Valoisuutta!
Sopiva pikku pakkanenkin oli, kädet kyllä jäätyi kun ripustelin pihalle jouluvaloja. En oo viittiny niitä vesisateessa laitella, ja hienommalta näyttääkin lunta vasten. Ja hermo meinas mennä ku sormet oli jäässä ja valojohto sen tuhannen solmussa, vaikka niin nätisti olin laittanut keväällä ne kasaan ja sitonut rautalangalla että pysyy siististi. Nyt on sitten semmonen turhautumiskasa puun oksassa, kun länttäsin loput siihen.
Oon katellu Ylen Navettasuora360 -livelähetystä. Eipä oo tullu vaan töllötettyä koskaan (ainakaan kovin pitkää aikaa) tekemättä itse jotain, ja nyt jo ihan ahdistikin kun lehmä olis tarvinnu hieman apua poikimisessa eikä ketään ollu navetalla. Pöljä lehmä, makuulla ponnisteli ja kun näki sieltä peräpäästä vasikan etujalkojen heiluvan, luuli että siellä se on ja nousi ylös etsimään sitä. Ja se roikku vielä sen perästä!
Muistan ku ite joskus 80-luvulla uskoin, että ikinä ei tuu lypsyrobotti korvaamaan lypsäjää just sen takia, ku osa lehmistä on neljäntuulentissejä, mutta enpä arvannu, että raa'asti vain pannaan pois sellaset ja jalostetaan utarerakenne (ja muukin lehmän rakenne) robottilypsyyn sopivaksi. Eihän ne kaikki sovellu siihen nytkään, ainakaan jos keskiside repsahtaa jossain vaiheessa. Se on teurasauto vaan sitten, vaikka olis kuinka "hyvä lehmä".
Pitkästä aikaa varistellaan miehen kans kahden. Ne taitaa loppua ne esikoisen kotiviikonloput, kun sen poikakaveri ei kokenu yliopistoelämää itelleen sopivaksi ja miettii asiaa uusiksi. Tulee välillä kotiin.
Ihana aurinko pilkisti tosiaan tänään!
VastaaPoistaMukavaa varistelua sinne, mä yllätän itsenikin ja menen paikalliseen ekaa kertaa varmaan kahteen vuoteen
Kiitos, hauskaa iltaa sulle!
PoistaSe oli hauska ja lyhyt, ihanaa, kun ravintolasta pääsee keikan jälkeen yhdeksältä lähtemään kotiin!
PoistaKuulostaa hyvältä! Ollaanko me vanhoja?
PoistaAurinko paistaa, on pikkupakkanen ja lunta maassa. Ihannekeli, vaan kuinka kauan?
VastaaPoistaTeki huonoa tuo lehmän poikimisjuttu.
Siitä varoteltiin Ylen jutussakin, että voi olla tottumattomalle karua katottavaa.
PoistaMuuten ihannekeli, mutta täällä ainaki ikävä viima käy paikoitellen. Taas hiki ja kylmä yhtä aikaa, mutta eri puolilla kroppaa :)
On ollu valoa, heti huomaa kyllä kuupassa. Lisää tätä!
VastaaPoistaKauniilta näyttää sydänvalo ♡
Kuupassa huomaa, kyllä :)
PoistaSydänvalokoristejutska on hieno :)
VastaaPoistaTännään ollu hyytävä ahava, ei tehny mieli lenkkeillä!
Vähän semmosta täälläki, mutta lenkki tehtynä!
PoistaVoi että, aurinkoa ja lunta. Ja se vielä joulukuussa! Me odotetaan niin kovasti, että sitä lunta riittäis joulunakin. Ja revontulia.(No ei, se on aika harvinaista, että Etelä- Pohjanmaalla näkyisi joulukuussa revontulia. Myöhemmin talvella niitä aina silloin tällöin on. Michaelkin on sentään jo kerran päässyt näkemään.
VastaaPoistaOnkohan tuo kuinka yleistä, että lehmän annetaan poikia yksin? Kuulostaa ikävälle. Mulla on vain muistissa ne lehmien poikimiset meillä, ja kyllä silloin oli aina joku kuulolla tai vahtivuorossa. Joskus taisi olla eläinlääkärikin mukana.
Parastahan se tietty olis, että saisivat ja pystyisivät poikimaan ihan omin nokkineen, mutta kyllä minusta tapoihin kuuluu vähän vahtia, jos näyttää jo illalla siltä, että voi kohta poikia. Ehkä ne katteli kamerasta :)
PoistaMie en oo täällä etelässä nähny ku kerran pari jotain hyvin hyvin vähäistä revontulta.
Tuo Navettasuora meni multa ohi, kuulin siitä vasta kun se oli jo loppunut. Mutta ehkä ihan hyvä niin, tuon sun kertomuksen perusteella, kaikin puolin. Mulla on muistissa vielä 70-luvulta se tälle päivälle liian "romanttinen" kuva lehmien hoidosta, mummo piti lehmistään niin hyvää huolta. Käsin lypsettiin, talvella oli lehmät lämpimässä navetassa ja kesällä naapurin koivikossa. Voi, muistan kuinka ne sinne se pieni pätkä hiekkatietä ajettiin, ei ollut pelkoa kaahaavista autoista. Ja siellä koivikossa mummo ne kesällä kävi lypsämässäkin.
VastaaPoistaJa punaisen mukin kanssa olin mummon mukana lypsyllä: kun mummo siivilöi maidon, sain siitä lämpimästä maidosta osuuteni ja voi miten hyvää se olikaan.
Senkin muistan, kuinka mummo itki vuolaasti, kun joku lehmistä oli, vanhuuttaan, lopulta laitettava teurasautoon. Ei ollut helppo hetki se, vaikka järki sanoi, että nyt on aika.
Setien kanssa sitten vietiin kesäisin maitotonkat tien varteen odottamaan maitoautoa.
Hyvin ne tuolla hoitaa, ja kun lehmät saa ihan vapaasti käveleskellä ja seurustella, mennä syömään, nukkumaan tai lypsylle millon ite tykkää, niin se on kyllä pihatoissa hyvä homma! Ei tarvi olla kuukausia parressa kiinni.
PoistaMinun mummollakin oli muutama lehmä, muistan vain sen, että pelkäsin niitä kamalasti. Ja ne oli alkeellisista oloista huolimatta aina puhtaita. Ja viisaita, tulivat kesälläki hakemaan mummon apuun, jos vasikka ei päässy ojan yli tms.