja se pussi osoitekirjoineen oli siellä. Eikä varmasti ollu sillon, kun kaappia siivosin ja ko. paperikassiin laittelin niitä pakkauksia, että ovat samassa paikassa eikä hujan hajan kaapissa. Miksi olisin työntänyt sinne muovipussin?

No, kai se vaan oli ollu siellä mutta en huomannut. Mikä olis tietty outoa, koska juuri sellaista kiihkeästi etsiskelin. Ehdin jo aloittaa sen uuden osoitevihkonkin, mutta tapaus osoittaa, että niitä olisikin hyvä olla ainakin kaksi, eri paikoissa, siltä varalta, jos toinen katoaa.

Eilenillalla laitoin ekan kynttilälyhdyn. Ostin Lidlistä tuoksukynttilän (omena&kaneli) mutta se haisi niin pahalle, ettei sitä voinu sisällä polttaa. Panin ulos. Siellä se kiltisti paleli vielä aamullakin. Ostin sovinnolla sitten vaniljatuoksukynttilän, ne on yleensä niin miedon tuoksuisia, että niitä kestää sisälläkin polttaa. Appelsiini on toinen mun lempituoksu.

Ja näin taas työunia. Miksi nään niitä? Unessakin tiedän olevani eläkkeellä. Viime yön unessa en saanut mitään tehtyä enkä oikein tiennykään, mitä pitää tehdä, koitin vaan olla touhukas. Tauot venyi, aika kului tosi nopeasti, ja NUKUIN tauolla ja liian pitkään... herätessäni kello oli jo yli kolme, aattelin että teenkö nyt yli neljän töitä, että saan vähän tehtyä takas nukkumistani, vai lähenkö sovinnolla kokonaan pois. Päätin tyhjentää pukukaappini ja lähteä kokonaan. Aiempien vastaavien unien tapaan tavaraa oli hirveästi, joulutähteä myöten! Nukkeja, pehmoeläimiä, taisi olla se sänkykin. Yksi työkaveri oli kirjoittanu tappouhkauksen mun kaapin reunaan. Ei tahdo koskaan unessa siitä lähtemisestä tulla mitään, mulla oli koiratkin yhtäkkiä siellä ja ilman remmiä, koitin käyttää niitä pissalla ulkona ja pelkäsin, että ne lähtee karkuun, sitten koiria oli neljä ja kaikki oli vaikeaa. Lopulta joku auttoi mua, oltiin jo menossa käytävää pitkin ulos, mutta taas tuli jotain ja piti kääntyä takas. 

Outoja nää, oon kuitenkin ollu jo monta vuotta pois työelämästä.

Minimalismihaaste, mihin oon puolihuolimattoman rennosti ruvennut mukaan: eilen roskiin kahdet housut, kierrätykseen yksi toppatakki. Roskiin myös paljon "tätä voi vielä tarvita"-roskaa. Tämä mun haaste yhdistettynä siihen, että esikoinen on raivannut vinttiä, on täyttänyt roskapönttöä niin, ettei kaikki mahdu. Kahden viikon välein tyhjennetään meidän roskis, ja vielä viikko on seuraavaan... jos vain sais bongattua sen roskisauton kun se on täällä, vois käydä ilmatteeks heittämässä sinne roskasäkin tai pari - jos ne latoo roskiksen viereen maahan, niistä menee erillismaksu.

Vessanpytyn kannen vois heittää roskiin, kun sen toinen pidike hajos. No, ostin eilen uuden kannen, mutta siinä onkin liian lyhyet tapit, ei yllä Arabian pytyn reikien läpi. Pah. En kyllä heitä pois, keksin jonkun virivirin siihen. Joskus.

Ulkona oli aamulla sankka sumu ja vain kuutisen astetta lämmintä. Sitruunapuu on vielä ulkona.