torstai 23. kesäkuuta 2016

:´´(

Tuli itku kun halasin lapsia asemalla, ja itkin koko ajomatkan kotiin. En tiedä, miksi. Onhan ne ennenkin lähteneet. Jotenkin tuntuu niin hirvittävän yksinäiseltä, vaikken oikeesti oo yksin. Onneksi mulla ei ole taipumusta toteutuneisiin ennakkoaavistuksiin ja pelkoihin.

11 kommenttia:

  1. Itku toivottavasti puhdistaa. Ja elämä kantaa.

    VastaaPoista
  2. Itkeminen tosiaan tekee joskus hyvää. Lasten näkeminen sitten reissun jälkeen on varmaan tosi ihanaa! Halaus sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä eka juhannus kun ne on poissa kotoa, mutta en oikein ymmärrä mikä tässä nyt niin itkettää... Kiitos halista!

      Poista
  3. Silloin kun itkettää niin silloin itketään, oli syy ihan mikä hyvänsä. Ilo tai suru. Irti päästämistähän se alkaa olla tuon ikäisistä lapsista ja sekin voi olla itkun syy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Piti ottaa uusiksi, oli niin sekava kommentti... siis, mulle jo nuorisopsykiatriallakin sanottiin, että pitäs alkaa katkoa napanuoraa. Mutta minusta se on kuitenkin nuoren itsensä tehtävä suurimmaksi osaksi - vanhemman tehtävä on tukea aikuistumista ja olla siinä niin kauan kuin nuori sitä tarvii. Kyllä se sitten itse katkaisee napanuoran, kun on siihen valmis.

      Mulla kyllä on vähän asenneongelmaa tähän, koska oma äiti on kaikki lapsensa sysinyt luotaan alle täysi-ikäisenä, kun ne vielä olis äitiä tarvinnu. Paikkaan siis lapsena kokemiani hylkäämisiä, ja se menee ehkä välillä överiksi.

      Poista
  4. Ymmärrän tunteesi. Harmittaa miehesi kaljoittelu myös. Käy kävelemässä luonnossa ja koita olla ajattelematta ikäviä. Piristystä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, metsä on minun kirkkoni. Tosin nyt siellä on hyttysiä liikaa, ja kaiken maailman käärmeitä :) mutta ei sen tarvi mikään umpimettä olla, pienikin pläntti luontoa auttaa!

      Poista
    2. Joo hei, hyvä idea. Nyt kun katselen teidän Suomi-metsä kuvianne yritän liittää siihen ininää. Ei tunnu niin kaihealle sitten :)
      Toivottavasti sulla on jo iloisempi olo. Hyvän kirjankin kanssa sohvastelu vois olla idea. Tai musiikin kuuntelu. Käsillä tekeminen vie ajatukset pois ikävistä.

      Poista
    3. Olenkin tässä kerännyt youtube-soittolistaa iloisesta musiikista koko aamun :)

      Poista