Sharlotka

 Ei kaatunut vaahtera eikä myrsky kaadellut juuri mitään muutakaan täällä meidän nurkilla. Yhden muovituolin pihalta, ja sadevesitynnyrin suojaverkon siirsi muutamia metrejä. Tai ei se ole varsinainen sadevesitynnyrikään, vaan siihen on tyhjennetty lähinnä kellarin kosteudenpoistajan vesisäiliötä. 

Hammaskin korjattiin, ei siinä vielä reikää ollu, mutta oon ilmeisesti purrut sen niin araksi, että puudutuksesta huolimatta sattui välillä kovaa, kun poistivat vanhaa paikkaa. Ylähampaista ei löytynyt muuta vikaa, kuin joku purentajuttu, jonka hioivat. Aina hiovat hampaita, ensin yhestä paikkaa ottaa kiinni ja kun se hiotaan, ottaa toisesta paikkaa kiinni. Kohta ne on hionu mun hampaat pois. Eikä se kipua edes poistanut. Sanoin hammaslääkärille, että en tiedä johtuuko päänsärky hampaista vai hammassärky pään kivuista, mutta käski tulla uudestaan, jos ei auta. Oottelen nyt vähän aikaa.

Sitä on niin vanha jo, että hajoaa vähän joka paikasta. Ja muutenkin aika on jo vähissä.

Eilen piti olla hieno auringonlasku johtuen Kalifornian maastopaloista, mut oli liikaa pilviä.

Tulipahan sen varjolla tehtyä iltalenkki koirien kanssa, tuulessa ja teepaitasillaan. Ei mulla ollu kylmä kun ripeesti kävelin, mutta kotona sit paleli. Oon tässä muutamana päivänä kävelly vähän normaalia enemmän, mutta ei vaan puntarilla näy yhtään. Toisaalta eihän sellanen käveleskely paljoa kuluta - katoin just trackerista, että oon kuluttanu tän kuun aikana kaloreita vajaan kahden tuhdin pizzan verran. 2406 kcal, 80,56 kilometriä. 

Tosin yhtenä päivänä oli niin kova rasvan ja sokerin puutostila, että tein pienen taikinallisen omenalättyjä ja söin ite kaikki! Löysin suht madottoman ompun ja höyläsin siitä juustohöylällä lastuja lättyihin. Nam. Ja oon syöny Omenanpaloja Sharlotka riisipiirakan päällä makiannäläkään. Ja Lidlin kirsikkajogurttia. 

Pullaa mies halusi ostaa, mutta aika hyvin oon vastustanut kiusausta, vaikka piru istuu olkapäällä ja sanoo, että ei yksi pullanpala kahvin kanssa oo pahasta :) yhden viipaleen oon syöny sharlotkan kanssa jälkkäriksi. 

Olin viime yön unessa vaeltamassa jossain Lapissa, tai tietä pitkin kuljin, koirat veti ja mie jotenkin lensin niiden perässä. Kaksi isoa vaaleaa petolintua kaarteli yläpuolella. Samanlainen lapinkaipuu oli sillon neljä vuotta sittenkin, kun edellisenä syksynä käytiin Lapissa. Kyllä se enssyksyyn mennessä hellittää. Mies kyllä puhuu että josko taas ensvuonna, mutta on se niin kallista. Sillä niitä suunnitelmia on, Liminganlahdelle pitäs keväällä kuulemma päästä lintuja kuvaamaan (vaikka lähempänäkin on hyviä muuttolintupaikkoja) mutta ei se ole mitään ilmaista touhua. 

Kyllähän se rahaa saa palamaan, nytkin osti sähköpotkulaudan. Muka että sillä voi käydä kaupassa. Kyllä ei voi kovin isoa tai painavaa lastia kuljettaa sellasella rimpulalla! Eikä ylipäätään kulkea ikävällä ilmalla. Viime vuonna osti läskipyörän, kun innostui, mutta tuolla se makaa varastossa joutilaana. Niin aina. Toivottavasti se ei oleta, että mie sillä alan kulkeen ja auto myydään pois. Tuosta tuli ihan riita, sanoin että jos sulla on ylimääräistä rahaa laittaa joutavanpäiväisiin leluihin niin anna mulle, löydän sille kyllä sellasta käyttöä, jossa se on hyödyksi. Mutta ei kuulemma oo poisannettavaksi asti rahaa.

Mie jo pakkasin osan kesävaatteista talvisäilöön, mutta kesähän on tulossa takas. Yli kahtakymmentä astetta lämmintä on luvattu. Mut ei se ehkä oo enää niin lämmintä lämpöä kuin kesemmällä... ei nyt kuitenkaan viitsi ruveta mitään kukkasipuleita maahan laittamaan, ennenku lämpöaalto on ohi. Ostin jonku perhossekotuksen ku Rustassa oli klubitarjouksena kukkasipulit halvalla. 

Taas tuli nuo ylähampaat kipeeksi kun söin :(

Hammassärkyä myrskyä ootellessa

 Onneksi on hammaslääkärin puolikiireellinen aika huomenna! Eilisestä lähtien on jomottanut ja jatkuu, ja yks paikkakin taas hajos jokunen päivä sitten. Ammottava kolo, johon menee ruuanpalasia. Söin eilen vadelmarisifruttin, ja tietysti siemen jänkkäytyi sinne koloon niin ettei meinannu saada pois. Aina rassaamisen jälkeen on vähän aikaa kipee, lienee ehtinyt reiänkin jo kehittää.

Vaikka oon ollu ihan ilman herkkuja ties kuin kauan... pakko saada painoa alas, kesällä tuli monta kiloa lisää. Ensalkuun oli tosi vaikeaa sen makeannälän kanssa kamppailu, mutta nyt menee jo helpommin. Vaikutusta ei herkuttomuudella paljoa näy, ainakaan puntarilla, mutta pakkohan sen on jossain vaiheessa alkaa näkyä. 

Oltiin kuopuksen kanssa eilen kuuntelemassa esitelmää kananpidosta, mitä se vaatii ja mitkä on kanojen menot ja ongelmat ja sensellasta. Aika vähän mitään uutta, mutta kiva ilta oli. 

Aila-myrsky  ei vielä oo iskeny meille, mutta iltapäivällä voi jo iskeä kun tuuli kääntyy. Sillon tuulee just niin, että jos tuo vanha laho vaahtera päättää kaatua, se kaatuu talon päälle. Ilmatieteenlaitoksen sivulla on harvinainen varoitus, Pohjanlahden rannikkovyöhykkeellä asuvia kehotetaan pysymään sisätiloissa. 

Viikkojen varsilta

Mietin tässä, että on aikaa kulunu edellisestä kerrasta, ja tuli mieleen sanonta että "vuodet vierii". Ei nyt sentään tässä tapauksessa ole vuosia vierinyt, mutta mistä on keksitty että ne vierii? Siksikö kun moni ajattelee vuoden olevan pyöreä? "Vuodenkierto". Yhtä hyvinhän se voi olla neliskanttinen, joka kulmassa yksi vuodenaika. Jotku näkee ajan spiraalina ja jotku janana. Itse kyllä hahmotan vuoden kuten kellotaulun. Joulu on ylhäällä ja kesä alhaalla.

Yksi auringonkukka ainakin on meillä kukassa. Tämä on niitä luonnollisesti kylväytyneitä. Oli pakko tukea se, kun taannoinen myräkkä meinas ihan lakoon sen laittaa.

Joskus pidin näitä avokassukkia ihan turhuuksina, mutta nää onki käteviä. Ja jotku söpöjäkin. On se mukava laittaa joku sukka kenkään, paitsi tietty sandaaliin tms. Tuolla kerralla menin käymään kaupungissa kangaskaupassa - ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan! 

 Purin koiran yhen rikkimenneen hyvänkokosen puseron, ja ajattelin sen mukaan tehdä niille uusia puseroita. Helpommin ajateltu kuin tehty! Olisin tarvinnu joustavaa mutta paksua collegea, mutta olivat niin ankean värisiä (harmaita, ruskeita, tummansinisiä) niin ostin sitten "lastenkankaiden" jämälaarista jotain ohuempaa trikoota. Se kangas, mitä mulla itellä oli ja olin suunnitellu käyttäväni, ei joustanukaan yhtään, onneksi tein koekappaleen ennenku aloin tosissaan hommiin. 

Oon kyllä niin poropeukalo noissa ompeluhommissa, hermo menee omaan typeryyteenkin. Mun on pakko harsia kaikki palat ensin kiinni, koska muuten ihan takuuvarmasti ompelen jonkun kappaleen nurin päin tai sauman ulkopuolelle, väärän hihan hiha-aukkoon tai jotain muuta aivan ääliömäistä. 

Ruusupapu on tehnyt kaaren. Muuta se sitten ei ole tänä kesänä tehnytkään. Jokusen valkoisen kukan. Vähän meni ketuilleen tuo mun laatikkoviljelmäkin, hunajakukka tukehdutti kaikki muut lukuunottamatta muutamaa sinnikästä kehäkukkaa ja tuota papua. No, oppia kantapään kautta. 

Koirien kanssa oon käyttäny kauniit päivät hyväkseni mettässä ja muualla. Nyt ei onneksi ole ongelmaa sen kans, että pitäs ihan väkisin jokainen hyvä sieni kerätä mukaan. Muita kerääjiä on kyllä ollu paljon liikkeellä, ja välillä mie misantrooppi niille juttelenkin. Paljon on mettässä vielä mustikoita, ja puolukatkin on viimein kypsyneet. Eilen tein vähän liiankin pitkän lenkin, polvi vihotteli kovin. Pitäs ehkä ostaa jotku polvituet, jos ne helpottas kulkemista. Yleensä oikea polvi kipeytyy ekana ja taipeesta, ja haittaa alamäissä, mutta nyt se oli vasen, ja kipu lumpion alla etuoikealla, ja haittasi ylämäessä. Paskana ovat. 

Ollaan mun siskon kans ilmeisesti peritty äitin polvet; sillä oli kans jo aika varhain ongelmia niiden kanssa ja sisko onkin nyt jonossa tekonivelleikkaukseen. En tiedä raportoinko siitä jo tänne, mutta oon luvannu hoitaa sen koirat ja tarjoutunu hoitamaan sitäkin ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen, mutta se on vakaasti sitä mieltä, että se pärjää yksinki. I doubt. Mutta ei tupata, jos ei tykätä.

Tasan vuosi sitten oltiin Lapissa, ja mulla tulee vähän väliä semmosia flashbackeja näkymistä, kuten yllä. Se lapinkaipuu kyllä hellittää enssyksyyn mennessä, mutta oispa rahaa... mulla olis mökki meren rannalla ja Lapissa. Ja ehkä Italiassa tai jossain muualla, missä paistaa aurinko. 

Tämä kuva ketoneilikasta pilkistämässä kielojen ja lupiinin lehtien välistä piti ottaa ihan siksi, että pääsen vähän käsitteleen sitä Lightroomilla. Sehän toki vaati sen pöytäkoneen käynnistämisen sitten. On kuulemma selkeästi vaikuttanut sähkönkulutukseen kun en oo "koko päivää istunu pöytäkoneella". Ite huomasin, että koneellaolo lisääntyi tämän läppärin kanssa, kun se on niin helppo ottaa mukaan keittiöön, vinttiin tai mihin vaan. Tänään oon tarkoituksella rajannut koneellaoloa, ja voi olla että loppupäivän painin noiden koiranpaitojen kanssa... toisaalta tällä hetkellä oon jo valmiiksi vähän tympääntynyt niihin, joten ei ehkä kannata ruveta hommaan, jossa tietää tympääntyvänsä vielä enemmän :) 

Oon yrittäny ettiä kaupoista tällasta omenankerääjää, mutta Ei Missään oo. Siis täällä lähialueella. Olis paljon helpompi kerätä noita omppuja ilman päänsärkyä.

 

Tällasen upean ison kiitäjän (?) toukkakotelon löysin taannoin hakkeen seasta. Ei sitä olis muuten huomannu, mutta kävin puskapissillä ja siinä kyyköttäessä katoin, että ompa ouon muotonen puunpalanen siinä. Nostin käteen kuvaamista varten (oli 4-5cm pitkä) mutta kun laitoin sen takaisin vähän syrjemmälle, en enää nähnyt mihin laitoin, kun oli niin hyvä suojaväri. Tarkkaan kun katsoo, näkee ilmareiätkin. Jos haluaa nähdä. Minua puistatti ku näin ne isossa kuvassa...

En mie kuitenkaan varsin trypofoobikko oo, mutta tiesittekö, että on olemassa sellainenkin kuin nomofobia? Se on ilman matkapuhelinta olemisen pelko. Siitäkään mie en onneksi kärsi; parikin kertaa oon huomannu olevani kaupassa ilman puhlua, ei voi koronavilkkukaan ilmoittaa mahollista altistumista jos ei oo puhelin mukana...

Syyselämää

 Sattaa, sääennusteen mukaan. Olis pihalla tehtävää, mutta ei viitti sateessa. Tai kun kumminkin kohta sataa. On toki täällä sisälläkin tehtävää, mutta nyt olis kaipuu ulos. Eilen oli iltapäivällä ihan hieno ilma, mutta meni vähän niinku hukkaan kun mies halusi just sillon mennä kaupungille, vaikka hyvin olis voinu asian hoitaa tänäänkin. Olin kaupassakin käyny ettei sitä varten tarvinnu. Ja kuopus luvattiin hakea harjoittelupaikasta ja käyttää se kaupassa, mutta sillä menikin puoli tuntia myöhempään kun joku koiran hammashoito oli myöhässä. Asiakkaasta johtuvasta syystä. Siinä sitten istuttiin autossa kauniissa auringonpaisteessa ja odotettiin.

Mies osti läppärin sitä varten, ettei pöytäkone olis niin paljon päällä. Ei se sitä suoraan sanonut, mutta ilmeisesti sillä on ajatus, että mie oon päivät pitkät täällä vain koneella ja se kuluttaa sähköä. No, nyt sitten en uskalla avata pöytäkonetta enkä tohdi tähänkään ladata kuvia, ettei mee muisti tukkoon. Tylsää. Tuli vähän riitaakin asiasta sinä päivänä, kun tämä läppäri ostettiin. Mun piti panna pöytäkone kiinni ja siirtyä nettiselailuun läppärille. Olin närkästynyt. No, otin koneen kainaloon ja siirryin vinttiin - siellä on nyt viihtyisä paikka istua pöydän ääressä, josta on ikkunanäkymä puutarhaan. Mies taas närkästyi sitten siitä, kun menin sinne. Olis pitäny kai istua läppärillä hänen vieressään tai ainakin samassa huoneessa.

Mut nää on pikkujuttuja. Osaan mie oikeissa asioissa pitää nykyään puolianikin, kunhan nyt marmatan. Jos nyt läppärin käyttö tai leikkuulaudan leivänmuruttomuus tai margariinirasian oikea asento saa hänet onnelliseksi, niin mulle se on ookoo. Sitäpaitsi läppärin näyttö on silmille mukavampi. 

Olivat muuten ammattivarkaat murtautuneet miehen työpaikalle ja muutamalle muullekin samalla alueella olevalle. Tonnikaupalla kuparia oli lähteny mukaan, että ihan kunnon kalustolla olivat olleet liikkeellä. Ihmettelen kyllä, eikö millään firmalla ollu varashälyttimiä...

Katoin aamulla sääennustetta ja totesin, että äkkiä mentävä lenkille, ennenku alkaa sataa. Sadetutkassa näkyi kyllä sadealue, mutta olin katsovinani, että menee nippanappa ohi. No ei tietenkään menny ohi, vaan osu kohalle... mutta ei se haitannu ku oltiin jo kotiin päin tulossa. Ja nyt sitten ei sadakaan. Olen varmaan outo näky hihattomassa paidassa, shortseissa ja sandaaleissa, kun muut on jo siirtyneet välikausivaatetukseen. Eilen oli sentään lämmin poutasää, ja silti erotuin muusta väestöstä kaupungilla. Mutta niin kauan kun lämpömittarin lukema on lähempänä kahtakymmentä kuin nollaa, voi kulkea kesävaatteissa!

Kirjastoon oli tullut itsepalvelulaite, testasin kun henkilökunnan tiskille oli jonoa. Hyvin toimi. Olen löytäny uuden dekkaristin, jonka kirjoja kelpuutan luettavakseni; Kjell Ola Dahl. 

Toimia

 No niin, nyt on tilattu uudet silikoonikiskot, varmaan tulee vielä tällä viikolla. Koiranruokaakin on ostettu ja hammastarkastukseen aika varattu. Tai soitin sinne varatakseni tarkastusaikaa, mutta kun oltiin keskusteltu hetki niin se päätti varata mulle puolikiireellisen ajan. Taas eilisen päivän särki vasenta poskiluuta ja pään puolta, voi olla että tulee hampaista mutta voi olla ettei tuu. Aina niitä ihme kipuja.

Aivan ihanaa, että on taas ollu aurinkoista sen sadejakson jälkeen! Eilen puuhailin pihalla yhtä sun toista, muun muassa trimmeröin olkkarin ikkunan edustan.

Ja vähän muutakin. Sitten pilkoin ainakin viisi ämpärillistä (á 20 litraa) omenoita ja vein lehmille, tahi hiehoille ne nyt meni ja oli siellä pari sonniakin joukossa. Äkkiä se sata litraa pienenee, kun sen levittää ruokintapöydälle... 

Ja tää päivä tuntuu menneen äkkiä, ku mies ilmoitti jo olevansa tulossa kotiin kohta ja mie en oo ku lenkillä käyny ja haravoinu (edelleen tippuu niitä ruskeita käppyräisiä vaahteranlehtiä ennen aikojaan tuohon pihatielle) ja on ihan naatti olo. Mutta oli taas niin piristävä lenkki, hieno sopivan lämmin ilma ja kaunis luonto. Marjastajia näkyi useita. Keräsin punaisia suolaheiniä, en tiedä mitä niillä teen mutta olivat kivan näkösiä. Kranssi vois tulla kiva, mutta nyt ei oo paikkaa mihin sen laittas, ku saunan ovessa on sydämenmuotoiseksi taottu hevosenkenkä, ulko-ovessa on ruusunkiulukkakranssi ja sisäovessa Caran tekemä risusydän.

Täytyy nyt nauttia täysin rinnoin tästä kauniista päivästä, ennusteen mukaan viitenä päivänä tästä eteenpäin taas sataa...

Tonttu vei kiskot

 Oltiin eilen ylioppilasjuhlissa, tällä kertaa vävypojan velipojan ylppäreissä. Ai että siinä on kuulkaa komia veljessarja, laittaisin tähän kuvan jos en olis laittamatta! Vävypoika kun pääsi äitinsä talutusnuorasta niin on antanu tukan kasvaa, ja parrankin, ja oli nyt hieman saman näköinen kuin Eero Melasniemi nuorena, joskus 1968 Asfalttilampaiden aikana. Paitsi komeampi. 

Puolet porukasta jäi tulematta, oli sairautta ja sairaudenpelkoa sun muuta. Kuopus jäi kotiin kun se oli edellisiltana siellä bändikeikalla, varmuuden vuoksi ettei mahdollista koronaa sit ainakaan levitä, mutta me muut oltiin. Ja jotenkin olikin kodikkaampi tunnelma, kun ei ollu niin paljon vieraita ihmisiä. Hirmu hyvää savulohisalaattia oli, söin melkeen pelkästään sitä (ja palan kumpaakin kakkua) ja sain mukaanikin, kun sitä jäi niin paljon. Oon tänään syöny vaan sitä salaattia ja suffelipuffia... ja pari karjalanpiirakkaa, niin, sain mie sieltä hyviä karjalanpiirakoitakin mukaan. Ne ei ehkä perinteisen mehevän piirakan ystävälle olis maistunu, olivat vähän kippuroita, mutta mie tykkään rapeansitkeästä ruiskuoresta riisipiirakassa.

Savulohisalaatti med parmesan och herneenverso

Sain vielä kaksi kukkakimppuakin :) Mies kuvasi pyynnöstä juhlat ja sai samalla mainosta itselleen, kun juhlien emäntä esitteli sen "ammattivalokuvaajana" ja promosi sen palveluita siinä esitellessään. Ja mieki sain tietokilpailupalkinnon, vaikka olin vasta seitsemäs, kun ainakin kaksi mitalisijoille tullutta jäävättiin. Juhlakalu ite tai sen veljet ei saanu osallistua, mutta osallistu kuitenkin :D

(Mattia oli ehdottomasti kielletty osallistumasta!😂)

Joku Kahoot- visa oli tuo, kännyköillä pelattiin ja kysymykset koski juhlittavan elämää, siksi se ite ja perheenjäsenet ei saanu pelata. Hauskaa oli ja nauru raikui. Ajattelin kyllä, että se laulu (yhteis- ja yksinsellainen) ja nauru kuulemma levittää tehokkaasti koronaa, että nyt se tarttu jos joku siellä oli koronainen. Tosi mukavat juhlat kyllä oli. Nuo ihmiset on enimmäkseen oikein kivoja, kun tutustuu. Johan tässä on seittemän vuotta yritetty tutustua...

Mutta kotona sitten olikin pulma. Jo toinen vakavampi ja häiritsevä unohdus, jonka huomasin ennen juhliinlähtöä, kun näin että mun purukisko ei ollu siinä kotelossa vessassa, missä se ruukaa olla. Sitä ei löytyny. Muistan, että huuhtelin sen aamulla ylösnoustuani keittiön hanan alla, mutta sitten on totaalinen muistikuvapuutos. Oon siinä keittäny kahvit, käyttäny koirat pissalla ja antanu niille ruuan ja käyny ite vessassa, mutta ei ole kiskoa missään. Oon etsiny kahvipurkit, koiranruokapurkit, kaikki keittiön ja vessan tasot ja lokoset, jopa roskikset kaivanu. Kuistilla kävin kattomassa, fleecepusakan taskut tarkistanu. Mikronkin tarkistin varmuuden vuoksi, sieltähän se kadonnut liha löytyi. No ei löydy. Ja edellisen kiskon heitin roskiin! 

En meinannu millään osata nukkua ilman "tuttiani", ja aamulla oli hampaat kipeet ja vihlova migreeni. Tänään kaivelin edellistä edeltävän vanhan kiskon esiin, käytän sitä hätävarana, ku nähtävästi ei tuu mistään mitään. En voi tilata netistäkään ennenku saan eläkkeen, tili on tyhjä. Ja kiskoa ei vaan löydy. 

Tää päivä onki menny sit ihan harakoille. Satanuki, enkä oo ees lenkille menny. Nyt ku näyttää siltä, että sade lakkaa tai ainaki vähenee, aattelin käydä pienellä iltakävelyllä koirien kans. 

Kevyet jalat

 Se on kyllä jännä, kun on päiviä, että ei vaan jaksa, jalat painaa tonnin kappale ja kahden kilometrin kävely uuvuttaa täysin. Ja se on kauttaaltaan vain raskaiden jalkojen siirtelyä vuoronperään, ja hengästymistä pienessäkin ylämäessä.

Puikkotorvijäkälä

Sitten on (harvakseltaan) näitä päiviä, kun on kevyt olo, vois vaikka lentää, ei hengästy mitenkään ylen määrin, elämä on ihanaa ja maa kiitää jalkojen alla. Liki viiden kilsan lenkin jälkeen vois lähtee vaikka saman tien uudelleen. Tai pistää juoksuksi. Silti kehon paino on sama. 

Riistakameran kuvassa reippaista ulkoilijoista näkyy tuo kuivuneiden vaahteranlehtien määrä... niitä on haravoitu useaan otteeseen jo pois, mutta ilmeisesti kuivuus tai mikä lie nyt vaivaa, kun vähän kaikista vaahteroista ruskistuu lehdet ja putoaa. Eipä ole tiedossa komiaa vaahteraruskaa.

Ihmeellisen paljon väkeä oli liikkeellä, onhan niitä marjastajia nyt tietysti muutenkin, mutta elokuisen maanantain aamupäiväksi se on paljon, kun tapaa kuusi ihmistä ja yhden koiran. 

Juomatauon paikka

Viikonloppu meni kääntäessä kämppää nurin, tai kämpän sisältöä, lajitellessa niitä säästettäviin, siirrettäviin ja roskiinmeneviin. Mulla meinas ihan hermo mennä, kun isäntä oli niin toimelias :) mutta siitä oli toki hyötyä, nyt on alkovi tosi siisti ja paljon turhaa kamaa menossa pois. Se kyllä ottaa päähän, kun halusin siitä tyttöjen huoneesta oman, ja tarvittaessa vierashuoneen, ja mies jyrää taas omilla mielipiteillään ja päätöksillään mun ajatuksia. En tosin edes selitä niitä sille, tiedän tasan tarkkaan että se väheksyis niitä - haluan ite ensin kokeilla ja kattoa, toimiiko mun ideat. Eilenkin kävin läpi kirjoja, joita se oli pinonnut sinne hyllyyn, ja suurimman osan toin alakertaan. Nyt onneksi mulla on päivät aikaa rymsteerata. 

Pitäs sataa ja ukkostaa parhaillaan, mutta aurinkoista ja ihanaa on ollu tähän asti. Sade alkoi vasta äsken, ja sadetutkan mukaan loppuukin ihan kohta. Ukkosesta ei tietoakaan. 

Nyt hommiin.