Hupaisia lapsuusmuistoja

Sairastupa päivittää. Toisella kuume laskussa, toisella nousussa. Yskää ja nuhaa. Mulla ei mitään. Vielä. Ulkona on jälleen ilma, joka ei ilahduta, joten ostin keväisen kukka-asetelman Lidlistä, vaikka hinta vähän kirpaisikin. Tuli siinä jatkokäyttöön soveltuva lasikulho kyllä mukana, ja mun silmä tykkää.

Hyvää kuvaa ei kyllä saanu

Nuo perhoset (2kpl) nypin irti, ei se minusta niitä kaipaa. Ja sekin on huvittavaa, että kun roskia laitetaan kukka-asetelmaan, niistä tuleekin "somisteita". Jonkun neulasettoman kuusenoksanpätkän siivosin siitä töröttämästä, se ei ollu soma. Mutta ehkä liiterinlattian roskat viehättää kaupunkilaisia, joilla ei ole liiteriä.

Toinen mitä oon katellu niin on erilaiset tuoksusekoitukset ja muut koristetarkoitukseen myydyt roinat, joissa on kaikenlaisia puun ja kuoren palasia ja siemenkotia, jotka on jossain etelässä roskaa ja suomalaisen silmään eksoottisia ja kallisarvoisia. Hyvää bisnestä jollekin.

Kylläpä olin tänään iloinen siitä, että tuli ostettua ne elämäni kalleimmat itsemaksetut kengät viime keväänä! Ne missä on nastat.

Ei tuolla olis iliman pärijänny. Jännä miten kuvassa näyttää alamäeltä, vaikka siinä on ylämäki, jonka tosin tulin just alas. Ja ihan jaloillani. Kenkien mukana oli varoitus, että ne ei sataprosenttisen varmasti estä kaatumista :D vähän niinkuin amerikan malliin, kaikesta maalaisjärjellä tajuttavastakin pitää varoittaa, kun aina löytyy se pösilö, jolla ei oo maalaisjärkeä.

Niinku ei mullakaan lapsena ollu: sain uuden kurahousut, ja heti menin ja kahlasin vyötäröitä myöten vesiojaan. Kuvittelin, että se on suunnilleen sukelluspuku. On siinä kotiväki ollu turhautunu, ku lapsella on kamppeet märkänä vaikka on uudet hyvät kurahousut... en kyllä muista kastuinko vai pitikö veden paine housut niin tiiviisti etten kastunutkaan. Muistan vain sen, miltä tuntui seisoa siellä ojassa. Ojat veti mua puoleensa lapsena vissiin ylen määrin. Anekdoottina kuulin monta kertaa kerrottavan, että kun olin ollu räpimässä jossain ojassa, yks kylän mummeli oli huutanu mulle "tule pois sieltä ojasta, tai saat nuhan!" ja mie olin vastannu lakonisesti "mulla on jo".

Eilen pudotettiin lumia taas varaston katon mettän puolelta, mie en usko että meillä pitää paikkansa se lumensyvyysväite, että olis 40-60 senttiä lunta. Tai sitten mun jalat on maksimissaan 60 senttiä sisäsyrjästä mitattuna. Sen urakan jälkeen olin märkä ja niin väsynyt, että kaaduin taas sänkyyn ja nukuin ties kuinka kauan. Toki siihen väsymykseen oli osallisena se migreenilääke ja kaikki muutkin särkylääkkeet mitä epätoivoissani olin popsinut menemään. Nyt taitaa luonto hoitaa loput lumet katolta...