Orvokkikatsaus 2022

Vielä noiden vihanaamaorvokkien geenit roikkuu mukana, vaikka on mennyt aika monta orvokkisukupolvea siitä, kun vahingossa ostin vihanaamoja. 

 Viime kesänä heittelin punaisten orvokkien siemenpalleroita tuonne toiveena saada vähän erilaista väriä, mutta ei taida punainen olla kovin dominoiva. Vähän tollasta epäämääräisen likaista sävyä. Tänä vuonna mulla ei ole kuin keltaista orvokkia, heittelen sen siemeniä sitten sinne. 

Poliisit ajo takaa motoristia mejän ohi! Hurrjaa menoa täällä maalla. 

Niin ja sitte mun kauraämpäriin oli kasvanut tällanen kukka:

Näyttää ihan pieneltä neilikalta. Myös hiekka-astiasta siirretyn oranssikeltanon mukana oli siirtynyt yllärikasvi, joku mehitähti vissiin.

Siellä se hauskasti kurkistelee lehtien seasta. 

Mie oon ollu tosi tosi maassa viime aikoina, ja hirveästi energiaa menny siihen, kun torjuu ikäviä ajatuksia. Netissä roilaaminen ja kirjojen lukeminen siihen jossain määrin auttaa, mutta on tällanen aika typerää. Kaikki on hyvin ja maailma on kaunis, mutta mie en näe sitä. Maailma on sitä paitsi menossa aika kurjaan suuntaan, vaikka mun lähin pikkuympyrä onkin kaunis. Ei vaan tahdo jaksaa tämän pään kanssa. 

Ja ihan käsittämätöntä kun ukkoset on riehuneet joka puolella maata, mutta meillä ei. Tänään se tuli lounaasta (aiemmat tulleet itä-etelä-suunnilta) ja yhen kaukaisen jyrinän kuulin, ennenkuin se taas suli olemattomiin ja ropsautti vain vähän sadetta. On tämä jännä paikka. (ei se viime postauksessa kuvattu ukkospilvikään antanu mitään)

Piliviä

 

Heräilin päikkäreiden jälkeen ja kuuntelin ikkunasta kantautuvaa mustarastaan laulua. Mietin, miten se keksii sanottavaa, kun jokainen luritus on erilainen, vaikka samat tavut ja sävelkulut kuitenkin toistuu vähän väliä. Tunnistan sieltä vain täkäläisille ominaisen viisisävelisen laulahduksen, sitten Poliisiopisto -sarjoista tutun "Move it"- käskyn ja niinikään englanninkielisen komennuksen "stay there". Itse en keksis noin nopeesti erilaisia vaihtelevia tavuja, vaikka osaan niitä enemmän kuin mustarastas.

Kuopus teki ylitöitä viime viikolla, viikonloppunakin, ja Mummun Tyttö oli meillä sitten muutamia tunteja. Paitsi torstaina, jolloin menin itse pyörällä ja junalla koiran luo. Tytär huolehtii käärmeestä ja koirasta erinomaisesti, mutta kämppä oli kaaoksessa ja siellä haisi koiranpissa (sen poikakaverin koira ei ole yhtään sisäsiisti) ja pyykkiä oli valtava läjä kylppärissä. Siivosin lattian ja tiskasin astiat ja vein lähtiessäni tölkit (yli 14 euroa, lähinnä energiajuomaa, vähemmän mitään alkoholia onneksi)sekä roskat ja lenkitin koiran pariin kertaan ennenkuin lähdin. En saarnannut siivosta tai mistään, kysyin vain tarviiko apua pyykkien kanssa, kun meillä olis isompi kone. Viikonloppuna sitten pyykkäsin 3 koneellista sille. 

MT on ihana ja super rakastettava koira, mutta riiviö. Kaikki kengät on piilotettava siltä, muuten se juoksuttaa ne pihalle ja riehuu siellä niiden kans. Etenkin miehen painavat turvakengät on sen suosiossa, ja toisaalta muoviset "kroksit". Mutta kaikki muutkin käy. Tai mikä tahansa oikeastaan. Olin aika helpottunut sunnuntai-iltana, kun saatiin se kotiinsa. Vaikka onkin ihana. 

Keväällä kylvin kaksi niittykukkasiemenpussia, mutta kyllä on taas surkeaa jälkeä.

Sieltä nousee lähinnä apilaa ja jotain sinapinsukuista missä on tosi vaatimaton keltainen kukka. Sipulit, jotka tuossa kukkii, on toissavuotisia, samoin joku hunajakukka ja pellava. Siankärsämö kasvaa laatikon ulkopuolella. Oliskohan noille pitäny olla köyhempi kasvualusta? Mutta taas varmistun siitä, että mun ei kannata kylvää mitään mihinkään. Samettiruusuja ehkä. Ja hunajakukka on kans sellanen, mikä on mun hoteissa kasvanu. Plah. 

Sade ja ukkonen tulossa. Kuva ylinnä. 

Ainiin ja palatakseni edellisen postauksen pelkoihini, niin alan varmistua että se eläinlääkäri vaan syystä tai toisesta halus pelotella minua. En oo ees antanu sitä nesteenpoistolääkettä koiralle ku joka toinen päivä, kun eihän sillä oo mihinkään ees kertyny nestettä. 

Pieni

 Nyt ei okseta eikä päätä särje, mutta ahistaa. Minua ahisti ja itketti aamulla heti herätessä, oli sellanen paha aavistus. Puolilta päivin oli koiran sydänröntgen, ja niin ne mun aavistelut kävi toteen. Koiran sydän on laajentunut, kuvassa näkyi iso pallo siinä missä sydämen olis kuulunu olla. Mitään oireita ei ole vieläkään, mutta silti määrättiin koko läppävian hoitoarsenaali päälle. Nesteenpoistolääke tosi pienellä annostuksella, kun ei se oireile. 

Kyllähän mie ite kuvasta näin, että sydän on epänormaali, mutta kun koira on oireeton niin olin melko epäuskoinen, kun eläinlääkäri sanoi, että on luultavasti koiran viimeinen syksy, että elinaika lasketaan enemmän kuukausissa kuin vuosissa. VOI tapahtua niinkin, että se elää vielä kauan, mutta käski varautua. 

Oon ollu ihan lamaantunut siitä lähtien. Jos olo on tämmönen pelkästä ajatuksesta, niin minkähänlainen sitten, kun se ajatus tulee todeksi?

Tänään ei oo ollu hyvä päivä. Mummun Tyttö tuli kyllä ilahduttamaan <3

Päätä särkee ja oksettaa

 Ei, se ei ole krapulaa. En muista millon mulla viimeksi on ollu krapula, mutta vastaavat olotilat kyllä aina silloin tällöin tulee, vaikkei juokaan alkoholia. Niinku näin helteellä. Päähän sattuu ja vesi oksettaa vaikka jois kuinka pieniä siemauksia, juotava jogurtti on ok. Villivissy kans jotenkuten menee. 

Piti käydä siellä hammaslääkärilläkin, en ees kuvitellu että poljen pyörällä koko matkan - menin osan matkaa junalla. Onneksi pääsee. Ja onneksi junat jopa kulki, mikä ei tunnu olevan niin itsestäänselvää sekään, nykyään. Nyt on hammas juurihoidettu, kolme kertaa vaati ja hinnaksi tuli noin 180 euroa. Vielä yksi käynti syksymmällä, että korjataan lohjennut viisaudenhammas. 

Oli hyvä, etten googletellu miten juurihoito tehdään ja miten juurikanavien pituuksia mitataan yms, oli se niin inhottavan näköstä vaikka videolla tehtiin mallihampaalle. Ei ihme että sattu hitosti. Sattu vielä nyt viimeiselläkin kerralla, luultavasti koska se hammasjuuren ympäristö oli vieläkin tulehtunut. Näky rtg-kuvassa. 

Muuten en sit oo tehny mitään. No pesin tänäaamuna 2 koneellista pyykkiä, toka oli valmis jo kymmeneltä aamulla. Heräsin viiden maissa ja käytin koiria pienellä kävelyllä. Iltaisin en jaksa valvoa niin kauan, että viilenis ilma. Aika hyvin nukkuu tuulettimen viilennyksessä. 

Rakastan näitä oranssikeltanoita! Ne kukkii parhaillaan. Mies osti uuden trimmerin ja on hieman kaadellu nurmikonreunojen "rikkaruohoja". Minusta ei taitais siihen olla, ku haluaisin säästää kaikki muut paitsi en heinää, nokkosta ja pujoa. Koska pörriäisille pitää olla kukkia, ja ne tykkää etenkin valkopeipistä, mitä meillä on aika paljon. 

Ukkosia liikkuu jossain, muttei täällä. 

Hääpäiväylläri ja juhannus

 Niin. Laitoin siitä Kuveja ja muuta sälää -sivulle kuvapläjäyksen, en tuki tätä niillä. Otin kuvia sekä pokkarilla että puhelimella, pokkarista en oo vielä purkanu saalista. 

Lähettiin siis torstaina kohti Fiskaria, olin varannu huoneen yheksi yöksi Hotelli Wärdshusista. Suomen vanhin toiminnassa oleva majatalo, mutta ei siitä vanhuudesta oikein mitään ollu tallella. Takorautaiset porraskaiteet ehkä. Sit ilmeisesti patterin uusimisen jäljiltä oli jääny ikkunan alle semmosta vanhaa seinämaalia, enpä tainnu hoksata sitä kuvatakaan. 

Koska miehelle ei kelvannu syömäpaikaksi ko. hotelli, niin se sai valkata mielestään paremman - päätti että se on Ravintola Albatros Tammisaaressa, ihan meren rannalla. Olihan se kiva paikka. Ulkopaikka, mutta terassi oli suojattu pleksillä merituulta vastaan. Vähän tuli semmonen olo siellä, että se on Suomen Florida; ihmiset on kauniita ja rikkaita ja ajelee kalliilla avoautoillaan ympäriinsä elleivät sitten ole purjehtimassa jahdeillaan merellä. Ehkä Hanko on vähän samantapainen ainakin purjehtimisen suhteen? Ja sit siellä oli muutama mopopoika, jotka kans päristeli oikein urakalla. 

Söin alkupalaksi naudan tartarin ja pääruoaksi Nizzan salaatin Albatrosin tapaan, ja ihan hyviä oli. Paitsi salaatissa oli iso osa pilkottuja herneenpalkoja, ja nehän mun oli vähän pakko jättää lautaselle. Myöhemmin lokit ja naakat ilahtui niistä. 

Tammisaaressa bongasin viimein sen meriharakkani tämänvuotiselle lintulistalle :) Billnäsin ruukki tsekattiin myös, siellä oli ihan kuollutta. Ei yhtäkään ihmistä, vain sirittävät kaskaat puuttui.

Käveltiin iltaan asti, tuli paljon askelia ja jalat kipeeksi. Ei ollu juurikaan hyttysiä! Vähän siellä syrjemmällä oli, missä käytiin ihastelemassa kun simmental-rotuiset lihanaudat eli ihanaa elämää Borgbyträsketin rannalla. En tiedä oliko niitä enemmänkin jossain, mutta nähtiin kaksi lehmää ja yksi kaljupäinen sonni. Lehmä hyppäs sen sonnin selkään, eikä sonni ollu moksiskaan. Ne tuli sit uteliaiksi ja tuli lähemmäs, pistivät ihan juoksuksi ja tulivat ihan aidan viereen, ja koirat sai hepulin. 

Kävin sillon illansuussa uimassa ekan kerran tälle vuodelle lähellä olevan Flacksjön uimarannalla. Sieltä paljain jaloin autolle kävellessä tuli taas semmonen olo, että "kyllä tämä on ihanaa" ja toisaalta "this moment will never come back". Pajulintu lauloi, ilta-aurinko siivilöityi lehvästön läpi ja olo oli virkistynyt uinnista. 

Yö meni kovaa tyynyä ihmetellessä, ja sit mies nousi jo ennen neljää kuvaamaan auringonnousuista Fiskarsia, mutta ei kattonu ulos ennen lähtöä - taivas oli umpipilvessä. Että turhaan lähti, turhaan herätti minut valvomaan ku en saanu sit unta enää. Lopulta ku se oli tullu takas ja mie suljin pääni kahden tyynyn väliin, sain unen päästä kiinni vaikka naakat mekasti ihan simona. Nukuinkin sit seuraavana yönä kotona kellon ympäri.

Aamiainen ei ollu mikään buffetti, eihän siinä olis ollu mieltäkään ku on vaan neljä huonetta. Valmiiksi valittuna kellonaikana oli pöydässä muonaa, ja kyllä siitä täyteen tuli ku kaiken söi. Vielä kierros Fiskarsissa - siellä kaikki menee kiinni aikaisin ja aukee myöhään. Pakattiin kamppeet ja lähdettiin niihin aikoihin kun puodit aukes, joten ei sit juuri osteltu mitään. Mutta menihän tuota rahaa muutenkin.

Paluumatkalla kiepattiin Snappertunassa katsomassa Raaseporin linnan raunioita. Siellä oli paljon ihmisiä, se saattoi johtua siitä, että oli alkamassa juhannusjuhlat. Oli oikein juhannussalko nostovalmiina. Koira nosti jalkaa siihen. 

Lampaita oli siellä kans. Me käveltiin sellasta polkua, jonka nimi oli Kärleksstigen, ja sen varrella oli portti, joka käskettiin sulkea hyvin ettei lampaat karkaa. Ja niitä lampaita oli sen portin molemmin puolin, ja aidassa aukko mistä ne pääsi kulkemaan, eli ihan turha portti. Oli ehkä lammaspaimen alottanu jo juhannuksenvieton tai ei muuten vaan ollu välittämässä ku lampaat eli kuin pellossa. Ja koirat oli taas ihan tulessa, kun oli semmosia kesyjä isoja eläimiä lähellä.

Kotona oli sitten kuuma. Tai ei sisällä vielä, mutta ulkona. Juhannusaatto meni mulla nuokkuessa ja odottaessa, että pääsee nukkuun, ja kuten sanottua nukuin kellon ympäri. Koira herätti 7.22 mutta kun könysin silmät ristissä alakertaan, se meniki vaan sohvalle nukkuun eikä halunnukaan ulos tai muuta. Annoin sille lääkkeen, kävin vessassa ja menin takas nukkuun, nukuin johki kymmeneen. 

Mies kävi käyttämässä kuopusta & koiraa uimassa, mie en halunnu koska kuuma. Kävivät vielä täällä, oli mukava nähdä mummun pikku tyrannosaurusta, se oli taas kasvanu. 

Jo valkenee kaukainen ranta

 Ihana päivä! Ja toisaalta suren, kun päivä taas alkaa lyhetä. Meillä on 26. hääpäivä, ja sain älynväläyksen sen juhlistamisesta sen verran kalliisti, että piti käydä säästötiliä nakertamassa. Mutta kerron sitten, oliko rahan arvoista.

Tein itelleni tällasen nurkkauksen kuistille, siinä oli ihana juoda aamukahvia ja seurailla pihan menoa. Näkee paremmin kun ei itse ole pihalla, linnutkin uskaltaa liikkua vapaammin. Räkätit, mustarastaat ja kirjosiepot lähinnä. 

Lenkilläkin oli ihanaa. Kuvasta ei suurentamatta näy, mutta siinä kukkii voikukat, niittyleinikit, metsäkurjenpolvet kahdessa värissä, puna-ailakki ja koiranputki ainakin. Mies ei saanu trimmeriä talven jäljiltä käyntiin, ja meillä on kaikki normisti trimmeröitävät paikat täynnä ihanasti kukkivaa koiranputkea 💕 Tässäkin kun istun ja ikkunasta ulos katson, ryöppyää valkoinen kukkameri melkeen ikkunasta sisään asti. 

Kävin katsomassa, vieläkö villiviini elää (ei) ja huomasin tiuhan tammenalkukeskittymän pellonreunassa. Siinä on varmaan ollu oravan tm. kätkö, täytyy suojella jatkossa trimmeriltä taimet. Tammi on hieno puu! 

Viime kesänä istutettu hopeasalava selvis hyvin talvesta (vähän oli kuolleita oksia keväällä) ja sen juurella oranssikeltano näyttää tykkäävän kovasti uudesta kasvupaikastaan.

Pyjamaluteita oli yks päivä paljon pihalla.

Kielot on kukkinu runsaana, kuten metsätähdetkin. Vielä tuoksuu välillä nenään kielokin jossain kohtaa metsässä, vaikka parhaimmilla paikoilla ovat jo kuihtuneet. Metsätähdet kyllä jaksaa kukkia.

Asioita arjessa

 

Haaveilen hyttyspaviljongista, mutta olen huomannut, että tässä kuistilla istuminen on melkein kuin ulkona olisi. Linnunlaulu kuuluu ja tuuli leyhähtää, mutta oven hyttysverkko pitää sääsket loitolla. Siistimpää täällä vois olla, mutta sehän on vaan omaa saamattomuutta. 

Muutenkin nautin näistä poutaisista tuulisista päivistä, pääsee metsäänkin ilman, että sääsket kuppaa muhkuroille. Ja voi tehdä pihahommia ettei ole hiestä märkä ja muhkuroilla. 

Oon muutamana päivänä tässä tehny halkomakoneella halkoja noista keväällä tehdyistä vaahterapölleistä. Tänään sain pilkottua kaikki pöllit, mitkä mahtuu siihen koneeseen, ja olen suht tyytyväinen. En sit tiedä, mitä tehdään niille liian pitkille, halkooko mies ne kirveellä vai lyhentääkö moottorisahalla pilkkomakoneen kokoiseksi. Yhteen pölliin oli jo muurahaiset tehny pesän, ja monessa maassamaanneessa oli kastematoja lujasti kiinni. Miksi niiden täytyy tunkea kaarnanrakoihin?

Huomenna olis yks Pride, johon oon haaveillu meneväni, mutta ihan silkkaa sadetta koko päiväksi on luvattu. Paitsi että eihän sade mua estäny Rockfestiinkään menemästä. Mies menee jonku kiekubändin konserttiin. Kai. Ja sade tekee hyvää nyt, kun ei ole pitkään aikaan satanut. 

Minusta on tullu hermoheikko, tai säikähtelen ihan liioitellusti pikkuasioita. Linnun lentoonlähtöä läheltä, pyöräilijän ohisuhahdusta, miehen yllättävää ovesta sisään tuloa. Onhan ne nyt joskus muutenkin säikäyttäviä asioita, jos on ajatuksissaan, mutta mie ihan ylireagoin ja sydän läpättää pitkän aikaa sen jälkeen. Ärsyttävää. 

Ihana vihreys metsänlaidalla, mustikanvarvut on niin kauniin kirkkaan vihreitä vielä tähän aikaan kesästä. Kaikki kukkii nyt niin nopeasti, kun joutuivat panttaamaan kevään ollessa niin myöhässä. Pari päivää sitten vasta yhet vuokrapellot kylvettiin tässä lähellä, mitä lie kylvivät ja mahtaako ehtiä syksyyn mennessä kasvaa. No, mieki panin pariin paikkaan kauranjyviä, jos ne vaikka itäis ja kasvais niin enstalveksi vois tehä lyhteen, tai pari pientä lyhdettä. 

Joo, ne harakanpoikaset sitten meni kaiketi kanahaukan suihin. Surin kovasti ensalkuun, mutta saipahan kanahaukan pojat välipalaa. Syötävähän niidenkin on. Mie vain luulin, että haukat ja pöllöt on reiluja metsästäjiä eikä pesänryöstäjiä. Harakat, naakat, varikset ja oravat on kyllä pesänryöstäjiä, ja käärmeetkin joskus. Luonto on julma.