Muistisairaus

 

Mullahan on jo pitkään ollu tätä. Oon kyllä aatellu että se on virikkeettömän ympäristön tulosta. Kun ei tarvi mitään aatella niin aivot surkastuu. Ja pienetkin laskutoimitukset tuntuu toisinaan niin työläiltä, että helposti tarttuu puhelimeen ja valitsee sieltä laskimen. 

Reposaaressa oli talvellakin ihanaa! Löysin sieltä sen oman rakkaan mereni; iättömän ja äärettömän, jota ei vuodenajat kahlitse. Tekee työtään päivin öin kesät talvet. Nytkin uupumattomana jauhoi paksuja jäälauttoja palasiksi kallioita vasten, jyske oli varsinkin Mäntyluodossa ihan pelottavaa.

Sielunmaisemani talviasussa.

Joku pikkuinen eläin oli tehnyt kauniita jälkijonoja Lontoon rannalle.

Tällainen näkymä oli airb'n'b -kämpästä aamulla. Rauhallista ja ihanaa oli! Mitään luvattuja tehostettuja koronasiivouksia siellä tuskin oli tehty, yläpetikin oli sen jäljiltä kun siellä oli joku nukkunut ja noussut ylös, sijaamatta ja vanhat lakanat. Pelkäsin että meilletarkoitetussa sängyssäkin on käytetyt lakanat, mutta ainakin täkkipussi ja tyynyliinat oli puhtaat. Ja tyynyt oli hyvät, 4 kpl. Kyllä siellä kelpasi olla, ja mies tuumikin, että nythän täällä täytyy ruveta käymään talvisinkin, kun löyty hyvä talvimajoitus :)

Mäntyluodon jäämurskain. Muualta oli tuuli vieny suurimman osan jäistä pois, mikä harmitti kuvaajaa.

Auringonlasku ja meri <3

Kallon majakka Mäntyluodossa.

Auringonnousu Reposaaren kaupparannan edustalta jäältä. Pilkkijöitä oli jo tuohon aikaan siellä kököttämässä ja lisää tuli. Nyt tiedän, että saattaisin voida asua Reposaaressa talvellakin :) tuuli on välillä hurja mutta ei se keli aina täälläkään optimi ole. 

Tänäaamuna heräilin siinä ennen kaheksaa, ja hoksasin että äänettömällelaitetun puhelimen näyttö loistaa. Joku soitti vieraasta numerosta, hylkäsin puhelun. Seuraavaan vastasin, ja siellä joku solkotti jotain mistä en ymmärtäny, kuulosti känniseltä tai aivoinfarktiselta. Katoin numeron hausta, se oli jossain Alavudella. Lankapuhelin. Laitoin mustalle listalle ku se vaan soitteli, viistoista kertaa kun oli soittanu ni otin pois listalta että ku seuraavan kerran soittaa niin kysyn onko sillä joku hätä ja pitääkö soittaa ambulanssi tai jotain. No, siellä oli joku mummu joka halus kertoa jolleki Eilalle tai Eijalle, että sauna on sinä ja sinä päivänä kello yheksän. Tai niin olin ymmärtävinäni, puhui niin epäselvästi, ei varmaan ollu hampaitakaan sillä. Koitin sanoa ettei täällä oo sen nimistä, mut ei se välittäny. Sit sanoin vaan että selvä juttu, kiitos hei. Nyt joku Eila missaa saunaillan, kun ei saanu ilmotusta. Soittelut kumminki loppu. Sitkee mummu kyllä, ei antanu periksi ennenku oli viestinsä toimittanut - jonnekin. 

Yöllä käyny rusakko pihalla, pyöriny pitkän aikaa. Laitoinki tuohon jo päiväkausia sitten kauraa, ihan vaan että joku elukka tulis riistakameraan. Kauriskin on piipahdellut pari kertaa, mutta ei ole kameraan osunut. Jäljistä vaan päätelty. 

Menee taas paremmin

 

Tällasissa merkeissä. Paikallisessa faceryhmässä tarjottiin remontista jäänyttä puutavaraa pätkittynä ilmaiseksi, ja mies kävi hakemassa meille polttopuuksi. Osa on maalattua tai petsattua mutta tuolla se menee niin kauan kuin puunpoltto julistetaan kielletyksi. 

Aamupäivällä mittasin keittiön lattiatason lämmön, oli neljätoista. Ei se ihme ole että villasukista huolimatta välillä palelee jalkoja. Ja koirat viihtyy sohvalla. Nyt siellä on sähköllä toimiva lämpöalustakin lisälämpönä niille. 

Parikymmentä astetta pakkasta on tällä hetkellä ulkona.

Tein sitten pari jäälyhtyäkin, vaikka ei ole tilaa. Mutta jos nyt ei lunta satais heti kauheesti, että voisivat olla. En löytäny valkoisia lyhtykynttilöitä enää kaupasta, ostin punaisia, ja sellanen kyllä tekee ihan turhaksi tuon sinisyyden tuossa toisessa lyhdyssä. En tarjennu käydä kuvailemassa illalla, kun niissä oli tulet sisällä. Tein ne pieneen neliskanttiseen ämpäriin, jossa on ollu talipalloja. Rustasta niitä sai johonki aikaan tarjouksesta, mutta totesin että kyllä se kannellinen ämpäri on ihan käytännön syistä pyöreä...

Kaunista on ollu kun puutkin kuuraantui ja aurinko paistoi. Vaikka kylmää. 

Koirilla on ollu tossukelit. Eilen en kyllä jaksanu ruveta niitä tossuja vääntämään niille jalkaan, ne ei siitä hommasta tykkää enkä oikein miekään. Iloisesti niille koitan puhua ja kehuskella, että saisivat edes hiukan kiitosta siitä ikävästä puuhasta, mutta aina ei jaksa olla ilosen kuulonenkaan. Ja uskon, että koirat kyllä huomaa, millon oon tekoiloinen. 

Tänään on kyllä jo parempi fiilis, mie oon huomannu että pääkipu - vallankin jos jatkuu päiväkausia - vie tehokkaasti mieltä matalalle, ja nyt taisi olla jotain PMS-juttuakin siinä. Pitääpä tarkkailla liittyykö nämäkin asiat yhteen. Tänä aamunakin piti nousta jo neljän jälkeen, kun päässä jyskytti niin kova kipu, ettei voinu nukkua. Sitten se helpotti, kun nousin ylös...? Otin varmuuden vuoksi kyllä särkylääkkeen, ennenkuin menin takaisin nukkumaan, ja nukuinkin sitten kymmeneen.

Ja iloa tuo myös viikonlopun suunnitelmat: kun auton remontti maksoi vähemmän kuin olin budjetoinut, päätettiin miehen kans lähteä Reposaareen katsomaan jäätyvää kylmää merta. Tosin sielläkin pakkaset kyllä laskee viikonlopuksi, jopa nollaa tarjotaan, ja tuuli kovenee kymppiin asti, mutta mielenkiintoista on silti nähdä kesälomien meri talvella. Saatiin edullinen airb'n'b -kämppä. Houkuttelin kuopuksen siksi aikaa meille koiranhoitajaksi, saan mieki vähän lomaa.

Tein linnuille rasvasiemenjuttuja kun oli näitä pakkasia luvattu, mutta ne tuntuu mieluummin syövän kaupan talimakkaroita ja auringonkukansiemeniä. Tikka tuota vihreään muoviritiläjuttuun laitettua käy välillä naputtamassa, rinkulaa en sit oo viittiny viedä tarjollekaan. Eilen piti ostaa taas yksi säkki auringonkukansiemeniä, kun alkoi jyvätynnyristä pohja paistaa. Ihmeen hyvin on riittäny syöjiä tänä talvena.

Niin, ja kävihän se viirupöllökin ruokintapaikalla hakemassa evästä. Oli kyllä semmonen once in a lifetime-juttu sekin - HUUMPS iso ruskia lintu humahti yksinäisen naakan päälle, luulin ensin haukaksi mutta olikin pöllö, keskellä päivää! 

Muutaman minuutin se oli tuolla hangessa, varmaan ootti että naakka kuolee sen kynsiin, sitten lennähti sen kans ruokalaatan reunalle hetkeksi kattelemaan, ja sitten lensi talon toiselle puolelle metsään. Komea iso lintu. En oo kyllä viirun huhuilua koskaan täällä kuullut, ehkä se on joku vaelteleva nälkäinen yksilö. 

Anteeksi

 

Auto on rempattu ja katsastettu. Ensi vuoden helmikuuhun asti saa hengähtää ainakin katsastuksen osalta, vikoja nyt saattaa tulla korjattavaksi. Ei ees menny niin paljon rahaa kuin pelkäsin. Vikalapussa väitettiin että on tietokoneessa vikakoodeja, mutta korjaaja sanoi ettei siellä mitään ole. 

Näin taas elämääni kuvaavia ahdistavia unia. Ja kerta toisensa jälkeen näen eri versioita teemasta, että mun nuoruuden avomieheni jättää minut, ja aina yritän sen kans alottaa uudestaan ja muutan yhteen ja taas se jättää tai ei vaan tuu kotiin. Mutta ne kodit on usein valoisia ja mukavan oloisia paikkoja. 

Ja elämänilo loistaa poissaolollaan. Aamulla ensimmäisten ajatusten joukossa on voi helvetin päänsärky, en jaksa ja kuolisinpa pois. Sitten jostain peiton mutkasta kömpii koira tukka pystyssä, häntä heiluen ja korvat niskaan käännettynä tervehtimään iloisesti, nuolee kättä ja on onnellinen kun heräsin. Hieno auringonnousu ilahdutti hetkeksi, mutta kun säntäsin sitä kuvaamaan niin myöhästyin, oli värit jo kalvenneet. 

Lunta ei ole viikkoon tiedossa lisää, mutta pakkasta on. Olis hyvät kelit tehdä nopeesti jääjuttuja, mutta joka paikka on niin täynnä lunta ettei mihinkään mahdu. Eikä huvita tehdäkään. Mutta onhan tämä oikea talvi sentään parempi kuin vesisadetalvi. Tai ainakin kauniimpi. 

En edes kaivanut verta nenästä

 

Yhtenä aamuna heräsin hirmu aikasin enkä saanu uudelleen unta, ja kävin ulkona. Siellähän möllötti täysikuu, valvotettujen vanha ystävä. Käytin koiratkin pissalla sillon, mutta silti toinen raastoi mut hereille ennen kaheksaa, kun olisin viimein voinut nukkua.

Eivät sitten pidä kunnossa tuota latua tänne asti, pitäs kaks kilsaa tallustaa sukset kainalossa, jos meinais hiihtämässä käydä. No, lumitöissä riittää treeniä toistaiseksi. Eilen oli oikein lumimyrsky.

Esikoinen tuli viikonloppukylään, se on mukavaa! Kotoisaa. Tehtiin lohiruokaa, kun mies ei niin välitä lohesta ni se sai kalapuikkoja. Ja tyär teki torttuja, nam.

Auto ei odotusten mukaisesti menny läpi katsastuksessa, iso nippu vikoja joita pitää perjantaina korjauttaa. Jarruista ei saanu ees hintaehdotusta, kun ei tiedä mikä niitä pännii. Hyvin ne jarrutti, mutta kuulemma yks jarru laahas, se oli sit (monen muun ohella) hylkäävä virhe. Vähän outoa. 

Onneksi autoremontin kanssa samoihin aikoihin tuli rahaakin: isän viimeinen tili lopetettiin ja rahat jaettiin siskosten kesken. Ei mee budjetti sit ihan persiilleen vaikka autoon menee rahaa. Mieskin on säästäny monta kymppiä, kun ei oo juonu kuukauteen. Osteli sit suolamanteleita ja kuivalihaherkkuja palkkioksi itelleen. Pelottaa vaan se, kuinka se "ottaa takas" tipatonta sit enskuussa... niinku joulukuussa tankkas kuin kameli kuivaa kautta varten. 

Tänään tein pienen ompelutyön (kuvauskopterille suojapussukan vyölenkeillä) ja kun se oli valmis, lurahti yhtäkkiä nenästä veri mun lempipaidalle. Mullahan ei ikinä oo ollu tuollasta spontaania nenäverenvuotoa ilman mitään traumaa. Se tuli sen puolen sieraimesta, jonka poskiluu on ollu kipee ja se vähän väliä jomottelee nytkin. Voiko se olla sitä sisäilmaoireilua vai olenko vain tullu vanhaksi? Krooninen poskiontelotulehdus ilman flunssaoireita? Kuiva huoneilma meillä tuskin kuitenkaan on. Maksaiskohan kosteusmittarit paljon?

Oon kattonu  melkein koko The Incredible Dr. Pol -sarjan, ja oppinut monta uutta sanaa: muck, dung, stool, manure, ordure, shue...

Mie hiihin

 

Eilen näky kelkka vetävän latuja, mutta vasta tänään pääsin suksille. Aivan mielettömän ihana ilma, aurinko paistoi eikä ollu tuulta nimeksikään! Vanhat pitolaastarit oli kiinni suksenpohjissa, vedin vain vähän luistoa ja menoksi. Pölyt pyyhkiytyi suksenpohjista ladun alkupäähän :) Ihme kiekuroita oli taivaalla.

Muistelin lapsuudenaikaista koulun laulutunneilla laulettua laulua, missä sanottiin että "suksi notkee sujuilevi sukkelaan". Googlettelin sit kotiinpäästyäni ko. Suksimiehen laulun, ja mikä hirveä runoelma se olikaan loppupäästään - luulin viattomaksi lastenlauluksi, mutta siinähän tapetaan karhu ihan huvikseen talvipesään ja lopulta ihmisiäkin "verihinsä kohta nääntyy". En ihmettele, että laulukirjoihin on päässyt vain pari ekaa säkeistöä. Mutta oman aikansa hengennostatuslaulu kai se on ollu. 

Laskin tänään viisi mustarastasta ruokapaikalla. Eilen diagnosoin itselleni mahasyövän tai dyspepsian, mutta onneksi ne parani yön aikana. Huomena voinki sit voivotella kipeitä hiihtolihaksia, kun eihän sitä malttanu kuitenkaan ihan rauhallisesti alottaa...

Kupponen

 Syksyllä ennusteltiin, että edessä on talvi, jolloin ei oikein edes talvea tule. Piti olla leuto ja märkä. Nyt ennustetaankin talvien talvea. 

Viikonloppuna käytiin Helsingin Kallahdessa meren jäällä. En tiedä, olenko koskaan kävellyt meren jäällä, ehkä 80-luvulla Lauttasaaressa vähän. Kuten kuvasta näkyy, jää oli paikoin pehmeää :) 

 Pohjoisen taivas oli huikaisevan sininen ja sieltä päin tuli jäätävä viima, tosin olihan pakkastakin ihan rapsakasti. 

Meri hengitti naristen kivien ympärillä, niemen toisella puolella jää pirstoutui aaltoilevaksi jäälauttaikoksi ja kaukana näkyi merisavua.

Kovalla pakkasella lenkit typistyi nopeiksi kävely/puolijuoksupyrähdyksiksi. Kauhea pukeminen ensin. Tavallaan ihan turhaa, kun ei koirat (tuo mustaan pukeutunut lähinnä) yhtään viihdy kylmällä ulkona. Pihalla vaan käy syömässä linnunruokaa ja sit on ruikulilla. 

Ostin Lidlistä jonku erikoisseoksen linnuille, pähkinää ja kuorittua auringonkukansiementä, mutta se ei tunnu oikein kelpaavan. Maapähkinät ja kuorimaton ak-siemen menee. Neljä oravaa parhaimmillaan yhtä aikaa, käpytikka käy ahkerasti ja pari närheä. Naakatkin taas tavallista isompana parvena. Lisäksi keltasirkkuja on nähty parina päivänä, niitä ei oo paljoo näkyny vaikka oon ihan niitä varten kauraa laittanu tarjolle. 

Masentaa ja ahdistaa ja väsyttää järjettömästi. Tänä aamuna heräsin seitsemältä, olin raatoväsynyt heti herättyäni. Käytin koirat ulkona (ja siivosin linnunruokakiven sekä laitoin lisää ruokaa) ja join kupillisen lämmitettyä kahvia, selasin puhelinta sohvalla ja siitä jossain vaiheessa herättyäni menin takaisin sänkyyn. Heräsin vähän ennen puolta päivää. Koira oli paskonut lattialle (paperin päälle tosin) kun emäntä vaan nukkuu eikä hoida hommiaan. Söin ja raahauduin lenkille, vaikka jalat ei meinannu jaksaa ja sydän hakkas tuhatta ja sataa pienestäkin liikkumisesta. Tein vielä virheen, että poikkesin polulle, joka oli sen verran vaikeakulkuinen, että sen vajaan puolen kilsan polun jälkeen ei sit enää jaksanu yhtään mitään. Koiratkin väsyi. Ei muutaku häntä koipien välissä kotiin. 

Kyllä tää tästä. Joskus. 

Möllin pylly

 Kirpakka pakkassää, toinen koira kieltäyty kulkemasta, jäi "lenkki" 800 metrin mittaiseksi. Tunnen itseni typeräksi kävellessäni kylänraitilla koira kummassakin kainalossa. Ja koirilla vielä vaaleanpunaiset villahaalarit päällä.

Ne jäikin sitten kotiin, kun lähdettiin miehen kanssa kotiseutumatkailemaan. Tällä kertaa suuntana oli Pusula ja Töllin mylly. Se on rakennettu 1922 ja sillä on ollu oma voimalaitos, joten se on alusta lähtien ollu sähkötoiminen mylly. Se oli ollut pysähdyksissä muutaman vuoden, kun kyläläisten osuuskunta osti sen 1987. Kansalaisopisto järjesti myllärikurssin eläkkeellä olevan myllärin vetämänä, ja vuodesta 1989 on mylly pyöriny kaks kertaa viikossa. Nytkin se oli auki, kun mentiin sinne, ja just joku lastas peräkärryn täyteen jauhosäkkejä. 

Näin pakkaskelillä kosket on kyllä hienoja! Vesihöyry ja -roiskeet tarttuu kaikkeen ja muodostaa hienoja jääveistoksia.

Pikaisesti ehdittiin vielä piipahtaa Karkkilan Myllykoskella, ennenkuin alkoi tulla liian hämärää. Sielläkin oli jäätaidetta.

Otin vain suurimman osan kuvista pokkarilla, niin ei nyt oo tämän kummempia kuvia tällä hetkellä. Enkä tiiä niistä pokkarin kuvistakaan, ku monet otin zoomilla niistä jäistä, että tuliko suhrusia.

Tässä vielä miehen kuvauskalustoa Myllykosken rannalla. Piti kuulemma ensin totuttaa kylmään tolleen matalalla, ennenku sillä ampaisee taivaalle. 

Aika kurja mieli ollu tän viikon. Onneksi ulkona on kuitenkin lunta, ja tänään näin pikkupilkahduksen aurinkoakin. Täällä kotona paistoi, mutta kun lähdettiin sinne reissuun niin aurinko piiloutui. Mie oon katellu iltakauet Disney plussalta Uskomatonta Tohtori Polia, meen taas kattoon...