Esseitä ja raksuja

Varistelua piisaa, tyttäret on menossa koko ajan. Esikoinen oli poikakaverillaan, käväs vaan kotona ja lähti kissa- ja koiravahtiin ja otti kuopuksen mukaan. Parin yön päästä hain ne kotiin, ja melkein saman tien vein kuopuksen Turun-bussille ja hetkeä myöhemmin esikoisen poikakaverinsa kyytiin. Torstain-perjantain nurkilla tulevat kotiin ja perjantaina lähtevät taas, tällä kertaa Keski-Suomeen.

Heräsin yöllä ennen kahta, eikä uni tullu millään. Kokeilin piikkimattoa, mutta se on jotenkin menettänyt tehonsa. Mun selkänahka on vissiin parkkiintunut. Kokeilin ajatella "nousen kohta ylös, ihan kohta nousen, pakko nousta" muttei sekään saanu unettamaan. Nousin sitten ylös, kirjoitin kirjeen ja kattelin aamuyön menoa. Kolme ylileveää lastia kuljettanutta rekkaa meni ohi, jänis pomppi menemään ja kettukin. Ja joku liikuksi aluskasvillisuudessa, naapurin Pera ilmaantui sitä vaanimaan auton alta:

Luikahti sitten takaisin auton alle piileksimään, kun ei saanut saalista. Nyt on tosiaan nimikin löytynyt tuolle kissalle, joka niin usein meidän riistakameran saa yöllä napsimaan kuvia.

Yksi nukutuskonsti jäi käyttämättä, nimittäin kirja - se oli alakerrassa ja muutenkin mies häiriintyy lukuvalosta. On sellanen kirja, mitä lukiessa kyllä uni tulee aika helposti:

Takakannessa lukee "Gould kirjoittaa tasaisen tyylikkäästi ja selkeästi, vaivattomasti ja ymmärrettävästi, ja hän on verraton vaikeiden asioiden selittäjä..." ja mie ajattelin, että no ehkä mieki sitten käsitän jotain, jos kerran on ymmärrettävää. Mutta voi hiisi mikä tyyli tuolla kirjailijalla (tahi esseistillä?) on! Olin ihan ällistyny jo esipuheessa. "Uskon, että olen yhdistänyt oikealla tavalla uusien ja haastavien ajatusten synnyttämän ilon palavaan uskollisuuteen "muinaisen ja universaalin oppineiden seuran" (lainatakseni Harvardin rehtorin joka vuosi käyttämää ihastuttavan arkaaista ilmausta hänen myöntäessään uudet tohtorin arvot) kunniakkaita perinteitä kohtaan (joita ei ole aina noudatettu, mistä tarve vallankumouksellisuuteen). Silti esseet palaavat aina niitä yhdistävään evoluution teemaan, joka on jännittävin ja merkittävin luontoa koskeva totuus, minkä tiede on koskaan keksinyt - ja varmasti, kuten Freud huomautti rinnastaessaan merkittävimmät älylliset keksinnöt vaikeimpiin ja syvällisimpiin loukkauksiin ihmisen ylimielisyyttä kohtaan, hämmentävin älyllinen muutos, minkä tiede on pakottanut meidät hyväksymään." Niin koristeltua ja monipolvista, että pitää todella ajatuksella lukea ja siltikin palata välillä taaksepäin katsomaan, mistä nyt olikaan kyse. Sitä kun lukee miettimättä, mitä siinä oikeasti sanotaan, nukahtaa äkkiä. Vähän niinku kuuntelis tylsää luentoa, kun lukee sellaista.

Ukkonen jyristi vähän aamulla, herätti mut ja mie olin nyrpeä, kun pari tuntia olin vaan saanu nukuttua yön valvomisten päälle ja ukkosen piti tullakin vasta tuntia myöhemmin ennusteen mukaan. Mutta tulipahan vettä! Miten mie olin kuvitellu, että sen yhen sadejakson jälkeen tulee taas kuivaa monta päivää, ku olin huolissani sadevesitynnyreiden täyttöasteesta. Ei oo enää huolta. Se yks lienee puhki, sitä on turha täyttää. Nyt kaipailisin pyykinkuivatusilmoja.

 Tämä koira nostaa usein takajalat tolleen ilmaan ja istuu ihan pepullaan vaan, kun se nautiskelee lämmöstä tai rapsutuksista.

Näihin oon ihastunu. Menis helposti koko pussi kerralla, jos en vähän toppuuttelis ittiäni. Tulee muuten maha kipeeksi.

Kuka vanhoja muistelee

Ei sitten tullut mentyä Prideen, totesin että finanssi- ja fysiikkaongelmia on sen verran ettei ehkä kannata. Mutta olihan sitä porukkaa siellä ollu ihan tarpeeksi muutenkin. Pride-viikko loppuu ja öyhöttäjätkin saa taas rauhan vuodeksi eteenpäin. Elleivät keksi muuta öyhötettävää ja boikotoitavaa - tai ainakin uhkailua, vaikkeivät viitsi kuitenkaan oikeasti boikotoida.

Käytiin sitten seuraamassa yhen sortin kilpajuoksua jonkin aikaa. Sää oli kylmä ja tuulinen, välillä paistoi vähän aurinko ja välillä ropsautti vettä.

Basenjit vieheen perässä

Pitkästä aikaa täytyi oikein takki olla päällä.

Tuuli yltyy taas tälle päivälle. Jasmike on kukassa, ja näyttää hurjalta kun valkoinen kukkameri velloo ikkunan edessä useita metrejä edestakaisin.

Meillä oli pieni nostalgiatuokio, katseltiin vanhoja valokuvia ja lueskeltiin matkapäiväkirjoja. Mulla oli muinoin tapana sellasia kirjottaa, ja kun valokuvatkin oli oikeita paperikuvia, niitä on sit liimailtu tekstin sekaan.

Jostain syystä nyt on kaipailtu sellaselle yhdelle saarimökille, jolla käytiin parhaimmillaan kaksi kertaa kesässä, se oli Lomarenkaan vuokramökeissä sillon. Kerimäellä. Soutumatkaa muutamia metrejä, että ei missään kaukaisessa saaressa, ja veden ollessa matalalla pystyi kumisaappailla pääsemään kuivin jaloin mantereelle tietystä kohdasta. Ja silloinen koira lähti aina uimaan perään, kun lähdettiin soutamaan. Mietittiin, vieläköhän se mökki olis vuokrattavana, mutta ei ainakaan mistään vuokrafirmasta löytyny. Onhan siitä aika kauan, kun viimeksi on siellä oltu. 2000-luvun alussa. Nuoria ja nättejä oltiin sillon :)

Hot or not

Taas innolla odottelin sadetta, tuulta ja jopa ukkosta, kun ennusteessa niin oli. No, kyllä yöllä satoi, tai aamun puolta se jo oli. Vähän tässä aamupäivälläkin, mutta nyt näyttää sadetutkan mukaan menneen enimmäkseen kohtapuoliin jo ohi. Ukkosesta ei kuulunu pihaustakaan, ja tuulikaan ei puhaltele ku viittä-kuutta metriä sekunnissa. Saatiin nyt vähän kasteluvettä tynnyreihin sentään, aamulla kävin lappamassa tipun alla olevasta tynnyristä varavarastoon.

Eilen nautiskelin pihalla elämästä oikein täysin palkein, ajatuksena että kohta taas kylmenee. Ihmettelen kyllä, miten tällanen Hiki-Hanna yhtäkkiä on alkanu nauttiin kuumasta ja jopa auringosta välillä! Päivän koiralenkin jaoin kahteen osaan, ettei ole helteessä liian rankkaa koirille, ja melkein koko muu osa päivästä vaan oleiltiin pihalla. Eilen tein pari pidempää lenkkiä (kun ulkona vaan oli niin ihanaa kävellä!) ja välillä tuntui, että oli koirille liikaa. Tosin ne unohti uupumuksensa välittömästi, kun tuli koira vastaan...

Maaritin huiveja oon monesti ihastellut, ja nyt mulla on itelläki semmonen ♥ tupsahti tässä ennen juhannusta postilaatikkoon herkullisen suklaalevyn kera :) On hyvinkin "mun värinen" ja tulee varmasti käyttöön!

Miehellä olis ollu tänään vapaapäivä, mutta kun töitä tarjottiin niin sinne se taas ennen kuutta lähti. Huomiseksikin olis ehkä töitä, saa nähdä miten käy. Kyllähän se sen tienaamansa rahan on aina menemään saanu, ettei siitä huolta. Lauantaina on yks kiinnostava koirajuttu ja Pride-marssikin, koirahommaan en lähe ite ajaan ku sieltei löydä parkkipaikkaa, mutta Prideen pääsis junalla. Kuopus lupautui jo kaveriksikin. On siellä yksin vähän orpoa ehkä. Saattaa ehkä olla, että tilillä on vielä sen verran rahaa, että ainakin oman junalipun saa...

Säästölinjalla menty, nakkipaketti ja puoli pussia makaroonia sekä puoli pussia pottumuusijauhetta riitti ruuaksi kahelle päivälle pienelle perheelleni. Rockfestin jäljellejääneet rannekerahat sain tilille, niin oli viikonlopuksi varaa ostaa jopa salaattiasioita. Just äsken söin salaatin, mihin työnsin kaikkee mitä kaapista löytyi, melkein. Pähkinöitä en sentään ollut raaskinut ostaa, mutta varastoista löytyi kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä. Esikoiselle ostin ja perille toimitin ruokakassin, kun se on ollu siellä poikakaverillaan kauan ja tulee vasta huomenna pois. Poikakaveri sai opiskelupaikan Jyväskylän yliopistosta, matemaattis-luonnontieteellisestä ♥ Nyt on sitten pohdinnan paikka, kun toinen muuttaa monen sadan kilometrin päähän.

Koira on ollu tänään ihan sylikoira. Aamulla niitä inhotti mennä pihalle, kun oli märkä ruoho ja kylmä tuuli, ja ihan selvästi on asennoituneet niin, että on sisäpäivä. Toinen tosiaan päätti, että se päivän makoilupaikka on sit mun syli. Kuvassa se nukkuu kuono mun kämmenellä. Kyllä iltapäivällä sen verran poutaantuu, että kävelylle päästään. Vois vaikka leipoo sillävälin. Vai pitäskö minunki nukkua?

Omatunto soimaa

Ämpäripottu

Nihkeän alun jälkeen on perunatkin alkanu kasvaa ämpärissä. Piti jo viime kesänä kokeilla tehdä rikkinäisessä ämpärissä potunkasvatusta, mutta en saanu aikaseksi ja nyt oli sopivasti itäneitä pottuja jääkaapissa.

Muutenkin oon nähtävästi kastellut vähän turhan niukasti, kun kaikki alkoi kasvaa vasta sateiden saavuttua...

Tänään oli kuopuksen hoitoneuvottelu - hoitosuhde päätetään syksyllä ellei sitten jotain dramaattista tapahdu. Uudesta koulusta kun ei niin vain lähdetä toiseen kaupunkiin psykologikäynnillekään, mutta muutenkin on olo ollu jo parempi. Oli hirmuinen lössi ihmisiä, kuraattorit ja fysioterapeutit ja kaikki. Mulle tuli sellanen olo, että tytöllä (meillä) on (ainakin ollut) hyvä tukiverkosto.

Tällasia orvokeita padassa on tänä vuonna. Kaikenlaisia erilaisia, ja jokunen hitlerinviiksinenkin. Ja mistä lie lentänyt yksi tällanen kauniin värinen orvokki tänne talon sokkelin viereenkin:

Ehkä siitä, kun portaan pielessä olevasta amppelista oon nyppiny kuihtuneet kukat ja nakannu tuonne. Nythän meille ei oo ees ostettu yhtään orvokkia. Kukkapenkkiin jätin pari puolivilliä "rikkaruoho"-orvokkia kasvamaan, ja nehän sitten onkin kasvaneet ihan jättimäisiksi pehkoiksi.

Puusouvissa kovia kokeneessa kuivakkopenkissä on sentään vähän elämää, ainakin mansikoita on kypsymässä. Ja oranssikeltano aloittelee kukintaa. Luulin, että siitä kuoli kaikki kukat puukasan alla.

Lehtovirmajuuri on asettunut kellarin ovelle. Isoksi ja komeaksi kasvanut. Se on sellanen kukka, minkä nimeä en tahdo koskaan muistaa, nytkin piti etsiä Luontoportista rohto-hakusanan avulla. Sen sisarlaji kun on rohtovirmajuuri, josta saa valeriaanaa. Kissat kuulemma tykkää siitä.

Vetelyys jatkuu. Menin kaupunkireissun jälkeen pitkäkseni "hetkeksi", että sitten jaksan ruveta siihen mitä aioin - nukuin taas yli kaksi tuntia. Enkä jaksanut sen paremmin mitään sen jälkeen. Hitto. Onneks ei kukaan pakota.

Kesähessut hommissa

Niin, ne taitaa olla hommissa Ilmatieteen laitoksellakin. Olen tän aamun seurannut ennustetta ja toteumaa, kun piti hitosti sataa koko aamun, mutta sadetutkassa ei näy lähimaillakaan sadetta. Nyt yhdeksän jälkeen ne oli kai huomanneet sen itsekin, ja ottaneet sateet ja 70% todennäköisyydet pois.

Todellisuus vs. ennuste

No en nyt kovin monta tuntia seurannut, mutta pari tuntia oli vaan koko ajan tuollainen ennuste. Kävin ihan tyynesti aamulenkillä koirien kans, oli tosi ihanaa tuolla peltotiellä leppeässä tuulessa ja linnutkin vielä lauloi. Ja tukka lämmitti selkää.

Mulla ei yleensä koskaan oo tukka auki maailmalla. Tänään tein poikkeuksen, kun en jaksanut laittaa kiinni - harjasin sentään. Kun ei liikaa tuullut, niin pärjäs.

Jostain syystä on väsymys ollu taas kova parina päivänä. Ja toissapäivänä tuli kävelyäkin äkkiseltään yli tuplat enemmän kuin normipäivänä, on vieläkin paikat kipeet. Pitäs pihalla tehdä  yhtä sun toista, ja haluaisinkin, mutta väsyttttäääää...

Yöunetkin tahtois olla pidemmät, mutta tänäaamunakin koira herätti. Sillä oli selvästi vatsavaivoja, maha piti sempäivästä metakkaa, että koira itsekin ihmetteli. Lääkitsin sitä hieman, niin on nyt parempi.

Enää kaksi viikkoa niin pääsee Siikarantaan :)

Siinähän se

Eilinen, juhannusaatto, meni melkolailla kokonaan anoppilassa, kun miehen autosta lakkas toimimasta takaluukun lukko. Tai se ei auennut. Merkillistä oli, että sitä lukkoa hallinnoi oma pikkuruinen moottorinsa! Olin kyllä epäillyt jotain, kun sieltä välillä kuului outo suraus kun sen avas, mutta joo. Ei sitä ollu tarkoitettu edes avattavaksi, mutta äijät sen avas ja korjas ja löi nippusiteillä kotelon takaisin kiinni. Meni kuusi tuntia mokomassa hommassa! No eipä mittään, me anopin kans parannettiin maailmaa ja anoppi vähän paikkamaalas kattoa ja mie assisteerasin.

Tänäaamuna oli hieno, vähän kylmä ja tuulinen mutta aurinkoinen ilma, ja lähdin oikein rivakalle kävelylenkille. Menin sellasta reittiä, mitä ei normaalisti oikein viitsi kulkea, kun siellä ei ole pientareita ja autot menee kahdeksaakymppiä mutkatiellä. Ja rekkojakin kulkee. Juhannuspäivänä ei kulkenu rekkoja, mutta ihan muutama auto kyllä meni. Siedettävä määrä. Käki kukkui vielä.

Sitten kaveri kävi, kävin sen kanssa lenkillä. Ja kahviteltiin ja parannettiin myös maailmaa. Sitten mies halus lähteä Hämeenlinnaa kuvaamaan - en vaan hoksannu mittailla auringon suuntaa, kun se ilmotti mistä haluaa linnan kuvata ja pyysi että etsisin lähimaastosta parkkipaikan ja osoitteen, mihin laittaa navigaattorin ohjaamaan. Huono oli se. Valon suunta nimittäin. Suoraa linnan yläpuolelta paistoi siinä kohtaa. Varikonniemi oli paikka. Hieno paikka!

Paljon oli raunioita siellä, ja tällainen niinipuukujakin. Ja vanha sähkötolppa keskellä metsää. Olis ollu kiva tietää, mitä siellä on ollu joskus - kotona luin, että höyrysaha, mutta tarkemmin. Niinku vaikka tässä:

                                                 

Kurjenjalka kukki, samoin vehka. 

Kaikenlaisia "eksoottisia" kasveja siellä oli, ja linnut lauloi kuin vallankin sademetsässä.

Se linnakin siellä oli paikallaan.

Ja variksenpoika.

Triffidien kapina.

Viihtyisä parveke (tuo kalustettu ja kukitettu) keskellä kaupunkierämaata. Katon harjalla oli varis, jolla oli menny ääni. Se koitti raakkua kovasti, mutta siltä kuului vaan jonkinlainen napsahdus. Raukka.

Tällä variksella oli jotain nokan koputtamista tuon pupun kans. Ihmeen kesyjä, eivät karanneet kun mies kuvaili auton ikkunasta. Toinen varis hädin tuskin auton edestä siirtyi, ja kuulutti paheksuntansa raakkumalla. Sitten tuo varis meni muualle, pupu jäi mutusteleen ruohoa. Annapa olla, kun pyörätietä lähestyi koira, niin pupu maastoutui littanaksi:

"Emmää oo täällä, tää on vaan kivi!"

Ja täydestä meni :)

Myrskyn mylväys

Villiruusu

Satoihan sitä vähän. Tynnyri puolilleen. Olin täällä yksin saunaa lämmittämässä, kun pikaukkonen pyyhkäisi päältä, kuistilla katselin kun tuuli riepotti puita ja pelkäsin tuon vanhan lahon vaahteran puolesta. Kyllä se vielä kesti. Ja vettä tuli kuin paloruiskusta. Mutta kyllä nyt luonto tykkää! Tuntuu, että oli lähes välitön vaikutus sillon aiemmin päivällä, kun sade alkoi.

Niin kova se lyhyt ukkonen kyllä oli, että olivat esikoisen poikakaverin kotona joutuneet siinä kaatosateessa hakeen hevoset sisään, eikä ne olis halunnu. Meillä ei ees kohdalle lyönyt. Mies oli ehtinyt justiin kaupasta autoon, kun taivaat aukeni, ja kun se oli alkanu laittaan videoviestiä sateesta, heti kuvaamisen alettua löi salama ihan viereen. Pelottavan näköstä ja kuulosta!

Tilannehuoneessa näkyy myrskyrintama vahingontorjuntoina.

Huomenna on sitten kesäpäiväntasaus, ja siitä lähtien illat pimenee jouluun. Ja on mejän 22. hääpäivä. Oon ollu kauemmin naimisissa kuin kukaan mun primääriperheen jäsenistä, vanhemmatkin oli "vain" 20 vuotta. Miehen vanhemmat eros kun mies oli kolmevuotias.

En tiedä johtuuko se siitä, että vanhenee ja lakkaa hössöttämästä ja unelmat muuttuu toisenlaisiksi, että sitä on tyytyväisempi kuin nuorempana. Siis tähän avioliittoon ja olemiseen. Ehkä mieskin on vanhentunut, kun se ei enää aiheuta mulle harmaita hiuksia niin taajaan? No, pessimismi parempi; ei ainakaan tällä hetkellä. Viidenkympin villitys on sillä vielä edessä ja se osuu ajallisesti huonoon kohtaan 7 vuoden sykleissä. Olen huomannut, että meillä se pitää paikkansa, että kriisit tulee 7 vuoden välein. Noin osapuilleen. Mutta onhan niitä muulloinkin ollut, ehkä mie vaan valkkaan sopivat kriisit, että saan mahtumaan seitenvuotismuottiin :) vähän niinku horoskooppiuskovaiset lukee horoskoopista ne kohdat, jotka kokee päteviksi, ja ohittaa ne mitkä ei sovi kuvaan.

Kolme vuotta sitten oli syreenit komiasti kukassa tähän aikaan. Nyt ne kukki jo toukokuussa. Selasin blogia nähdäkseni, mitä on vuosi tai kaksi vuotta sitten ollu, mutta oli niin masentunutta tekstiä ja sit se kattohommakin viime vuonna, ei haluttanukaan muistella.

Eilen lupauduin kuopuksen ajantapposeuraksi kirppikselle, ja tein pari löytöä. Verho olkkariin kolme euroa

 ja Indigon puukengät nahkapäällisellä kuusi euroa. 

Yritin etsiä kuvaa netistä, kun varmasti joku muu osais kuvata paremmin ku mie, mutta ei löytynyt vaikka etsin melkein koko internetin läpikotaisin! Siis kengät on joko tosi vanhat, väärennetyt tai sit hirmu harvinaiset. Mutta niin sopivat jalkaan ja mukavan tuntuiset, että harvoin osuu kohdalle. Siis sellaisissa kengissä, joiden ulkonäkökin miellyttää. Tykkään. Väri on tummempi kuin kuvassa.

Käy niin kova tuuli, että pitää vissiin laittaa korvaläpät kun lähtee lenkille, muuten tulee korvat kipeeksi...