Tullako vai eikö tulla

On se merkillistä, että kämpässä on kaksi pärskivää ja yskivää ihmistä, joista toinen on vieläkin kuumeessa aika ajoin, olleet kipeenä torstaista lähtien, ja mulla on vaan lievä nuha. Ja korva naksuu, ja tietysti on se väsy. Hengenahdistus. Omituisesti oon monena päivänä nukkunu jopa kymmeneen - ehkä sillä paikkaantuu huono unen laatu. Oon kyllä syönyt vitamiineja ja huuhdellut nenää, vaikka ensinmainitun tehosta flunssan ehkäisyssä ei olekaan mitään näyttöä. Ehkä mulla on sitten juuri tälle viirukselle jotain vasta-aineita jo varastossa, tai sitten se vasta itää.

Luin jostain, että Fox Newsin hostaaja ei pese käsiään, kun ei usko virusten olemassaoloon. Koska ei näe niitä. Hm. Suosittelen kokeilemaan vaikka kaksi viikkoa lämpimässä seisseen veden juomista, että tuleeko mahatauti vai ei. Ja se ei varmaan sit suostu ehkäiseenkään, koska ei näe siittiöitä eikä kuppaspirokeettoja niin eihän niitä sillon ole olemassakaan. Hyi yök.

Mies kokeili eilen töihin menoa, vaikka sanoin että ei saa eikä kannata. Oli komennettu kotiin aamupäivällä. Tänään jäi suosiolla kotiin. Tyttärellä on kolme päivää saikkua. Toinen tytär ei tullu kotiin koko viikonloppuna, ku sanoin että täältä todennäköisesti saa flunssan.

Tuli pakkanen takaisin! Aurinkokin pilkahtaa. Jo sitä lämmintä vesisadetta tulikin monta päivää. Lumi suli jonkin verran, mutta on sitä vielä jäljelläkin. Saattaa olla nyt se hankikeli, joka kantaa koirat - toivottavasti eivät keksi juosta pois pihalta.

Ensimmäinen narsissinnuppu suunnittelee aukeamista. 

Hupaisia lapsuusmuistoja

Sairastupa päivittää. Toisella kuume laskussa, toisella nousussa. Yskää ja nuhaa. Mulla ei mitään. Vielä. Ulkona on jälleen ilma, joka ei ilahduta, joten ostin keväisen kukka-asetelman Lidlistä, vaikka hinta vähän kirpaisikin. Tuli siinä jatkokäyttöön soveltuva lasikulho kyllä mukana, ja mun silmä tykkää.

Hyvää kuvaa ei kyllä saanu

Nuo perhoset (2kpl) nypin irti, ei se minusta niitä kaipaa. Ja sekin on huvittavaa, että kun roskia laitetaan kukka-asetelmaan, niistä tuleekin "somisteita". Jonkun neulasettoman kuusenoksanpätkän siivosin siitä töröttämästä, se ei ollu soma. Mutta ehkä liiterinlattian roskat viehättää kaupunkilaisia, joilla ei ole liiteriä.

Toinen mitä oon katellu niin on erilaiset tuoksusekoitukset ja muut koristetarkoitukseen myydyt roinat, joissa on kaikenlaisia puun ja kuoren palasia ja siemenkotia, jotka on jossain etelässä roskaa ja suomalaisen silmään eksoottisia ja kallisarvoisia. Hyvää bisnestä jollekin.

Kylläpä olin tänään iloinen siitä, että tuli ostettua ne elämäni kalleimmat itsemaksetut kengät viime keväänä! Ne missä on nastat.

Ei tuolla olis iliman pärijänny. Jännä miten kuvassa näyttää alamäeltä, vaikka siinä on ylämäki, jonka tosin tulin just alas. Ja ihan jaloillani. Kenkien mukana oli varoitus, että ne ei sataprosenttisen varmasti estä kaatumista :D vähän niinkuin amerikan malliin, kaikesta maalaisjärjellä tajuttavastakin pitää varoittaa, kun aina löytyy se pösilö, jolla ei oo maalaisjärkeä.

Niinku ei mullakaan lapsena ollu: sain uuden kurahousut, ja heti menin ja kahlasin vyötäröitä myöten vesiojaan. Kuvittelin, että se on suunnilleen sukelluspuku. On siinä kotiväki ollu turhautunu, ku lapsella on kamppeet märkänä vaikka on uudet hyvät kurahousut... en kyllä muista kastuinko vai pitikö veden paine housut niin tiiviisti etten kastunutkaan. Muistan vain sen, miltä tuntui seisoa siellä ojassa. Ojat veti mua puoleensa lapsena vissiin ylen määrin. Anekdoottina kuulin monta kertaa kerrottavan, että kun olin ollu räpimässä jossain ojassa, yks kylän mummeli oli huutanu mulle "tule pois sieltä ojasta, tai saat nuhan!" ja mie olin vastannu lakonisesti "mulla on jo".

Eilen pudotettiin lumia taas varaston katon mettän puolelta, mie en usko että meillä pitää paikkansa se lumensyvyysväite, että olis 40-60 senttiä lunta. Tai sitten mun jalat on maksimissaan 60 senttiä sisäsyrjästä mitattuna. Sen urakan jälkeen olin märkä ja niin väsynyt, että kaaduin taas sänkyyn ja nukuin ties kuinka kauan. Toki siihen väsymykseen oli osallisena se migreenilääke ja kaikki muutkin särkylääkkeet mitä epätoivoissani olin popsinut menemään. Nyt taitaa luonto hoitaa loput lumet katolta...

/ kele

Lumeen en oo vielä kyllästynyt, mutta päänsärkyyn olen. Totaalisesti. Eilinen oli väliä, yöllä taas alkoi. Hellitti kun nousin ylös, mutta heti kun oikaisin takaisin sänkyyn lukemaan (hyvä kirjakin olis) niin se alkoi entistä hurjempana. Kaadoin lääkekaapista kaikkea mahdollista suuhun ja hakkasin nyrkeillä päätäni. Potutti ja ketutti veellä ja iillä.

Esikoinen ja mies on kipeitä. Jälkimmäisellä oli yli 39 kuumettakin, toivottavasti ei ole influenssaa. Silti se reuhtoi sen lumenpudottimen kanssa, mie olin apuna mutta piti jo sitten komentaa kovalla äänellä, että lopetti että päästiin saunaan ja saatiin mies lepäämään. Oli se kyllä sitten saunan jälkeen ihan naattikin, ei jaksanu ees pukea eikä tulla sänkyyn. Nukkui sohvalla ja hikoili sohvan ja viltit miehenhajuisiksi.

Mie reuhdoin selkäni kipeeksi. Olkapääkivun takia nukkuminen on huonoa, nyt vielä selkäkin haittas. Mutta toimeliaan ja väsyttävän päivän jälkeen uni voitti joka tapauksessa. Tein nimittäin kolmeen otteeseen lumitöitä - mies oli aikonu ne tehdä lingolla töiden jälkeen, mutta mie kolasin kun kuulostelin jo päivällä, että se on kipee. Aamulla piti kolata, että pääsi pihasta pois, hierojalta ja kaupasta tullessa piti kolata, että pääsi takas pihaan, ja sit vielä myöhemmin saunapolku. Hiton painavaa lunta. Jos olisin tienny joutuvani ne tekemään joka tapauksessa, olisin kolannu sillon, kun lumi oli vielä kevyttä pakkaslunta.

Lumenpudotushommia varten piti lapioida polun kohdalle levennys, johon pinottiin kuormalavoja, ja niiden päältä justiin ylti vähän hilaamaan sitä pudottajaa katolla. Ei edes harjalle asti. Sitten taas uusi kolo kinokseen, lavojen siirto, ja uusi pätkä kattoa. Ei oo helppoa. Varasto kun on entinen navettarakennus, eli se on kaksikerroksinen ja vielä rinteessä, ja alarinteen puolelta pudoteltiin. Pudotusvehjes on ihan hiivatin painava nostaa sinne ylös. Kyllähän se "opetusvideoissa" sujuu mallikkaasti, kun on tilaa pihalla ja rakennuksetkin matalampia. Ylärinteen puolelta ei oo vielä kokeiltu, mutta siellä ei ole ongelmana kuin puut, risut ja paksu lumihanki.

Onneksi tänään ei tarvi lähtee ajeleen mihinkään, aika liukasta voi olla kun on lämpöasteita ja tiet pakkautuneessa lumessa. Mutta kyllä jotkut tuolla tien päällä on ihan yltiövarovaisia, suolatulla jäättömällä tiellä ei tunnu kuudenkympin alueella pääsevän neljääkymppiä kovempaa. Että joku tolokku siinäki pitäs olla. Kelin mukaan ajaminen ei tarkoita että ajetaan kävelyvauhtia joka paikassa. Yksi tällainen ajeli edessä ja lähti siitä isolle tielle, mie jäin risteykseen odottamaan ku näin että rekka tulee. Joutui meinaan rekkakuski sitten seisoon jarrulla, kun sillä oli se vähintään kahdeksankymppiä vauhtia ja eteen ilmestyi sellanen köpöttelijä. Hengenvaaralliseksi semmonenkin saattaa käydä, kun rekan jalkoihin jää.

Nyt ei potuta enää niin paljon, kun sai vähän pärpättää tänne ♥ pääkin saattaa ehkä olla vähän parempi. Tai vähemmän kipee edes.

Kuvituskuvaksi vanha otos joltain muinaiselta keväältä...

Että semmonen boikotti

Johan oli taas unien puolesta vilkas yö! Työnsin mummoa lumessa ja hurjaa vauhtia mäkeäkin alas, tapasin Miehen Joka Ensimmäisenä Ikinä On Mua Kosinut (terveisiä vaan A., jos satut lukeen - taas olit mun unissa) ja istuin ravintolapöydässä kahden valtavan lihavan, pahanhajuisen naisen kanssa. Jännää, että unessa voi haistaa, vaikka nenä ei edes toimi nukkuessa, että vois syyttää koirien ilmavaivoja. No, sainpahan ainakin vähän nukuttua vaihteeksi, eikä päätäkään särje! Vielä.

Lyhyeksi yö kyllä jäi. Mies on kyylännyt lumenpudotinta, kun nehän on kaupoista loppu ja ne, mitä tulee, menee heti. Huomasi eilen kuuden maissa, että Lahden Kärkkäiselle on tullut viisi, ja kysyi lähdenkö seuraksi hakemaan sellaista. Ei kuulemma olis viittiny yksin lähtee ajaan niin pitkää matkaa. No, mulla jo siinteli sänky mielessä, mutta lähdin kuitenkin, ja oltiin me sitten yhdeksän maissa jo kotona. Periaatteessa boikotoin Kärkkäistä - hyvähän se on boikotoida, kun niitä ei ihan nurkilla ees oo - mutta tämän kerran... ja löyty sieltä kuopukselle vitosella kunnon Jobmanin työhousut, esim. navettaan. Sit kokeilin mielenkiintoisen näköistä Saksanhirvivoidetta, ja haisin hyttysmyrkylle koko loppumatkan. Murmelivoidettakin olis ollu, en kokeillu enää sitä. Huh. Olihan se melekosen iso halli, mutta ei siellä mitään halpaa ollu kyllä, vaikka edullisen ostamisen paikkana ittiään mainostavat. No ne housut sai halvalla, ku olivat jotain näytekappaleita. 

Pyryttää muuten taas lunta. Iltapäivälle luvattu nollakeliä. Lumiukkoja ilmaantuu taas lapsiperheiden ja meidän pihalle...

Sotkarapukakkaa

Minä lumitöissä

Myhm. Juutuin sitten lumeenkin. Olin ilonen joogasta tullessani, kun huomasin, että aura-auto oli tökkinyt meän risteystä vähän avarammaksi, ja hurautin autolla huolettomasti perä eellä vähän liian läheltä kinosta, ja renkaat jäi jauhamaan tyhjää sinne. Ei muuta ku lapio pihalta ja taas hommiin - vaikka joogaohjaaja nimenomaan sanoi, että malttakaa pitää tauko ennen kun alatte rehkiä. En mie kehannu sitä autoa siihen kinokseenkaan jättää... samalla lapioitsin sen aurausvallinkin, jonka joku seuraava aurakuski oli siihen jo tyrkännyt. Osittain sen takia renkaat jäikin jauhaan tyhjää, kun siinä oli se aurausmuhju alla.

Olin jo lähtiessä väsyny (yöunet kärsi sekä alussa että lopussa ja päänsärkykin on aina seuranamme) ja kun joogaan mennään suhteellisen tyhjällä mahalla vielä, niin nälkäkin oli. Sitten kun raadoin lapiohommissa, kaaduin saman tien sohvalle, kun pääsin sisään. En ees jaksanu syödä. Reilun tunnin torkahduksen jälkeen tuli häly hakemaan tyttöä koululta ku sillä oli maha kipee - oli huonovointinen jo aamulla - ja ku mulla oli muutenkin asiaa kirjastoon niin kävin samalla siellä. Nopeesti vaan muutama vanha sulhaspiirakka ääntä kohti ja menoksi. Varovaisesti sai kyllä ajella ja pälyillä kaupungilla koko ajan, kun ne vallit on niin korkeet että ainakin lapsi jää helposti huomaamatta. Ja aurinko kilotti vielä silmiin ja heijastui mitä kummallisimmista paikoista. Pääkipu sai siitä hyvin tulta alleen.

Huono omatunto, kun auringonpaisteesta pitäs olla onnellinen! Menee taas monta päivää ellei viikkoa, ennenkuin se taas näkyy. Mutta minkä sille tekee, ei pysty kun ei pysty. On se sisältä kattoenkin kaunista.

Eilen oli se kauan odotettu ortopedi kuopuksella. Kyllä se pätevän tuntunen oli, mutta vaikutti siltä kuin olis ollu jossain aineissa... ei tahtonu saada lauseita loppuun asti ja silmät oli puoliummessa - saatto se toki olla luonnostaankin sellanen. Tuntui, että mie olin sille kiusankappale kysymyksineni. Mutta onneksi oli suomenkielinen, toisin kuin vieressä vastaanottanut lääkäri...

Nyt ensin kuitenkin kokeillaan ortopedista pohjallista, ja tällä hetkellä odotellaan sairaalalta päin tietoa, saako sen sitä kautta ja kuinka kalliiksi se tulee (yli satasen ainakin). Jos se ei toimi ja kivut jatkuu, kokeillaan pistoshoitoa. Viimeinen mahdollisuus on luuduttaa vene- ja telaluu yhteen, joka sitten vaikuttaa nilkan liikkeeseen ja kävelyyn ja kaikkeen, voi olla jopa kivuliaampi kuin nyt ja joka tapauksessa tietää kipsin pitämistä 8-10 viikkoa. Ja menee omasta pussista, niitä ei korvata. Että se niistä suomalaisista maksuttomista leikkauksista. En tiedä miksei korvata, kun vaiva ei kuitenkaan ole mikään kosmeettinen vaan ihan oikeasti elämää haittaava ja lisäksi synnynnäinen. Niitä korvataan vain alle 15-vuotiaille, ja niissä ekoissa rtg-kuvissa, mitkä otettiin kolme vuotta sitten, näkyy jo se luusilta, se on vain äityny siinä murtumatapahtumassa kipeeksi. Kummaa, ettei sitä muka huomattu aiemmin, kun tyttö kumminkin siinä kohtaa valitti sitä kipua. Sanottiin vaan että se on leikkauskipua joka menee ohi. Kukaan ei vaivautunut katsomaan enää niitä kuvia, että olisko niissä kumminkin jotain. Ei edes se lääkäri, joka sanoi, että ko. kipukohdassa ei ole mitään sellaista, mikä voisi kipeytyä.

Tein kalasoppaa, ja juhlavistin sitä kalliilla pussillisella katkarapuja, mutta ne on pahoja. Silti soppa on hyvää. Kunhan ei osu katkarapu suuhun.

Valot alla hankien

"Ota syliin!"

Eihän tämmöstä voi vastustaa. Sylissä on varmaan vähän lämpimämpikin, kun lattialla on viliposaa.

Viikonloppu meni, siihen kuului ulkona syöminen vaihteeksi koko perheen kera, ruoka oli hyvää mutta annokset oli pienentyneet. Esikoinen menee siihen ravintolaan harjoittelemaan tänä keväänä, ja tarkkaili miten siellä tapahtuu. Jälkiruoat jäi syömättä kun tarjoilija ei käynyt enää pöydässä sen jälkeen, kun oli ruuat tuonut. Toinen kiersi kyselemässä omista pöydistään, miten sujuu mutta tämä miestarjoilija ei. Ehkä sillä oli huono päivä. Maksettiin tiskillä ja lähdettiin. 

Mies oli tilannut lämmityspaneelit vinttiin, ja sillä oli kiire niitä asenteleen ja koekäyttään. Kuulemma säästää sähköä, mutta eiköhän niiden hankintahinnallakin maksa monta sähkölaskua, se erotus tuskin niin suuri on. Mutta lapsella pitää olla aina uusia leluja, ja itehän se ne maksaa. En kyllä taas tiiä millä rahalla. 

Ostin varjoviikunan, kun halvalla sai ja tytär toivoi. On sitten vähän niinkuin tyttären oma pikkupuu. Saa nähdä pysyykö hengissä. Pitäs löytää joku kiva suojaruukku sille.

Lumitöitäkin viikonloppuun kuului, kaikki niitä päivittelee. Eipä oo tosiaan moneen vuoteen näin paljoo ollu. Tuolla tiellä ku kulkee, niin on kuin jossain kanjonissa menis. Joku hesalainen valitti jossain, että "ei oo aurattu vissiin koko talvena ja lumivallit tukkii risteykset niin ettei näe mihinkään"... jos ei oo aurattu ni mistä ne vallit on tullu? Nyt se olis hyvä se lumensulattaja siellä, mutta kun se toimii dieselillä niin eihän se ilmastonystäville kelepaa.

Nuin on menny valot hangen sisään. Eilenillalla oli nuoskakeli hetken aikaa, semmonen pintanuoska, mutta ku olin jo saunassakin käyny niin en ruvennu puhkuun enää mitään lumipalloja pihalla. Kaksi korva- tahi sarvihahmoa tein, mutta kun otin päivänvalossa kuvat, niin eihän niissä erotu mitään. Pelkkää valkoista. Kokeilin Lightroomilla tuoda muotoja esiin, tuli tämmönen:

Huomeniltapäiväksi on taas luvassa nuoskaa, mutta ei varmaan sillonkaan ehi, kun on se kuopuksen kauan odotettu ortopedin aika. Ihmeelliseen aikaan, illalla kuuden jälkeen, ja kun on saunapäivä niin täytyy saunoa ennen sairaalallelähtöä. Vaikuttaa kulkemisiinkin se, että ei oo suihkua... tai on, mutta sitä ei voi käyttää. Varsinkaan nyt, kun painesäiliössäkin on niin vähän painetta, että pumppu käy tosi tiuhaan -> menee helposti pois päältä. Lähe siinä sitten shampoot päässä kellariin laittaan pumppua päälle... kunpa olis joskus varaa remontoida nää asiat kuntoon.

Päänsärky on myös kuulunut loppuviikkoon, viikonloppuun ja kuuluu näköjään alkuviikkoonkin. Sijaitsee oikealla puolella kalloa. Ei oikein mikään auta. Lauantai meni ihan mönkään kun piti ottaa migreeni- ja pahoinvointilääke ja sitten olin ihan tokkurassa ja huonovointinen. Sunnuntaina ahdisti, käytin TIP-taitoja ja kävelin paljasjaloin pihalla. Toimi.

Nykäsen Mattikin sitten otti ja kuoli, viis vuotta mua vanhempi. Mikä lie tullut, sydänkö petti. Ismo Kalliokin on kuollut. Istuin kerran sen vieressä kakskymppisen bussissa.

Lapio ja neula

Tästä tulee hyvä päivä. 

Laitoin vaatteet, joissa tuntuu hyvältä ja nättiä kynsilakkaakin. Ignooraan päänsäryt ja muut. Teen jotain hyvää ruokaa ja käyn pitkällä lenkillä. Ai niin, mutta tänään vissiin tulee UPSilta joku lähetys isännälle, en voikaan kovin kauas lähteä. Arvio saapumisajasta: päivän loppuun mennessä. Marmatin siitä, ettei sen tarkemmin voi sanoa, mies vaan että no onko se nyt niin kauheaa. On se, jos pitää koko päivä olla hälytysvalmiudessa. Hyvähän sen on sanoa, kun ei ite oo täällä oottamassa.

Mutta asennoidutaan sitten silleen, ja toivotaan että tuovat ajoissa. Että ehtis valoisan aikaan lenkille.

Eilinen oli telkkarinkatselupäivä. Ensin kaksi jaksoa Hiljaisia todistajia, sitten Elossa 24h koko sarja. Siinä sivussa valmistui pari koirantossuakin.

Tänään vois ottaa hommaksi tuon vasemmanpuoleisen koiranpuvun muutostyön. Siihen pitää laittaa lisäpätkä, on liian kiree. Eipä se näyttäny koiraa paljoa häiritsevän eilen kävelyllä, mutta mua kyllä. 

Tämänkin asian vois korjata, vaikke se homma mulle niin kuuluiskaan. Sitä kuvittelee, että aurauskepit on merkkinä aurattavan väylän reunoista, mutta meidän aurakuskit vetelee mistä tykkää. Autolla pitäs tuosta kääntyä, mutta väylä on niin ahdas, että aina krahnaa lumi jommalle kummalle puolelle. Miehän sitä mejän ajotietä oon muutenkin kunnossapitänyt, ei muuta ku lapiohommiin taas. Ja seuraavan lumisateen jälkeen uudelleen. Hyvä, kun on kunnon lihastyötäkin välillä! Ettei pelkkiä neulonta- ja ompelutöitä :)

Taas niin omituisia unia näin, mietin mistähän ne oikein kumpuaa. Arjesta ja ajatuksista varmaan, mutta ne muotoutuu alitajunnassa ja unissa kummallisiksi. Taas keräsin kamppeitani jostain pukukaapista, ja taas niitä oli ihan järkyttävän paljon. Se on teema, joka toistuu mun unissa. Oon lähdössä pois töistä/koulusta lopullisesti, mutta tavaraa on liikaa poisvietäväksi. Yritän seuloa vain tärkeimmät, mutta niitäkin kertyy liikaa. En hallitse asiaa. 

No, lapio tai neula kouraan ja eteenpäin!