Mielipiteitä vailla

Heräsin viijjjjeltä. En olis halunnu nousta vielä niin aikasin, mutta ne riivatun naistenvaivat, mitkä alkoi heti kierukan poiston jälkeen... ne nakuttaa aivan yhtä täsmällisesti ja kipeesti kuin ennen vanhaan. Vaikka gyne sanoi, että ovat todennäköisesti loppuneet. Pah. Vanhaa ihmistä pitää tälleen kiusata!

No, ei mulla mihinkään menoa oo, että sen takia pitäs olla pirtee. Kuopus tullee jossain vaiheessa päivää kotiin poikakaveriltaan, ja loppuosalla perhettä on musiikillisia aktiviteetteja pääkaupungilla. Hieman olen huolissani, miten esikoinen siellä pärjää, kun Innan konsertti alkaa vasta puoliltaöin, ja mitä lie kello kun se palautuu sieltä... mies sanoi, että jos antaa sille rahaa niin se voi tulla taksilla, mie sanoin että kyllä mie voin sen hakea kaupungistakin, niin mies sanoi painokkaasti se voi tulla kyllä taksilla. Toki huonoa ajokeliä on luvassa, mutta en halua lapsiraukkaa panna lauantaiyön örveltäjien kans taksijonoon! Ja nykyään taksitkaan ei oo sitä mitä ennen.

Mies nukku sohvalla yön, otti nokkiinsa kun vähän äksyilin sille eilen. Ei aina jaksa olla hillitty ja aikuismainen. Patistin sen vinttiin sillon aamuviideltä herätessäni, että ei oo illalla sitten väsyny niissä riennoissaan. Sen riennot kyllä loppuukin jo varmaan siihen mennessä, kun esikoisen alkaa...

Eilisen lumisateen jäljiltä on ulkona niin mukavan talvisen näköistä. Joulukuuseni on söpö. Nyt onkin sitten tiistaihin asti lämpöasteita, että kyllä se talvisuus siitä häipyy. Laitan oman lisäni ilmansaasteisiin lämmittämällä pönttöuunia tässä joutessani ja aamun ratoksi.

Oon etsiskellyt koirille sopivia valjaita; ne mitä kesällä niillä pidin, on niin pienet, ettei mahdu villapaidan päälle. Toisinaan oon laittanu ne villapaidan alle ja kiinnittäny taluttimen päältäpäin valjaisiin niin, että näyttää kuin taluttaisin koiraa villapaidasta... vitsikkään näköistä, mutta joka tapauksessa halusin ne isommat, joiden alle mahtuu vaatetta. Ovat vaan niin hinnakkaita! Halvimmatkin viidentoista euron kieppeillä, ja ne on semmosta kovaa paksua nauhaa ilman pehmikkeitä. Nyt kävin ihan muuten vain Hong Kongissa, ja satuin näkemään kun siellä oli erä pantoja ja valjaita - sain hyvät, pehmustetut ja heijastimelliset valjaat 4€/kpl! Nätitkin mun silmään. Kyllä kannattaa joskus kierrellä ihan muuten vaankin kaupassa. No ostin mie sieltä kahdeksan joulukorttiakin, ja konvehtirasian.

Ja niin! Vaihdoin keittiöön verhot! JOULUverhot! Jotka sit todennäköisesti on paikallaan vielä ensi joulunakin... keittiöstä tuli ihan erinäköinen. Voishan sitä jo vetästä sen taannoin tarjouksesta ostamani jouluisen kerniliinankin pöydälle. Sitten on punaista. Anoppi vaihtaa aina jouluksi joulumatot :) se kyllä jaksaa. Vaikka aina väittää ettei jaksa.

Olin vähän pettynyt, kun mies ei huomannut (yleensä huomaa ja ainakin toteaa asian) kranssia eikä vissiin verhojakaan. Tohottaa sen kopterinsa kanssa. Mutta se kranssi on jännä - siinä ovessa on ollu Caran taideteos, ja nyt kun vaihdoin joulunajaksi siihen sen kranssini, niin kukaan ei sitä huomaa. Vaikka siinä on valot! No, kuopus huomaa, olen varma.

Mitä mieltä muuten ootte: jos sukulainen muuttaa, eikä ilmoita uutta osoitettaan, vaikka kanava helppoon ilmoittamiseen on olemassa, niin saako sen jättää ilman joulukorttia vai pitääkö ite kysyä sen uusi oso? Kyseessä ei siis ole mikään muuttohässäkän keskellä olo, vaan muutot on tapahtunu jo aiemmin tänä vuonna.

Kranssi

Tämmönen siitä sitten tuli. Pussukassa on valojen patterit. Aika karu, mutta olkoon. Kun ei vaan luovuus riittäny.

Musta on varmaan tulossa ihan dementikko; maksoin verkossa kaks postin pakettia kerralla, enkä meinannu saada sille toiselle koodia ollenkaan. En huomannu, että se oli välilehdellä, ihmettelin vaan kun siinä oli 1 ja 2 ja toisessa oli Helposti-koodi ja toisessa molempien osoitelaput, jotka olis voinu tulostaa. No selvis se sit kuitenkin, vaikka meinasin jo panikoitua.

Lumitykki kuvattuna eiliseltä reissulta. Siellä ne ihmiset jo lasketteli... sen verran on pikkupakkasia pidelly, että on saanu lunta valmistettua. Sillon ku asuttiin tuollapäin maailmaa, saattoi muualla olla kirkas taivas ja auringonpaiste, ja meillä satoi tykkilunta. Semmosia valkoisia tikkuja. Tikkulunta. Sehän lähti leijaileen varsinkin jos tuuli, ei kaikki rinteeseen päätyneet.

Ihan harmaa päivä oli tänäänkin, vaikkei satanu. Tie oli märkä, lämpötila just ripauksen pakkasen puolella. Kuva on otettu noin puoliltapäivin, eli valoisimpaan aikaan vuorokaudesta. Lumisadetta on tulossa, kuulemma.

Lintulaudalla taisi olla salmonellatapaus :( siinä se vaan oli ja koitti syyä, vaikka koirien kans liikuttiin lähistöllä lenkiltätulopuuhissa.

612

Oon aika hyvin pidättäytynyt uutisvirran ja juhlapukuvirran seuraamisesta, sen verran osui silmään äsken, että natsiliput oli liehuneet itsenäisyyspäivän kunniaksi. Miten ne kehtaa?

Kaksi kynttilää kyllä palaa kahdella ikkunalla, tosin nekin on ledejä, ettei roihahda verhot tuleen. Se on kuulkaa moni tulipalo alkanu kynttilän ja verhon toisiinsa tutustumisella.

Meän itsenäisyyspäivä on menny hissukseen, mies parantelee krapulaansa (könysi kotiin neljän maissa aamulla) ja anoppilassa käytiin. Vein Hans Välimäen vuosikertaglögipullon, semmosen sinisen, ku se oli niin hienon näkönen se pullo. Siis joo, oli siellä siis glögitkin sisällä eikä vaan pelkkä hieno pullo. Vähän kyllä epäilen, tykkääkö anoppi mustikka-laventeliglögistä...

Syy miksi mies lähti anoppilaan ja muutenkin liikkeelle, vaikka oli huonovointinen ja joutui tyytymään mun kyytiläisenä oloon, oli sen uusi kuvauskopteri, jota se halus esitellä ja kokeilla. Käytiin kaupungissa parissa paikassa, mutta sitten ehti jo sen verran hämärä tulla, että piti kuvaukset keskeyttää. Tuleehan sillä toki hienoja kuvia. Ja mie ressasin kaupunkiajoa, oli liukastakin, mutta onneksi näin itsenäisyyspäivänä ihmisillä on muutakin tekemistä kuin hyppiä autojen eteen tai tungeksia parkkipaikoilla. Hirveä päänsärky oli aamulla, hiukan se lieveni särkylääke- ja vatsansuojatablettiröykkiöllä, mutta taashan se meni niin, että mies ryyppäs ja mie kärsin krapulaa. Stressiä se vaan on, olin huolissani ja nukuin huonosti sen vähän, mitä nukuin.

Tällanen Plantagenin mainos näkyi netissä, ja mietin, että jos mie käärisin hyasintin ruukun sanomalehtipaperiin, niin siitä ei tosiaankaan tulis tällanen nätti, mainokseen kelpaava asia, vaan onnettoman ja köyhän näköinen.

Taitava näpertäjä saa kyllä sanomalehdenkin näyttämään kivalta. Tällanen poropeukalo ei oikein mitään. Tein sen pajukranssinkin, mutta en keksi siihen koristeita. Siinä on nyt punainen nauha. Mutta ehkä vielä...

Viik on loppu

Ei vielä oo, mutta tuntuu siltä, ku lapset on muualla ja mieskin pikkujouluissa.

Päkästin nyt sen sivun "Kuveja ja muuta sälää" jonka linkki on jossain tuolla sivussa, ja keräsin sinne vanhoista kuvista parhaita (mielestäni) mitä tässä blogissa on ollu. Tulee sinne varmaan myöhemmin jotain sellastakin, mitä ei blogiin tuu.

Kävin pirkistäytymässä iltakävelyllä, olikin yhtäkkiä kiva ilma. Sillon ku vein miehen pikkujouluihinsa, satoi räntää ja tuuli ihan sikana. Nyt oli maassa rapea valkoinen kuori, mutta ajoradat sitten onkin tosi liukkaita, kun se räntä on liiskautunut ja jäätynyt. Ans kattoo tarviiko mun äijää hakee, se sano ettei mun tarvi päivystää ku kymmeneen, tulee sit taksilla jos menee pidempään, ja luulen että menee. Vähän oon kyllä huolissani, se on tosiaan ollu sen viikon nyt juomatta ja talolla piikki auki ja työkavereissa niitä joiden mielestä on sankarillista juoda paljon. Eikä mies oikein tunnista rajojaan. Mutta yritän olla aattelematta.

Luen kirjaa. Sain loppuun Frédérique Audoin-Rouzeaun alias Fred Vargasin kirjan Kalmankuoriaiset, ja jotenkin siinä nyt kirjailijan ote lipsui entiseen verrattuna. Teki monta kertaa mieli sanoa että voi pöljät, kun muka niin viisaat ihmiset ihmetteli selvää asiaa. Nyt on kesken Kirsi Vainio-Korhosen Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa - Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa.

Tän vuoden Huuhaa-palkinto meni sitten Otavalle, ja ihan aiheesta.

Sit sellanen jännä juttu. Oon varmaan ennenkin puhunut siitä, kun joku hyvin intialaispakistanilaisenoloinen mies, jonka nimi on Sannanna Kaluva (!) omaa jonkun samankaltaisen osoitteen ku mulla. Se saa Bajaj Finserviltä postia mun osoon ja yhtä sun toista, ja vähän aikaa sitten joku Sridharan kyseli sen olinpaikkaa. Mie kirjotin, että tää oso kuuluu mulle, tarkista tietosi. Nyt sitten tuli ilmotus, että "Your Bajaj Finserv EMI Card has been permanently blocked" ja viimeisin CIBIL raportti pitäs toimittaa. Mulle tuli mieleen, onkohan se äijä ryöstetty ja tapettu tai jotain. Rosmot on käyttäny sen luottokorttia.

Aika ajoin mulle tulee myös jotain rekisteröintijuttuja, kun joku on käyttäny mun osoa. Ja sit jokuhan (italialainen) oli tehny Spotify-tilin mun osolla, ja nyt mulle tulee italiankielistäkin roskapostia.

Muttajoo. Jatkan lukemista.

Naapurin Pera

Tässä se on. Eilen illalla taas käväsi, ja näköjään jotain satoikin vaikka ei sitä aamulla enää huomannut.
Ihan järkky tuuli pyyhki mua pitkin korvia ja jäädytti kaksoisleuan, kun lähdin päivälenkille! Ajattelin jo kääntyä takaisin, mutta se olikin vain hetkellinen puhurointi, loppumatkan sai kävellä melkein rauhassa. Ihan aukeimmille paikoille en tunkenut.

Tänään ei oo ollu niin hyvä päivä, matalamielisyys meinas hiipiä jo heti kun heräsin, mutta puhuin itselleni kauniisti ja kannustavasti. Jopa lenkin sain tehtyä ihan kokonaisena, vaikka tosiaan mietin kääntymisen lisäksi myös lyhentämistä. Ajattelin, että sitten olen tyytyväinen. Pöh. Mutta tulipa tehtyä, mielikin parani kun pääsi metsään.

Tällanen metsäpolku tai vähän leveämpi taitaa olla se mun omin ja paras paikka. Se, missä sielu lepää.

Vein tytöt taas kouluun, tai toisen asuntolalle, ja takaisin ajaessa väsytti ja tuli sellanen ihan outo kohtaus. Musiikki velloi korvissa ja pään sisällä velloi ikävät muistot työpaikalta. Sellanen "olis pitäny sanoa" -juttu, mutta olin hiljaa. Raivoitkun kuristaessa kurkkua ei paljon jäkätetä. Siitä piti oikein ravistautua irti, kun se ei muuten loppunut... onneksi ei tarvi olla siellä enää!

Mies kävi eilen valokuvauskeikalla, ja olin ajatellu tekeväni täällä yhtä sun toista kun se on poissa, mutta mitään en saanu aikaseksi. Jumituin koneelle. Harmitti oikein. Siispä pistän nyt koneen kiinni, avatkoon joku sen iltapäivällä jos tarvii.

Isyystesti

Niin, semmosiakin saa nykyään kuulemma apteekista. En oo tienny, eipä oo kyllä ollu tarvettakaan. Tiiän hyvin, kuka on lasteni isä. Parissakin paikassa netissä on tupsahtanut asia vaan tänään eteen. Tuossa linkissä on vähän surullinen tarina lapsensa kieltäneestä isästä, jonka selvillesaaminen taas oli lapselle eli tälle naiselle välttämättömyys. Perhe ja puoliso hylkäs, mutta epätoivoisesti väittää olevansa nyt tyytyväinen.

Sen kummemmin tässä yksityiskohtiin puuttumatta on asia ollu mejänkin primääriperheessä esillä tietyllä tavalla, ja sitä ajateltuani olen kyllä sitä mieltä, että mun itsyyteni ei kyllä nouse eikä kaadu sen mukaan, kuka on tai ei ole mun isä tai äiti tai vaari tai mummu. Joillakin kun tuntuu koko maailma romuttuvan, jos omat perintötekijät ei olekaan siltä, keneltä on luullut niiden olevan. Ehkä siinä on joku erityinen juttu, mitä mie vaan en tajua. Toisaalta en tajua niitä vanhempiakaan, jotka päättää lapsen puolesta, että se ei saa tietää oikeaa isäänsä tms. Toki niitä on ja on ollut maailman sivu, jotka ilosena elää väärän isän jälkeläisenä, mutta jos haluaa tietää, pitäs saada tietää. Etenkin jos se viranomaisten papereista kuitenkin selviää. Jos sitten on alun alkaenkaan ollut selvillä... joku tietty prosenttimäärä, olikohan se 2-3% avioliitossa syntyneistä ei ole äidin aviomiehen jälkeläisiä. Joillekin miehille varmaan on tärkeää, onko lapsi oma (etenkin jos joutuu maksaan elatusmaksuja) mutta lapselle luulis olevan tärkeämpi se ihminen, joka sen kasvattaa lapsenaan.

Ostin Lidlistä siivutettua maksapateeta, Jouluaitan. Miksi pitää jopa maksapateeseen laittaa se "joulun maku"? Kyllä se saa maistua ihan pateelta joulunakin, ei sitä tartte pilata neilikalla, kanelilla ja kaardemummalla! Mitä siitäkin tulee, jos kaikki jouluruoka maistuu glögille? Nykyään sitä glögiä muutenkin yritetään ujuttaa marinadiksi ja soossiksi vaikka mille. Typerää. En osta toiste.

Kahlasin riistakameran kortin taas tyhjäksi, videoissa seikkaili vaan naapurin Pera-kissa, jos näkyi sitäkään. Sillon ku ei katuvalot pala, on niin pimeää että video on pelkkää mustaa. Siitä kaurispukista näkyi yksi hehkuva silmä, joka eteni yhteen suuntaan ja toisessa videossa pomppi toiseen suuntaan.

Ja juu, eilinen oli hyvä päivä :) mietin, uskallanko kirjottaa sitä, jos tapahtuukin sitten jotain kamalaa, mutta ei tapahtunu. Mitä nyt kuopuksella oli kofeiininpuutospäänsärky, vietiin sille kahvia samalla kun käytiin lähistöllä ostamassa moottorisahaan uusi ketju.

Kiva ilma oli käydä lenkillä. Naapuri sano "komeet paidat koirilla" ja otin sen pottuiluna, kun ne on ne samat kauhtuneet nyppyset itetehdyt kötöstykset aina vaan. Mutta just lenkillelähtiessä aattelinki, että mie en välitä siitä, miltä lenkkivaatteet näyttää, kunhan ne toimii tehtävässään. Sen kummemmin itellä ku koirillakaan. Kyseisellä naapurilla itsellään on uusi hieno talo, autotallikin on isompi ku meidän koko asuintalo. Ja sen koiralla turkki :D

 Aamulenkillä huomasin käveleväni toisen koiranulkoiluttajan perässä, ja omat koirat kiskoi niin, että päätin poiketa metsään. Olikin hieno reissu! Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ja metsässä oli synkkää ja ihanaa.

Sieltä ne säteet pinnistelee läpi

 Joku oli vissiin puottanu silmänsä.

 Niin sinistä! Ja metsän hirmuisen pitkät varjot.

 Arvostan tämän pedantin halonpinoajan työtä! Puut on niin tasamittaisia ja pinot tasareunaisia, mikään ei sojota epäesteettisesti ja lavat on irti maasta sekä ilmavasti pressulla peitetty. Hyvin säntillistä. 

Mies lähti kylille tyylinsä mukaisesti syömättä mitään, ja sitten sille tuli nälkä ja mieki pääsin syömään :) tarjosi hyvän lounaan. Tuttu ravintola oli uusinut tarjontaansa, susheja oli useammanlaisia ja varsin taidokkaasti tehtyjä vielä, salaatteja oli enemmän (tosin melkein kaikissa paprikaa) ja vaikka currykastike ei maistunutkaan oikein millekään, niin nämä sushit ja nigirit sun muut kyllä korvasi puutteen.

Kotiin päästyä viritin vielä valoketjun aitaan aaltoilemaan. Toin vähän pajua sisään, jos sais aikaiseksi jonkinlaisen joulukranssin. Luovuus vaan huutaa poissaoloaan...

Heh, luovuudesta tuli mieleen, että mie oon kyllä huonojen ideoiden mestari, mitä tulee askarteluun sun muuhun sellaseen. Sain idean vihreästä rautalangasta, että siitä jos vääntelis vaikka joulukuusen ja pujottelis helmiä siihen koristeiksi, kiinnittäs sen langalla kartonkiin. Helpompi keksiä kuin tehdä... sit kannattaa myös ostaa halpaa kalustehuopaa askarteluun, niin saa tosi paksuja huopajuttuja kortteihin... yyh. Tai kutoa pieniä villatonttulakkeja korttitonttujen päähän, jos haluaa säikytellä lapsia niillä tontuilla. Ja kannattaa tehdä myös tontun parta siitä paksusta kalustehuovasta. Esimerkkejä riittäs. Yritin nimittäin vielä kerran tehdä joulukortteja eilen, mutta kyllä se nyt niin on, että mun joulukorttilistan ihmisistä iso osa joutuu tyytymään ostokortteihin. Tai siis saa asiallisen kortin, kun ei tuu creepyjä tonttuja tai sentinpaksuisia huoparäpöstyksiä.

Mutta Lidlin ruskea joulupaperi oli iloinen yllätys; sen toinen puoli on vihreä! Ja se on muutenkin mukavan tuntuinen paperi. Taidan olla jonkinlainen paperifriikkikin kaiken muun lisäksi. Paperi inspiroi, jos ei muuhun niin hiplaamaan. Tykkään kovasti vihkoista, luonnoslehtiöistä, pehmeästä paksusta vesiväripaperista, kierrätyslumppupaperista, banaanipaperista...

Ja nyt sekin on selvitetty; koira on paras nukkumakaveri. Kyllähän mä sen tiesin!

Uutisia

Taas nukuin hyvin. Mitä nyt joskus tönin kuorsaajaa, kuuntelin erinäisiä kipuja ja vähän oli hankalaa, kun koirat makas jalkopäässä niin likikkäin, että vain mun yksi jalka mahtui väliin. Oli hiukan sovittelemista. Hieno aamu ulkona ja lauantai ja ensimmäinen päivä joulukuuta ja uskokaa tai älkää; elämäni valo ja päivieni ilo ei ostanu yhtään kaljaa perjantai-illaksi!!! Aim sou häpi. Se on kai itsekin huolestunut terveydestään. Tosin oltiin liikkeellä myöhään - tytär hoiteli koulun puolesta pikkujouluja ja pääsi vasta ysin maissa, ja vietiin se poikakaverin luo vielä sitten illalla.

Eka kalenterinluukku auki

Niin, tuli tulokset tyttären nilkan magneettikuvastakin. Soittivat tytölle, vaikka oli sovittu että soittavat mulle. Hohkaluun turvotusta useammassakin luussa, alkavaa nivelrikkoa ja jopa ylimääräinen, puoli senttiä paksu luusilta! Ihan eri paikassa kuin missä murtuma ja leikkaus on ollu, miksiköhän se on sinne kasvanu... että kyllä siellä oikeasti oli jotain. Tähän asti on hoidettu vain leikkauksen jälkitilana - vaikka sitähän ne tavallaan on nuokin kai. Tyttö sit laittoi omakannasta mulle kopiona sen lausunnon, mulla meni tunti kun netin avulla käänsin sen selkokielelle. Opin itsekin taas uusia asioita, sitä en saanut selville, miten hohkaluu turpoaa ja miksi. Rappeutumiseen se liittyi. Ja miksi sellanen luusilta on tullut sinne telaluun ja veneluun päällipuolelle. Luusilloista oli netissä juttua lähinnä selkärankaan tulevina, reuman yhteydessä.

Nivelrikko tulee helposti jos murtuman jälkeen jää nivelpinnalle pykälä (niinkuin meinasi jäädä kun ensimmäisen kerran leikattiin, siksi piti leikata seuraavana päivänä uudestaan) mutta sellasta ei näy, ja silti on nivelpinnat parissakin kohdassa alkanu tuhoutua. Taisi oikeasti tulla tästä jalasta tytölle elinikäinen riesa... ehkä se mun itkeminen ennen huonosti päättynyttä reissua olikin enne, vaikka koitin manata että onneks mulla ei oo taipumusta enteisiin... nivelrikko ennen täysi-ikäisyyttä!

No, ensi vuoden alusta on luvattu ortopedin aika. Jollekin nivelrikolle nyt ei taida oikein voida mitään. Särkylääkettä nassuun, kuten lapsiparka on joutunut pää- ja jalkakivun takia jo vuosia tekeen.

Valoa viinoille

Mies osti jälleen kerran uuden puhelimen, ja sitä piti sitten ulkoiluttaa kaupungilla samalla, kun vein kuopukselle ison ruokakassillisen viikonlopuksi. Niillä kun ei ole viikonloppuna huoltoa, siellä asuntolassakaan ei edes saa olla viikonloppuisin kuin just nämä, jotka on navettapäivystyksessä. Kines, sanottiin mun nuoruudessa, kun karjatalouskoulua kävin. Itse nyt muutenkin jäin joskus viikonlopuksi, kun en jaksanut lähteä pitkän matkan päähän kattoon äitin juopottelua ja sekoilua. Siitä tuli vaan parin kympin ylimääräinen maksu.

Kaupungilta löytyi tämmönen jouluasetelma. Olishan tuollainen kiva omalla pihallakin, mutta sitten jos ja kun tulee lunta, se on sit vaan lumimöykky... tuossa se on katon alla. Hienot kävyt :)

Meidän pihallakin kävi pukki näin joulukuun alun kunniaksi ♥

Tässä molemmat riistakameran lähettämät kuvat on yhdistetty, sama pukki siinä ihmettelee kun on portti kiinni. Tuolta metsän puolelta se varmaan on pihalle eksynyt, siellä on matalampi aita. Vaikka korotinkin sitä nyt syksyllä. Mutta nyt on ihan oikea iso villieläin osunu kameran eteen silleen, että se on sen oikein kunnolla saanut kuvattuakin! Saa tulla toistekin, vaikka onhan tänne vähän hankala tulla ja pois mennä. Kyllähän tuollaiset hyppyeläimet kuin kauris ja kissa pääsee. Jäniskin on ollu, vaan ei riistakamerassa. Koirat ei oo käyny ulkona vielä, saa nähdä huomaako ne vierailijan jäljet.

Tästä tulee hyvä päivä. Tuleehan?