Syksyn puolia

Kuva on parin päivän takaa, ei oo enää tuommoista. Yöllä heräsin sateen ropinaan ja aamu oli harmaa. Ja koira taas kipee. En oikein ymmärrä sitä sen mahaa; ei se eilenkään saanut mitään erikoista syödäkseen, ja taas se on ripulilla ja noivea. Pikku raukka, nyt se nukkuu vilttikäärössä tuossa sohvalla. Koitin syöttää sille juustoa ja hiiltä (joka kivasti levis murusina lattialle, kun tohelsin) ja koirien maitohappobakteereita, mutta ei sille oikein maittanut. Se oli mun sylissä hetken, ja nyt tuntuu että mun housut haisee oudolle.

Kuopus tuli kyllä perjantaina koulusta kotiin, mutta lähti jo eilen poikakaverilleen. Täällä me kaksin varistellaan taas, esikoinen on myös miehissä. Eilen käytiin suolla.

Oonko mie täällä koskaan puhunu siitä, miten luulen olleeni suohirviö entisessä elämässäni? Tai joku kilpikonna tahi muu otus, joka elää suolampareissa, mustissa vesissä. Tuntuu niin kotoisalta kaikki nuo tuollaiset. Näen joskus uniakin (tosin en taas viime aikoina oo nähny) että kellun puoliupoksissa jossain suoveden oloisessa, missä on kasvillisuutta reunoilla niinkuin suossa, mutta aika usein kuitenkin on jonkinlainen hidas virta, tai ainakin uoma. Sitten taas toisaalta vesipyörteet on kammotus - mutta niitähän ei suolla näe. Pienenäkin pelkäsin irrottaa tulppaa käsienpesualtaasta, ja se ryystävä ääni altaan tyhjentyessä oli tosi pelottava. Juoksin aina ulos vessasta nopeasti, etten kuulis sitä. Uima-altaissakin ne veden virtaukset ja pyörteet on se pelottavin asia.

Hieman loukkaannuin viimeksi siskon luona käydessä, kun se pilkkas mun ja tyttären uima-allaspelkoa. Pelko on todellinen, vaikkei aihe olekaan oikeasti kuolettava. Ja me sentään aika ajoin haastetaan niitä pelkojamme, eikä anneta niiden hallita. Mutta miksi olis mentävä ihan väkisin uimaan johonkin kylmävetiseen pelottavaan uima-altaaseen, jos ei edes huvita uida? Ei siinäkään järkeä ole. Ja yritinhän mie istua siinä reunalla jalkoja uittamassa, mutta siitäkään ei tullu mitään. Toiset altaat vaan on kamalampia kuin toiset.

Eilen rymysin puskissa tukka risuja täynnä, kun tarkistin pihaa ympäröivän aidan kuntoa. Katkoin kanukanoksia, jotka painoi aitaa, kiinnitin sitä paremmin ja junttasin yhden uuden tolpankin, että sain vähän korkeamman aitaverkonpätkän tuonne tien lähelle. Jäi vielä verkkoa sitä suunnittelemaani lintujenruokintahäkkiä varten. Verkon silmät on kyllä niin isot, että periaatteessa naakka mahtuu tunkemaan siitä läpi, mutta en usko että se vähällä kummalla menee niin ahtaaseen, josta ei pääse pakenemaan nopeasti. Uus oravansyöttölaitos pitäs kyllä hommata.

Olisko tällanen hyvä?

Mies oli lähdössä kuvaamaan, mutta mie pakotin sen pienimään mun kans klapeja edes yhden ison kottikärryllisen. Tahtoo nuo harrastukset viedä aikaa ja tarmoa oikeilta hommilta, mutta onneksi mie olin kiusallisen tarmokas :) Sehän on nimittäin hyvin harvinaista. Monet noista pölleistä on just pari senttiä liian pitkät halkomakoneeseen, ja oksien takia niitä on suht mahdoton saada kirveellä paloiksi, joten tarttee miestä ja moottorisahaa.

Se oli toissayönäkin melkein aamuneljään asti kuvaamassa tähtiä ja muuta. Täytyy olla kyllä paneutunut asiaan, että viitsii yötä myöten kuvailla...

Se on vissiin perjantai?

Aamukahvi. Kolme tuntia sitten keitetty.
Mielialalääke, rautatabletti, särkylääke.
Pyykit koneeseen.
Ruisleipä. Suklaata.
Lisää särkylääkettä. Lisää suklaata. Hartioiden pyörittelyä.

Lääkärit ei tykkää siitä, että ihmiset itse googlettaa oireensa ja tekee diagnoosin, mutta mun kohdalla tohtori Google on kyllä vähentäny turhaa huolta ja ehkä lääkärikäyntejäkin. Niinkuin nyt tällä viikolla, kun silmä oli lähes umpeen muurautunut ja kipee ja puoli päätä oli kipee, olisin helposti voinu huolestua ja vaikka mennä lääkäriin, mutta kun luin että kyse mitä ilmeisimmin on vaan luomirakkulasta tms., odotin ja nyt on silmä taas melkein ennallaan. Mitä nyt sisäpuolella on sellanen tuoksuherneen siemenen kokoinen mollukka. Mutta se on ihan kiltti. Meen sit vasta kyseleen asiantuntijoilta, jos se alkaa häiritä tai tuuttaa mätää silmään.

Toinen on seborrooinen ekseema eli tali-ihottuma, johon oon löytäny hoito-ohjeet netistä. Välillä pää irtoo levyinä, mutta kun hieroo käsidesiä hilseileviin kohtiin, se pysyy aisoissa. Helpottaa elämää eikä tarvi hävetä hilseistä tukkaa niin paljon. Aina saa hävetä muutenkin tarpeeksi.

Niin ja se asentohuimaus kanssa hoitui ihan ilman lääkäriä, kun löytyi Epleyn manööveri netistä.

Ilmatieteen laitos kertoi, että lähiöistä tulee kylmiä. Onneksi asutaan haja-asutusalueella eikä lähiössä. He he. Vitsi.

Koirien villapaitakausi on toki alkanut jo aiemmin. 

Piti hakea tyär eilen koululta, kun se oli vahingossa syöny kananmunaa - oli tehty pullaa ilman kamunaa sille, mutta sitten vahingossa siihen pantiinkin rahkatäytettä, jossa oli kamunaa. Sitten tuli oikein kunnon allergiakohtaus, matkalla kotiin oksensi kaksi kertaa ja vielä kotona kolmannen. Ei oo ennen oksentanu allergiakohtauksessa. Naama punotti ja oli se kuuman tuntuinenkin, ja nenän veti aivan tukkoon kun limakalvot turpos. Ja paleli. Oli se raukka huonossa kunnossa. Onpahan nyt sit testattu taas, että allergia on voimissaan edelleen - noita ruoka-allergioita kun kuulemma pitäs aika ajoin testailla, kun niillä on taipumus mennä pois. Tytöllä kyllä tuntuu vain lisääntyvän yliherkkyydet, millon mistäkin tulee yhtäkkiä oireita, vaikkei ennen oo ollu. Jotain voi syödä kuorittuna, muttei kuorineen. Joskus tuli jostain pähkinöistäkin oireita, yleensä ei tule. Onneksi ei ole mitään anafylaksiaa ollu.

Tuli kiinteistöverosta karhulappu. Mielestäni maksoin sen jo sillon, kun se lasku tuli, ja miehelläkin on sellanen muistikuva. Maksoin itse, ja laitoin kalenteriin eräpäivän kohdalle muistutuksen, että mieskin muistaa ajoissa maksaa. Mutta en nähtävästi ole maksanut - ei löydy merkintää tilitiedoista, mutta en myöskään löydä paperilaskua, vaikka aina laitan maksetut laskut tiettyyn paikkaan jos tulee jälkikäteen jotain ihmettelemistä niistä. Lasku on hävinnyt ja maksusta ei näy jälkeäkään. No, maksoin karhun sitten pois. Mutta omituista. Olis ihan ymmärrettävää, jos vain ite muistaisin väärin, mutta kun mieskin sanoo että maksoin sen silloin.

Pirteys oli taas väliaikaista, taas väsyttää. Tosin särkylääkkeetkin väsyttää. Oikaisen sohvalle odottamaan, että pyykit voi ripustaa...

No heh

Täällä taas valvotaan. Illalla mies taas korahteli, meinasin jo vaihtaa nukkumapaikkaa mutta kokeilin kuitenkin ensin korvatulppia. Silikoonisia. Korahtelu kuului tyynyn kautta, tinnitus vinkui entistä kovemmin ja jotenki jännitin lihaksiakin että tuli pää kipeeksi... mutta nukuin pari pätkää. Sitten plopsahti toinen irti ja riisuin ne, oon nyt valvonu kahdesta lähtien. Kolmen jälkeen nousin kahvinkeittoon.

Osasyy siihen, että valvotti, oli huoli pyykkien kohtalosta. Unohdin hakea pyykit narulta toissailtana, ja eilen sitten satoi ja ne kastu uudelleen. Olisivat varmaan ollu jo kuivat, unohdus otti päähän ankarasti. Mies tuumi, että kyllä ne huomenna tuulessa kuivuu, joten jätin ne sinne ja nyt sitten ajoittain kovaakin huminaa kuunnellessa alkoi huolettaa, pysyykö ne narullakaan vai lentääkö kylälle. Lähdin sitten katsomaan, ja oli aika erikoinen fiilis ulkona, kun kuu paistoi niin kirkkaasti, että ihan häikäisi pimeään tottuneita silmiä, ja puut hurjasti huljui tuulessa. Tuulee hiukan eri suunnasta kuin viikonloppuna, tuntuu enemmän nyt meilläkin.

Eilen oli vanhempainilta kuopuksen koululla, päästiin kierteleen pieneläinosastollakin. Siellä oli tällanen pusuhuulikaunotar. En muista lajia, mutta iso oli. Joku vielä isompi musta monni oli kans. Ja kaikenlaisia muitakin. Hyvä ilta oli. Tai päivä; raahauduin kauheasta väsymyksestäni huolimatta joogaan, ja sen jälkeen sain nukuttua päikkärit. Kaikki mitä oli suunniteltu eiliselle, osui ihan nappiin. Kerran niinkin!

Mun ja miehen tämänaamuinen viestiketju. Tuli mieleen ns. alkuajat, kun mies nukkui hyvin ja sikeesti niinku nyt nuoret miehet vain voi, mutta heti jos lähdin sängystä, se heräs ja kysy mihin meen. Muuten sain vaikka jumpata siinä, ja se vaan nukku. No, poikkeus oli aamu, sillon se kyllä jäi tyytyväisenä nukkuun vaikka nousin.

Sain viimeisteltyä käsityön, joka on venynyt koko kesän. Nyt on koirilla taas uudet pusakat, ei niillä ennestään ollukaan kuin kymmenet... tai jotain. Aloitin kaulaliinan, kun kuopus sellasta toivo.

Jaha, nyt se mieskin nousi sitten. Täytyy antaa paikka sille.

Yhhyhyy

Sinne ne menee. Katoin näitä kaupan pihalla ja sanoin hyvää matkaa, tervetuloa keväällä takaisin, ja oikeesti meinas itku tulla! Olen mie outo. Vaikka kai se on ihan normaalia tuntea haikeutta ja mielenliikutusta ison kurkiparven muuttoa katsellessa. Ja sitten olla nolo vedet silmissä kaupassa.

Silmät on ollu vedessä ja rähmässä muutenkin, tai ainakin toinen silmä. Lauantaina huomasin aristavan patin alaluomessa ja sunnuntaina ja maanantaina koko luomi oli ihan turvoksissa, hyvä ku näki eteensä. Tohtori Google kertoi, että kyse on todennäköisesti luomirakkulasta. Kuukausia kestävä vaiva. Toinen linkki sanoi, että nuorilla lähinnä - ja jos on vanhemmalla ihmisellä, pitäs ottaa näyte syövän poissulkemiseksi - ja toinen että kaikenikäisillä. Yöllä se on ikävän krahnuttava ku silmät kai on kuivemmat sillon, mutta ei se nyt juuri enää oo turvoksissakaan. Päätä siltä puolen vihloo, mutta sitähän nyt vihloo vähän väliä melkein aina.

Täysikuun aika, mie valvoin. Mietin jo, että pitäskö ottaa koirien vesikuppi pois vintistä, ku nytkin heräsin kun koira juoda loksotti niin kauan. En niin herkästi herää siihen, jos ne käy alakerrassa juomassa, mutta tuohon latkimiseen kyllä. Sit mies piti ääniä, tulin alakerran sohvalle ihan vaan siksi, etten ärsyynny korahtelusta. Ennen puoliyötä heräsin ja tunniksi ehdin torkahtaa, ennenkuin mies nousi ja heräsin taas. Tunnin nukuin vintissä ja taas heräsin. Neljä-viis tuntia unta, ja vaikka mietin että pitäs mennä takas nukkuun, niin oon pyykänny koneellisen ja paikannu farkut ja tehny uuden pussukan jyville, joiden pussin hiiri nakersi rikki ehkä 3 vuotta sitten :) Joo, kaivoin ompelukoneen esiin, eikä ees kovin paljon verenpaine kohissu korvissa. Hiukan jotain heijastimentapaista kehittelin myös huomioliivin heijastavista nauhoista. Idea vaatii vielä tuotekehittelyä. Tällasen taskussa suht huomaamattomasti kulkevan systeemin tein:

Mulla on niitä missä on rullallenapsahtava metalli sisällä, mutta ne on ikävän isot taskussa.

Kävin eilen sattuneesta syystä kaksikin eri kertaa Lidlissä, niillä oli siellä "ei myydä muovikasseja"-päivä, enkä kummallakaan kerralla kuullu kenenkään valittavan asiasta. Kaikilla oli omat kassit mukana tai sit niinku mulla niin pienet ostokset, että ne kulki käsissä.

 Tässä lisää kauniita taivaita. Vähemmän haikeita.

Nyt on jo toinen kylmä yö ollu meillä, eilen oli kuuraisia paikkoja (ja auton tuulilasi veti niin paksuun huuruun lähtiessä, että oli pakko heittää sivuun ja panna huurteenpoisto pauhaamaan) ja tänäaamuna oli sitten auton lasit ihan kirkkaassa jäässä. Äkkiä ne suli sisälämppärillä, mutta piti siihenkin aamun pimeydessä johto etsiä. Niin, kävin taas viemässä tytön junalle, kun se joutui lähteen kuuden junalla.

Hain sitruunapuun jo ajoissa sisälle ennen kuin kylmeni, ei se tahtonu taaskaan mahtua lampun alle, vaikka kesällä pätkin sitä reilusti ja myöhemmin typistelin kasvupisteitäkin. Rehevä on. Ostin muka tuollaisen kasvilamppuna myytävän lampunkin tuohon, mutta se vaikuttaa kovin vähätehoiselta. Laitoin kylläkin kuvassanäkyvää tilannetta alemmaksi sen lampun.

Hirmuisesti oli pieniä koivunalkuja (heinien ym. lisäksi) purkissa, kun toin sisään. Niiden juurien mukana lähti aimo kasa multaakin. Mutta kyllähän niitä koivunsiemeniä pöllysikin kesällä ihan reilusti. Kuvittelin, että ne itäis vasta enskeväänä.

Koitin käydä verenluovutuksessakin, mutta kun otin puheeksi sen myyräkuume-epäilyn, niin eivät huolineet. Puolen vuoden luovutuseste. Hemoglobiini oli sentään palannu normaaliksi. Esikoinen kävi ekaa kertaa luovuttamassa, sillä oli hb 145! Silti sai rautapurkin mukaansa.

Päässä on ihan semmonen olo, etten oo nukkunu tarpeeksi, mutta aurinko paistaa! Pitäs mennä ulos, vähintään pienelle kävelylle koirien kanssa... neljä astetta lämmintäkin, ja vielä enemmän metriäsekunnissa tuulta. Lähin havaintoasema kaukana sanoo jotta viis metriä tuuli ja kymmenen puuska. Huh. Hanskat käteen ja korvaläpät päähän.

Hyvä mieli vaihteeksi

Nyt haluan jakaa teille ihanan aamulenkkini! Oli tarkoitus vain pienesti käyttää kävelyllä koiria, kun päivällä sataa, ja illemmalla poutaannuttua sitten enemmän. Oltiinkin lenkillä yli tunti ja löydettiin uusia paikkoja. Aamu oli ihana, aurinko vielä pilkisteli hieman pilvien raoista ja takaisin tullessa oli huppari jo liikaa.

Tutun tien päästä lähti vastaraivattu ladunpohja, tällanen viisi metriä leveä kaistale vedetty sinne mettään.

Välillä oli vähän märkää ja tietysti hirviäisiä sai laappia vielä kotonakin pois iholta hiippailemasta, mutta jotenkin ihanaa ja erikoista oli kävellä tuolla, kun tiedän minkälaista läpipääsemätöntä nokkosikkoa ja vatukkoa ja risukkoa se oli vielä kesällä. Tuollainen "valtatie" keskellä metsää.

Tällainen hieno kallio sieltä löytyi, valtatie olis jatkunu naapurikylään asti (kartasta katsoin myöhemmin) mutta me käännyttiin jo takaisin. Pelkäsin, että väsähdän kun ei tullu aamiaistakaan syötyä ennen lähtöä, pari kupillista kahvia vain.

Meleko iso kärpiäissienikin

Sitten aattelin meneväni vinttiin lukemaan ja kuuntelemaan sateen ropinaa, kun oli luvattu rankkaa sadetta, mutta ei sit tullu ku heikko sade vain eikä sitäkään niin paljoo ku piti. Mun korvissa kuuluu semmonen suhina, vihinä ja pumputus omasta takaa, että pieniä sateensuhinoita ei kuule. Mutta ei se haittaa yhtään, ettei sadakaan niin paljoa :)

Ostin taannoin oranssien tulppaanien sipuleita, pitäs vissiin yrittää saada nekin maahan. Muistan aina, kun näen sen pussin keittiössä, ja unohdan samantien. Aita pitäs korjata ja tarkistaa ennen talven tuloa ja niitä puitakin on tuossa pienittävänä. Kyselin eilen, miten mies haluais ne puut jos pienin niitä (se on niin hiton tarkka siitä, että ne pinotaan oikein ja aina mie teen väärin) mutta se sano että "voidaan tehdä yhdessä". Joojoo, voitais mutta ei tehdä. Näköjään. Kuvaus ja kuvien kans tusaaminen on tärkeämpää, ja tokihan se käy raskaassa työssäkin niin en oo viittiny mäkättää. Mie en (omasta mielestäni) ole kova nalkuttaan asioista, ku aina aattelen että mikä mie oon sanomaan mistään, ku ite oon tämmönen laiska paska enkä edes aina oikeassa.

Toinen ex temporereissu tapahtui eilen: mies lähti viemään mua sinne silmälasiliikkeeseen ja tuli apuun valkkaan kehyksiä. Se löysi heti kahdetkin sopivat! Kun sai samaan hintaan kahdet, otin toiset lukulasit, joita voin pitää sängyn vieressä ja käyttää niitä illalla lukiessa. Näenhän mie kyllä lukea ilman laseja (kuten olen tähän asti tehnytkin) mutta kun on sitä hajataittoa, niin lasittomuus rasittaa silmiä. Uusiin kaksitehoihin tulee nyt vähemmän kaukonäköä, eli saatan nähdä huonommin kauas - vaikka en nytkään hyvin nää. Just yks päivä koitin tavata eellämenevän auton peräteippauksia, enkä millään nähny, ja mies luki sen ihan sujuvasti. Silläkin on lasit ja likinäkö, ja usein on ruvennut katsoon lähiasioita lasien yli... muttasiis mun huononnus liittyi jotenkin siihen silmien hitauteen ja akkommodaatioon ja rasitukseen. Samapa tuo, jos ei jotain tekstejä nää, kunhan näkee liikennemerkit ja muut tienkäyttäjät. Parin viikon päästä saan uudet lasit.

No johan on

Ajattelin kokeilla siihen väsymykseen rautalisää ja lääkityksen säätämistä, ja jompikumpi tai molemmat tai sitten ihan kummastakaan riippumattomista syistä oon ensinnäkin nukkunut hyvin ja toisekseen jaksanut. Eilenkin leivoin.

Omenapiirakasta tuli hyvää

Tänään kyllä koirat herätti vähän liian aikaisin, mutta heti aamutuimaan oli pyykkikone pyörimässä (kaksikin kertaa) ja imuroin vintin ja alakerran ja ilmalämpöpumpun suodatinritilät ja siivoilin sieltä täältä, olin niin hikinenkin että jos olis oikea suihku, olisin käynyt siellä. Tulin just tunnin lenkiltä koirien kans, aivan upea ilma! Just sellanen oikea syysilma, tuulee ja paistaa. Varvas ei oikein tykännyt.

Meillä on muuten niin pieni kämppä, että sen pystyy imuroimaan vaihtamatta johtoa pistorasiasta toiseen. Ei tietenkään molempia kerroksia, mutta aina yhden.

Aamun tunnelmia. Kesä ja talvi alkaa mennä limittäin.

Mun autosta ei olekaan pakoputki poikki, vaan siitä on irronnut joku kiinnitysjuttu kahden osan välistä. Onneksi. Ihmeen äkkiä se kyllä alkoikin, pörinä - yleensä jos putki ruostuu puhki, se pörinä hiljalleen voimistuu, mutta nyt se oli kerrasta. Pihasta lähtiessä ei ollu mitään, mutta matkalla yhtäkkiä rupes pöriseen.

Luen tällä hetkellä viimeisiä sivuja Niilo Pesosen kirjoittamasta kirjasta Lääkärinä ja virkamiehenä, jossa se kertoo ajastaan Lääkintöhallituksen pääjohtajana joskus 60-luvulla. Kirja on painettu 1973. Oon miettiny, mitähän Nikke tuumis tästä nykyajasta, kun kaikki sen (ja virkakamujensa) suuret ponnistelut kunnon sairaanhoitopalvelujen saamiseksi koko maahan on ajettu taas alas ja jatkuu vain. Sairaalat on tyhjillään tai ihan muussa käytössä, joka kunnassa ei ole edes lääkäriä ja muutenkin hoitoalalla mennään sellaisella vajaamiehityksellä, että pieniä katastrofeja sattuu aika ajoin.

Huvitti kyllä, kun kirjassa esiintyy mm. professori Leo Kaprio - en voinut olla hymyilemättä, nimi olis nykypäivänä ihan selvä suomennos erään näyttelijän nimestä, mutta kun on elänyt jo viime vuosisadan alkupuolella... muita erikoisia vanhoja sukunimiä oli Vannottu, Ponteva ja Leikkaa.

Nyt kun istahdin tähän, niin alkoi kyllä väsyttää... ei se kyllä ihme oo tämmösellä hosumisella.

Jauhohommia

Jooga tekee hyvää. Oon sen jälkeen keränny omenoita, valkannu niistä vähemmän surkeita, jotka kuorin ja paloittelin (tosin koneella) ja sain kuin sainkin pienen piirakan verran. Kaupassa sitä ennen kävin, ostamassa rahkaa ja kermaa. Rahkatäyte on mun makuun nykyisin paras, ei tarvi sitten kylkiäiseksi mitään enää. Hieno lämmin ilma oli ulkona puuhailla!

Tein sen omenapiirakan ja nyt on joku suolanen piirakka vuorostaan uunissa. Saa nähdä mitä siitä tulee. Löysin pakastimesta kalkkunarullan jämän, veistelin siitä jäisenä lastuja ja heitin ne juustoraastekermamaitomössön kanssa piirakkapohjan päälle. Elämässä pitää olla jännitystä! Silleen pienesti, ettei haittaa vaikka tulis takaisku. Jauhotkin oli anopilta saatuja.

Asiasta kolmanteen, oon jo pitkään halunnu purkaa syyllisyydentuntojani siitä, kun ostan kaupan halvimpia lihoja ja juustoja, vaikka pitäs ostaa kotimaista. Joka paikassa toitotetaan, että kotimaista työtä pitää tukea ja maksaa vähän enemmän siitä, että suomalaiset saa pitää työpaikkansa ym. jne. Ihan oikeinhan se on, niin pitäis tehdä ja menekki tuo työtä ja alkutuottajien pitäisi saada kunnon korvaus eli isompi siivu tuotteen myyntihinnasta. Mutta kuvitteleeko ne, että köyhät ihan ilkeyttään ja välinpitämättömyyttään ostaa niitä halpistuotteita? Että eivät vaan viitsi tai ovat niin pihejä? Kun ihminen miettii, maksaako sähkölaskun vai ostaako ruokaa, niin ei siinä avainlippuja etsiskellä. No, meillä mie ostan ruuan ja mies maksaa sähkölaskun, että ei silleen oo omakohtainen vertaus, mutta näitäkin on. Nyt kun tytär on täysi-ikäinen, en enää taivu sen ruokavaatimuksiin silleen kun ennen; jos ei halua syödä nakkikastiketta niin ostaa itse oman ruokansa. Ja niin se on tehny. Enkä taipunut tänään kyytipyynnöillekään.

Kokeilin sitä sähköpyörääni, mun mielestä se ei toimi ihan niinku pitää. Yks liitin oli auki - aukaisin sen itse etupyörän keskiöstä, kun ajateltiin irrottaa se etupyörä, josko se mahtuis sitten meidän auton takakonttiin, mutta ei saatu sitä irti ja nyt en saa liitintä kiinni... en tiedä onko sillä jotain tekemistä sen outouden kans. Ikäänkuin lakkaa vetämästä ylämäessä kokonaan ja pitää ihme naksutusta. Mies kokeili ja sano että ihan normaalisti toimii. En ole samaa mieltä.