Erinäisiä pörinöitä

Mun auto on jo pitkän aikaa kolissut siihen malliin, että apukuskin puoleisessa etupyörässä on jotain vialla. Jousen yläpään laakerit ainakin alkaa olla hajalla kääntyessä kuuluvasta ajoittaisesta rutinasta päätellen, mutta myös muuta vikaa on kun kolisee joskus kovastikin. Nyt kun lähdin käyttämään kuopusta hammaslääkärissä ja kipeää esikoista koulullaan kuulemassa ohjeistusta ensi viikon työssäoloharjoittelua varten, piti pakoputki sempäivästä pörinää, että arvelin sen olevan puhki.

Miehelle viestittelin, että josko se hommais korjaamoajan, kun tietää termit ja osaa muutenkin paremmin puhelimessa asioida, ni se vaan että hänestä se on ollu hyväkuntoisen näköinen, "pitää kattoa ja kuunnella". Taas mua ei uskota. Laitoin videon, missä heiluttelin pakoputkea siihen malliin, että näkee että se on poikki. Luultavasti takavaimentimen etupuolelta. Ralliautoäänet on. Kurvailin pikkutien mutkissa silleen rennosti kun ei ollu muita kulkijoita, mittarissa ei ollu ku 33 mutta takapenkkiläiset sen verran heilu, että sieltä kuulu "Äiti kaahaa." Sanoin että joo kolmeekymppiä, ni kuitattiin: "Rebel äiti!"  Rakkaat lapset. Saa nauraa niiden kanssa.

Tällä kertaa muistin kuitenkin ladata roskapöntön täyteen, ennenkuin roska-auto tuli! Yllättävän iso säkki sinne mahtui. Paljon roinaa ja jotain kirjojakin, joita en kehtaa kirjaston kierrätyshyllyyn viedä. Nähtävästi nyt on joku muukin huomannut konstin päästä kirjoista eroon, kun se hylly oli melko täynnä - itse aiemmin tuomiani en taaskaan enää nähnyt, ne on sentään kelvannu. Vein lisää. Roskiin heitin jotain, esim. miehen mummon antaman "Sananparsia Tuuloksesta" tms., en jotenkin jaksa uskoa, että ketään kiinnostaa. Mainittu mummo oli sieltä kotoisin. (Tuuloksesta, ei roskiksesta!)

Hassua muuten; kun viimeks hätäilin, ettei varastolainoja voi uusia, niin nyt kun menin verkkokirjastotililleni katsomaan, mitkä ne kirjat nyt oli, että osaan ne lukea ekana, niin ne voikin uusia. Viimeksi oli punainen teksti, että ei voi uusia. No, parempi näin :)

Viime yö meni ihan harakoille, heräsin ennen puoliyötä miehen kuorsaukseen, ja se vaan kuorsas vaikka tönin ja välillä käänty niin lähelle ettei mulla ollu tilaa ja kuorsas korvaan, kun yleensä se lopettaa kun sen saa kyljelleen houkuteltua. Niin sikeesti nukkuikin, ettei muista mitään mun nujuuttamisestani tai siitä, kun vedin siltä tyynynkin pois pään alta välillä. Joskus se auttaa, kun kääntää tyynyä niin, että kurkku suorenee, mutta nyt käänsin ja käänsin eikä auttanu, ja lopulta se tyyny plupsahti pois pään alta. Menin sit alakertaan nukkuun, mutta olin jo niin pirtee, etten saanu pitkään aikaan unta. Koirat oli levottomia ja välillä oli ahdastakin ja esikoinen ramppas vessassa pitkin yötä ja haki särkylääkettäkin.

Kovasti tuuli ja ukkonenkin illalla näkyi lähestyvän, mutta ei se meille asti taaskaan tullu. Nyt on kaunis ilma. Ja mua väsyttää. Kuinkas muutenkaan.

Hammaslääkärissä henkilökunta ei ymmärtäny tic-oireista mitään, kun tyttö oli koittanu selittää, että niiden takia hampaita pitää purra. Oli vaan alkanu puhuun purkasta, että pitää vähentää sen syöntiä, ettei se jää päälle että yölläkin narskuttaa hampaita... jos ei tiiä niin vois ees kysyä.