Ehkä sittenkin

Vettä?

Tänäaamuna ei naakat herättäneet, nukuin jopa kuuteen asti. Hetken yritin vielä saada unta, mutta luovutin ja ehdin vielä isännänkin suukottaa matkaan, kun se meni seitsemäksi töihin.

Tein yhteenvetoa toukokuusta, ennätys kävelymäärässä meni taas rikki. Eihän se toki paljoa vaadi meikäläisen vähissä kävelyissä, mutta liki 70 kilsaa kuukauden aikana kävelty, myyräkuumeesta huolimatta. Tai tietysti enemmän, eihän mulla aina oo puhelin mukana ja Simply Walk päällä. Kerran pidin sitä kaupungilla tallustellessa ja kauppakeskuksessa kierrellessä päällä, ja yllättävän paljon metrejä siitäkin tulee.

Nyt aamiainen ääntä kohti ja lenkille, että ehtii ennen sadetta :)

Päivitystä: Piti olla ysiltä jo pilvistä, ei ollu. Ennuste muuttunut:

Toinen päivitys - ei tullut sadetta. Ehkä yöllä?

Ääri-ilmiöitä

Nyt on sitten päinvastoin kuin aiemmin, kun täällä oli kylmää ja märkää ja etelämpänä kuumaa ja hellettä. Hurjia tulvia Keski-Euroopassa. Jossain on sade tuhonnu satoja ja toisessa paikassa kärsitään kuivuudesta. Eilen lenkillä panin merkille, että leinikit tien vieressä nuokkuu kuivuuttaan. Lehdissä patistetaan ihmisiä laittamaan juoma-astioita eläimille, onneksi talvella sainkin siskolta linnunjuoma-astian. Eipä olekaan ollu tarvetta aikoihin, kun sadevesitynnyrit on ollu täynnä koko kesän.

Naakan pirulaiset kiljui taas tänä aamuna minut hereille puoli kuuden jälkeen. Käykö ne silkkaa ilkeyttään joka aamu huutamassa ikkunan takana? Ei tuossa enää mitään ruokaakaan ole, ja vesitilkan nyt ei luulis niin suuria tunteita herättävän että pitää kiekua laumana. Muutenkin naakkoja on Ihan Joka Paikassa. Missä vaan näkyy vähän isompi lintu pellolla tai katulampun päällä, se on aina naakka. Lintukannat on romahtaneet, mutta naakkakanta tuntuu voivan erinomaisesti. Ja edesauttaa muiden lintukantojen romahtamista ryöväämällä pesiä.

Murhkis. Pahalla päällä. Haluan olla sen viikontakainen iloinen ja toimelias minäni!!! En halua olla tämmönen mörkö!

Polttamisia ja kesäkysely

Taannoin kun kävin siellä hyvällä uimarannalla uimassa, oli esikoinen möksis kun olis halunnu kans - se vaan on aina sillon siellä poikakaverillaan mieluummin kuin mejän riennoissa, joten turha sinällään valittaa. Sanoin sitten, että tiistaina voisin viedä vaikka useammankin käymään siellä rannalla, mutta ehdotti keskiviikkoa, kun silloin oli tulossa pois miehelästä. Poikkis ei halua rannalle. No, keskiviikoksi luvattiin "vain" vähän yli 20 astetta ja kovaa tuulta, joten jätettiin asia pois suunnitelmista. Mutta sitten sieltä kuulemma loppui ruoka ja tyttö halusikin kotiin jo eilen, joten käytiin kuitenkin siellä rannalla.

Eikä se sit edes halunnu uida! Ajoin monta kymmentä kilometriä uimarannalle vain sitä varten, että neiti kelli auringossa kaksi tuntia. No, mie uin pari kertaa, vesi oli kylmempää kuin lauantaina, kun tuuli kovaa selältä päin. Ja poltin nahkani. En laittanut aurinkosuojaa käsiin, kun ne on jo ruskettunu hiukan, ja tietysti uimassa käyminen pyyhkäisi ne laitetutki rasvat pois. Ei pahasti palanut, mutta vähän kirvelee. Aloegeeliä tilasin onneksi sieltä Dermosililta lisää. Tänään on edelleen aurinkoista mutta tuulista, täytynee pitää vaatetta päällä ettei pala lisää.

Sitruunapuu on myös palanut! Se on samassa paikassa kuin ennenkin kesäisin, mutta nythän siitä on tosiaan kaadettu puut varjostamasta, enkä tyhmänä älynnyt että itäseinustasta huolimatta se on kovassa paahteessa tuntikausia aamupäivällä. Harmittaa ja säälittää puuparka, sen lehdet on nyt paljolti palaneet ja varmaan ruskistuu ja putoo... Siirsin sen varjompaan eilenillalla. Ja kastelin kun ruukku tuntui tosi kevyeltä. Kastelin tuijatkin. Ennusteen mukaan perjantaina piti sataa, mutta nyt ei sitten enää olekaan pisaroita kartalla. Toivottavasti edes lauantain pieni sade pitää paikkansa.

Ja se kesäkysymyssarja on kai vissiin tehtävä, kun kaikki muutkin :D

Lippis vai lierihattu?
Lierihatut tahtoo olla niin huonosti "istuvia", ettei ne tahdo mun vauhdissa pysyä päässä. Yksi hieno olkihattu on, mutta se liehahtaa päästä heti kun vähän tuulee. Jossain varastossa mulla on myös toinen stetsonmallisempi, jossa on naru, jonka saa leuan alle. Vanha, vanha hattu, pidin sitä usein kesäisin joskus 80/90-luvulla, ei haitannu tuuli kun kiristi sen narun :) Lippis on tullu minunkin käyttöön miehen mukana, se on näppärä jos siinä on se reikä takana, siitä saa tukan vedettyä ilmavasti. Muutenhan tukka nostais sen ylös. Usein pidän myös virkattua myssyä.
Yläasteen aikoihin mulla oli vanha miesten huopahattu, jota vallan aina pidin. Se ei ollu oikein kesähattu, mutta kuului imagoon :)

Pehmis vai jäätelöpallo?
Suklaa-vaniljasekoituspehmis kuppiin, kiitos. Uimarannan kahviossa oli tarjolla suklaahippupehmis, hyvää sekin oli.

Herneet vai mansikat?
Ehdottomasti mansikat. Herneistä tulee maha kipeeksi. Mansikat on vaan niin hiton kalliita, ei oo varaa juuri koskaan.

Palju vai järvivesi?
Järvi! Ällöttää ajatuskin jossain paljussa, seisovassa ja "käytetyssä" vedessä lojumisesta. Prisman pihalla oli mallikappale, jonka vedessä oli ziljoonittain hyttysentoukkia, ei juuri houkutellut ostamaan.

Grilliherkut vai kesäkeitto?
Olen aina vihannut kesäkeittoa. Voisin kuvitella että ruokalaji nimeltään maitokaali olisi vielä hirveämpää. Kesäkurpitsa ja grillijuusto - nam! Tykkäisin kovasti myös ao. juustolla täytetyistä herkkusienistä grillattuna, mutta kun ei ne sienetkään enää sovi mun vatsalle. Grillimakkaroista en niin välitä, mutta ryynärin tai kämppärin rapeaksi ruskistunut kuori on hyvää :)

Mökki vai teltta?
En ole koskaan päässyt kokeilemaan sellasta luksustelttaa, jossa on "huoneita" ja joihin mahtuu telttasängytkin. Sellaisessa vois kyllä olla, jos paikka ei ole meluisa, mutta muuten mökki. Mieluiten Siikarannan leirintäalueen mökki numero 7. Lapsena oli kyllä mukavia telttaöitä, kotipihalla oli teltta pystyssä ja siellä serkkujen kans nukuttiin. Muistan, että eräänä kesänä isosisko luki meille siellä iltaisin Pessiä ja Illusiaa.

Varjo vai auringonpaiste?
Kuumalla varjo ja kylmällä aurinko. Nyt on ehkä ensimmäinen kesä, kun osaan arvostaa aurinkoa enkä pakene sitä aina. No eipä sitä nyt parina menneenä kesänä ole tarvinnut paetakaan, kun aurinko on paennut meitä. Jos ei ole hattua niin ehdottomasti varjo. Pää kuumenee nopeasti ja siitä on tuloksena päänsärky.

Kesäsade vai kesätuuli?
Viime kesänä jos olis kysytty, niin ei ainakaan sade, mutta nyt sitä jo vähän kaipailee... molemmissa on puolensa, kylmällä ilmalla kumpikaan ei oo niin mielekäs, mutta ainakin se tuuli vähentää hyttysten tekemää kiusaa.

Lavatanssit vai festarit?
Festareita pääsen kokeilemaan ekaa kertaa vasta ensi viikolla. Kun en osaa tanssia niin luulen, että ne valitsisin tässä paremmaksi - tietysti aiheesta riippuen. Mitkään humppa- tai iskelmäfestivaalit ei iske yhtään.

Roadtrip vai riippumatto?
Tietysti riippari. Parhaita hetkiä oli sillon, kun lapset oli pieniä ja oltiin kaikki kolme kasassa riippumatossa ja seurattiin yläpuolella omenankukissa pörrääviä pölyttäjiä. Lopulta ajanoloon paino kasvoi niin isoksi, että matto repesi ja sitten istuttiin maassa ja naurettiin.

Hiirenkorvat vai syreenintuoksu?
Hiirenkorvat. Kyllä syreenikin ihan hyvältä tuoksuu, mutta liika on aina liikaa. Hiirenkorvien tuoksua ei voi olla liikaa... sateen jälkeen se on kyllä ihan huumaava. Ja niin lyhytaikaista.

Mato-onki vai golfmaila?
Ei kumpikaan enää nykyisin. Golfia ei köyhä voi harrastaakaan mutta onkimisessa on se madon rääkkääminen ja sitten mahdolliset kalat... laiturin nokassa voi istua ihan muuten vaan. Jos on laituri minkä nokassa istua.

Potuttaa

Hoitaja sanoi, että "pidä kiinni" siitä hyvästä tuulesta, mutta ei se paljoa vaatinut, että karkasi. Miten sellasesta edes pitää kiinni? Kun ahdistus ryömii rintaan, se karkottaa hyvät asiat. Mies koittaa piristää ja käskee ajatella mukavia asioita, mutta se on sisäinen tunnetila, joka ei riipu ajatuksista. En mie nytkään mitään sen ihmeempiä oo tässä aatellu, en oo murehtinu enkä jossitellu, mutta se musta möykky on tuolla jossain rintalastan alla ja säteilee sieltä mustia säteitä joka paikkaan. Henkinen syöpä. Soitan hyvää ja iloista musiikkia, josko se siitä.

Muistelin, että oli Su'en kans puhetta isän tauluista, ja kun tarkistin asian, niin silloinhan oli puhetta siitä junastakin, jonka lupasin kuvata. Lunastelen lupauksiani tässä:

Dr13

 Juna jäi nyt kuvasta, mutta veturi on tässä. Vaunut oli niitä vanhoja ruskeita.

Ja tässä muutama isän tauluista, olen törkeästi ottanu vähän vapauksia nimen sensuroinnissa mutta ei ne kai siitä kauheasti oo tuhoutuneet:

Yläkuvassa oli vähän huono valon suunta, hailensi itse taulua. Isä maalasi lähinnä valokuvista Lapin maisemia, kokeellisesti jotain naamankuvia joskus. Mulla on mun rippikuvasta tehty potretti vintin portaikon seinällä. Imperfektissä puhun siksi, kun ei se enää nykyään taida maalata.

Harva kuva muuten - jos yksikään - on oikealle kankaalle maalattu, isä käytti levyjä, niitä semmosia ruskeita joiden toinen puoli on sileä ja toinen rypyläinen, ja ainakin tuo alin taulu on maalattu sille rypyliäiselle puolelle. Moni levy on siis molemmin puolin taiteiltu. Nuuka mies. Mutta onhan "oikeatkin" taiteilijat monesti maalanneet vanhan taulun päälle uuden.

Tiiän että mun pitäs nyt vaan lähtee mettään käveleen vaikka pelkäänki käärmeiden purevan koiria, mutta oon ihan poikki jo valmiiks. Ja vähän aikaa sitten kun katsoin mittaria, se näytti kymmentä lämpöastetta. Oudot vuorokaudet kyllä, kun lämpötila vaihtelee 20 astetta ja ylikin yön ja päivän välillä...

Huono muisti on älyn merkki

...sanoo tällanen tutkimus. Joo, mun muisti vaan ei tosiaan osaa säilöä niitä relevantteja asioita, säilöö kyllä kummallista tietoa sen sijaan. Toisaalta ehkä mun aivoilla on eri mielipide siitä, mikä on tärkeää. Lääkärinajan muistaminen ei ole tärkeää, mutta sen sijaan talitiaisen ja peltohatikan tieteellisen nimen muistaminen on.

Tulin hieman ankealle mielelle, kateellisuuden ja mustasukkaisuuden ja sensellaisen takia, kun luin suosituksen eräästä kirjasta. Kirjailijan nimi oli tuttu ja sehän se olikin - bitch joka yritti reilu 20 vuotta sitten vampata mun tuoreen aviomiehen. Se oli silloin 18-vuotias, mie olin 28 ja varmaan sen parikymmentä kiloa lihavampikin kuin se (ainainen itseinhon ja -häpeän aihe) ja se oli vissiin melko vähästä kiinni, ettei mies olis vaihtanu. Jälkeenpäin kuulin mieheltä.

Vaikka tietysti mun elämä vain olis sillon menny erilailla, olisin ehkä löytäny jonkun muun ja ties vaikka olisin nyt vielä työelämässä mukana, ehkä en olis niin masentunu, ehkä asuisin jossain muualla kuin pölyisessä, ahtaassa mummonmökissä. Jossitellahan aina voi, vaikkei se kannatakaan. Se koko touhu silloin oli vain niin törkeää, että jos en olis tottunu siihen että minua voi kohdella miten vain eikä mulla ole mitään arvoa, olisin itse lähtenyt. Yksi syy, mikä mua piti siinä, oli se, kun tiesin monen sukulaisen ja tuttavan ajatelleen mejän naimisiinmenosta, että ei kestä kauaa... en voinu luovuttaa kun tiesin, että sitä odotetaan ja siitä ollaan sitten vahingoniloisia. Mieshän oli naimisiin mennessään vasta 21, ja jos joku pitää horoskooppeja tosiperustaisina, niin vaa'asta jossain sanottiin, että se menee liian nuorena naimisiin ja sit sillä on sivusuhteita eikä se osaa päättää kahdesta vaihtoehdosta.

No, se valitsi minut ja nyt ollaan tässä. Ihan mukavaahan meillä on. Mietin, miettiikö mies, että olis saanu rikkaamman akan, jos olis vaihtanu... Tosin eihän se nyt olis ollu sanottua, että se olis kestäny. Ei se ainakaan myönnä ikinä jossittelevansa minkään asian kanssa, tai miettivänsä mitään. Mutta mua kyllä harmitti sekin, että tuon jutun sille kertoessani tajusin, että se oli kyllä perillä naisen urakehityksestä, oli siis seuraillut sitä nämä vuodet.

Tänään oli jo puoliltapäivin niin lämmin, että koirat meinas hyytyä jo kahden ja puolen kilometrin kohdalla. Ja mie pelkäsin käärmeitä. Epäilyttävissä paikoissa tömistelen niin, että koiratkin kattoo mua että mitä hittoa. Huomenna on vielä helle, sitten viilenee. Menen lukemaan ulos.

Massa

Ylittelin eilen taas rajojani, jaksamisessa ainakin. Ensin ajoin sinne kauas (no kauas on suhteellinen käsite - jossain saattaa joutua kauppaan ajamaan enemmän) ja hoidin kuopuksen toiseen kyytiin - ihana vävykokelas tuli kimppahalaukseen mukaan ihan oma-aloitteisesti - ja sitten kun siinä lähellä oli seudun paras uimaranta, pitkä hiekkaranta ja iso parkkipaikka, kävin uimassa. Olin toki varautunut jo pyyhe- ja uikkarikassin kanssa, että jos uskallan ja viitsin niin käyn. Sinne läksi talviturkki!

Kuvaa siitä ette valitettavasti saa, puhelin ei oo vedenkestävä että olisin voinu ottaa selfien uidessa, mutta märät uikkarit, pyyhe ja kassi on tässä. Kuivumassa omenankukkien alla.

Kävin myös jäätelöllä, jonka nautiskelin kahvion terassilla ihmisiä katsellen. Ihmisiä on mukava katella ja kuunnellakin joskus.

Takaisintullessa kävin Tokmannilla hakemassa halpismultaa 4 säkkiä, lankaköynnöksen ja mustekalan. Jälkimmäinen pihaporttiin. Siinä ei haka pysy, kun tuuli lonksuttaa porttia ja vähitellen löystyttää haan kiinnitysrenkaan irti, mustekala joustaa mutta entinen oli jo ihan finito. Säätä ne ei kauaa kestä.

Sitten kävin vielä Liidelissä ja olikin jo niin kauhea nälkä että kotona pistin grilliin tulet ja paistelin siinä kananrintoja, jokinlaisen salaatinkin ehdin tehdä kun paistuivat niin sopuisasti. Hiilissä riitti puhtia paistaa vielä kolme makkaraakin muulle perheelle. Esikoinen käväsi kotona työyön ja -päivän (koira- ja kissavahtina) jälkeen, pakkasi ja söi kaksi kananpalaa ja makkaran ja meni taas poikakaverilleen. Siinä vaiheessa mie olin jo niin uupunut, että nukuin sohvalla.

Omenankukkien terälehdet sataa polulle. 

Tänään heräsin ennen kuutta hieman huonosti nukutun yön jälkeen, ja laitoin pyykkiä koneeseen ja nyt en voi lähteä viileälle aamulenkille vaikka mieli tekis. Olis voinu pakata aamiaisen mukaan ja kävellä jonnekin metsään... tai ei ehkä metsään, jonnekin vähähyttysemmälle paikalle - syömään. Nyt ei oo kuuma, vajaan viistoista näyttää mittari. Mutta nyt on ootettava että kone pesee pyykin. Ei tänään olekaan kyllä niin kuuma päivä tulossa.

Kotkansiivet on hauskoja pieninä. 

Illalla istutin kirppislöytöruukkuun kukkasia, mallasin monta kertaa eri vaihtoehtoja ja niiden toissapäivänä sitä varten ostettujen kukkasten sijaan laitoinkin siihen synttärilahjakukat sen lankaköynnöksen kans. Sattuvat vaan sointumaan mun mielestä niin hyvin niiden värit yhteen. Nyt pitää sitten keksiä muratille, daalialle ja marketalle toinen paikka. Vasta viikon päästä on luvattu sadetta, toivottavasti ei lopu vesi kesken... olis tuossa parin-kolmensadan metrin päässä lähde, mutta on se homma rontata sieltä vettä ämpärillä kukkasille, kun yks ei riitä mihinkään varsinkaan nyt, kun on nuo tuijatkin. Ei ne onneksi joka päivä sitä ämpärillistä tartte.

Tuntuu ihan arjelta, kun mies on taas viikonlopun töissä. Paitsi ettei mun tarvi kuskailla tyttöjä. Viime aikoina oon nähny unia, että oon taas töissä... mt-hoitaja arveli sen kielivän siitä, että koen olevani jaksavainen. Viime yönä olin poliisin apuna pidättämässä jotain rikollista - se makas maassa mutta uhkas pyssyllä muita, ja mie vaan heittäydyin sen päälle niin että asekäsi jäi alle :D massa se on mikä jyrää!

Ihmeellinen toukokuu

Johtuu vissiin uudesta GDPR:stä, ettei tuu enää sähköpostiin ilmoituksia kommenteista... olin ihan suruissani eilen, kun kukaan ei ollut kommentoinut mitään, mutta kun menin katsomaan niin siellähän oli monta kommenttia :)

Tytöillä loppui  koulu. Kysyin kuopukselta, miltä tuntuu kun koulu loppui ja loma alkoi, niin se sanoi että ei miltään. Kun ei ollu päättäjäisiä eikä mitään sellasta hypetystä, kuten peruskoulussa, niin ei ollu mitään jännitettävää ja viimeinen tunti oli vaan ihan normaali tunti. No, tänään vien sen neljänkymmenen kilometrin päähän vaihtoalueelle, josta se nousee toiseen autoon joka vie sen poikakaverin kotikonnuille. Poika on tietty mukana.

Tankkasin autoa toissapäivänä ihan sitä reissua silmälläpitäen, ja onneksi tankkasin vaikka mittarin mukaan piti olla vielä puoli tankkia - tein varauksen neljään kymppiin ja ajattelin, että kepeesti tulee tankki sillä täyteen ja jääkin vielä, mutta ei. Sinne hulahti kaikki ja aattelin, että no jopa oli kallista bensaa, kun neljällä kympillä ei puolta tankillista saa, mutta ajoon lähtiessä huomasin, ettei mittari ollu noussu ku yhden pykälän! Siellä on varmaan anturi jumissa. Tankki oli siis varmaan liki tyhjä, vaikka näytti puolta - olis pian jääty tienposkeen tyhjän tankin kanssa, jos en olis "varmuuden vuoksi" ryhtyny tankkaamaan.

Joululahjaksi saamani lahjakortti meni eilen, kun ostin kolme kartiotuijaa paikkaamaan tuota aukkoa, minkä viime kesänä kaadetut puut jätti. Ne näytti hurjan isoilta kaupassa, mutta ei ne sitten kuoppaan laitettuna olekaan isoja. Kuulemma kasvaa jopa puoli metriä vuodessa, että eiköhän ne jossain vaiheessa ala peittää näkymää tuohon tielle.

Mutta olipahan homma kaivaa kuopat, kun maa on täynnä käsivarren paksuisia koivunjuuria! Miehellä meni hermo ja se haki moottorisahan jolla päräytti viimeisen kuopan kolme juurta. Sanoi, että uusi ketju maksaa viistoista euroa, sen on valmis tarvittaessa investoimaan ettei tarvi nyhrätä. Kuuma oli, hiki valui ja hyttyset söi. Mua ainakin, vaikka olin enempi neuvonantajan roolissa, vanhasta lapiosta katkes varsi jo alkuvaiheessa. Vähän tavan multaa, rodomultaa ja maata päälle, ja vettä muutama ämpärillinen, ja nyt toivotaan että juurtuisivat siihen. Ne on tarkoituksella hieman kuopassa, kun maa viettää ja kastellessa lähtee vedet huilaamaan jokilaaksoa kohti, jos ei oo yhtään reunaa estämässä.

Räkättirastaat ilmeisesti tarkkaili mun hommia, koska kun tulin pois multaa lapioimasta, niin ne oli heti paikalla katsastamassa, oliko maanmuokkaus nostanu matoja pinnalle :) Sama homma kun ajelin taannoin niitä vuohenputkia matalaksi, niin oli rastas tutkailemassa mitä lehtien alta paljastui. Ei ne tyhmiä oo.

Omenankukkakuva, ettei toi mun kuva näy ekana...

Voi argh, tässä välissä tein tilauksen Dermosililta, kun siellä on hyvä ja halpa deodorantti ja aloe geeli, ja kyllä meinas jo hermostua, kun koko ajan oli lomakkeessa jotain väärin täytettynä, ja sitten kun sen täytti niin sitten olikin taas salasana täyttämättä, kun se hävis joka kerta kun joutui uudelleen jotain tekemään. Ja postinumeroa väitti koko ajan vääräksi, piti laittaa naapurikylän postinumero. Tuota mie ihmettelen noissa automaattihommissa, että miks ne ei hyväksy kaikkia olemassaolevia postinumeroita. Ja toisekseen mitä sillä osoitteella enää nykypäivänä tekee, kun lasku maksetaan verkkopankissa jo tilauksen yhteydessä ja lähetys tulee pakettiautomaattiin...

Jaa niin se vaatekuva.

Ja sama jonkinlaisen fuksian ja vaaleanpunaisen sekoituksena. Ei tarvi mitään huivia tai kaulakoruakaan kun on tuollainen kaulus. Mikään hellevaate se ei kyllä taia olla.

Tuossa olkkarin (ja keittiönkin) ikkunan takana on linnunlaulupuu, pidän ikkunaa rakosellaan että kuulen sen. Laulurastas siinä lurittelee, välillä se antoi paikkansa punakylkirastaalle.

Oon jopa hieman ruskettunut. Siinä määrin, että dekolteehen ja naamaan piti laitella aurinkorasvaa, kun alkoi ottaa jo liikaa aurinkoa, vaikken muuta ku vähän pihalla puuhastelin. On tämä ihmeellinen toukokuu!