Tyyni, vieno yö.

Taas piti lähtee jouluaattoajelulle, kun mies oli kuullut että Hämeenlinnassa on valoja, jotka se sitten halusi kuvata. Ne oli kyllä nyt sitten vaan yksivärisen valkoiset, vaihtuvat kuulemma 15 tunnin välein ja nyt sitten sattui tämmöset tylsät ja valjut. Mutta hieno tyyni vieno Vanajavesi!

Monesti oon katellu ohimennessäni junasta linnaa, mutta nyt kattelin linnalta junaa. Sekin näytti hämärässä hienolta valopötköltä.

Ja hämeenlinnalaisille on tehty oikein tekojää kirkon viereen! Siellä lapset sai luistella ennen jouluaaton ruokaa ja lahjojen aukaisua. Tai missä järjestyksessä kukanenkin niitä hommia tekee, voi olla lahjaluistimet jo jalassa. Ajatelkaa, että nykyään ei jouluna ees pääse ilman tekojäätä luisteleen, kun ei ole kunnon talvea...

Tosi muhkea joulukuusi siinä jökötti. Aika tukeva jalka saa olla moisella puulla, ettei kaadu.




Ja tänäaamuna oli lunta!

Oli ihana herätä aura-auton jyrinään. Tai olisin mie voinu vielä vähän aikaa nukkuaki, muttei sitten uni enää tullu kun siinä jyrryytettiin. Lähdin vielä aamuhämärissä koirien kanssa katsomaan hautausmaan kynttilöitä, oli tosi hiljaista! Vain lumen narina kengänpohjien alla. Paitsi sitten kun tultiin kirkon kohdalle, alkoi kellot kolista joulukirkon päättymisen merkiksi ja kirkosta purkautui lauma kälättäviä eukkoja. Vissiin oli niin paljon sanottavaa, joka oli patoutunut kun oli pitänyt hiljaa istua kirkon penkissä, ja sitten se piti oikein kovalla saada sanottua. Ihmeen vähän näytti olevan kirkkokansaa, parikymmentä autoa näkyi parkkipaikalla. Ehkä osa oli ollut jo yöllä, sillonki oli hartaus.

Ei ollu sinappisilakat hyviä, oli etikkasilakoita. Heitin pois, säästin sen pienen purkillisen vielä, johon laitoin vähän vähäetikkaisempaa lientä. Muuten ruoka oli hyvää, perunalaatikko onnistui hyvin ja jopa mies söi sitä ja kehui. Se ei oo mikään perunalaatikon syöjä. Tänään mennäänkin sitten anopin lihapatojen ääreen, jahka kuopus kotiutuu navetasta ja saa vaatteet vaihdettua.