Taajuuskorjaimelle tarvetta?

Hienosti hyrähti auto käyntiin aamulla, mutta olikin sitä lämmitetty melkoisen kauan. Ajelin vähän ylimääräistä lenkkiä, että kunnolla moottori lämpeni sitä puolentoista tunnin joogan aikaista paikallaanoloa varten. Kävin vielä kaupassa, tuli mielitekoja ja ostin rahkaa, kermaa ja banaaneja ja muutakin, mitä ei oikeestaan olis välttämättä tarvinnu. Muttaku rahaa vielä oli - ihme kyllä - ja huomenna tulee lisää. Ja meneekin kyllä sitten taas.

Se pankin e-laskusysteemi vaan ei toimi näköjään, vaikka tein ohjeiden mukaan uuden sopimuksen. Olkoon, pystyn mie sen itsekin maksamaan, kunhan vaan siirrän toiselle tilille talteen sen tarvittavan rahamäärän. Voi kun sais velat pois niin ei olis aina sitä tuskaa rahojen riittävyydestä! Mies kuittaa mun huolen toisinaan sanomalla, että onhan muillakin velkaa ja enemmänkin kuin meillä - mutta niillä onkin sitten ehkä kalliimpi omakotitalo alla ja paremmat tulot, ei se velkamäärä ole sinällään vertailukelpoinen. Eikä tässä mökissä se rahanmeno siihen loppunu, kyllä sitä tulee vielä menemään. Eri asia sitten, missä vaiheessa on pakko luopua ja myydä kun ei oo varaa ylläpitää. Juu tää on tää mun ikuisuusahistus.

Puhelin tässä yks päivä kuopuksen kans, meillä tuntuu olevan samanlainen ongelma ystävystymisen kanssa. Ei vaan tahdo löytyä sellasia ihmisiä, joiden kanssa pystyis oleen rennosti oma itsensä. Joiden kanssa tulis yhteistä juttua, olis se yhteinen aaltopituus. Sitten jos satun löytämään sellaisen ihmisen, sillä on jo niin paljon kavereita (ehkei se yhteinen taajuus sit ookaan niin yhteinen? tai sit sille ei oo väliä vaikka kaverit on eri pituuksilla) etten koe sopivani enää joukkoon, en tuppaudu seuraan. Eipä mulla nyt enää nykypäivänä oo tilaisuuksia harjoitellakaan tutustumista tai ystävystymistä, mutta mikäli muistan niin melkein kaikki ihmiset on pinnallisia, tyhmiä, kaksinaamaisia, hörhöjä tai sitten niiden kiinnostuksen kohteet vaan on ihan erit kuin mulla. Samaan ihmiseen sopii toki useampikin määre. Mietin, minkälaisena mahtaa ne pitää sit mua. Hörhönä? Jollain lailla omituisena ja pöljänä ainakin. No töissä lähimmät työkaverit piti jossain määrin ainakin tietoviisaana, kyselivät aina multa jos tuli joku outo termi tai asia eteen. Tietysti joku työpaikka kokoaa yhteen hyvin eriluonteisia ihmisiä, esim. joogaharrastajilla voisi periaatteessa olla yhtenevämpi sielunmaailma. Periaatteessa. Voisi. Ehkä. Mutta eipä siellä juuri voi rupatella.

Oikeestaan on hyvä, että se koirien leikkausaika peruuntui, tai siis lykkääntyi, nyt on tosi kylmä. Äsken laitoin tunniksi petroolilämmittimen pöhiseen, mittari näytti 15 astetta ja vartti sammutuksen jälkeen hytistää taas. Eikä ulkona sentään oo ees kahtakymmentä pakkasastetta. Täytyykin laittaa pyykkikone pyörimään, että on liikennettä vesiputkissa. Eilen Inarissa oli 10 astetta lämpimämpää kuin meillä, napapyörre on nyrjähtänyt raiteiltaan koska pohjoisessa on merivedet lämmenny ilmastonmuutoksen takia. Mutta eräät ei sitä lämpenemistä ymmärrä, väittävät että kun minulla nyt juuri tässä kohtaa maapalloa on kylmä, niin ilmastonmuutosta ei ole olemassa. Viis siitä että se kylmyys on jostain poissa, niinku esimerkiksi nyt Grönlannista, jonka eteläkärki on muuten Helsingin korkeudella. Pohjoisessa kun lumi ja ikijää sulaa, siirtyy huima määrä suolatonta vettä mereen ja sekoittaa merivirrat - kun Golfvirta lakkaa tuomasta Norjan rannikolle lämpöä, tulee meille Siperian kelit ja kyllä; se johtuu ilmaston lämpenemisestä, vaikka tuntuu kuinka kylmältä.

Nyt ryhdyin taas saarnaamaan. Anteeksi. En ole kuullut että kukaan teistä olisi ilmastonmuutosdenialisti, ja se on kuulemma tutkittu juttu, että denialistien päätä ei edes saa saarnaamisella käännettyä, sellanen vaan juurruttaa sen entistä tiukemmin omaan monttuunsa. Kognitiivinen dissonanssi jyllää ja omaa ajatusta pönkittävät asiat poimitaan tietovirrasta, mutta hylätään merkityksettömänä kaikki se tieto, joka ei tunnu mukavalta. Tiedän sen kokemuksesta, että on vaikea ottaa vastaan omia ajatuksia mitätöivää tietoa, ja muuttaa omaa mielipidettä.

Siitä olen kyllä melko varma, että koirien mielipide napapyörteen nyrjähtämisestä on vahvasti negatiivissävytteinen.

Häälynää ikkunassa

Sattuneesta syystä vilkaisin blogin tilastoja, ja huomasin, että reilusti eniten on katsottu sitä tekstiä, jossa oli kyrillisillä kirjaimilla otsikko. Jotenkin ei yllätä. Myös englanninkieliset otsikot toisinaan kerää huomiota. Voin kuvitella lukijan pettymyksen, kun on postauksen avannut...

Piti sitten perua se eläinlääkäriaika, siirrettiin se huhtikuulle että on koiran juoksu varmasti ohi. Ja lämpimämpääkin - mies etenkin oli huolissaan, miten koirat leikkauksen jälkeen pysyy lämpimänä matkalla ja kotonakin, kun on niin kylmää. Lattiathan meillä on kylmät, ja anestesiasta heräileviä koiria ei voi pitää missään kovin ylhäällä (niinku sohvalla), ettei putoa jos yhtäkkiä lähtee hoiperteleen jonnekin. Mutta mie olisin käyttäny sitä ihanan blogikaverin lähettämää sähköhuopaa sitten...

Eilen meillä vieraili viisi pyrstötiaista. Siitä ja hömötiaisesta sain "pinnat" kun niitä ei oo tänä vuonna näkynyt - tai mie en oo sattunu olemaan katsomassa.

Perjantaina huomasin possunsuikalepaketin vanhentuneen ja vein linnuille. Yleensä ne on menny kuin kuumille kiville, mutta nyt vain yksi harakka kävi osan hakemassa ja sitten paistatteli pulleana auringossa. Naakat kävi tsekkaamassa, mutta liekö nähneet minut ikkunassa - vaikka koitin olla hiljaa paikallani - eivätkä uskaltautuneet apajille, tai sitten eivät välittäneet.

Kuvassa vain osa, niitä liihotti siinä välillä liki parikymmentä. Kyräilivät aikansa ja lähtivät pois. Kyllähän ne jäiset palat sieltä lähti jossain vaiheessa. Ihmettelen kyllä, mihin harakat on hävinny, kun ei ollu ku yks.

Aamulla heräsin päänsärkyisenä taas. Sijaitsin sänkyyn nähden diagonaalisesti, luultavasti siksi kun koirat pakkautuu jalkoihin nukkumaan enkä saa laitettua jalkojani niinkuin hyvä olis. Miehen noustua voi ottaa sen puolen käyttöön ja nähtävästi olin sitten ottanut. Yölliset palelu/hikivaihtelut on muuten lieventyneet, johtuneeko tuosta lääkkeestä. Enää ei tarvi lapata ensin monia peittoja päälle ja sitten jossain vaiheessa hikisenä lapata niitä pois.

Ahistaa vähän nuo ennustetut pakkaset. Sähkölasku on jättimäinen, petroolia kuluu ja arveluttaa auton jaksaminen. Pitäs ettiä se viimasuoja että sais sen laitettua keulaan, mutta ei mieskään muista yhtään missä se voi olla, vaikka se siivos syksyllä autotalliakin. Ei se auta ku koluta kaikki paikat.

Haaveideni orsi ja Paola

Karu päänsärky tuli taas yöllä. Helpotti piikkimatolla ilman tyynyä, mutta kuuden jälkeen luovutin ja nousin ylös. Ihme pää ja niska, kun ei pitemmän päälle tykkää mistään tyynystä. Eilenaamulla nukuin kuin porsas puoli yhdeksään asti sen jälkeen, kun otin miehen tyynyn lainaan. Taannoinhan omin esikoisen tyynyröykkiöstä yhden itselleni, kun kertakaikkiaan aina tuli pää kipeeksi omalla tyynyllä ja sillä ei, mutta nyt sekään ei ole hyvä. Hartiat on kyllä aivan kauheassa jumissa myös, aloitin aamuni jumpalla.

Ja särkylääkkeellä ja kahvinkeitolla ja koirienpissityksellä. Ulkona oli todella kylmissäänolevalta näyttävä mustarastas, se lehahti pieneen kuuseen kun tultiin ulos, enkä halunnu sitä pelotella laittamalla pähkinöitä siihen laatalle sen kuusen juurelle, niinku yleensä aamulla teen. Siinä laatalla se kyllä värjötteli myöhemmin, kun katsoin ikkunasta. Säälittää niin kovin ja haluaisin auttaa, mutta konstit on melko vähäiset.

Oon haaveillu sellasesta talvimökistä linnuille - katon alla pitkä orsi jonka sisällä tai yläpuolella menis pieni lämmityskaapeli. Verkko ympärillä niin, ettei haukat ja pöllöt sinne pääse. Tai kissat. No kärppää ei verkko estä, se pääsee sinne minne talitinttikin. Huomaatteko muuten että yo. kuvassa on kaksi talitiaistakin?

Oon haaveillu myös siitä muutosta Italiaan, ja nyt löysin sen paikankin, minne tahdon muuttaa: reilun viidentoista tuhannen asukkaan Paola.

Kattokaa nyt; siellä kulkee mies kahden koiran kanssa ja taluttaa vuohta!

Tuonne haluan. Ehkä pääsen seuraavassa elämässä. Siellä näyttää syksykin olevan kaunis ja aurinkoinen. Vuorenrinteistä päätellen kyllä välillä sataa rankasti, ja säätiedotuksesta päätellen etenkin näihin aikoihin. Mutta päivä on kuitenkin yli 11 tuntia pitkä, ja tuo ylempikin kuva on otettu tammikuussa. Siellä on linnanrauniot ja luostarikin. Tai joku semmonen.

Sipulinkukka

Nyt se sitten kukkii tälleen. Paria vartta lukuunottamatta kaikki on kuivuneet (vaiheita täällä ja täällä) ja tuokin näyttää siltä ettei se siementää ehdi ennen nuukahtamista. Kaikenlaista sitä tulee joutessaan kasvateltua ja ihmeteltyä.

Näin viime yönä unta, että synnytin lapsen. Ihan yksin jossain taloyhtiön saunan takkahuoneentapaisessa. Johtuu luultavasti siitä, että kattelin tällasia kuvia eilen. Ihanaa se oli silti, johtui mistä hyvänsä :) taloyhtiö oli jonkinlainen soluasuntomuotoinen, opiskelijoille tai muille. Se ei selvinnyt, miksi sellaisessa asuin. Lapsikin unohtui jonnekin, yhtäkkiä muistin sen ja lähdin etsimään, ja se oli hyvässä hoidossa jollain muulla. Tyttölapsi.

Sain imuroitua. Tänään aion pukea koirille taas vaatetta ja viedä ne ulos, kun on luvattu että lämpenee alle kymmenen pakkasasteen. Viimeksi niillä kenkiä käytettyäni huomasin, että toisen koiran "peukalonkynnet" oli hanganneet kipeen näköiset nirhaumat viereiseen varpaaseen. En taida ainakaan etujalkoihin enää kenkiä laittaa. Toisaalta senkin oon huomannu, että sukat, mitä meillä on, on enimmäkseen tehty isommalle koiralle (sille jonka kieli tarttu metallikynnykseen) ja on vähän liian herkät putoileen. Ei voi nauttia ulkoilusta kun pitää koko ajan nyhtää koiran sukkia paikalleen kun ne on irtoomassa. Ja teen makkarasopan, johan siinä on suunnitelmaa yhelle päivälle. Tulia vois poltella uunissa myös.

Eilen vedin taas kauhean pitkät päikkärit. Jotenkin ei meinaa tulla nukkumisesta loppua ollenkaan, kun antaa itelleen siihen luvan. Ja jos alkaa lukea kirjaa - hyvääkin - niin alkaa nukuttaa melkein heti, vaikkei alkaessaan olis ees väsyny. No, enskuussa on unitutkimus, jossa selviää minkälaatuista mun yöuni on. Hassua miten kaikki vähätkin menot tuppaa oleen aina keskiviikkona, jolloin mulla on myös jooga. Kuulontutkimus oli ja eläinlääkäri oli, ja jälkimmäiselle päivälle tarjottiin ekaksi unitutkimusaikaakin. Tosin toinenkin koira osoittaa nyt juoksun merkkejä, että saattaapi sterilointiaika lykkääntyä taas kuukaudella tai jotain sinnepäin. No, pääseepähän joogaan. Tällä viikolla olisin päässyt hyvin sinne joogaileen, mutta talvilomalla ei järjestetä. Oon tainnu selittää näitäkin asioita jo ennen, mutta kun on huono muisti ja vähän asiaa niin ne tulee kerrottua usiasti. Niin me vanhukset ruukataan tehä ;)

Irrationaalisia pelkotiloja on tullu taas; pelkään että miehelle sattuu jotain tai se sairastuu. Vähän samanlaisia oli sillon ku lapset oli pieniä. Lasten puolesta pelkäämistä ei voi edes ajatella, pelot ryöstäytyy heti valloilleen jos ei vaikka puhelimeen heti vastata, tai viestiin.

Lemon tree 17 vee

Sitruunapuuni täyttää tänä keväänä 17 vuotta, jos olen laskuissa pysynyt. Voi se olla kuusitoistakin, jompikumpi. Nyt kun on ollut aurinkoisia päiviä, olen rontannut puuta ympäri keittiötä sen mukaan, mihin osuu auringon säteet, että saa valoa - aika painava se ruukkuineen on. Oma lamppuhan sillä on talven ollut, mutta siitä ei tule valoa kuin latvaan, ja alemmat lehdet tahtoo kellastua ja tippua talven aikana. Joskus, ennenkuin älysin laittaa sille apuvalon, se pudotti kaikki lehdet talvella. Nyt se on pärjännyt ihmeen hyvin, luultavasti siksi, kun lämmitysjärjestelmämuutosten takia keittiö on ollut viileämpi kuin aiemmin.

Kylmää on ulkona. Oon laittanu muutaman jääkoristeenkin. Jäädytin yhden pyöreän levyn käytöstä poistetussa kattilassa, ja kun irrotuksen nopeuttamiseksi pyöritin sitä lämmittimen eessä niin koira uteliaana tuli siihen ja lipaisi ja sitten ponkaisi säikähtäneenä kauas - varmaan oli niin kylmä metalli että kieli meinas tarttua kiinni. Kerranhan yhden koiran kieli tarttu mejän ulkosaunan metallikynnykseen... siinä se ulisi kieli kiinni kynnyksessä, kunnes mies kaatoi kauhasta vettä niin että suli irti. Ei ne ihmislapset ole ainoita pöljiä sen suhteen :)

Kaunis maailma

Voi kun osaisi piirtää ja maalata sen mitä haluaa! Sen, mitä ei valokuvaan saa. Taivas on välillä niin hieno auringonnousun tai -laskun aikaan, eikä se näytä kuvassa ollenkaan samalta. Ei kameralla saa niitä valoja ja sävyjä oikein.

Reposaari -16

Joulun aikaan mietin, että haluaisin maalata kuviksi likinäköisen ihmisen näkemän maailman. Siksi se tuli joulun aikaan mieleen, kun kattelin jouluvaloja ilman silmälaseja ja ajattelin, että ne näyttää samalta kuin silloin lapsena, ennenkuin sain silmälasit. Ja tietysti myöhemminkin, kun on katsonut ilman laseja, mutta lapsena luulin - tietysti - että maailma ON sellainen miltä se näytti, valotkin oli paljon kauniimmat, sellaiset tähtimäiset ja sumureunaiset. Moni asia on kauniimpi, kun sitä ei näe tarkasti. Ja elämä on helpompaa kun sitä ei ajattele tarkasti.

Tänään on niin kylmä, että saa nähdä jaksanko mie laiska paska pukea koirille sukkia ja käyttää niitä kävelyllä. Ilman ne ei tarkene kuin piipahtaa, mutta on se jumalatoin homma josta ei tykkää koirat enkä mie. Sukkien pukeminen siis. Kenkien pukeminen on vähän helpompaa, mutta ne ei lämmitä yhtä hyvin. Eikä me tykätä niidenkään pukemisesta. Mieluiten nuo tuntuu makaavan lämmittimen edessä, ei tunnu olevan mitään tarvetta ulkoiluun.

Ilahduttavasti kommentteja tuli edelliseen postaukseen musiikista! Ilmeisesti se on monen mieltä lähellä. Hesarissa oli joku aika sitten joku maksumuurin takana oleva juttu, joka oli otsikoitu että teini-iän musiikkimieltymykset seuraa aikuisuuteen. Onhan se totta, että senaikaiseen musiikkiin jää tietynlainen vahvempi suhde, mutta kyllä mie oon niin paljon hyvää musiikkia löytäny aikuisenakin.

Vaan kyllähän ne 70- ja 80-luvun hitit kolahtaa vieläkin. Teini olin kyllä vasta kasarin syntikkabuumin ilmiintyessä, mutta isosiskot kuunteli jo 70-luvulla hienoa musaa, mikä on jääny mun mieleen. Sitä äänitettiin mankka vasten radiota ja käskettiin pikkusiskon olla hiljaa äänityksen ajan, ja aina mie tahoin unohtaa olla hiljaa. Kerran tarttui nauhalle avonaisesta ikkunasta kuulunut ukkosenjyrinä, sopivasti Gary Glitterin biisin aikana. Ehkä pisimpään, lapsuudesta asti, on mun suosikkilistalla ollut Procol Harumin Pandoras Box. Kasarille mahtui vielä aikuisempana CCR, Moody Blues (jota olin kyllä kuullut jo siskojen soittoaikaan), Dire Straits, erinäiset bluesbändit ja klassinen musiikki.

Pikkulinnut säästää energiaa, niitä ei paljoa näy. Rasvajuttuja on kyllä käyty syömässä.

Piristystä mielelle

Kyllä mie sen tiiän, että musiikilla on voimakas vaikutus mun mielialaan - hyvä musiikki vaikuttaa melkein kuin alkoholinaukku. Huono musiikki taas helposti aiheuttaa ärtymyksen ja pahantuulisuuden. Voi olla että kuopus on osittain perinyt tän musiikillisen erityisherkkyyden, esimerkiksi me molemmat ollaan allergisia Haloo Helsingille, tai sen laulajalle. Miksi, sitä en osaa sanoa. Musiikkihan sinällään ei ole mitään ihmeellistä, mutta siitä vain kummasti ärsyyntyy. Olen onnekas, kun meidän lapset tykkää hyvästä musiikista, vaikka nykypäivänähän nuoriso käyttää paljolti kuulokkeita. Toisinaan kuunnellaan kaiuttimesta niiden mielimusaa ja se on hyvinkin mun maun mukaista. Näin vanhemmiten olen tullut avarakorvaisemmaksi erilaisia musiikkityylejä kohtaan, ja tytärten kautta olen löytänyt monta hyvää uutta bändiä. Kyllä nykyisinkin osataan tehdä kunnon musiikkia, vaikka välillä tuntui että vain jotain kauheaa rappia tuli joka tuutista.

Sitä musiikin terapoivaa vaikutusta vain on vaikea käyttää hyödyksi, kun ei keksi mitään mielekästä kuuntelemista kun on synkkä olo. Ei edes halua yrittää. Nyt mulla alkoi pyöriä Hozierin Take me to church päässä, ja ajattelin yrittää siitä eroon soittamalla sen. Se loppui just kun olin ripustamassa pyykkiä, ja youtube ryhtyi soitteleen kysymättä sen perään kaikenlaista hyvää musaa ja mieli piristyi ihan huomattavasti. Imagine Dragonsia. Satuin katsoon pätkän jotain videota, ja olihan ne ihan silmällekin ilo. Kevyitä jalkoja ja pitkää tukkaakin.

Aamulla hipoi mittari kahtakymmentä pakkasastetta, tein linnuille rasvapähkinäjutskia (jotka varmaan naakat syö taas suihinsa), ei oikeen menny niinku strömsössä eikä ees niinku ite suunnittelin, mutta onpahan jotain. Käyn ripustamassa, ovat sit iltapäiväruuan aikaan tarjolla. Aurinko paistaa hienosti, se oli noustessaan punainen ja kylmän näköinen.

Napsin pari kuvaa ennenkuin näpit jäätyi tyystin. Siihen ei kauaa menny tuossa pakkasessa.

 Pajukranssi on upotettuna tuohon sisälle.

Raaskin yön yli mietittyäni ostaa silikonisia muffinssivuokia Lidlistä, kun meillä kumminkin niitä muffineja sillon tällön tehdään, ja pikapullia. Ovat ihan käteviä linnunrasvamötiköiden teossakin.

Koirat tiesi jo heti aamulla, että ulkona on kylmä, kun niitä ei yhtään kiinnostanu ku aloin veteleen ulkokamppeita päälle että käytän niitä pihalla. Normaalisti ne on heti kärkkymässä mukaan. Ei nytkään, kun vein nuo linnunjutut ulos. Tiukasti pysyttelevät sohvalla, neulehaalarit päällä. Ymmärrän kyllä, että ne kuulee sateen äänen (sillon sama juttu) mutta miten ne tietää pakkasen, kun täällä sisällä kuitenkin on aina lämmin?