Viherpeukalo keskellä mämmikouraa

 Ihana kevät on sitten ohi. Nyt on sääskiä ja kylmää. Tuuli ei minua haittaa, mutta toki se kylmistää sekin. Toisaalta vaatteillahan se kylmä nujerretaan.

Mun hyasinttipavut alkoi kasvunsa oikein reippaasti, liiankin reippaasti, ja nyt kun ne on ulkona niin ne voi ihan surkeasti. Toiset Nelson Gardenilta saadut siemenet, sirokannusruohon, on olleet kylvettyynä kohta 3 viikkoa ja edelleen ovat sirkkalehtivaiheessa, olleet jo ainakin puolitoista viikkoa. Ellei kaksi. Mikä piru niitäki pännii? Persiljansiemenlevyjä ostin, laitoin kasvamaan 19.5. eli yli viikko sitten. 

Tänään on tapahtunut edistystä:

Hurraa.

Mikään ei oikein tunnu onnistuvan meillä. Auton ilmastointi lakkas toimimasta, eikä sitä voi täyttää kun kenno kuulemma vuotaa. Hybridissä se on muutenkin jotenkin hankalampi juttu kuin tavan autossa. Kuussataa kuulemma maksaa korjaus, eli tää kesä näillä näkymin mennään ilman ilmastointia.

Mun sähköpotkulaudan takarengas piti vaihtaa, ja homman ottanut herra ei sit saanukaan sitä laitettua, oli niin tiukka kuulemma. Onneksi sitten miehen kans saivat sen yhteistyössä laitettua, tosin mies joutui sitä vielä kertaalleen korjaileen kun asioita oli jätetty irti ja esim. takavalo ei oo nyt kai missään kiinni. Onneksi on tuo mies <3 ite en ois ees irti saanu sitä rengasta, ku en osannut avata koteloa. 

Varaston katto pitäs laittaa uusiksi, mies on pyytäny tarjouksia useammasta paikasta, ja ne on sitten hiivatin tiukassa nekin. Miks ei voi laittaa sähköpostiin tarjousta??? Miks pitää muistuttaa sen seittemän kertaa että lupasit laittaa sen kaks viikkoa sitten eikä oo vielä tullu? Vai onko ne niin luihuja, että toivovat potentiaalisen asiakkaan uskovan suullista heittoa ja teettävän katon, joka sit maksaisikin hupsheijaa pari tonnia enemmän, ja kun mitään ei oo ns. paperilla ni ei maha mittään. Yksi tarjous on saatu, ja sekin oli korkeempi mitä oli puhe - oli kuulemma sanonu ihan väärin paikan päällä kun kävi kattomassa...

Tyttären auto on meillä pihassa, se on nyt liikennekäytöstä poistettu ja pitäs korjata ennen katsastusta, eikä kellään oo siihen rahaa. Tyär ite ettii itelleen uutta halvempaa kämppää, sillä ei oo varaa asua poikakaverin kans ku ei se saa rahaa. Ihmettelen sitäkin, kun ei opiskelevaa nuorta tueta kun se opiskelee, mutta jos se on työttömänä niin sitten sitä kyllä rankaistaan kun sen pitäs opiskella te-keskuksen mielestä. 

Anoppiki sano sillon aikanaan ku tyttö oli koulua harkittemassa, että kyllä hänki sitten avustaa, ja nyt ku kyseltiin apua kun tuli tiukka tilanne, niin "enhän minä voi sitä elättää!". Jjjjoo, eihän kukaan oo käskenykään elättää, mutta kun lupasit avustusta...?! Kai se on sitä avustanukin. Me kaikki ollaan, mun siskoja myöten. 

Koirat on ollu kipeitä. Toisen ihottuma paheni - ell arveli että nivelkipua, ja anto kipulääkekuurin, mutta ei se vaikuttanu asiaan. Sen lääkkeenkin kanssa oli vaikeuksia, kun sitä ei saanu pienenä pakkauksena ja iso olis vanhentunu ennen kuin tällä annoksella olis saatu käytettyä. Apteekki sit suostu rikkomaan pakkauksen ja antamaan kuitenkin vain sen 2 viikon annoksen. 

Toinen sai kaiketi trimmauksesta jonku nirhauman, joka kutitti niin että raapi rikki, ja sit sitä piti hoitaa ja huoltaa ja koira oli tuskissaan kutinasta. Kyytabletin puolikas autto hiukan kutinaan, tänään se on jo parempi. Eilen oli kurja päivä ja koira oli ihan surkea, ja toinen oli ripulissa ja sen takia noivea. Ajattelin taas että en kyllä ota enää koiraa. Lauantaiaamuna kolmelta heräsin hoivaileen kutinapotilasta. 

Fysioterapeutilta sain muutamia kuminauhajumppaohjeita, josko saatais olkapäät taas kuntoon. Oikein reipas ja iloinen ja komea miesfyssari. Sen intohimona oli kuulemma nimenomaan olkapäät. Miten hienoa, että saa olla työssä, joka kiinnostaa ja jossa saa olla omassa elementissään.

Kohta on kesäkuu, pääsee käymään Siikarannassa ja Ruissalossa ja yhtenä päivänä Rockfestissäkin. Kieltäydyin kolmen päivän lipusta tiukasti, en vaan jaksa. 

Lemmikki viihtyy ruukussansa. Nyt se on kauneimmillaan. Ostin pari leijonankitaa, vaikkei mun pitäny mitään kesäkukkia ostella...

Voimat hukassa

 Olin kuvitellut, että ajoittainen voimattomuuteni johtuisi siitä raudanpuutteesta, mutta nyt kun olen kohta kolme viikkoa sitä syönyt, on voimattomuus lähes päivittäistä. Voiskohan se johtua siitä Triptylistä? Kun se usein on nimenomaan aamulla ja myöhemmin helpottaa. Aamuisin on muutenkin vaikea päästä käyntiin. Ja lihon.

Olis vaikka mitä tekemistä, imuri lojuu lattialla (mies imuroi jotain keskiviikkona ja jätti sen siihen, ilmeisesti vinkkinä mulle), kuisti pitäs siivota kesäkuntoon, sohvatyynyt tuulettaa ja viltit pestä ym, mutta mie en jaksa ees kättäni nostaa. Hyvä kun sain vaatteet päälle. Olis hyvä polttaa lehtiäkin nyt, kun ei tuule, mutta tuleekohan taas palokunta...

Miehen työpaikalta on monta ihmistä koronassa, eiköhän se tulle meillekin taas jossain vaiheessa. Mietin sitä tänäaamuna, ku minut ajoi aikaisin ylös yskänpuuska, vaikka olisin vielä jaksanut nukkua. Koko ajan kutittaa henkitorvessa ja nyt alkoi pistääkin. 

Tänä iltana on Helsingissä Sabatonin konsertti, mihin mies, tyär ja vävy on menossa. Mie saan Mummun Tytön hoitoon siksi aikaa. Tai vähän pidemmäksikin aikaa, meinasivat nimittäin käydä laivareissulla. Vävyn rahoilla, tytöllä ei nimittäin ole. Se ei saa vissiin mitään rahaa mistään kun käy koulua. Pisti jo autonkin seisontaan kun se on rikki ja pitäis katsastaa. 

Oli orvokit jo loppuneet kaupasta, kaivoin maantienojasta valkoisen lemmikin saunan viilettelypaikan ruukkuun. Tykkään, on nätti. Mulla näyttää olevan valkoisten kukkien kausi, kun en oo ostanu muuta ku valkoisen miljoonakellon ja lumihiutaleen pihakukiksi. Jos sitte joku synttäpäiväksi jotain tuo, mutta tällä hetkellä en jaksa aatella pihakukkia. Ehin jo luulla tänäaamuna, että on paleltunu ne hyasinttipavut ja popcornit, mitä ulos oon jo vieny, mut vielä ne näkyy siellä pirtsakkana olevan. Nollan pinnassa näkyy lämpö piipahtaneen, että saa nähdä.

En kyllä jaksa nyt mitään. Ärsyttävää.

Palohälytyksiä ja peurakolareita

 En tiedä mikä on muuttunut, minä vai Murdochin murhamysteerit, mutta se ei enää tunnu mukavalta sarjalta. Katsoin eilen uudesta tuotantokaudesta ekan, ja jotenkin epämukava. Se oli ennen sellanen hyvän tuulen sarja. Sitäpaitsi nyt oli selkeitä epäloogisuuksia ja oikeesti vähän tyhmiäkin juttuja. 

Mutta mun viltti on valmis. Oli tarkoitus jättää se sellaseksi "resuisen" näköiseksi, ensin aattelin etten tasaa suikaleiden reunojakaan kuin toisesta laidasta, että olis sellanen rikkonainen se toinen sivu, mutta tulin sitten kuitenkin venyttäneeksi lyhyet palat täsmäämään. Sitten kädet halus vielä jotain tekemistä, niin virkkasin tollasen vaaleanvihreän reunan. On se iso ja painava ja lämmin, mutta villaosat kutittaa ihoa. En tiedä raaskinko kuitenkaan laittaa sitä koirien viltiksi, oon sentään aika monta tuntia sitä värkännyt ja siihen kiintynyt...

Tämä päivä alkoi vähän huonosti. Oon nukkunu nyt muuten hyvin, mutta näen ihan kauheasti ihme unia. Viime yönäkin kävin ohjuksella moikkaamassa jotain alieneita. Sitte olin töissä ja siellä lensi papukaija, sain sen kiinni ja se esitteli itsensä Pämpyksi. Yritin kehittää sille laatikkoa millä veisin sen eläinsuojeluyhdistykselle, ja pomo huusi ku en tehnyt töitä. No, heräsin viideltä enkä saanu enää unta, nousin ylös ja jatkoin miehen sytyttämän lehtienpolttonuotion vahtimista, mies lähti töihin. Eikös sitten tullu palokunta paikalle, joku oli soittanu. Purkivat letkun autosta ja sammuttivat sen kytevän pienen nuotionjämän. Liiottelua mun mielestä kyllä, ei oo ees palovaara, ja mie olin vahtimassa. Ja se oli jo sammumassa muutenkin. 

Samaan aikaan mies oli osunu peurakolaripaikalle, peura kitui tiellä mutta poliisia ei tullut, eikä mitään muutakaan pyssymiestä, että olis lopettanu sen. Lehtienpolttoon kyllä tullaan äkkiä, mutta kun olis kituva eläin niin ei kukaan muka kerkee tai halua tulla! Yli tunnin se sitten siinä ehti kitua, ennenkuin joku ohikulkija oli tienny soittaa jolleki lähelläasuvalle riistahenkilölle, ja kymmenessä minuutissa puhelusta oli peura päässy tuskistaan. Ihan hirveää, mie tiiän että se miehelle on ollu kamalaa, kun se on semmonen eläinrakas herkkis. Yliajanut rekkakuski oli jättäny sen pitään seuraa sille korisevalle eläimelle. Myöhästyi töistä tietenkin. 

Siellä se on nyt sitä miettinyt koko päivän, ja mie palokuntaa, että tuleeko siitä nyt vielä laskukin, vaikkei mitään väärää oo tehty. 

Mutta ilma on kyllä hieno!

Keltainen toukokuu

 

Toistaiseksi on ollut kyllä melko harmaa toukokuu. Ja kylmä. Kuva on tosin huhtikuun viimeiseltä päivältä, kun käytiin Vihdin Vanjärvellä bongaamassa harvinainen mustakaulauikku. Tein muutaman muunkin uuden lajihavainnon, mm. ekat silkkiuikkuni näin tuolla. 

Yhtenä aamuna kun suoritettiin koiran kanssa aamurituaaleja - se tulee mun kainaloon ja nojaa minuun, ja mie rapsuttelen sitä ja juttelen sille kaikenlaista, lähinnä kerron miten hieno koira se on - tulin sanoneeksi että onkohan sullaki vanhuuttaan jäykät nivelet näin aamusin, niinku mulla. No koirahan ei sit halunnu mennä rappusia alas. Yhtäkkiä tuli jäykät nivelet, ku puhuin asiasta? Parina aamuna jouduin kantamaan sen ja se vältti sohvalle hyppäämistä, mutta tulin tulokseen että sillä oli selkä jotenki jumissa. Meni onneksi ohi. Ensperjantaina on kontrolliaika taas lääkärille. 

Tänään mulla oli kyllä paikat kipeenä ja nivelet jäykät, kun jouduin meneen eilen tytärten korvaajaksi Antti Tuiskun keikalle. Mies oli ostanu kaks VIP-lippua ja mie olin vasta kolmas (vastahakoinen) seuralaisvaihtoehto. Toisella tytöllä oli kouluun liittyvän harjoittelun iltavuoro ja toisella töissä iltavuoro. Vanhalle ihmiselle rankkaa, vaikka meillä oli sentään early entry-liput, ettei tarvinnu tuntikausia jonottaa oven ulkopuolella kylmässä vaan pääsi lämpimään vip-loungeen odotteleen. Ensisilmäyksellä näytti kyllä siltä, että me miehen kanssa tuulitakeissamme ei oikein kuuluttu siihen joukkoon; nuoria kauniita naisia hienoissa asuissaan ja jalokiviä naamaan liimattuna. Meillä oli vaan käytännölliset vaatteet, joissa tarkeni mutta joita ei tarvinnu jättää narikkaan keikan ajaksi. Jotta pääsee nopeasti lähtemään.

Antin Mayhem-kiertue loppuu tähän viikonloppuun, ja sen viimeinen esitys on Ruisrockissa, joten olihan se kiva nähä vielä kerran. Mie oon aina sympannu sitä koska itsekin olen Rovaniemeltä ja koulukiusattu, mutta on ollu kiva nähä miten se on noussu Suomen kovimmaksi poppariksi. Joskus kymmenkunta vuotta sitten näin sen ekan kerran lavalla, ja totesin että sehän on oikeesti hyvä. Keikat on aina hyviä, se vetää ison tai pienen keikan aina samalla intensiteetillä ja täydet lasissa. 

Me päästiin tokaan riviin katsomossa, siihen porukkaan joka kertakaikkiaan jumaloi artistia. Se kirkumisen ja rääkymisen määrä. Yksi fani koko ajan paineli puhelimen näyttöön valoa, kun sillä oli taustakuvana yhteiskuva Antin kans, selvästi halus näyttää kaikille. Mies kun on ollu monella Antin keikalla osas näyttää monta tyyppiä, jotka on yhtälailla ollu joka keikalla. Mut ei ollu semmosta palvontaa vielä 10 vuotta sitten. 

Tänään on Bongaa päivä pihalla -päivä, kello on kohta keskipäivä ja mie en oo jaksanu ees ulos asti. Mitä nyt käytin koirat. Silti oon saanu plakkariin jo muutaman lajin. Toisaalta tän päivän ohjelmaksi sopis hyvin pihalla lepotuolissa lököttely, kun laittas tarpeeksi vaatetta...

Linnuille on vielä syötävää, kun sitä näyttää menevän. Kiemurahampainen oravakin käy syömässä, sen hampaasta on katkennu osa pois. 

En pidä tästä

 Ilo alkaa kaikota ja apatia palata. No, se on otettava mitä annetaan. Nyt on tulokset röntgenistä ja verikokeista saatu ja käsitelty, ja vaikka kaikki (lukuunottamatta niitä glomeruluksia) oli viitearvoissa ihan hyvin, lääkäri pysyi siinä rauta/vitamiininpuutediagnoosissaan ja määräs niitä syötäväksi. Ja sit se määräs Triptyliä, enkä oikein tajua miksi. Mulla on nivelkipua eikä hermokipua. Hirveät sivuoireet jo ihan yleisinäkin haittavaikutuksina. Voin kokeilla pienellä annoksella, mutta hyi. Se väsyttää ja lihottaakin. 

Viikonloppuna oli taas tytöt ja koirat täällä, oli hulinaa ja roskaa kantautui pihalta lattioille, koiranluita ja leluja ja vaatekasoja ja likaisia astioita. Olen jo ihan liian hyvin tottunut hiljaisuuteen ja siihen, että kukaan muu ei tee sotkua kuin minä itse ja mies. Ja pikkukoirat kantaa roskaa sisään vain hyvin vähäisissä määrin. Mutta olihan myös iloa, naurua, läheisyyttä ja yhdessäoloa. 

Asentelin koiranjuoksutuslaitetta pyörään, se ei oikein hyvin siihen istu, piti asentaa satulan alle ja se tekee pyörän epävakaaksi jos koira kiskoo. Hieman vaatii kyllä totuttamista koiraltakin. Kokeilen kuitenkin jossain vaiheessa. 

Tyttäret kävi koirien kanssa kävelyllä, ja yhdestä pihasta ampaisi irtioleva koira kimppuun. Kuopuksella lensi puhelin ja sen kotelossa olevat kortit pitkin mantuja, ja tänään se huomasi että henkilöllisyystodistus puuttuu. Onneksi huomasi ja onneksi löysin sen, kun kävin tutkimassa paikkaa tänäaamuna. Tulomatkalla sain rapsutella ihanaa koiraa, jota en koskaan saa rapsuttaa jos omat riiviöt on mukana. Oli mukava juttutuokiokin omistajan kanssa. Häkellyttävän hyvännäköinen nuori mies, mutta mutkaton ja puhelias.

Tänään vielä paistaa, huomenna aikoo sataa. 

Jotain kaunista

 Nyt on ollu hyvä kevät. Usein lisääntyvä valo tuo pimeyden sieluun, mutta nyt ei. Olen ollu hyvällä päällä ja iloinnut linnuista, auringonpaisteesta, leskenlehdistä, sinivuokoista, perhosista... mustarastaskin laulelee usein niin lähellä taloa, että liverrys kuuluu sisälle asti, jos on hiljaista. 

Kävin siellä verikokeissa, ja tuli näytteenottajan kanssa jutellessa sellanen hirmuinen tarve halata sitä ihmistä. Sellanen ihmeellinen hyökyaalto empatiaa, mulle, ihmisvihaajalle! Enhän mie voinu sitä halata, olis pian soittanu turvamiehet paikalle. Sanoin kyllä jotain kaunista ja kannustavaa, josta se kiitti. 

Ne tulokset, mitä toistaiseksi on tipahdellut tekstareina, on ollu viitearvoissa, lukuunottamatta glomerulusten suodatusnopeutta, joka oli yhen pykälän alle. Mutta sehän on tiedossa että munuaiset toimii vähän hitaalla, ja on iän tuoma juttu. Hemoglobiini tosin oli mulle alhainen, 125.

Miehen kanssa lintujen perässä on ajeltu, kuusikymmentä on jo ylittynyt mun listalla. 

Tällanen orava käy meidän ruokinnalla, sen hammas on kasvanut ulos suusta ja kiepille kuonon viereen. Ehkä sen syöminen on hankalaa, kun se käy vielä linnunruokia hakemassa.

Kansalaisopiston kevätlukukausi loppui, ja söin jäätelön sen kunniaksi. Oikein ulkona. Tai söin mie kyllä maanantaina röntgenreissullakin Valion ex-Eskimon, mutta sitä ei lasketa kun se oli kutistunut niin pieneksi ettei siitä saanut kuin pari suupalaa. Shrinkflaatio iskenyt pahemman kerran, jätskistä ulos pistävä tikku oli jo melkeen pidempi kuin jäätelöosa. Mutta sitähän se on nykyään. Kunpa pahimmat ongelmat oliskin sitä luokkaa.

Monta kuvaa ja paljon tekstiäkin

 Reilu viikko sitten oli Mummun Tyttö hoidossa kolme yötä neljästä, yhden oli siinä välissä kotona. Tyttärellä oli menoa ja sitten se tuli vielä itsekin yöksi kun ahdisti ja kotonaan oli bileet. 

Mummun Tyttö löysi viimekesäisen pallonsa. Ja voi että se rakasti viilettää pitkin pihaa hangessa pomppien! Ikävä vain, että se hoksas että aidan toiselle puolen pääsee helposti - sitä ei voi enää valvomatta pitää ulkoilemassa. 

Tein koirien ulkoilutuksen kanssa silleen, että lähdin kaikkien kolmen kanssa ja tein pienen kakkakävelyn (meän toinen koira ei tykkää kävellä jos on joku ylimääräinen vöyhkääjä mukana) ja vein sitten pikkukoirat kotiin ja lähdin pitemmälle kävelylle ison koiran kans. Tuli iltamyöhälläkin lenkkeiltyä, mitä en yleensä tee, ja voi kun oli ihana kevätilta! Ei vaan kuulunut pöllöjen ääniä, vaikka toivoin. Koira kyllä kuunteli tosi valppaana ja käänteli päätään, se varmaan kuuli puskissa hiippailevat jänikset ja kauriit. Ehkä niitä pöllöjäkin.

Torstaina haettiin Mummun Poika "vanhempineen" pääsiäiskylään meille, ja heti sillon isännän kanssa suunnattiin Kytäjälle tsekkaamaan lintu- ja kauristilanne. 

Olihan niitä. Torstaina bongasin kiurun, kurjen ja kottaraisen, ja sen jälkeen pääsiäisen aikana tulikin bongattua vielä 12 uutta lintua listalle. Kytäjällä näkyi isoja täpläkaurislaumoja, varmaan toistasataa, ja lisäksi valkohäntäkauriita muutamia pikku laumoja. Ja hanhia paaaaljon!

Koska kotona oli ihmisiä niin voitiin jättää koiratkin kotiin, kun lähdettiin "etelänreissulle".

Ensin suunnattiin Soukanojalle, ja mies löysi kuin löysikin sen kuningaskalastajan kuvattavaksi. Mutta ihmeen kirkas vesi kyllä oli ojassa, noin niinkuin saasteisen pääkaupunkiseudun ojaksi. Mie kävin taas merenrantametsikössä, tapasin siellä 17-vuotiaan koiran omistajineen. 

Kiikaroin Soukanlahdelta tukka- ja punasotkan, merihanhia ja isokoskelon. Naurulokin ja nokikanan. Sepelkyyhkyn kujerruksen kuulin. Siellä kuulin myös kevään ekat peipposen liverrykset.

Soukasta sujahdettiin Suomenojalle, siellä oli jo naurulokkien kekkerit alkaneet.

Sula ei ollut suuren suuri, mutta se ei häirinnyt innokkaita huutajia. Miks kummassa niiden pitääkin koko ajan rääkyä? Paitsi että siinä kun seisottiin, niin yhtäkkiä aivan kuin leikaten loppui huuto ja kaikki lokit nousi äänettömänä siivilleen. Taivas oli valkoisenaan hiljaa kaartelevia naurulokkeja. Sorsat, nokikanat ja joutsenet jäi veteen ja ruohotuppaille, mutta lokit nousi. Kyllä ne sitten hiljalleen laskeutui takaisin ja huuto jatkui. Kaikki katselijat pyöritti päätään että tuliko merikotka tai joku muu peto paikalle, mutta ei mitään näkyny. Oli aika aavemainen kokemus. 

Suomenojalta pyyhällettiin vielä Vanhankaupunginlahdelle, sieltä listalle tarttui valkoposkihanhi, harmaahaikara, uuttukyyhky ja pajusirkku. Ja sammakko, jos listaisin niitäkin.

Joskus olis kiva siellä arboretumissa käydä kesäaikaankin, aina oon ollu keväällä niin aikaisin, että lehtipuut on ollu pelkkiä "ruotoja". Hienon kuusennäköisen puun pikkuruisine, parin sentin mittaisine käpyineen näin ja ihastuin. 

Pääsiäisenä oli myös petotesti, johon Mummun Tyttö ja sen Poikakaveri Akita osallistui. Akita on kuulemma testinpitäjän mielestä karhunmetsästykseen jalostettu, mutta niin vain tämä kaveri lähti päinvastaiseen suuntaan. Mummun Tyttö, seurakoirapuudeli sen sijaan osoitti niin suurta mutta tervejärkistä rohkeutta, että testaaja pyysi sille aplodit :) sanoi, että jos lähdette metsään niin jättäkää akita kotiin ja ottakaa villakoira mukaan. 

Tässä näkyy "susi" ja valkoinenpaimenkoira. Joka kuulemma olis antanu suden syödä lapsetkin. 

Sitten siellä näkyi mun kevään ensimmäinen perhonen myös!

Seuraavaksi esittelen mun pääsiäisruohon:

Sitten mun hyasinttipavut, jotka viimevuodesta poiketen alkoi kasvaa jo vähän liiallisestikin:

Tuossa kiertymisvaiheessa pitäs olla jo mahollisuus istuttaa kasvupaikalle, mutta siellä on vielä puoli metriä lunta...

Ja mitäs sitten. Puukiipijän pöntölle oli vähän vaikeuksia löytää sopivan paksuista puuta.

Ei se nyt ihan naapurin mettässä oo, vaikka vois siltä näyttääkin. Luin jostain, että avonaiselle paikalle sitä ei passaa laittaa, että se tykkää mettänreunasta. Saa nähä kauanko tuo mettä tuossa enää on, omistaja on tehny ainaki harvennushakkuuta siinä vieressä. 

Sitte mie onnettoman pääni ja olemattoman ajatuksenjuoksuni takia sain tukkoon keittiön lavuaarin viemärin. Jostain syystä luulin sulaa rasvaa vedeksi (en tajua miksi!!) ja kippasin viemäriin. No, tietäähän sen mitä voi tekee kun se joutuu kylmään.

Oli meinaan jonkinmoinen homma, ite olisin selvinny vähemmällä mutta mies päätti tehdä vähän niinku oman päänsä mukaan. Ei siitä sen enempää...

Se lääkäri oli tänään. Ymmärsin, että sen mielestä mun kaikki oireet - nivelkivut, unihäiriö, muistin ja hienomotoriikan häiriöt ym. johtuu raudan ja vitamiinin puutteesta. No, nyt multa sitten mitataan se muodinmukainen ferritiinikin. Mutta lupas se laittaa niskarangan röntgeniin.