Ihan ookoo

Kylläpä ropisi vettä yöllä! Mukavampi sitä kotona peltikaton alla oli kuunnella, kuin asuntovaunussa. Vaikka ei se niin kamalaa ollu sielläkään. Siivoilin siellä eilen, olisin vieny matot sieltä ulos mutta oli niin märkää ja sateista, jätin lattian siivouksen vielä tekemättä. Muuten kyllä pyyhin pölyt ja roskat tasoilta, pesin vessan, kokosin toisenkin sängyn pois ja otin tyynyliinat ja täkkipussit pois ja laitoin ne muovipusseihin (anoppi ystävällisesti lupas ne pestä) - sitten mies sanoo kotiintultuaan jotenkin silleen, että eihän siellä muuta siivottavaa ollukaan kuin lattia. Kun sanoin, että jätin sen myöhemmäksi että saa ne matot ulos. Vähän loukkaannuin. Mitä se kuvitteli mun siellä huseeranneen? Sitten kun kahden kesken oltiin, mainitsin asiasta että vähän tylysti sanottu, niin "enhän sanonut, älä taas kuule asioita väärin". En jaksanut vääntää asiasta ja kysellä, että no mitä se sitten tarkoitti sillä vainlattia-kommentillaan.

Oon ruvennu taas näkeen vessaunia. Vähän erilaisia kuin ennen. Nehän loppu oikeestaan kokonaan sillon kun kävin psykoterapiassa, mutta nyt ne on tullu takas toisenlaisena. Ei onneksi niin ällöttävinä. Viime yön unessakin nukuin vessassa. Olin ihan järjettömän väsyny ja nukuin joka paikassa. Luulis nyt olevan hyvin nukkunu, kun näkee unta nukkumisesta. Myös nuoruuden ihastuksesta näin unta, olin siihen hyvin rakastunut mutta se viis veisas minusta. Joskus oon miettiny, miten elämä olis menny jos olisin aikanaan vaihtanu siihen, mutta luultavasti olisin jo eronnu siitä. Tai sit musta olis kehittyny erilainen ihminen sen rinnalla. Ainakin se pettää vaimoaan (vaikka aikanaan vannoi ettei petä) ja on muutenkin nykyään niin erilainen kuin ennen. Vai olenko mie erilainen?

Vein tytön eilen koululle, ja siinä sit ohimennen käveltiin koirien kans kieppi joka meni lemmikkieläinten hautausmaan ohi. Tuo kuva on uudemmasta osasta, vanhemmassa oli kymmeniä vuosia vanhoja hautoja, surullisia ja hylättyjä. On siitäkin kyllä reilut parikymmentä vuotta, kun itse viimeksi tuolla kävelin. Mennessä katoin, että jollain on siellä koira irti, tai kaksikin koiraa, mutta ne olikin kauriita... pinkoivat karkuun häntä pystyssä, pelkäsin että juoksevat tielle mutta ei ainakaan kuulunu tieltä mitään pahaenteisiä ääniä.

Ja tässä se anopin valkoinen matto nyt on. Toinen koira tuossa tutkii mitä nää täplät tässä on, ja toinen on vähän sen näkönen että hups. Mutta olihan tämä arvattavissa.

Harmi kun ei oo tullu omppuja ees anopin ja apikkeen tarpeiksi. Olis voinu laittaa vaununlainasta ees jotain takaisin... ostinhan mie niille tuliaisia, mutta pientähän se on. Ja mies ei kyllä mitään sellasta aattele, itelleen osti Fiskarsistakin muumimuen. Mie vaan mietin että ostasko anopille Taika-kulhoja tai ruusun terälehtihilloa. Sit mietin, että kulhoja pitäs olla ainaki kuus että kehtais, ja että ei se osaa käyttää terälehtihilloa kuitenkaan mihinkään.

Kolme viikkoa herkkulakkoa jäljellä, ja eilen jo oli ihan kauhea makiannäläkä. Söin jogurttia sit. Mutta kyllä muuten naamassa näkyy sokerinsyönnin vähyys! Ihan huomaa, miten on terveemmän näkönen. Puntarissa se ei kyllä näy, tai en nyt oo viikonloppuna ees punninnu.

Lapinreissussa aloitetut sukat on tullu valmiiksi ja mun peffan alla silenemässä. Ekat kutomani sukat vävykokelaalle... en sit tiedä pitääkö se tällasia ees, villasukat kuulemma kutittaa mut ei nää ku on semmosta lankaa. Pitää tai ei, kunhan pääsen eroon. Mun mielestä ne on kyllä vävyn värisetkin, kahta eri violettia. Tyttö pääsee näkemäänkin poikakaveriaan yllättäen ensviikonloppuna, vaikka sen piti nähdä se vasta syyslomalla.

Kyttään sää- ja sade-ennustetta, vielä hetki sitten oli toiveita päästä lenkille ennen puoltapäivää, oli merkattu puolipilvinen, mutta nyt siinä on sadetta. Ja sadetutkassa näyttäs olevan koko ajan tulossa uusia sateita. No, hyvä kun sataa, jos vaikka pohjaveden korkeus vähän kohenis.

Katoin eilen telkkarista jakson Hiljaista todistajaa ja kaks jaksoa Murhaajajahtia ja kudoin pötköä jämälangoista. Jälkimmäisessä sarjassa pääosaa esittää Martin Clunes, ja mie en taho päästä eroon mielikuvasta, jonka Doc Martin -sarja on ko. näyttelijästä mun päähän asentanu. Mutta ihan hyvä. Tänään voin katsoa päätösjakson. Ja ehkä Kettua. Mitä sitä muutakaan sadepäivänä.

Tl;dr

Lauantaina harmittelin, että oltiin Hangossa eikä Utsjoella (tosin revontulet ois varmaan silti nukuttu ohi) mutta nyt siellä on sit jo lunta. Utsjoella.

Hangossa oli hienoa ja uudenlaista, mutta meri ei ollu oikeanlainen.

 Kaunis se oli kyllä, ja tyyni perjantaina, mutta väärän hajuinen ja näköinen.

 Käytiin Tulliniemessä ja Puistovuorella ja Varisniemessä ja Högholmenilla, kaikesta tästä on matkakertomus Kuvia ja muuta sälää - lehdellä. Varoituksen sanana; kuvia on yli viisikymmentä.

Tää on vähän tällanen tl;dr -katsaus :) Oli kallioita ja kiviä ja aurinkoa ja merta ja sadetta ja tuulta.

Oikein mukava parisuhdeviikonloppu. Koiratkin oli kotona eikä ollu aamuisin kiire niitä ulkoiluttaan.

Tuulella päällä

Ostin sitten violetit silmälasikehykset :o Onkohan liian rohkeet mulle, jolla on aina ollu musta-ruskea -linjalla ne...? Tytär pysytteli kullanvärisissä, mutta sai nuorisomonitehot (!!!), onneksi oli tarjous että linssit sai puoleen hintaan. Yli puoli tuhatta euroa silti hupeni niihin laseihin. Moni saa toki uppoamaan enemmän jo yksiin laseihin... sisko esmes odotteli syksyn uutta kehysmallistoa, ennenkuin meni silmälasikaupoille. 

Perintökin tuli, vähän vähemmän mistä oli puhe, en tiedä mihin osa hupeni. Sitten tuli ilmoitus, että yhdeltä jo jonkin aikaa sitten edesmenneeltä sedältä on tulossa jotain, ilmeisesti niin ettei sillä ollu perillisiä ja omaisuus menee sisaruksille, ja kun ne on kuolleet niin niiden jälkeläisille. Meitä on kymmenen serkusta jakamassa omaisuutta, että tuskin sitä montaa euroa tulee. Ellei setä ollut piilorikas :)

Tänään on hyvä päivä. Ehkä siksi, ku miehellä on vapaata ja ollaan lähdössä sinne Hangööseen ja aurinkokin paistaa. "Mä oon tuulella päällä" sano esikoinen joskus pikkuisena, kun oli hyvällä tuulella ja hyvällä päällä. Esikoinen jää kotiin taas, pääsee poikakaverilleen vasta syyslomalla, ja halus että jätän koirat sen seuraksi tänne, ei kuulemma pelota niin paljon kun koirat on kotona. Kuopuskin menee poikakaverilleen viikonlopuksi. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Päivystyksessä puuduksissa

Kauheasti olen pessyt pyykkiä (no niin paljon kun meillä voi, kun kuivaustila on rajallinen ja ulkona ei enää kuivu) ja silti pyykkilaatikot on edelleen täynnä. Huh. Ja kesävaatteita saa jo ruveta laittaan talvisäilöön, se on karu totuus. Ja se, että ulos mennessä pitää pukea. Niin itsensä kuin koiratkin.

Mutta tänäaamuna oli jalat (lähinnä vasen polvi) sen verran toipuneet tunturikävelystä, että jaksoin lenkille. Monena päivänä nakittanu homman tytölle. Kylmä meinas olla, varsinkin kun unohdin pipon.

Kauriita oli pellolla, tarkkailivat meitä mutta eivät vaikuttaneet kovinkaan levottomilta. Ehkä oltiin tarpeeksi kaukana. Niin kaukana, että kuvasta ei isontamatta ihan äkkiä edes näe eläimiä :) Ja koko sen reilun puoli tuntia, mitä tuossa käveltiin, ulisi joku hälytin - veikkaisin jonkun talon varashälyttimen ulkosireeniä - wiuwiuwiu, tuolta pellon toiselta puolelta. Se siitä luonnonrauhasta nauttimisesta. En kadehdi naapureita. Enkä toisaalta ymmärrä, mitä hyötyä tuollaisesta on.

Meillekin on jo suunniteltu uutta hälytysjärjestelmää, kun tuo Verisure haukkaa monta sataa vuodessa pelkkinä kuukausimaksuina (noussut noin 60% sinä aikana, kun on asiakkaina oltu) ja lisänä tulee vielä suolainen huoltomaksu tarvittaessa, jos pitää patterit vaihtaa. Mie olen kuitenkin ite kotona suurimman osan aikaa, lapset ei enää oo pieniä että tarttis hätäsos-nappeja ja vakuutuksetkin on kunnossa. Mikäli tuo kuulemani sireeni oli jonkun yhtiön järjestelmän sireeni, siitä ei kyllä oo mitään hyötyä kun kukaan ei tule. Ainakaan ajoissa. Saattaahan se varkaat pelottaa tietysti, kun herättää huomiota.

Herkkulakko! Oli ihan pakollinen keissi, kun paino oli lapinreissulla noussut. Liikaa autossa istumista ja napostelua kun ei ollu kunnon ruokaa. Yritin kyllä aina mahdollisuuksien mukaan syödä salaattia, mutta pizza oli siitä kätevä, että siitä sai loput mukaan foliossa ja sitten ei tarvinnu muuta iltapalaa. Tai aamiaista... Sodankylän leirintäalueella sai sormiruokaa XD sellasia friteerattuja juttuja, ja bataatti- sekä tavan ranskalaisia. Olihan se hirveen hyvää, mutta voi sitä öljyn määrää, minkä siitä kupuunsa sai...

Ja mullahan lohkes hammas tai paikka jonkin aikaa sitten... se tuntui vähäiseltä ja kipukin loppui omia aikojaan, mitä nyt ei oikein kestänyt purra sillä kohdalla ja jotku siemenet ym. tarttui hanakasti kiinni siihen koloseen, joten en sitten huolehtinut siitä sen suuremmin. Onneksi vasta reissun jälkeen nyt viikonloppuna alkoi särkeä, kävin eilen päivystyksessä. Oli paikasta pala irronnut, mutta osa siitä oli kiilautunut takaisin ja keräsi alleen oikein huolella kaikkea kivaa, joka sitten kaiversi sinne reiän. Tai saattoihan se reikä olla kehittyny sinne jo aiemmin, ja paikka lohjeta siksikin. Eipä oo vuosiin reikiä paikkailtu! Nyt on osa amalgaamista vaihdettu sieväksi muovipaikaksi.

Tosi pätevä ja nopea hammaslääkäri, vaikka ensin säikähdin sen kiinalaista nimeä - siitä huolimatta se oli kyllä ihan suomalainen. Selitti koko ajan, mitä se tekee, mikä oli minusta tosi kiva. Kyllä on hampaan paikkauskin erilaista nykyään, mitä se oli ennen, paljon nopeampaa. Ja tuskattomampaa.

Sitruunapuukin pääsi sisälle taas. Se on jotenkin huonokuntoisen näköinen, taisi olla epäsuotuisa paikka se, missä se kesän vietti. Olihan se vähän puskainen paikka, mutta kun puu tahtoo tuulessa aina kaatuilla, jos on avoimella paikalla. Ehkä enskesäksi pitää valaa sille betonista laatikko... jos se elää siihen asti. Se on nyt sen kaheksantoista vuotta.

Luin äsken tutkimuksesta, jonka mukaan aktiivisuusrannekkeet ei yhtään lisää ihmisen liikkumista tai muutakaan terveellisyyttä. Se, joka liikkuu, tekee sitä ilmankin ranneketta ja se, joka ei liiku, stressaantuu vaan. Eipä tarvi sitäkään hankkia :) Tämmönen Villa Onnelin versio sen sijaan vois olla kiva:

Koti makea koti

Eilen kotiuduttiin. Voi miten oli ihanaa nukkua omassa sängyssä! Olihan se vaunun sänkykin ihan kiva pesä, mutta ahdas ja heiluva ja nariseva. Panin heti herättyäni pyykkiä koneeseen, josko sais selvittyä kahden ja puolen viikon pyykkivuoresta jossain vaiheessa. Koiratkin oli onnellisia, sen oikein näki miten iloisia ne oli kotiin päästessään. Ryntäili häntä heiluen sinne tänne.

Muuten ei olis ollu kiire kotiin, mutta kuopus halus käydä poikakaverillaan vielä viikonloppuna. Kyllä mie olin jossain vaiheessa tosi väsyny reissaamiseen ja valmis tulemaan kotiin, mutta reissu päättyikin Siikarantaan, ja sieltä ei sitten olis ollukaan kiirettä pois :) sain siis vielä kolmannenkin yllätyslomasen siellä sielunmaisemassani! Kyllästyisinköhän ikinä katsomaan merta? Nyt oli vielä kuopus seurana, nautittiin sen kans aamukahveja meren rannalla ja millon milläkin rannalla.

Ivalojoki, Kuivaniemi, Reposaari

Mulla oli matkalle kaksi missiota; löytää vihreä kivi (kiellettiin hamstraamasta paljoa kiviä, kun yhdistelmän paino oli jo aika korkea) ja uittaa varpaita pohjoisissa vesissä. Mun varpaat kävi siis näissä vesissä: Korvalampi, Ivalojoki, Čársejohka, Vetsikkojoki, Teno, Kemijärvi ja nimetön tunturipuro, joka laski Tenoon. Niin ja se Kielajoki.

Carsejohka, Vetsikko, Teno ja nimetön

Etenkin Čársejohka oli ihana, mutta Teno ei pitänyt minusta. Mun ottamissa kuvissakin se näyttää uhkaavalta ja lyijynharmaalta.

Tenojoki

Čársejohka

Isän tuhkat on tunturissa, minusta tuntui että se hyväksyi paikan. Kannoin ne repussa flunssaisena jyrkkää väylää pitkin, mutta jostakin sain ihmeellisesti voimaa kiivetä. Poimin matkalta valkoisen kiven nyrkkiini ja jätin sen sitten "muistokiveksi" paikalle.

Lättykahvit tuntui olevan Lapin juttu. Niitä mainostettiin vähän siellä sun täällä, ja hyviähän lätyt on! Yhdessä paikassa saatiin niitä lakkahillon kera.

Tämä taisi olla Karhunpesäkivellä. Miljoona rappusta, ja tietysti piti kiivetä huipulle asti katsomaan, vaikka kivi oli jo alempana. Ei se niin ihmeellinen näkymä kyllä ollut, kivi itsessään oli.

Pikkuinen aukko, mistä piti kontata sisälle, ja mie hieman ahtaanpaikankammoisena pelkäsin sinnemenoa, mutta ei se ollu kuin ohut kuori siinä ja heti avautui korkea tyhjä tila kiven sisässä. Pyöreitä koloja. Karhun pesäksi tuosta ei kyllä olis, kylmä sillä siellä tulis!

Saatan laitella jotain kuvakertomusta tuonne Kuvia ja muuta sälää-osioon...

Enontekiöllä

Täällä sajetta piellään asuntovaunussa ja ootetaan leirintäalueen hoitajaa hakemaan maksua. Ihme touhua, kun sanotaan vaan että ettikää mieluinen paikka ni tullaan sit rahastaan, ja sit tässä joutuu oleen hälytysvalmiudessa tukka hyvin ja asialliset vaatteet päällä. Kohta kolme tuntia odoteltu. Tosin ulkona on satanu lähes koko ajan välillä kovastikin, ehkei ne viitti tulla sateessa. [Edit. asia oli juuri niin, kun maksu suoritettiin ulkona]

Ollaan siis ajeltu reilusti yli 2000 kilometriä, käytiin Utsjoella ja sieltä nyt tullaan polveillen takaisinpäin. Tosin Sodankylän jälkeen on taas tultu pohjoisemmas, mutta tänne länsirajalle, Sonkamuotkaan. Sade hieman rajoittaa ulkoliikuntaa, ja flunssa myös. Mie sain sen ekana, sit tytär ja nyt on mies kipeenä. Liekö tämä sadekin, joka painaa mielialaa, mutta oon nyt vähän väsyny jo tähän reissaamiseen. Lapin syksy on ♥ihana♥ mutta siihenkin turtuu.

Lapissa mejän ensimmäinen yöpyminen oli Korvalassa, siellä oli joku Usvatanssin kennelkin samassa paikassa, ja koiria ulkohäkissä. Ne rähähti haukkuun heti kun meni vaunusta ulos, vaikka käydäkseen vessassa. Kiva yöllä... not. Muuten ihan ookoo paikka, ekat porot näin siellä kun käytin koiria ulkona. Nelistivät metsästä siihen keskelle leirintäalueen isoa nurmikenttää, jarruttivat ja töllistelivät hetken koiria ja lähtivät taas mettään.

Sitten asetuttiin Ivalo River Campingiin, ok paikka muuten, mutta piti mennä vessaan nelostien yli. Hieno Ivalojoki siinä vierellä. Seuraava olikin Lapinkylä Utsjoella, siellä yövyttiin kaksi yötä. Pari pientä patikkaretkeä ja yksi isompi (Carsejohkalle Kevon luonnonpuistoon) ja autoretket Vetsikkoon ja Karigasniemelle. Hieno Teno ja hieno Utsjoki ja hieno Ailegas. Poroja siellä ei juuri näkyny.

Seuraava yöpyminen Kielajoella, käytiin tsekkaamassa Erakon maja ja käveltiin hienon Gjellajohkan rannalla. Ravintolassa oli kissa, joka suvereenisti tuli ja meni kulkijoiden mukana ovesta. Toinen näkyili vaan ulkona.

Saariselällä käytiin kävelemässä Urho Kekkosen kansallispuistossa, Inarissa saamelaismuseo Siidassa ja yöpymään mentiin Sodankylään, siellä on keskustassa hassu leirintäalue. Ajettiin siihen pyörätien reunaan vaan lähelle vessoja, ja aamulla huomattiin että siinä oli just asuntoautojen ja -vaunujen vedenotto- ja poistosysteemit, kun herättiin dieselmoottoreiden roplotukseen.

Sitten on ollutkin sadepäivän viettoa ajelemalla Sodankylästä Kittilän kautta tänne. Parissa kaupassa vaan käytiin ja tankkaamassa. Jääkaappi ei sitten toimikaan sillon, kun ei olla sähköpiuhan päässä, vaikka puhe oli että se on kunnossa nyt. Hieman rajoittaa yöpymispaikkoja, kun pitäs sitten jonku kuivamuonan kans pärjätä, enkä mie osaa ruokahuoltoa semmosissa oloissa tyydyttävästi.

Täällä on ulkovessat mutta sauna kuuluu hintaan. Hyvä sauna. Vähän piti vaan toisten leiriytyjien kans sopia vuoroista. Hieno paikkahan se tämäkin on Muonionjoen varrella. Nyt ei vielä tiedetä mihin suuntaan huomenna, Kilpisjärvelle vai takaisinpäin Luostolle. 

Jännittää

Kolme päivää aikaa pakata. Kaivelin mie jo laukun esille ja aukaisin sen... mies on jo paljolti pakannut - muovikassiin. Miehet! Siistejä laukkuja ja reppuja olis, niin eiku kaupan muovipussiin työnnetään tavarat. Sitten ne pyörii aukinaisena ja kamat leviää ja sotkeentuu, eikä niitä saa nätisti sujautettua sängyn alle tms. 

Vaunu on pihassa, ja ensi töikseni kuskasin sieltä pois anopin koristetyynyt ja poppanaliinat ja pöytätabletit... sillä on vissiin joku pakonomainen tarve peittää kaikki pinnat, kun jopa kaksirappusisen jakkaran (jota pidetään ulkona, jotta voi nousta helposti vaunuun) askelmille oli leikattu jostain paksusta kankaasta sopivat palaset! Aiemmin puhuin siitä sen autosta, jossa oli virkattu liina hattuhyllylläkin, ja valkoinen matto takapenkillä. Ja kun se siivos mun autoa kun auto oli siellä korjatteilla, se peitteli minunki auton takapenkin valkoisella matolla ja takakontin räsymatolla ja myöhemmin toimitti sitten vielä muovia ja muoviliinaa (vanhaa pöytäliinaa) jolla voin peittää sen takakontin räsymaton siksi ajaksi, kun kuljetan pyörää tai muuta likaavaa...

Minut pantiin kommentointikieltoon yhellä palstalla (jossa Anskukin on) koska sanoin vitsillä, lainausmerkeissä, ikäänkuin koiran (joka kuvassa väänsi pökälettä) sanomaksi lauseeksi "mä paskat nakkaan". Olen kauhea kapinallinen, sanoin paska! Erosin mokomasta ryhmästä. Ei se muutenkaan ollu semmonen ku aattelin, siellä oli ihan tavallisia elukankuvia eikä mitään hauskoja.

Yritin etsiä kaupasta vaellushousuja tms., että kestäis vähän kosteuttakin, mutta ne ainoat, jotka löysin, oli 10 senttiä liian pitkät ja epämukavat jalassakin. Vihasin läskimahaani. Koitin lohduttautua sillä, että maailmassa on lihavampiakin, ja ne ei edes eti vaellushousuja saati vaella. Kaikki ainakaan. Ilmeisesti meille tappijalkaisille möhömahoille ei sit oo tarjollakaan sellasia, ku mehän vaan maataan sohvalla karkkipussin ja Netflixin seurassa :(

Yritin etsiä Lidlistä sitä herkkusalaattia, jossa on savulohta, mutta en löytäny ja ostin sit katkarapusalaattia. Kauhean makeaa! Katoin ainesosaluetteloa, ja sokeri oli neljäntenä. Katkarapuhilloa. Tekiskö vaikka lättyjä ja laittas niiden päälle. Voi olla että jää syömättä mokoma. 

Mutta hauskaa on ollu katella karttaa ja miettiä, missä olis kivoja paikkoja pysähtyä. Ilmeisesti ajellaan aika nopeella aikataululla meno pohjoiseen, sitten poimuillaan takaisin mistä sattuu huvittaan. Tai mistä miestä sattuu huvittaan. 

Nyt vaan esikoinen on tulossa flunssaan, ja se on tosi kiva (not) jos se tarttuu meihinkin just reissuun lähtiessä! On ärhäkkä tarttumaan, niillä koulussa on sitä monella.