Jo valkenee kaukainen ranta

 Ihana päivä! Ja toisaalta suren, kun päivä taas alkaa lyhetä. Meillä on 26. hääpäivä, ja sain älynväläyksen sen juhlistamisesta sen verran kalliisti, että piti käydä säästötiliä nakertamassa. Mutta kerron sitten, oliko rahan arvoista.

Tein itelleni tällasen nurkkauksen kuistille, siinä oli ihana juoda aamukahvia ja seurailla pihan menoa. Näkee paremmin kun ei itse ole pihalla, linnutkin uskaltaa liikkua vapaammin. Räkätit, mustarastaat ja kirjosiepot lähinnä. 

Lenkilläkin oli ihanaa. Kuvasta ei suurentamatta näy, mutta siinä kukkii voikukat, niittyleinikit, metsäkurjenpolvet kahdessa värissä, puna-ailakki ja koiranputki ainakin. Mies ei saanu trimmeriä talven jäljiltä käyntiin, ja meillä on kaikki normisti trimmeröitävät paikat täynnä ihanasti kukkivaa koiranputkea 💕 Tässäkin kun istun ja ikkunasta ulos katson, ryöppyää valkoinen kukkameri melkeen ikkunasta sisään asti. 

Kävin katsomassa, vieläkö villiviini elää (ei) ja huomasin tiuhan tammenalkukeskittymän pellonreunassa. Siinä on varmaan ollu oravan tm. kätkö, täytyy suojella jatkossa trimmeriltä taimet. Tammi on hieno puu! 

Viime kesänä istutettu hopeasalava selvis hyvin talvesta (vähän oli kuolleita oksia keväällä) ja sen juurella oranssikeltano näyttää tykkäävän kovasti uudesta kasvupaikastaan.

Pyjamaluteita oli yks päivä paljon pihalla.

Kielot on kukkinu runsaana, kuten metsätähdetkin. Vielä tuoksuu välillä nenään kielokin jossain kohtaa metsässä, vaikka parhaimmilla paikoilla ovat jo kuihtuneet. Metsätähdet kyllä jaksaa kukkia.

Asioita arjessa

 

Haaveilen hyttyspaviljongista, mutta olen huomannut, että tässä kuistilla istuminen on melkein kuin ulkona olisi. Linnunlaulu kuuluu ja tuuli leyhähtää, mutta oven hyttysverkko pitää sääsket loitolla. Siistimpää täällä vois olla, mutta sehän on vaan omaa saamattomuutta. 

Muutenkin nautin näistä poutaisista tuulisista päivistä, pääsee metsäänkin ilman, että sääsket kuppaa muhkuroille. Ja voi tehdä pihahommia ettei ole hiestä märkä ja muhkuroilla. 

Oon muutamana päivänä tässä tehny halkomakoneella halkoja noista keväällä tehdyistä vaahterapölleistä. Tänään sain pilkottua kaikki pöllit, mitkä mahtuu siihen koneeseen, ja olen suht tyytyväinen. En sit tiedä, mitä tehdään niille liian pitkille, halkooko mies ne kirveellä vai lyhentääkö moottorisahalla pilkkomakoneen kokoiseksi. Yhteen pölliin oli jo muurahaiset tehny pesän, ja monessa maassamaanneessa oli kastematoja lujasti kiinni. Miksi niiden täytyy tunkea kaarnanrakoihin?

Huomenna olis yks Pride, johon oon haaveillu meneväni, mutta ihan silkkaa sadetta koko päiväksi on luvattu. Paitsi että eihän sade mua estäny Rockfestiinkään menemästä. Mies menee jonku kiekubändin konserttiin. Kai. Ja sade tekee hyvää nyt, kun ei ole pitkään aikaan satanut. 

Minusta on tullu hermoheikko, tai säikähtelen ihan liioitellusti pikkuasioita. Linnun lentoonlähtöä läheltä, pyöräilijän ohisuhahdusta, miehen yllättävää ovesta sisään tuloa. Onhan ne nyt joskus muutenkin säikäyttäviä asioita, jos on ajatuksissaan, mutta mie ihan ylireagoin ja sydän läpättää pitkän aikaa sen jälkeen. Ärsyttävää. 

Ihana vihreys metsänlaidalla, mustikanvarvut on niin kauniin kirkkaan vihreitä vielä tähän aikaan kesästä. Kaikki kukkii nyt niin nopeasti, kun joutuivat panttaamaan kevään ollessa niin myöhässä. Pari päivää sitten vasta yhet vuokrapellot kylvettiin tässä lähellä, mitä lie kylvivät ja mahtaako ehtiä syksyyn mennessä kasvaa. No, mieki panin pariin paikkaan kauranjyviä, jos ne vaikka itäis ja kasvais niin enstalveksi vois tehä lyhteen, tai pari pientä lyhdettä. 

Joo, ne harakanpoikaset sitten meni kaiketi kanahaukan suihin. Surin kovasti ensalkuun, mutta saipahan kanahaukan pojat välipalaa. Syötävähän niidenkin on. Mie vain luulin, että haukat ja pöllöt on reiluja metsästäjiä eikä pesänryöstäjiä. Harakat, naakat, varikset ja oravat on kyllä pesänryöstäjiä, ja käärmeetkin joskus. Luonto on julma. 

Pica picaa

 Ei rentoutumista tänäänkään - oli hammaslääkärin aika ja voi jestas miten otti koville! Juurihoidon aloituksessa se lääke ei ollutkaan päässyt kunnolla kuin yhteen juurikanavaan kolmesta, koska aukot oli liian pienet niin että niitä piti porata isommiksi. Siellä siis oli vielä sitä tulehdusta ja elävää hermoa niin paljon, että puudutusainetta piti lisätä suoraan hampaan sisään kaksi kertaa kesken homman. Silti sattui aikasen paljon, mutta lopulta se toimenpide oli kestänytkin jo niin kauan, että puristin vain käsiä nyrkkiin ja silmiä kiinni ja koitin kestää. Loppupuolella juurikanavat vielä jynssättiin puhtaaksi jollain "koneneulalla", joka totisesti jyskytti kuin ompelukone, niin että pää vaan tutisi. Nyt kun puudute haihtui, piti ottaa särkylääkettä, kun kipu tuli heti. 

Pyörällä asioin siellä hammaslääkärissä, oli hyvä pyöräilyilma, kun ei ollu liian kuuma eikä aurinkokaan porottanu, mennessä ainakaan. Huvitti kun aamulla ennusteessa oli puolipilvinen, vaikka taivas oli umpipilvessä lähelle puoltapäivää. Sitten kun ajelin takas ja oli puolipilvistä, katoin ennusteesta (kun näytti kuuropilviltä osa) niin oli vaihtunutkin ennuste täyspilviseksi. Ihan päinvastoin.

 Tällä hetkellä menee pieniä, mutta rankkoja sadekuuroja, joita nyt ei voi millään edes ennustaa, että minkä paikkakunnan kohdalle ne osuu. Ei osu tänne. Ei myöskään ukkonen, josta on saanut nauttia melkein koko muu maa. Kaveri Kainuusta sanoi, että joka päivä jyrissyt nyt. 

Mies vei aamulla Mummun Tytön emäntänsä kanssa kämpille, ja ajatuksissaan sano mulle että "tää koira on vielä täällä pihalla" - silleen että mun olis pitäny ottaa se sisälle. Vaikka se oli lähdössä omaan kotiinsa. Nauroin, että joko se pitää sitä mejän porukkaan kuuluvana eikä päästä enää pois. 

Harakat pitää hurjaa melskettä pesässä aina, kun emot tuo niille ruokaa. On se vielä ihan hauskan kuuloista kitinää, mutta voi olla että jossain vaiheessa alkaa ottaa aivoon. Kyllä siellä useampi poikanen on, vaikka mie jo epäilin saako se hermoheikko emo niitä haudottuakaan. (Päivitys 15.6. - joku iso lintu vei poikaset aamulla. Suren ihan kamalasti!)

Viime syksynä istutin uusia tulppaaninsipuleita ja muita, mutta tulppaanit ei oo noussu ollenkaan ja niitä muitakin vähän oloisesti. Turhaa työtä sekin. No vaaleanpunaiset kevättähdet kukki kyllä. Syreenit tuoksuu nyt pihalla mukavasti. Kattelin äsken saunan jälkeen istuskellessani (ei ollu hyttyset kimpussa!) että meän pihalla ainakin on pörriäisille kukkasia pensaiden juurilla ja nurmikon reunoilla, on valkopeippiä, koiranputkea, voikukkaa, lemmikkiä (en kyllä tiiä käykö pörriäiset niissä) ja kohta kukkii vuohenputket, joita myös riittää. Pihan lupiinit ei vielä kuki.

Ehkä mie saan huomenna rentoutumiseni ohessa tehtyä pihallakin jotain.

This moment will never come back

 

Suurin osa kesän riennoista on ohi, Rockfestissä kävin kolmena päivänä ja kyllä oli rankkaa. Ei muu mutta se seisominen! Seuraavalle kerralle otan kyllä reppujakkaran mukaan. Omat tuolit oli kielletty, mutta ainakin kaksi tyyppiä näin reppujakkaroiden kanssa, että ne kai sitten on sallittuja. Muutenkin kielloista lipsuttiin - huomiovärejä ei sallittu, mutta kyllä niitä näkyi etenkin ekana päivänä, jolloin sataa roilotti ihan koko ajan. Aivan illalla pääesiintyjän aikana loppui sade. 

Mie olin ostanu sellasen edullisen sadepuvun, housut ja takin, ne oli jotain tosi pahanhajuista ainetta ja housut istui huonosti (ne oli sellaset, joissa ei ollu etu- eikä takapuolta, vaan olivat samanlaiset kummaltakin puolelta) mutta niillä menin. Loppuillasta ihmettelin kyllä, kun tuntuu takapuoli ja jalat vähän kastuvan, mutta luulin että kuvittelen. En kuvitellu, housut oli kuluneet monesta kohtaa ihan puhki! Ja oli kuitenkin tarkoitettu työasuksi, työvaatteiden päälle vedettäviksi. 

No, nyt on nähty Nightwish, Scorpions ja Iron Maiden, vaikka en erityisemmin piittaa varsinkaan kahdesta ensimmäisestä. Bring me the Horizon oli yllättävän hyvä, mutta monta yhdentekevää myös oli. 

British Lion

Lähiöbotoxilla oli yllättävän paljon katsojia.

Yhden lepopäivän (joka meni tosin Mummun Tyttöä vahtiessa) jälkeen lähdettiin Reposaaren Siikarantaan. Olihan siellä taas kivaa, vaikka jostain syystä meri ei puhutellut niinkuin ennen. Ja hyttysiä oli niin kauheasti, että metsässä ei viitsinyt kävellä. Käytiin parilla lintutornilla, ja sain sata lajia täyteen. Sadas ensimmäinen oli merikotka Enäjärvellä, jossa kolme merikotkaa ihan kasuaalisti hengaili merimetsojen pesäsaarten liepeillä. Merimetsot oli tappaneet puut kahdelta Enäjärven saarelta tyystin pesineen ja paskoineen. 

Enäjärven luontopolku

Luulin pääseväni reissun jälkeen rentoutumaan, mutta MT tuli hoitoon, kun tytär oli viikonlopputöissä. Sitten luulin pääseväni tänään rentoutumaan, mutta MT tuli taas kun ei sille ollu täksi päiväksi hoitajaa. Onhan se ihana, mutta onhan sen viihdyttämisessä hommaa. Kovasti tytär sitä kouluttaa että sais siitä hyvinkäyttäytyvän - toisin kuin poikaystävänsä koira, jolle ei ole tapoja opetettu ollenkaan eikä se ole edes sisäsiisti. Iso roikale jo, säkäkorkeus yli 40. Sekin oli nimittäin täällä käymässä perjantaina. 

Nujukaverukset

Mutta MT rakastaa sitä ja ne leikkii keskenään, toisin kuin meidän vanhat rouvat, jotka EI leiki. Ovat hyvinkin tosissaan ja hampaat irvessä. 

Hyttysiä on nyt paljon täälläkin, vihaan niitä. Mun ulkoiluja ne vähentää suuresti. Pihassa olis niin ihanaa, mutta kun ei ole yhtään ihanaa. Sitten jos kylpis hyttysmyrkyssä niin vois pärjätä, mutta jotenkin ei ole kiva olla yltä päältä myrkyssäkään. 

Ja se väsymys. Ja saamattomuus. Oikein tiiättäkö potuttaa ittiäki, ku mitään ei jaksa eikä viitsi. Enkä edes välitä. Asiat, joista välitän ja jotka on tärkeitä vähenee koko ajan, kohta ei ole millään mitään väliä. Siikarannassakin tiesin, että on onnellista, mutta se ei menny minuun pintaa syvemmälle. Piha rehottaa sieltä, mistä mies ei oo ajanu ruohonleikkurilla (trimmeriä se ei saanu talven jäljiltä käyntiin) mutta rehottakoon. Nokkosia oon vähän keränny ajatuksena tehdä nokkoskeitettä tukan huuhteluun, mutta keite on tekemättä. Samoin uusi purukisko, vaikka vanha on jo ihan raihnainen. 

Harakoilla on poikaset. Hinkuvinkua kuuluu melkeen koko ajan sieltä, ja varsinkin kun emo tuo ruokaa. 

Tällanen kivi nopsahti pihalle, polulle, varmaan jostain taivaasta. Ensin se ei ollu siinä ja 15 min myöhemmin oli. Geologiaryhmässä eivät usko, mutta pari muutakin ilmoittautui, joiden pihalle on tupsahtanut merkillisesti vastaavan näköisiä kappaleita. On lasimainen ja terävästi lohjennut, ja pyöreä kuoppakin löytyy. 

Lintuja ja muita eläviä

 Suomenojalla oli ollu vesipääskyjä, mutta ne ehti häipyä ennenkuin ehdittiin sinne. Samoin kävi tännempänä kattohaikaroiden kanssa. Sain silti kerättyä Espoosta pinnoja sen verran, että sadasta ei enää montaa puutu.

Yhteen kuvaan sain puna- ja tukkasotkan, lapasorsan ja naurulokin. Näistä kaikki oli kyllä jo mun listalla.

Mustakurkku-uikku hautoo. Tämä pääsi listalle uutena. Samoin

liejukana, joka tässä roudaa tuollaista pesäntekotarviketta. Jotenkin huvitti, kun naurulokitkin tarkkaan valikoi ylivuotisia korrenpätkiä ja lehdenpaloja ja kiikutti niitä tärkeänä pesäpaikalle, jonka ympärys oli täynnä samanlaisia korrenpaloja ja muuta käypästä rakennustavaraa. Ainaki mun silmin ihan käypästä. Ehkä niille ei sit kelvannu kuin juuri se matkan päästä haettu suiru.

Itsekylvetyt kesäkurpitsantaimetkin kuoli, en tiedä viitsinkö ostaa taimikaupasta uusia. Ehkä mun ei nyt vaan oo tarkoitus kasvattaa niitä. Eikä myöskään krassia, kun niiden siemenet on edelleen hukassa. 

Mummun Tyttö on taas päivähoidossa, se on kasvanut hurjasti :)

Sataa

 

Eilen oli aivan ihana päivä, ja oikeestaan tiistainakin. Lämmin ja sopivan tuulinen. Tiistaina ei koirat tahtonu jaksaa kävellä, mutta eilen käytiin hyvä pitkä lenkki. Oltiin aamusta liikkeellä. Touhusin pihalla melkeen koko päivän, tuntui että on PAKKO olla pihalla kun on hieno ilma ja ennuste lupaa sadetta monelle päivälle. Tässä taas näkyy se suorittaminen mulla - hienoa kesäpäivääkin pitää suorittaa. Ihan niinku niitä mun "omia" päiviäkin piti suorittaa niin että päätä särki. 

Kylvin kehäkukkaa ja niittykukkaseosta ja auringonkukkaa, ja havaitsin että olen hukannut erinäisiä kesälläkeräämiäni siemeniä. Krassit ainakin on hukassa. En voi käsittää, mihin muualle olisin ne voinu laittaa, kun niille on ihka oma paikka eteisen kaapissa. Vielä aiemmin keväällä näin yhden pussukan, mutta nyt en enää muista missä senkään olen nähnyt.

Demensha. Olen tullu siihen tulokseen, että dementian oire on myös se, etten meinaa tajuta kellonaikoja. Tyyliin ajattelen, että junan lähtöaika = junan saapumisaika määränpäähän. Tai kun laskeskelen, että ehtiäkseni paikkaan Y kello XX, mun on lähdettävä kello XZ, niin se ajatus kääntyy mun päässä että mun on oltava paikassa Y klo XZ. Sit oon liian aikasin, mutta parempi niin päin. Asia korostuu, kun ei ole omaa autoa. 

Sadasta lintulajista puuttuu enää kymmenen. Luulis niiden tulevan kerätyksi kun pohjoiseenkin syksyllä suunnataan. Ainakin on tarkoitus. Mitähän siitäkin tulee, kun normilauma (mie-mies-kuopus-meän koirat) nipin napin mahtuu autoon ja nyt siihen on lisänä vielä Mummun Tyttö, joka on silloin jo melko iso roikale. En usko että on kovin mukavaa kellään, pakko tehdä jotain järjestelyitä.

Sitä ennen kuitenkin Rockfest ja muuta kivaa. 

Ehdin vähän aikaa nauttia siitä, että jäi rahaa tilille vielä loppukuusta, kun lapset on muuttaneet pois ja kulut pienentyneet. Nyt sekin ilo on takanapäin - hinnat on niin paljon nousseet että taas täytyy ruveta valkkaamaan sitä halvinta. Ja kun on hammaslääkärimaksuja ja Sydänsairaalamaksuja ja kaikkee muuta ylimääräistä menoa, niin taas tyhjenee tili ripeästi. On pakko kaivella lompakon sivutaskusta se hätävaraviiskymppinen, että saa sapuskaa loppukuuksi. Potuilla ja nakeilla mennään. Onneksi en juo enkä polta! 

Eräänlaista elämää

 

Kesäleskeys oli ja meni, huomasin joko suorittavani sitä omaa lomaa hampaat irvessä tai sitten olevani vaan niinku aina. Tuli ensinnäki ihan migreeni siitä matkalaisten lähtötohinasta ja sitten huono omatunto kun ei jaksanukaan tehdä kaikkea, mitä oli suunnitellut.

Ensin piti herätä kesken unien siihen mammografiaan, ja jotenkin olin niin tokkurassa että hyvä kun uskalsin ajaa. Takastullessa piti hakee paketti, mutta muistin vasta kotipihassa ja menin nukkumaan. Nukuin kolme tuntia! Seuraavana päivänä taas aikainen herätys kun pitikin hakee Mummun Tyttö maalle päivähoitoon, kun kuopukselle tuli yllättävä muutos työvuoroon. Vasta lauantaina oli kokonaan MUN päivä, mutta silloin oli toisella koiralla maha niin kipee, etten tohtinut edes lenkillä käydä ennenkuin vasta illemmalla, kun se hieman toipui. Mutta kävin sitten myös lintubongausreissulla ja sain toistakymmentä uutta lajia listaani. Ei puutu sadasta kuin jotain 11 lajia. Valvoin myöhään ja näin ikkunasta ketun.

Eilen matkalaiset tuli ja taas piti hakea illalla kuopus ja Mummun Tyttö, kun tänään taas mummu hoitaa riiviötä tyttären työpäivän ajan. On se vähän rasittava kun se vaan haukkuu mummokoirille ja vaatii koko hereilläoloaikansa jotain tekemistä. Ulkona viihtyy kyllä, mutta kohta se alkaa varmaan haikailla aidan ulkopuolelle ja löytää ne pari rakoa, mitä aidassa on... toivon kuitenkin että tämä uhraus ylläpitää hyviä suhteita sekä koiraan että sen omistajaan. 

Se on jo meidän koiria isompi. Tötterö päässä ku korvassa on tikit, oli vähän riehunu toisen koiran kanssa ja hampaat osunu. Lääkekuuri menossa.