Kyllä nyt on rankaa

 Mihinkähän tää nyt johtaa ku on näin lämmintä, tuleeko taas lumimyrsky ja tuhoaa aikaisin aloitetut pesinnät... ripustin yhen uuden linnunpöntön ja otin pois yhen vanhan lahonneen. 

 Naapurin mettän omistajat on raivaillu mettäänsä ja ihan meän takia yks niistä (oikein ihana tähtisilmäinen mies, en ollu sitä ennen tavannu ku se asuu kauempana) raivuroi ton pihlaja-, raita- ja vaahteratiheikön tuosta meän tontin vierestä, ja tilas sähköyhtiön miehet raivaamaan ne puut, joiden oksat on kietoutunu meän sähköjohtoon. Samalla voisivat tsekata sen tolpan kunnon, kun sitä on vuosikaudet tikka nakuttanut. 

 Sain luvan käyttää ne kaikki kaadetut puut sieltä, se kaataja jopa karsi ja pinosi mulle niitä isompia rankoja, jota mie sitten raahasin pihalle.

 Nyt siellä on paljon nurin enempi vähempi suoraa riukua ja rankaa, oon laittanu alulle risuaidan niistä. Etualalla niitä isompia pihalleraahaamiani.

 Totesin vain, että käsivoimat ei enää nykyään riitä rautakangen ja lekan heilutteluun, ja tolppien pystytys oli pikkusen hankalaa. Vähän kyselin josko mies olis halukas autteleen, mut se vaan mutisi että on varmaan maa vielä jäässä... no ei oo, mut ei se kuunnellu. Ehkä mun käsivoimat siitä hiljalleen kasvaa.

 Muutenkin tuli eilen meltottua pihalla puu- ja risuhommissa oksasahan ja -leikkureiden sekä oksasilppurin kanssa. Talvella lumi katkaisi lahovikaisen koivun, joka jäi konkeloon; muutama päivä sitten rojautettiin se alas tuohon kunnan maalle tien viereen ja nyt kävin pienimässä sen sillä moottorisahapelkurin akkukäyttöisellä oksasahalla, mikä oli ihan kätevä siihen. Ja oksat silppusin silppurilla. Kyllä tekniikka on hienoa.

 Tänään aattelin sitten pitää lepopäivän, sääennusteessakin oli sadetta mut mitään ei satanu ja tuli sitten käveltyä aika pitkä, mutta kertakaikkisen ihana lenkki koirien kans ja oon taas poikki.

 Yritin kuvailla kaikenlaisia kevätasioita siellä lenkillä, mutta se oli tällasta:

Leskenlehtiesiintymä

Mustikansilmut

Tupasvilla tms.

 Että liiankin hyvin on onnistunut Jesperin harjoituttaminen poseeraamaan kameran edessä lenkillä, se tulee siihen istumaan heti. Ellei sit satu oleen jotain kiintoisampaa jossain. 

 Tosi hiljasta jotenki oli, ei tuullut eikä kulkenut ketään muita, linnut vaan lauloi ja sammakot kurnutti. 

 Mummokoira sai tikit pois, haava oli hiukan auki kun yks tikki oli eläinlääkärin sanoin "leikannut läpi". Mutta kyllä se siitä paranee. Vuotihan se haava koko sen 10 päivää tikkienpoistoon asti, yhen vuorokauden ehti olla ilman laastarilappua siinä välissä ja sit se taas sai raapaistua sen auki. 

 Lintuja on listalla nyt 44, tänään bongasin pyyn, laulurastaan, peukaloisen ja kuovin. Pyystä näköhavainto, muista ääni. 

 Mustapavut! Ostin Urtekramin luomumustapapuja, ja koitin saada niitä kasvamaan. Aina ne mätäni tai homehtu, sitten valitin asiakaspalveluun ja sain ohjeet huuhdella ne ensin 65-asteisessa vedessä ja sitten kylmässä vedessä jne jne. Laitoin ne oikein idätyspurkkiin, verkko siihen suulle ja astiakaappiin, ja huuhtelin vähän väliä mutta saivat sitten kuivua välillä. Itihän ne sitten - 3 papua noin viidestäkymmenestä. Meleko surkia itävyys, ja sehän kertoo ravinteiden säilymisestä kans se, miten siemen itää. Jotenkin kuvittelisin, ettei mustapapujen kasvattajatkaan huuhtele papuja ja säilytä niitä ilmavassa paikassa itämässä, kun kylvävät niitä...  epäluulot kyseisiä papuja kohtaan kyllä jäi. 

 Mun puhelin alko prakaan ja tytär anto sit mulle oman vanhan puhelimensa, joka oli kylläkin uudempi ku mun. Kamera ei kyllä oo kaksinen, kuten ehkä huomaa. Enkä oikein osaa käyttääkään koko puhelinta vielä, se on OnePlus ja aiemmin mulla oli Huawei. Ja se "korjaa" mun kirjoitusta salavihkaa, että jos en oo tarkkana niin tulee kirjoitettua kryptisiä viestejä. 

Fläspäkki

 Kuuntelin tässä yks ilta nuoruuden musiikkia, jota en ole paljoa aikuisena kuunnellut. Tuli sellanen tunneflashback, tunsin yhtäkkiä sitä samaa tunnetta, mitä silloin joskus teininä ja nuorena aikuisena. Vaikea kuvailla, mutta se oli positiivinen, iloinen, innokas ja siinä oli elämänhalua. Kun maailmassa oli vielä kaikenlaista kivaa ja ennenkokematonta, kun tunteet vastakkaista sukupuolta kohtaan heräili, oli ihastuksia sinne ja tänne ja yllättävä hymy saattoi saada ajatukset heittämään iloisesti häränpyllyä. 

Jäin miettimään, että jos olis tämä älli päässä ollut silloin, mitä olisin tehnyt toisin. Erilaisia valintoja, olisin ottanut elämän ja koulun vakavammin, asettanut päämääriä sensijaan, että elin vain päivästä toiseen ja yritin päästä mahdollisimman helpolla. Ja pakenin ikäviä asioita musiikkiin ja kirjoittamiseen. Olisin ollut itsevarmempikin tietysti. Tuli vähän haikea olo.

Ei se silti välttämättä olis minua parempaan paikkaan auttanut, olisin ehkä saanut parempia töitä kun olisin kouluttautunut, mutta olisko se elämä silti ollut sen ihanampaa? No, töistä olis saattanu nauttia, mutta olisko se estänyt masennuksen pahenemisen? Olisko mulla nyt tämmöstä rakasta perhettä? Päädyin mietiskelyssäni siihen, että näin on hyvä, ja näin se nyt joka tapauksessa meni. Paljon huonommin olis voinu mennä. 

Nähtiin eilen merikotka. Kuvassa kuitenkin koira. Mitäs muutakaan.

Patti ja pinsa

 Mummokoira pääsi tänään eroon kainalopatistaan. Pyysin eläinlääkäriä säästämään patin mulle halkaistuna, että näen mitä siellä on. Ei ollu rasvapatti, oli ruskeaa ontelokudosta josta valui ruskeaa töhnää. En halunnu patologin tutkimusta, aattelin että jos on syöpä niin kyllä se ilmoittelee itsestään sitten joskus, ei eletä missään syöpäpelossa ja sytostaattilääkkeissä vaan mennään niin kauan kuin vointia riittää. 

Tillin tallin kirkkaassa paisteessa

Tottakai olen googlannut ja se saattaa hyvinkin olla mastsolukasvain, mutta ei ajatella sitä.

Onneksi tyttären auto taas vaihteeksi toimii, se on mua joutunu kuskaileen ja käytti siellä eläinlääkärilläki ja tarjos teetä kämpillään, kun odoteltiin leikkauksen loppumista. Toinen vaihtoehto olis ollu nousta ennen viittä, viedä mies töihin ja sitten käydä eläinlääkärillä ja sitten joko jättää toipilas kotiin tai ottaa se mukaan ja hakea mies töistä. Ja oon vielä aika puolikuntoinen. Nyt vedeltiin makiat päikkärit täällä tyttären kanssa. 

Tiistainahan se joutu viemään mut häthätää päivystykseen kun tuli taas niin paha mahakipu, ei oo niin pahaa ollukaan. Tuli aaltoina semmosia pahoinvointi-pyörrytyskohtauksia, ja mie konttasin täällä kun en pysyny pystyssä. Mittasin verenpaineen ja se oli 90/57, ei ihme että pyörrytti. Ja selkään asti sattui. 

Päivystyksessä jouduin kaks kertaa soittaan kelloa että auttakaa nyt helvetissä kun on hirveä kipu, mutta siellä oli kaiketi just joku vuoronvaihto ja ainahan niillä on kiire. Sain kanyylin kautta kaks lääkeannosta ja olkavarteen yhden, ja sitten se kipu taittui muutamaksi tunniksi.

Hyvin olisivat voineet päästää mut siinä vaiheessa jo kotiin, mutta siirsivät isompaan sairaalaan ja siellä piti oottaa kuus tuntia täysin turhaa ultraäänitutkimusta. Toisaalta jos multa on maha tutkittu 2 vuotta (?) sitten niin eihän se takaa etteikö olis nyt voinu olla sappikiviä, ei kumminkaan ollu.

Vähän aloin siellä jo pitkästyä, kädet oli täynnä verenpainemansettia, laastaria, kanyylia, EKG-lätkää ja saturaatiomittarikin oli, selällään vaan siinä maata eikä saanu liikkua mihinkään ite. Onneksi päästivät yöllä pois, kelataksilla hurautin kotiin.

Jos tämä episodi jotain mulle opetti niin sen, että mun perhe rakastaa minua ja välittää minusta. Molemmat tyttäret singahti apuun heti - toinen mun kulkemisesta huolehtiin ja toinen koirien hoidosta täällä kotona - ja miestä piti ihan hillitä ettei se lähteny ajaan sinne sairaalalle. Sanoin meän yhteisessä viestiryhmässä että minua ihan hävettää ku joskus pidän itseäni niin turhana kapistuksena tässä maailmassa... kyllä mie näille tärkeimmille merkitsen jotain.

Mietin, että kirjotan loppukaneetiksi että lähden viemään koiria iltapissalle, ja tuli mieleen ku kauppoihin on tullu joku tuote jonka nimi on Pinsa. Kun mie sanon monesti että "vien koirat pinsalle" tai että "tulipa pitkä pinsa". Ja isompi hätä on sit "kanki". Tää on peruja vanhemman tyttären vaiheesta, jolloin se korvas random sanoissa toisen tuplakonsonantin ännällä. Itse se ei muista niin puhuneensa, mutta mulle ne tarttu eikä irti lähe :)

No nyt se iski

 Itse tekemäni nokkostinktuura loppui, ja nyt onkin sitten flunssa. No, ainakin kova nuha. Yö meni hikoillessa ja kakoessa kutittavaa kurkkua. Ja nieleskellessä, tuntu että korvia lukuunottamatta pään joka aukosta tunkee ruumiinnesteet ulos. 

Ens kesänä teen tinktuuraa enemmän. 

Peippo lauloi eilen aamulla ja punarinta illalla. Lintulistalla on 34 lajia, on lämmin päivä ja saattais bongata lisääkin jos vain olisi voimia ulkoilla, mutta ei tässä kunnossa.

Puolitoista viikkoa sitten sisään tuodut norjanangervon oksat kukkii.

On siis kevät

 

Pitkin talvea meidän pihalla on kuulunut sellanen tikkamainen lyhyt vihellys tai huikkaus, vähän kuin käpytikan mutta huilumaisempi, melodisempi. Oon veikkaillut harmaapäätikkaa ja palokärkeä, mutta aina kun tihrustelin sinne huikkailun suuntaan, siellä ei joko näkyny mitään tai sitten sieltä lensi harakka. Ajattelin, että sattumaa. Mutta se sama sattuma toistui, ja tänään sitten näin huikkaavan linnun ihan omin silmin - se ON harakka. 

Pari päivää sitten lenkillä säikytin lentoon viisipäisen närhiparven, josta osa lensi mun reitin varrelle sadan metrin päähän pieneen männikköön. Siellä ne piti jännää hiljaista kujerrusta ja tilskutusta, jos en olis nähny että puussa on kolme närheä kurkkuhöyhenet viserryksen tahtiin liikkuen, en olis uskonu. Olisin epäilly joksikin käpylinnuksi. Ei tuollaisia ääniä missään lintujen äänisovelluksessa kuule esimerkkiääninä. Myös talitiaisella on paljon isompi repertuaari kuin se ti ja tyy ja hälytysääni.

Taas lehdessä meuhkattiin takatalvesta. Haloo, nyt on kevättalvi. Kevät keikkuen tulevi, ei jokainen kylmä jakso ole takatalvi vaan tavan kevättalvea.

Näin unta, että olin Reposaaressa vaeltelemassa, ja itikat söi mun kaulaa ja raavin. Aamulla vessassa huomasin, että on raapimajälkiä kaulassa, oli varmaan oikeesti kutittanu. Kutinat on nyt olleet enimmäkseen siedettäviä, mutta olis kiva löytää rasva, joka auttas siihen. Normi perusvoiteet vaan tuntuu lisäävän sitä kutinaa. Ja mitä tulee lääkärin pakeilla käymiseen - tyttärellä on polvet olleet tosi kipeet, ne on kuvattukin (ainakin toinen) mutta mitään vikaa ei kuvasta löydy -> mitään ei tehdä. Nyt ku se tuskissaan soitti niin sai lääkärin soittoajan kolmen viikon päähän. Ja se on oikeasti kipee, sillä on oikea vaiva. 

Vois vaikka pitää terveydenhuoltoasioita kärjessä, kun etsii kunnallis- ja aluevaaliehdokkaita. Se vaan että ei esim. lääkäriys näytä auttavan ihmistä ymmärtämään terveydenhuollon ongelmia, jos ei sitä hommaa vakituisesti harjoita ja silloinkin vain lääkärin näkökulmasta. Ei potilaan.

Mikrobiomidieetistäni on unohtuneet pavut, mutta hedelmiä syön joka päivä. Pitääkin tänään ettiskellä kaupasta niitä papuja ja jotain muutakin kasvia, ja hapankaaliakin pitää ostaa lisää. Mies mieltyi yhtäkkiä siihen kanssa, se sanoi luulleensa että se on kauheaa (no, haiseehan se pahalle) mutta sehän onkin hyvää. Suosittelin sille kimchiä kokeiltavaksi, kun se on tulisen ystävä.

Kevään ikävä sivuvaikutus on pörisevät mopot ja moottoripyörät. 

Post Scriptum: tein Ylen vaalikoneen, kukaan ehdokas ei ollut samaa mieltä kanssani, ja henkinen kotikuntani on sen mukaan Pello. Muutan sinne ja sitten elän kuin Pellossa.

Kuukiurusta

 Eilen kävin pitkän kävelyreissun pitkin mettiä ja peltoja (pelto oli jäässä, en muuten olis lähteny sinne käveleen) ja kuulin kiurun. Taisin nähdäkin. Mummokoirakin jaksoi melkein koko matkan kävellä, viimeisen kilometrin taittoi pussissa. 

Jesperi on ajeltu kesäkarvaan.

Viikset jätin. Ihan vain koska minusta on hauskaa kun koiralla on viikset. Sellaset snautseriviikset. Jo aiemmin ajelin sen varpaat paljaaksi, kun lumi ja kura tarttui niihin, näytti niinku sillä olis ollu housut joista pilkistää tassut.

Lueskelin toisten blogeja, mutta en osaa enää oikein kommentoidakaan. Kevät on tullut muuallekin kuin meille, ja se on kyllä ihanaa. Marraskuussa tuntui, että se ei ikinä tule, mutta nyt vähän kauhistuttaa miten aikasin se kuitenkin tuli. Viikonloppuna nähtiin sitruunaperhonenkin, ja on vasta maaliskuu.

Hienoja tähtitaivaita on ollut, niitä oon ihastellut koiria iltapissillä käyttäessäni. Oon jopa opetellut kolmen uuden tähden nimen; Alnitak, Alnilam ja Mintaka, Orionin vyön kolme tähteä. Seurannut Marsin ja Jupiterin matkaa taivaalla.

Meillä on ihan jumalattomasti naakkoja. Taivaan pimentävä parvi tulee joka aamu heti, kun oon käyny täyttämässä linnunruokapaikan. Aina siellä maassa jotain on, ja ne syö kaiken pois. Ei jää muuttomatkalta palaaville peipoille mitään. Tosin yks peippo on talvehtinut täällä, sillä on jalka kipee ja siitä tunnistan. En oo kyllä nyt vähään aikaan nähny sitä tässä, mutta kun ei oo lunta niin se varmaan löytää muualtakin ruokaa. Ainakin kaksi eri lehtopöllöä huhuili tossa talvemmalla tässä lähellä. Myyriä näyttäs olleen ainakin talvella, jäljistä päätellen. Ja yksi tyhmänrohkea hiiri käy kanssa linnunruokapaikan alla keskellä päivääkin. Yleensä ne vilahtelee nopeesti ulos ja sisään kolostaan, tämä ihan rennosti chillailee eikä sillä oo kiire mihinkään. 

Ihmistä aina väsyttää, ja kuitenkin se tänäaamunakin heräsi viideltä eikä löytänyt kunnon asentoa. Jonkulainen sisäinen stressi tuntuu olevan kanssa. Ja sunnuntaina oli taas semmonen päivä, että sydän hakkas niin että älykellokin luuli mun treenaavan :D ei se tienny, että mie vaan raahustin hitaasti kävellen mäkeä ylös. 

Vähän oli kriisinpoikastakin taas parisuhteessa, etin jo asuntoa. Löysin hauskan ja halvan yksiön kirkon yläkerrasta! Ai siellä sais olla rauhassa, ei olis seinänaapurit kiljumassa ja ryskäämässä. Mut ei ne varmaan ateistia ottas sinne, jolla on nytteki päällä The Satanic Templen verkkokaupasta ostettu paita. Kriisistä kyllä selvittiin eikä tarvinnu muuttaa. Mut hyvä tietää että mun lompakollekin sopivia asuntoja on olemassa, vaikkei ihan tässä nurkilla. 

Olin ilahtunut kun Cleevesin uusin tuli (olin varannu sen kirjastosta) mutta se oli pettymys, kun tarina on sama kuin juuri katsotussa teeveesarjassa. On tylsää kun tietää, kuka seuraavaksi kuolee ja kuka on syyllinen. 

Joskus on toisin

Naistenpäivänruusu!

Mies on pari kolme viime vuotta muistanut naistenpäivänä, kiitos naispuolisten työkavereiden. Olen vähän hämmentynyt, mutta onhan se kiva saada huomionosoituksia joskus. Tällä kertaa sain itse valita minkä kukkasen haluan.

Oli viikonloppuna lämmintä ja aurinkoista, käytiin pelloilla kattelemassa olisko joutsenia tai töyhtöhyyppiä, ja sain molemmat listalleni. Epäilen kyllä että ainakin hyypät häipyy etelämmäs vielä tällä viikolla, sen verran ikävää keliä luvassa. Ne on kyllä huvittavia otuksia ku ne vaan seistä kököttää jähmettyneenä. 

Löysin Netflixistä dokumentteja yllättäen. Luulin että siellä on vaan leffoja ja sarjoja. No, katoin dokumentin suoliston toiminnasta ja mikrobiasioista, ja aattelin että oon tehny ihan väärin ku oon alkanu karttaa ruoka-aineita, jotka tekee mahan kipeeksi. Päätin ruveta siedättään, ja muutenkin syömään vähän monipuolisemmin eri kasveja - niin kauan kuin jaksan, nyt on hyvä kausi mutta tulee niitäkin kausia, jolloin ei jaksa miettiä moisia. Mutta josko mun mikrobiomi siitä vähän monipuolistuis.

Ostin siis pari pikkupurkkia papuja, jotka kumosin ruokiin jatkeeksi, eli vain muutama papu päivässä. Sitten vebab-lastuja (vaikka onkin prosessoitua, niitä pitäs välttää) joissa on herneproteiinia, vähän toiseen ruokaan sekaan. 

 

Ostin myös hedelmiä, joita en ole juuri syönyt sellaisenaan, mutta onhan nuo vähän kalliita - granaattiomena ja passion yhteensä yli 2 euroa. Aplareita on menny päivittäin, ja joskus viinirypäleitä, ne on helppoja. Passionissa ei ollu syötävää ku pari lusikallista tollasta limahöttöä ja granaattiomenan syöminen oli yhenlaista sirkusta. Siemenet lenteli mut onneksi koira söi ne karanneet. En kyl tiiä onko ne sille terveellisiä. Muistan joskus pentuna yrittäneeni syödä granaattiomenaa, mut se oli pahaa ku en ymmärtäny että siitä syödään vaan siemenet. 

Dokumentissa tehtiin smoothie 60 eri kasvista, mietin löytyykö meillä ees kaupasta niin monta... ohjelmassa kehotettiin syömään 20 eri kasvia päivässä, se kuulostaa kauhean isolta määrältä mutta kun aloin ite laskea montaako eri kasvia söin päivässä, niin sain 16. Suurin osa toki myslissä. Pähkinät laskin yhdeksi, jos neki olis eritelly niin olis siitä tullu yli 20.

Mummokoira joutuu leikkaukseen, sillä on ollu jo vuosia pyöreä rasvapatti joka on nyt alkanut kasvaa ja muuttua ja ärtyä. Nipsaistaan pois siitä kiusaamasta enskuun alussa. Tytär vahtinee anestesiaa siellä, on koira hyvissä käsissä. Jos ei herää niin ei oo ainakaan hoitajan vika - sydänvikaisen koiran anestesia on aina vähän riskipeliä. 

Luin pari Sofie Sarenbrantin kirjaa. Mie haluan, että kirjassa on hyvä loppu, paha saa palkkansa jne. Sarjan ekassa kirjassa niin ei tapahtunut, jäi vähän tympeä maku suuhun, mutta kun kirjoittaja kuitenkin kirjoittaa hyvin ja säilyttää mielenkiinnon niin menin ja lainasin toisen osan. Siitä jäi niin paskan maku suuhun että saa jäädä moinen kirjailija. Mitä järkeä on tappaa päähenkilöt ja päästää murhaaja pälkähästä? Ei mitään! Tulin niin pahalle päälle kun illalla luin kirjan loppuun, etten saanu untakaan. 

Se on sinänsä outoa, koska miehän nykyään nukun. Ja nukun ja nukkuisin vieläki enemmän jos ei pitäs koiria hoitaa ja lenkittää. 9 tunnin yöunet ja 2,5 tunnin päikkärit menee helposti. Nyt on tämmöstä, joskus on toisin.