Mökkihöperön mietteitä

Ojjoj, tänään olis ollu kvadrantidien maksimi, mutta kun heräsin niin itäinen taivas oli jo kauniin turkoosi eikä mitään olis näkyny. En vaan jaksanu herätä aiemmin tänään, menin nukkumaankin aika myöhään. Nyt ku mieskin on ollu lomilla, on unirytmi siirtyny myöhemmäksi. Työvuosi sillä alkoi kevyesti, kaksi päivää töitä ja kaksi vapaata. Tosin eka työpäivä oli 11 tunnin mittainen ja tokakin 10 tuntia. Ja loppiaisenakin joutuu töihin. Kyllä on herran maksa ollut taas kovilla päiväkausien juomisen kanssa. Tai iltakausien, ei se päiväsaikaan juo.

Kun sitä juomista harmittelin mielessäni tässä yhtenäkin iltana, muistin miten ikävää oli edellisen avopuolison aikana, se kun joi kapakoissa. Aina sai miettiä, millon se tulee ja missä kunnossa ja onko jotain sattunu. Ja rahat meni ja keksi työpaikaltaan kavaltaa omiin menoihinsa, josta jäi ennenpitkää kiinni. Tämä sentään pysyy kotona ja hoitaa maksunsa laillisia teitä. Ja on kiltti kännissäkin, mutta niin se oli se edellinenkin. Enkähän mie itekkään täydellinen ole. Todellakaan.

Hei Susannalla on muuten Matkamessulippuja arvottavana, käykää ottamassa osaa jos messut kiinnostaa! Aikaa on 9.1. asti ja messut on 17.-19.1. Helsingin Messukeskuksessa.

Eilisen vesisateen tauottua ja lämpötilan painuttua nollan alle, satoi lunta. Ehkä kahden hiutaleen paksuisen kerroksen. Tuuli on kaatanut taas joulukuusen, vaikka suurin tuulen voima olikin mäen toisella puolella. Ehdin käydä kävelylenkin aamulla ennen sateen alkua, ja olihan se hurja tuuli. Kävelin lenkin niin päin, että tuulentuivertamassa kohdassa oltiin enimmäkseen selkä tuulta päin, mutta koirat ei tykänny ku pyllyyn tuuli :)

Ostin joulukuun alussa Lidlistä yksittäisen hyasintin mukulan, ja sen kanssa myytiin lasimaljakko, johon kuului laittaa se mukula veteen. Sit siinä oli tollanen tötterö, jonka sai laittaa siihen koristeeksi. Nopeasti se kasvatti juuret sinne veteen.

Näyttää ihan partaiselta tonttu-ukolta :) Ohjeessa sanottiin, että se kukkii noin helmikuussa, mutta tässä kukka kuvattuna toissapäivänä ja eilen:

Sehän kukkii jo ennenkuin lehdet on nousseet! Toisin kuin mun jouluksi ostamat hyasintit, joiden kukkavana ei edes noussut lehtien seasta, vaan kuihtui ja kuivettui mykkyrään sinne sisälle. En tajua, mikä nykyään hyasintteja vaivaa! Ehkä mie kastelen niitä liian vähän? Ku aina varoitellaan, ettei saa liikaa kastella ja että voima on jo siellä mukulassa, ei se ees tartte juuri mitään. On ne ennen minunki hoidossa kunnolla kukkineet. No, tää näyttää kukkivan oikein kauniisti.

Tänään avautuu Lux Helsinki, ollaan menossa joko tänään tai huomenna sinne. Riippuu vähän keleistä. Viime vuonna mies joutui vähän puoliväkisin kiskomaan minut sinne, mutta se oli sitten niin hieno että nyt haluan sinne ihan itsekin. Kaikenlaista jää kokematta kun on tämmönen mökkihöperö, ettei millään viitsis lähteä mihinkään.

Kevyesti keskellä viikkoa

Tadaa, ei oo pää kipee :) Heti on paljon mukavampaa tämä elo.

Kirjastokin aukes, kävin siellä mutta en löytänyt kuin yhden kirjan lainattavaksi. Odotin, että siellä olis ollu hurja ruuhka, kun se on ollu kauan kiinni - sillon on yleensä röykkiöittäin palautuvia kirjoja - mutta ei siellä mitään sellasta ollu. Tytär sai jo muistutuksen yhdestä lainaamastaan kirjasta, vein sen ja tarkkaan seurasin, että myös kirjautuu palautus. Muuten tulee joka päivältä lisää maksua.

Ennen joulua kun siivoiltiin paikkoja, niin heitettiin paljon pulloja, purnukoita ja tuubeja pois vessan hyllyiltä. Silti niitä jäi varmaan viiskymmentä! On hoitoainetta naamalle, kädelle, vartalolle, tukalle, erilaiselle tukalle ja tukan värjäämiseen ja sävytykseen ja ihon puhdistukseen ja voi hyvänen aika. Mie en käytä ku saippuaa, satunnaisesti kasvojenpesuainetta ja kasvovettä, kynsilakan poistoainetta ja ihovoidetta. Korviin öljyä, joka on kyllä jo ajat sitten vanhentunu. Kaikki muut on tyttöjen. Näin tänään siellä pullon, jossa oli sävyttävää tyvisuihketta mustille hiuksille. En ees tienny että semmosiaki on (maalia tukkaan??) eikä ainakaan oo meillä ketään mustatukkasta. Mie oon se tummatukkasin. Ai niin, käytänhän mie deodoranttiakin ehkä pari kertaa viikossa.

Mulla on ollu tuo oikee polvi kipee, on tän talven aikana ruvennu kipuileen säännöllisestikin. Eilen se tuli lenkillä ylämäessä niin kipeeksi, että meinasin jo melkein kääntyä takaisin kotiin, mutta alamäessä taas pääsi ihan hyvin kulkemaan. Tuntuu jotenkin pökkelöltä polvesta ja polven molemmin (ylä- ala-) puolin. Saunan jälkeen pyysin miestä kattomaan mun polvitaipeita (kipu on ehkä enempi siellä) ja se arveli toisen taipeen - sen kipeen - pullottavan hiukan. Ihan niinku mieki olin ollu tunnustelevinani.

No, tohtori Google apuun ja sitten vielä haastattelin siskoa, jolla todettiin kesällä jalassa Bakerin kysta. Sen oireet täsmäs siihen, mitä mulla oli ja on. Nyt oon tänään jo kolmesti hautonut kylmällä polvitaivetta, ja sitkeesti kävelin lenkinkin. Ei se patti kuitenkaan mikään kystamainen ole, enemmän pehmeä, mutta ei kai kylmästä lie haittaakaan, varsinkin kun se tuntuu vievän kipua pois. Ei taaskaan tarvinnu huolestua, kun netistä löytyi selityksiä ja apuja :) Sisko suositteli vielä glukosamiiniakin, mutta löysin asiasta tutkittua tietoa, ettei se ole lumelääkettä parempaa.

En kyllä siskolle kertonu, sitä taitaa muutenkin ärsyttää se, kun luotan enempi tietelliseen tutkimukseen kuin mihinkään hörhöbloggareihin. Yhteen väliin se söi kookosöljyä ruokalusikallisen joka aamu, kun se on "niiiin terveellistä" ja kuvitteli tarvitsevansa erityistä magnesiumlisää, kun jossain joku oli kirjoittanut, että magnesium auttaa siihen ja tähän, mitä sillä nyt olikaan. Ja valitti, ettei hänen rahat riitä kaikkiin vitamiineihin, mitä pitää ostaa - kun apteekin edulliset Multivitat ei "kuulemma" imeydy kunnolla, niin joku jossain oli sanonut. Oli pakko ostaa jotain kalliita erikoistuotteita... en tiedä, miksi fiksu ihminen semmoseen hurahtaa. Suuttui, kun kerran yritettiin sille sen miehen kanssa puhua, että ei tarvi uskoa kaikkea, mitä joku sanoo, etenkään jos se vie rahaa liikaa.

Ja kevennystäkin pitää suorittaa, myös polvien takia. Eilen ajattelin alottaa vuoden kevyemmin salaatilla, mutta tomaatti ja kurkku oli menny kitkeräksi, suolakurkkukin loppunut, joten mun salaatti jäi aika köyhäksi. Jäävuorisalaatin sekaan viinirypäleitä, fetajuustoa ja pähkinöitä :) Onneksi oli kermaviiliä kastikkeeksi. Tänään kävin kaupasta tarvikkeita ja voi että oli tonnikalasalaatti hyvää! Vedin sitä monta lautasellista. Yhden lautasellisen maltoin jättää illemmalle.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Pikaisella silmäyksellä en huomannut yhtään silmävammauutista, ehkä niitä ei ollu. Se olis hyvä. Taloja kyllä on palanut ja semmosta, että juhlittu on. Me käytiin vaan alkuillasta katsomassa yksi ilotulinäytös, loppuilta vietettiin kotona. Leivoin torttuja.

 Sitruunaporkkanahillolla ja uusia muotoja kokeillen. Tuollaisia "pullia" vois tehdä toistekin.

Katoin Areenasta ohjelmia ja kudoin sukat valmiiksi (tuo lanka on ihanaa!)

 aloitin ehkä pääpantaa tai jotain kun lankaa jäi. Pötköä pukkaa.


Tein laskutoimituksia viime vuodesta; lintuja näin 96 eri sorttia, on 3 enemmän kuin edellisvuonna. Kirjoja luin n. 66, on 7 enemmän kuin edellisvuonna. Kilometrejä oon merkannu 927,8, on peräti 200 enemmän kuin edellisvuonna. Kävelypäiviä 299, niitä en edellisenä laskenukaan. Päänsärkypäiväkirjaan tuli merkintä heti vuoden ekana päivänä. Mietin vaan, miten oikein täyttelisin sitä, kun se särky tulee ja menee ja vaihtaa paikkaa päivän mittaan. Nytkin herätessä oli naama kipee, sit se meni pois, sit tuli päälaelle kipu, välillä on ohimoilla asti ja välillä ei. Just nyt on naama, päälaen etuosa ja oikea ohimo kipee. Hetken päästä joku muu paikka tai sit ei mikään paikka.

Kävin hakemassa eilen mielialalääkkeen apteekista, enkä tajunnu että kaikki muutkin ryntää sinne vuoden viimeisenä päivänä hakemaan mahdollisimman paljon lääkkeitä Kelakorvauksen takia, kun omavastuu pätkähtää takaisin vuoden vaihteessa. Kaikki luukut käytössä ja silti jonoa. Täti siellä ihmetteli kun mulla on ollu niin pitkä tauko edellisen ostosta, kun käytän puolikasta annosta. Ei se sit mitään sanonu, vaikka oon omin päin vähentäny. Masisoireitahan mulla on koko ajan, mutta pärjäilen. Mitä nyt voisin kuolla, mutta en aktiivisesti. Kaikki ihmiset nyt vaan ei näe mitään mieltä elämisessä, ja mie satun olemaan niitä. Ei siihen pillerit auta. Sitäpaitsi joskus olen iloinenkin.

Vuoden viimeinen

Lehdissä kerrottiin, kuinka vuodenvaihdetta vietetään selkeässä säässä pikkupakkasessa, enkä ollut uskoa korviani kun herätessäni rankkasade ropisi kattoon. Yleensä se on mulle mukava ääni, nyt se oli vähän niinkuin pettymys. Pimeydessä näkyy, miten joulukuusen valot heiluu, eli tuuleekin jonkin verran. Toivottavasti ei enää illalla, ettei tuuli vie raketteja ihmisten päälle.

Vein eilen miehen ja kuopuksen junalle, menivät katsomaan Turmion Kätilöitä ja jäivät yöksi Omenahotelliin. Jäin siis taas keikkaleskeksi yönseudun ajaksi. Olin ajatellut, että käyn kaupasta hakemassa jotain hyvää samalla, mutta ensinnäkin tili on tyhjähkö ja olo oli raskas ja väsyny, semmonen, että ajelin saman tien takaisin kotiin. Söin ja menin sohvalle torkkumaan. Sitten jumituin koneelle. Olishan sitä jotain muutakin voinut tehdä, mutta toisaalta eipä mua kukaan ollu komentelemassa mihinkään. Vain koira huomautteli nukkumaanmenoajasta. No, kävin mie ilman seljettyä kävelyllä, oli huikaisevan paljon tähtiä ja kuunsirppi taivaalla. Myöhemmin illalla pakastui, siksikin se vesisateen lotina aamulla yllätti ja harmitti. Koiria ei kiinnosta mennä ulos, ne tietää että siellä sataa.

Joogasin ennen nukkumaanmenoa, ja kissaa tehdessä (kontallaan) se jo epäkipeäksi muuttunut revennyt ommel rinnassa kipeytyi uudelleen. Olin jo yhden yön uskaltautunut nukkumaan ilman urheiluliivejä, mutta nyt laitoin taas. Olenkohan mie lihonu jouluna niin, että ompeleet paukkuu sen takia? Paitsi että nehän paukkui jo ennen joulua.

Nyt pyörii pyykkikoneessa taas ysivitonen valkopyykki ja mun päätä särkee. Vaihteeksi. Ajattelin yrittää jonkinlaista päänsärkypäiväkirjaa ruveta pitämään, kun nyt aloitan tuon uuden kalenterikirjan täyttämisen. Huomenna vois tehdä erinäisiä yhteenvetoja kuluneesta vuodesta - mitään tapahtumia en ala muisteleen, en muista enkä oikein välitä muistellakaan, vaikkei tänä vuonna paljon ikävää tapahtunutkaan isän kuoleman lisäksi.

Turvallista ja rauhallista vuodenvaihdetta kaikille lukijoille, ja oikein hyvää alkavaa vuotta!

Lapsuudesta

Eilen illalla oli pakkanen lähellä kymmentä astetta. Kävin pariin otteeseen pihalla koirien kanssa, nuuhkin pakkasilmaa kun se "haisee" erilaiselle. Pakkaselle. Tuli takauma lapsuudesta, sellanen tunnemuisto. Surullinen tunnemuisto. Taas ajattelin, että olen ollut surullinen lapsi. Takauma toisaalta kouluaamusta, kun kävelin aamupimeällä kouluun, ja toisaalta ehkä ilta, kun olen ollu ulkona yksin eikä kotonakaan ole ollu ketään. Kattelen toisten kotoisasti loistavia ikkunoita ja ajattelen, että siellä on ehkä äiti, joka keitti kaakaota lapsille. Mun äiti oli töissä, isä omissa menoissaan ja isosiskot myös.

Toisaalta eilispäivän kimaltavat lumikiteet toi mieleen iloisemman lapsuuden - mulla on ollu ehkä joku rihkamakoru tai roina, jossa on ollu tietynsävyisiä sinisiä lasi"timantteja", joista tykkäsin. Muistan sen aina kun jokin kimaltelee samansävyisenä. Vaaleansininen tai turkoosi. Tietyssä kulmassa aurinkoon nähden ohuesta lumikerroksesta tiellä heijastui ihan kaikkia sateenkaaren värejä.

Isä on myös ollu usein mielessä, ja varmaan tulee olemaankin kun pidän tuota sen takkia. Se vain on niin hyvä näille keleille. Tänäänkin satoi jotain kummallista taivaalta - pakkasta on, mutta ei se ollu lunta, kun se jäi pisaroiksi silmälaseihin, eikä sitä edes nähnyt katulamppuja vasten. Oon sitä mieltä, että säätila vaikuttaa huomattavasti mielialaan, mutta kyllä se on vahvasti muustakin kiinni. Eilen paistoi aurinko, mutta mieli oli harmaa, jalat kipeet ja raskaat ja pää kipee eikä kävelylenkki auringossa piristänyt yhtään. Tänään taas lähdin aamuhämärissä, taivaalta satoi jotain ja tuuli navakasti, mutta jalat oli kevyet ja mielikin parempi.

Nyt en oo yöllä ollu kovin innovatiivinen, mutta viime yönä olin Lontoossa, menossa bussilla johonki Elisabetin linnoista, kun se oli rahapulassaan avannut linnan yleiseen majoituskäyttöön. Ja toisessa unessa mulla oli aika röntgeniin, mutta myöhästyin siitä kerta toisensa jälkeen.

Jouluruuat (lukuunottamatta muun perheen kinkkua, jota on vielä palanen jäljellä) on syöty, ehdotin miehelle josko mentäs tänään jonnekin pizzalle tai muulle ulkoruualle. Kuulosti suostuvaiselta. Sushikin maittais. Kuulemma on sushien myötä lapamadotkin lisääntyneet ihmisillä. Herkullista.

Toin isän jäämistöstä myös yhden lintulaudan, siinä on ollu pähkinämurskaa mutta ihmettelin, kun ei oo tyhjentynyt. Tutkin sitä äsken, ja se on ihan jäässä! Ei lintulautoja oo sovellettu nykyajan talviin, kun vettä sataa alvariinsa. Pitäs olla kouruna joku tiheäsilmäinen verkko tai jotain. Sekin saattas kyllä jäätyä sopivissa olosuhteissa. Nyt se on sulamassa, mutta johan sitä taas jotain märkää sataa, ennusteen mukaan seuraava pakkanen on tiistaina.

Eilen.

Rutiseva ruoto ja muuta kummaa

Nyt on ollu pari päivää oikein miellyttävä ulkoiluilma! Tänään tosin tuuli aika navakasti, mutta kun käveli niin, että harju oli tuulen puolella, ei sitä juuri huomannut.

Eilen illalla käytiin taas Hämeenlinnassa valoja kattomassa, ne nähtävästi syttyi väreille vasta jonkin aikaa pimeän tulon jälkeen. Oltiin tosiaan oltu vaan liian aikaisessa. Nähtiin punainen loimotus, mutta oltiin siinä vaiheessa jo liian kaukana etten saanu kuvia. Mies kuvas droonilla ja kun oltiin siinä rannassa josta tuuli pääsi suoraan kimppuun, sain kaiketi jonkun migreenin siitä viimasta. Yks aste pakkasta, mutta ihan jäätyi kun vähän aikaa paikallaan seisoi.

Kuopus on tehnyt navettaharjoittelunsa nyt, ja on lähdössä poikkiksen luo viikonlopuksi. Tulee kyllä takaisinkin vielä, kun uudenvuodenaatonaattona menevät Tampereelle Turmion Kätilöiden keikalle isänsä kanssa. Sitten sillä alkaakin taas uusi työharjoittelu, tällä kertaa yrityspuolen asioista lemmikkiliikkeessä. Mutta siis varisteluksi menee mulla ja miehellä viikonloppu, ja se on ihan mukavaa.

Viime yönä nukuin aika levottomasti, koirakin halus ulos viiden aikaan aamulla. Tai ei se varsinaisesti ulos halunnu, mutta yleensä se, että se menee alakertaan ilman mua, on merkki siitä että maha on löysällä. Kun näin joulun maissa on tullu annettua jotain makupalojakin, niin ei se mikään ihme olis ollu... tällä kertaa kuitenkin vain pikkuhätä. Nukuin loppuaamun koiranunta, aina kääntyessä ruoto rutisi aivan järjettömästi, vanhuusko senkin on pannut rutisemaan. Näin unta, että ideoin pieniin tiloihin soveltuvan puolikkaan joulukuusen, joka laitetaan seinään tai nurkkaan. Kun ei sillä kuusen takapuolella muutenkaan mitään tehdä, koristeetkaan ei sieltä näy. Ja toinen keksintö oli turvavaljaat joilla pystyi kuljettamaan hartioilla istuvaa lasta niin, ettei se missään tapauksessa pudonnut sieltä. Olin tosi innovatiivinen unissani :)

Tähän vielä esimerkki siitä, miten koirat samanlaisuudestaan huolimatta on erilaisia; jättävät ihan erilaiset jäljetkin lumeen.

Tyyni, vieno yö.

Taas piti lähtee jouluaattoajelulle, kun mies oli kuullut että Hämeenlinnassa on valoja, jotka se sitten halusi kuvata. Ne oli kyllä nyt sitten vaan yksivärisen valkoiset, vaihtuvat kuulemma 15 tunnin välein ja nyt sitten sattui tämmöset tylsät ja valjut. Mutta hieno tyyni vieno Vanajavesi!

Monesti oon katellu ohimennessäni junasta linnaa, mutta nyt kattelin linnalta junaa. Sekin näytti hämärässä hienolta valopötköltä.

Ja hämeenlinnalaisille on tehty oikein tekojää kirkon viereen! Siellä lapset sai luistella ennen jouluaaton ruokaa ja lahjojen aukaisua. Tai missä järjestyksessä kukanenkin niitä hommia tekee, voi olla lahjaluistimet jo jalassa. Ajatelkaa, että nykyään ei jouluna ees pääse ilman tekojäätä luisteleen, kun ei ole kunnon talvea...

Tosi muhkea joulukuusi siinä jökötti. Aika tukeva jalka saa olla moisella puulla, ettei kaadu.




Ja tänäaamuna oli lunta!

Oli ihana herätä aura-auton jyrinään. Tai olisin mie voinu vielä vähän aikaa nukkuaki, muttei sitten uni enää tullu kun siinä jyrryytettiin. Lähdin vielä aamuhämärissä koirien kanssa katsomaan hautausmaan kynttilöitä, oli tosi hiljaista! Vain lumen narina kengänpohjien alla. Paitsi sitten kun tultiin kirkon kohdalle, alkoi kellot kolista joulukirkon päättymisen merkiksi ja kirkosta purkautui lauma kälättäviä eukkoja. Vissiin oli niin paljon sanottavaa, joka oli patoutunut kun oli pitänyt hiljaa istua kirkon penkissä, ja sitten se piti oikein kovalla saada sanottua. Ihmeen vähän näytti olevan kirkkokansaa, parikymmentä autoa näkyi parkkipaikalla. Ehkä osa oli ollut jo yöllä, sillonki oli hartaus.

Ei ollu sinappisilakat hyviä, oli etikkasilakoita. Heitin pois, säästin sen pienen purkillisen vielä, johon laitoin vähän vähäetikkaisempaa lientä. Muuten ruoka oli hyvää, perunalaatikko onnistui hyvin ja jopa mies söi sitä ja kehui. Se ei oo mikään perunalaatikon syöjä. Tänään mennäänkin sitten anopin lihapatojen ääreen, jahka kuopus kotiutuu navetasta ja saa vaatteet vaihdettua.