Nastaa

Oli taannoin oikein tulvavaroituksia Ilmatieteen laitoksen sivulla, kun tuli sitä vettä. Kävin kurkkaamassa tuon meidän pienen jokipahasen, ja kyllähän sielläkin virtaama oli lisääntynyt. Useimmiten vettä liruu vain noiden kantikkaitten kivien keskeltä ja reunoilta, harvemmin tulee noin yli.

Tällä reissulla sattui hämmentävä asia; koira alkoi yhtäkkiä vinkua ja hyppiä mua vasten, ja tuijotti kiinteästi silmiin. Kun melkein samaan aikaan tuntu rinnassa semmonen outo kipu, ajattelin heti että nyt on koiralla joku aisti, jolla se huomaa mun saavan sydärin tässä ja koittaa siitä mulle ilmottaa... No, vaihdettiin siinä sitten suuntaa, kipukin häipyi ja koira oli taas normaali itsensä. Tulin siihen tulokseen, että se ei vaan halunnu kävellä siihen suuntaan ja siksi töni mua ja oli outo. Oon varmaan liikaa lueskellu "sankarikoirien" edesottamuksia. Onhan niitä olemassa avustajakoiria, jotka ilmottaa tulevasta sairaskohtauksesta avustettavalleen, tai liian alhaisesta verensokerista tms. Mutta sitten kun mulle lähtö tulee, niin mikä sen parempi hetki olis ku koirien kanssa ulkoillessa. Lähtis ns. saappaat jalassa ja todennäköisesti aika hyvällä mielellä.

Oon ostanu Lidlin pähkinämysliä aina silloin tällöin, ja nyt paheksun, kun siinä on rusinat (ja jotku taatelit mitkälie) lisääntyneet niin, että joskus lautaselta tulee syötyä lähinnä rusinamaitoa. En vihaa rusinoita, mutta liika on aina liikaa, ja pullaan niitä ei sais tunkee ollenkaan. Ostin joku päivä vahingossa kaupasta pussillisen Mummelipullia, ja ne olikin rusinapullia. Yyh.

Mies on pyytäny ja saanu facebook-kaverikseen tuon naapurin hullun muijan, ja mie en oikein tykkää asiasta. Menneisyydessä on liikaa kaikenlaista. Koiran puremisia, sutinoita miehen kans ja semmosta. Onneksi sitä ei juurikaan näy missään, paitsi autolla ajamassa ohi - missä lie koiransakin lenkittää, ei ainakaan kotikulmilla. Joo, olen pitkävihainen. Tai en oo ees vihainen, oon ollu sille hyvin kohtelias mutta en pidä siitä yhtään.

Kuopus tuli navetalta, sanoi että tiet on peilijäässä ja portaillakin on liukasta. Siispä laitan nastakengät jalkaan kun lähden lenkille. Nyt.

Messuilemassa ja triplailemassa

On se hassua, että heti kun auto on muualla kuopuksen käytössä, mulla olis muka asiaa johonkin, mutta kun se on tuossa pihalla, niin ei huvita lähtee yhtään mihinkään. Nyt tyär on työssäoppimassa navetassa, toivottavasti ei taas saa kryptosporidoosia sieltä.

Oltiin viikonloppuna Koiramessuilla käymässä, ja tullessa vähän Triplassakin seikkailtiin. Löysin miehelle paidan joululahjaksi, sellasen persoonallisemman, miehen itsensä näköisen.

Olin ihan poikki jo sen jälkeen, mutta lupauduin viemään vielä tytön poikakaverilleen. Pojan piti muuttaa nyt viikonloppuna, mutta muuttoauto kuulemma levis tien päälle joten ei muutettukaan. Hirveä ilmakin jäädä tielle auton kans - joulukuinen kaatosade. Illallakin oli vielä sateista, just sellasta inhottavaa tihkua, että auton tihkukytkin oli liian hidas, mutta se seuraava nopeus taas jyysti liki kuivaa tuulilasia. Ja pimeää! Väsyneet silmät ei tahtonu jaksaa, mutta onnettomuuksitta selvisin.

Käytiin tänään aamukävelylläkin pimeässä, koirilla oli vilkkuvat kaulakoristeet. Keksin että käyn hakemassa metsästä samalla reissulla sen metsänomistajan pari viikkoa sitten katkaiseman kuusennäreen latvan ja laitan sen tuohon ulos joulukuuseksi. Löytyi, vaikka oli aika hämärää, enkä ihan tarkkaan muistanu missä kohtaa polun vartta se oli... sitten aloin miettiä, että nyt jos joku näkee, se luulee mun varastaneen kuusen, vaikka on ihan laillinen mettäroska. Mistä satunnainen ohikulkija sen tietäis. No, ei kukaan sattunu tuleen just sillon vastaan, en joutunu selitteleen. Onhan tuo vähän harvaoksainen ja latvakasvustakin puolet oli katkennu, mutta onpahan kuusi. Ripustin siihen valosarjan, tulis vaan vielä vähän lunta niin näyttäs jouluselta.

Eilen kyllä tuli lunta, pyrytti kovasti ja maassa oli illalla monta senttiä. Yöllä satoi taas lujasti vettä, ja aamulla ei ollu lumesta tietoakaan. Sääennusteet vaihtuu tiuhaan, mutta mitään kovin kaksista keliä ei oo luvassa, kovaa tuultakin näyttäs olevan.

Nyt vois keittää aamupuuron.

Kynttilöitä poltellessa

Mukavan kamala tihkusadeilma ulkona, oikein mainio keli polttaa kynttilöitä sisällä lämpimässä ja kuivassa. Ihanaa, kun on oma koti, jossa on ehjä katto päällä ja lämpöä sisällä! Käytiin me koirien kans pienellä lenkillä metsässä, ihan tarpeen oli nastakengät, jotka laitoin. Nyt on metsäpoluilla paljon sitä jäätyvän maan aiheuttamaa pullistelua, kun maasta nousee jääpuikkoja.

Vähän väliä rapsahti jalka kuoren läpi useitakin senttejä, sai olla varovainen. Hevosella oli joku menny, voin kuvitella miten ikävältä tuollainen tuntuu hevosen kavion sisäkaarella.

Mutta mukavan raikas tuulonen puhalteli eilen ja tänään. Sade ja rähmäkeli on lisääntyny sääennusteessa, onneksi en ihan uskonukaan siihen, että tää niin äkkiä ohi menis.

Tänään ei tarvi ainakaan päivällä mennä minnekään, kun kuopus lainas autoa ja lähti jonnekin kauas kaveriaan tapaamaan. Muuten olis taas esikoinen ollu kyytiä vailla, nyt joutuu pyöräileen.

Miehen työpaikalla on ollu joku tietokoneen päivitys, ja kävi niinku manasin; ei se ruvennukaan kunnolla toimimaan (ei ne koskaan) ja hommat kasaantu ja nyt ne on ihan pulassa siellä. Itsenäisyyspäivän ja lauantain joutuu oleen töissä ja se on muutenki paiskinu nyt niin paljon töitä, että pelkään jo sen jaksamisen puolesta. Rahaahan se toki tietää, mutta mitä iloa rahasta on, jos terveys menee? No, voi maksaa lääkärilaskuja vähän matkaa...

Körsy pajusydän oli niin ruma, että otin sen pois ja sulloin valoketjun tuonne loisteleen. Patterikotelo oli teipillä seinässä kiinni ja tuli kolisten alas vähän aikaa sitten, säikähdin ihan kamalasti. Nyt se on nastalla varmistettu, ei ihan niin helposti putoa.

Jos asiat sujuu sujuvasti, molemmat tyttäret saa pitää valmistujaiset ensi vuonna. Ovat tehneet jo etukäteen joitain juttuja ja kuopuskin käyttää "joululomansa" työssäoppimisjakson lyhentämiseen navetassa. Olen ylpeä ahkerista lapsistani, etenkin kun kummallakin oli vaikeuksia ihan riittämiin siinä peruskoulun jälkeen. Muuta en vaadi (tosin eihän mulla enää mitään vaatimista oliskaan, kun ovat täysi-ikäisiä ja oppivelvollisuuden suorittaneita) kuin sen yhden todistuksen jostain ammatista, ja sitten saavat elää miten haluavat. No, jos kotona asuvat, niin ehkä sillon vielä vähän jotain vaaditaan :)

Tänään en ole ahminut. Heräsin neljän jälkeen joskus, oli pää kipee eikä huvittanu enää nukkua, ku olin nähny jo kaks painajaista, että mun lompakko varastettiin - aamukahvin kanssa söin pullan ja piparin kylläkin. Ja sitten migreenilääkkeen ja se teki niin huonon olon, että menin takaisin sänkyyn ja nukahdinkin. Päänsärky lähti onneksi :) ja aamiaiseksi mysliä ja jugurttia ennen lenkillemenoa, lounaaksi munavoileipää. Päivällisestä ei tietoa, muille on lasagnea ja jotain semmosta mutta miehän en sitä syö. Koska vehnäpasta. Ehkä keksin jotain. Pitäs välillä tehdä salaattiakin, tai edes jotain terveellistä.

Elähdyttävää itsenäisyyspäivää kaikille! 

Varsinainen perijätär

Onko teille käyny koskaan niin (ku kirjoissa) että naimattomalta ja lapsettomalta sukulaiselta, jota ei edes tunne, tulla pätkähtää perintö? Mulle kävi niin. Tosin meitä on 14 ihmistä jakamassa muutamaa tonnia, mutta perintö kuin perintö! Ja kyllä mie sedän olemassaolon tiesin, ja sen kuolemastakin kuulin, mutta en osannu aatella että mieki oon sen perillinen. Perinnönjakokirjasta selvis sekin, että äiti ei puhunu höpöjä ku sano mun isänpuolen mummolla olleen aviottoman lapsen. Suurin osa siitä sisarusparvesta on kuollu nyt parin vuoden sisällä, isän ja sen siskon kuoleman välillä ei ollu ku pari kuukautta. Se Ruotsissa asunut evakkoon jääny velikin oli ruotsintanu nimensä ja saanu yhen tytön, ja kuollu viime vuonna.

Kuopuksen piti tänään lainata autoa, mutta se menikin isänsä kyydillä aamulla, joten sain ite käyttää autoa vuoden viimeisessä joogassa käydessäni. Siellä oli pitkä loppurentoutus, ja yks sun toinen alko nukkuun. Ite en voi niin paljoa rentoutua, koska kuorsaan heti. Se on kyllä viheliäinen vaiva. Oon kateellinen ihmisille, jotka osaa nukkua kuorsaamatta...

Ihanat aurinkoiset päivät on nyt taas vähäksi aikaa ohi. Kura lentää teillä ja lumi hupenee.

Tuli tyhjyys kun Navettasuora360 loppui. Vielä se järjesti jänniä hetkiä loppupuolella, kun ummessaolevien ja muiden välillä oleva portti aukes ja eläimet sekoittu. Jotku umpilaiset juoksi siellä riemuisasti edestakaisin, ja umpipuolella riekku kiimaiset lehmät välillä päällekkäin.

Syön kuin sika. Nyt jo. Ja joulu on vasta tulossa. En tajua miks mulla on koko ajan nälkä. Jos ihmisen suolisto vaatii sen muutaman tunnin lepoajan yöllä (tai kerran vuorokaudessa) niin miksi hiiessä se silti lähettää nälkäsignaaleja pitkin yötä? Ja sitten ei saa unta ku mahaan sattuu ja joutuu valvoon sen takia. Tosi älykästä suunnittelua.

Lisää tätä!

Valoisuutta!

Sopiva pikku pakkanenkin oli, kädet kyllä jäätyi kun ripustelin pihalle jouluvaloja. En oo viittiny niitä vesisateessa laitella, ja hienommalta näyttääkin lunta vasten. Ja hermo meinas mennä ku sormet oli jäässä ja valojohto sen tuhannen solmussa, vaikka niin nätisti olin laittanut keväällä ne kasaan ja sitonut rautalangalla että pysyy siististi. Nyt on sitten semmonen turhautumiskasa puun oksassa, kun länttäsin loput siihen.

Sisällekin virittelin tollaset patterivalot vanhaan sekuhäntä pajusydämeen, mikä on kuistin ikkunalla ollu vuosia. Sehän oli jo löystyny ja vääntyny, enkä löytäny sievempää korjausnauhaa siihen hätään. On vielä sinitarralla ikkunassa kiinni, kun tahtoi kääntyä koko ajan :)

Oon katellu Ylen Navettasuora360 -livelähetystä. Eipä oo tullu vaan töllötettyä koskaan (ainakaan kovin pitkää aikaa) tekemättä itse jotain, ja nyt jo ihan ahdistikin kun lehmä olis tarvinnu hieman apua poikimisessa eikä ketään ollu navetalla. Pöljä lehmä, makuulla ponnisteli ja kun näki sieltä peräpäästä vasikan etujalkojen heiluvan, luuli että siellä se on ja nousi ylös etsimään sitä. Ja se roikku vielä sen perästä!

 Lehmä etti että missä missä vasikka, joka koitti sanoa että täällä mä oon. Lisäksi tuo on niin harottavatissinen tuo lehmä, että sitä ei Lelyn lypsyrobotti lypsä sitten millään. Oon kattonu, että niillä on tänään menny 50 minuuttia miestyöaikaa kun sitä on koitettu lypsää. Nyt jos olis ollu kunnossa se lypsyrobotin kamera (joka kuulemma toimitti liian huonolaatuista kuvaa, mikä lie sit oikea syy) niin olis saanu myötäturhautua. Se on teurasjonossa. Lehmä siis, robotista ei saa lihoja. Mutta ei vaan kannata pitää lehmää, jota robotti ei saa lypsettyä ja ihminen joutuu joka päivä sitä auttaan.

Muistan ku ite joskus 80-luvulla uskoin, että ikinä ei tuu lypsyrobotti korvaamaan lypsäjää just sen takia, ku osa lehmistä on neljäntuulentissejä, mutta enpä arvannu, että raa'asti vain pannaan pois sellaset ja jalostetaan utarerakenne (ja muukin lehmän rakenne) robottilypsyyn sopivaksi. Eihän ne kaikki sovellu siihen nytkään, ainakaan jos keskiside repsahtaa jossain vaiheessa. Se on teurasauto vaan sitten, vaikka olis kuinka "hyvä lehmä".

Pitkästä aikaa varistellaan miehen kans kahden. Ne taitaa loppua ne esikoisen kotiviikonloput, kun sen poikakaveri ei kokenu yliopistoelämää itelleen sopivaksi ja miettii asiaa uusiksi. Tulee välillä kotiin.

Kylmää ja märkää

Tämä tällanen juuri nollan yläpuolella oleva ilmamassa on kaikkein kylmintä lauhaa ilmaa! Räntää sataa, kylmä märkä tuuli pureutuu luihin ja ytimiin. Heti kun lämpötila laskee alle nollan, lämpenee. Samoin lumipeite lämmittää. Eikä aivot tajuaa silmien kautta, että lumi=talvi=kylmä, ja säätää elimistön talviasentoon.

Reissu oli kiva. Muuttaminen on toki raskasta, mutta se kun siellä sitten saa järjestellä ja mallailla tauluja seiniin ja istua kahvikupin ääressä pohtimassa siirrettäskö vielä huonekaluja toiseen asentoon. Makuuhuoneeseen tuli hieno kuvatapetti keväisestä vihreänhämärästä lehtimetsästä. Yöt oli hiljaisia, ei kuulunu naapurien mölyjä. Päätä mulla särki joka aamu sielläki.

Heti perjantaina oli joulukadun avajaiset, tai jouluvalojen sytyttäjäiset, tai mitkä lienikään. Kävin yksin siellä kuulemassa sopivan lyhyet puheet ja pari kaunista joululaulua, ja sitten oli kohokohtana hieno ilotulitus. Kylmä tuli, mutta sitten pääsi lämpimään suihkuun :) mikä luksus ja autuus!

Tapasin myös hurmaavan mäyrispennun.

Purske

Paljon on asioita, jotka "pitäs tehdä" ja ne vain aina jää. Sitten tulee näitä päiviä, joilloin iskee toimintapurske ja yhtä sun toista tapahtuu. Kaikki ei tänään ihan onnistunutkaan, mutta tulipa touhuttua. Uskaltauduin laittamaan jopa valkopyykkiä koneeseen, 95 asteeseen. Saa nähdä mitä sieltä tulee... mutta oon niin kyllästyny valkoisiin lakanoihin ja pyyhkeisiin jotka on heti harmaita. Josko edes nämä säilyis vähän valkoisempina. Mejän koneessa ei ole mahdollisuutta valita esim. 70 tai 80 astetta, se on kuuskymmentä tai ysiviis. Tai matalampi.

Ostin ekalla Lapinreissulla tyynyn, joka on ollu mun lähes jokaöinen kaveri siitä lähtien. Oli vain liian kiree, piti purkaa vähän täytettä pois sillon joskus... nyt se oli lössähtänyt ja kaipas niitä poistettuja täytteitä, otin jo kesällä esiin sen pussukan, jossa ne oli, että laitan takas tyynyn sisälle. No, ei ne varmaan ihan puolta vuotta oottanu mun toimia, mutta nyt ne on siellä. Lakanat vaihdettu, orkideat kylvyssä, reissukassi pakattu, tiskikone tyhjennetty, pitkä lenkki tehty ja linnunruokahuolto hoidettu. Ja tusattu sellasta, mikä ei sit onnistunukaan. Keittiössä haisee ällöttävä kuuman kumin haju, kun pesukoneen tiivisteet lämpenee.

Yöllä oli päänsärky, en ottanu siihen mitään ja se hävis itekseen. Niiden kanssa on arpapeliä, tuleeko joku kauhea migreenikohtaus vai meneekö kipu ohi nuin vain. Monestikohan oon ottanu sen migreenilääkkeenkin turhaan, aamulla vain luulen, että se auttoi, kun kipu loppuu, vaikka se olis voinu loppua muutenkin.

Luulen, että nyt loppui virta. Purskeissa on se huono puoli.