Tonttu vei kiskot

 Oltiin eilen ylioppilasjuhlissa, tällä kertaa vävypojan velipojan ylppäreissä. Ai että siinä on kuulkaa komia veljessarja, laittaisin tähän kuvan jos en olis laittamatta! Vävypoika kun pääsi äitinsä talutusnuorasta niin on antanu tukan kasvaa, ja parrankin, ja oli nyt hieman saman näköinen kuin Eero Melasniemi nuorena, joskus 1968 Asfalttilampaiden aikana. Paitsi komeampi. 

Puolet porukasta jäi tulematta, oli sairautta ja sairaudenpelkoa sun muuta. Kuopus jäi kotiin kun se oli edellisiltana siellä bändikeikalla, varmuuden vuoksi ettei mahdollista koronaa sit ainakaan levitä, mutta me muut oltiin. Ja jotenkin olikin kodikkaampi tunnelma, kun ei ollu niin paljon vieraita ihmisiä. Hirmu hyvää savulohisalaattia oli, söin melkeen pelkästään sitä (ja palan kumpaakin kakkua) ja sain mukaanikin, kun sitä jäi niin paljon. Oon tänään syöny vaan sitä salaattia ja suffelipuffia... ja pari karjalanpiirakkaa, niin, sain mie sieltä hyviä karjalanpiirakoitakin mukaan. Ne ei ehkä perinteisen mehevän piirakan ystävälle olis maistunu, olivat vähän kippuroita, mutta mie tykkään rapeansitkeästä ruiskuoresta riisipiirakassa.

Savulohisalaatti med parmesan och herneenverso

Sain vielä kaksi kukkakimppuakin :) Mies kuvasi pyynnöstä juhlat ja sai samalla mainosta itselleen, kun juhlien emäntä esitteli sen "ammattivalokuvaajana" ja promosi sen palveluita siinä esitellessään. Ja mieki sain tietokilpailupalkinnon, vaikka olin vasta seitsemäs, kun ainakin kaksi mitalisijoille tullutta jäävättiin. Juhlakalu ite tai sen veljet ei saanu osallistua, mutta osallistu kuitenkin :D

(Mattia oli ehdottomasti kielletty osallistumasta!😂)

Joku Kahoot- visa oli tuo, kännyköillä pelattiin ja kysymykset koski juhlittavan elämää, siksi se ite ja perheenjäsenet ei saanu pelata. Hauskaa oli ja nauru raikui. Ajattelin kyllä, että se laulu (yhteis- ja yksinsellainen) ja nauru kuulemma levittää tehokkaasti koronaa, että nyt se tarttu jos joku siellä oli koronainen. Tosi mukavat juhlat kyllä oli. Nuo ihmiset on enimmäkseen oikein kivoja, kun tutustuu. Johan tässä on seittemän vuotta yritetty tutustua...

Mutta kotona sitten olikin pulma. Jo toinen vakavampi ja häiritsevä unohdus, jonka huomasin ennen juhliinlähtöä, kun näin että mun purukisko ei ollu siinä kotelossa vessassa, missä se ruukaa olla. Sitä ei löytyny. Muistan, että huuhtelin sen aamulla ylösnoustuani keittiön hanan alla, mutta sitten on totaalinen muistikuvapuutos. Oon siinä keittäny kahvit, käyttäny koirat pissalla ja antanu niille ruuan ja käyny ite vessassa, mutta ei ole kiskoa missään. Oon etsiny kahvipurkit, koiranruokapurkit, kaikki keittiön ja vessan tasot ja lokoset, jopa roskikset kaivanu. Kuistilla kävin kattomassa, fleecepusakan taskut tarkistanu. Mikronkin tarkistin varmuuden vuoksi, sieltähän se kadonnut liha löytyi. No ei löydy. Ja edellisen kiskon heitin roskiin! 

En meinannu millään osata nukkua ilman "tuttiani", ja aamulla oli hampaat kipeet ja vihlova migreeni. Tänään kaivelin edellistä edeltävän vanhan kiskon esiin, käytän sitä hätävarana, ku nähtävästi ei tuu mistään mitään. En voi tilata netistäkään ennenku saan eläkkeen, tili on tyhjä. Ja kiskoa ei vaan löydy. 

Tää päivä onki menny sit ihan harakoille. Satanuki, enkä oo ees lenkille menny. Nyt ku näyttää siltä, että sade lakkaa tai ainaki vähenee, aattelin käydä pienellä iltakävelyllä koirien kans. 

Kevyet jalat

 Se on kyllä jännä, kun on päiviä, että ei vaan jaksa, jalat painaa tonnin kappale ja kahden kilometrin kävely uuvuttaa täysin. Ja se on kauttaaltaan vain raskaiden jalkojen siirtelyä vuoronperään, ja hengästymistä pienessäkin ylämäessä.

Puikkotorvijäkälä

Sitten on (harvakseltaan) näitä päiviä, kun on kevyt olo, vois vaikka lentää, ei hengästy mitenkään ylen määrin, elämä on ihanaa ja maa kiitää jalkojen alla. Liki viiden kilsan lenkin jälkeen vois lähtee vaikka saman tien uudelleen. Tai pistää juoksuksi. Silti kehon paino on sama. 

Riistakameran kuvassa reippaista ulkoilijoista näkyy tuo kuivuneiden vaahteranlehtien määrä... niitä on haravoitu useaan otteeseen jo pois, mutta ilmeisesti kuivuus tai mikä lie nyt vaivaa, kun vähän kaikista vaahteroista ruskistuu lehdet ja putoaa. Eipä ole tiedossa komiaa vaahteraruskaa.

Ihmeellisen paljon väkeä oli liikkeellä, onhan niitä marjastajia nyt tietysti muutenkin, mutta elokuisen maanantain aamupäiväksi se on paljon, kun tapaa kuusi ihmistä ja yhden koiran. 

Juomatauon paikka

Viikonloppu meni kääntäessä kämppää nurin, tai kämpän sisältöä, lajitellessa niitä säästettäviin, siirrettäviin ja roskiinmeneviin. Mulla meinas ihan hermo mennä, kun isäntä oli niin toimelias :) mutta siitä oli toki hyötyä, nyt on alkovi tosi siisti ja paljon turhaa kamaa menossa pois. Se kyllä ottaa päähän, kun halusin siitä tyttöjen huoneesta oman, ja tarvittaessa vierashuoneen, ja mies jyrää taas omilla mielipiteillään ja päätöksillään mun ajatuksia. En tosin edes selitä niitä sille, tiedän tasan tarkkaan että se väheksyis niitä - haluan ite ensin kokeilla ja kattoa, toimiiko mun ideat. Eilenkin kävin läpi kirjoja, joita se oli pinonnut sinne hyllyyn, ja suurimman osan toin alakertaan. Nyt onneksi mulla on päivät aikaa rymsteerata. 

Pitäs sataa ja ukkostaa parhaillaan, mutta aurinkoista ja ihanaa on ollu tähän asti. Sade alkoi vasta äsken, ja sadetutkan mukaan loppuukin ihan kohta. Ukkosesta ei tietoakaan. 

Nyt hommiin. 

Pöly ei laskeudu

 Uih, näin unta että mulla oli korona! Oli tosi huono, kuumeinen ja voimaton olo. Diagnoosin teki mun entinen työpaikkalääkäri, ja sanoi, että et voi enää käydä vessassa omin päin. Sit mua lähdettiin viemään jonnekin osastolle, käveltiin käytäviä pitkin, sitten käveltiin jo ulkona, enkä olis jaksanu. En muista mihin mie sitten päädyin. 

Ehkä unen aiheutti se, kun oon miettiny niihin ylppäreihin osallistumista. Mutta mies aikoo mennä edellisenä iltana kuvaamaan keikan, joka on tanssilavalla jossa ihmiset tunkeilee, joten jos se on tullakseen, niin sehän tulee todennäköisemmin sieltä. Kauhuskenariossani mies saa tartunnan, jonka sit levittää koko ylioppilasjuhlaväkeen...

Nukkuminen oli ehkä vähän huonoa, kun ilmassa oli paljon pölyä. Naamaa särki herätessä. Oltiin miehen kans setvitty tavaroita siellä päivän aikana, ja vaikka imuri olikin enimmät pölyt syöny ja ilmanpuhdistaja oli toiminnassa jonkin aikaa ennen nukkumaanmenoa, niin oli sitä pölyä vielä. 

Aivan hirveä määrä roskaa tullu. Tai eihän se kaikki roskaa ole, mutta asioita mitä me ei tarvita. Voishan noita lahjoitellakin, mutta en tiedä minne. Esimerkiksi siistejä pehmoleluja. Paljon siistimpiä mitä monesti kirppiksillä näkee. 

Yhtenä päivänä olin pakannu tyttärelle tavaraa, mitä se halus täältä, ja siellä oli myös siemeniä ja pähkinöitä. Koirat, jotka ei juuri tuhoja tee eikä varmaankaan välitä syödä siemeniä, oli repineet jostain syystä ne pitkin lattiaa. No, linnut ja oravat sai syötävää, kun lakaisin nuo ja kippasin ulos. Ei ne ensin herättäneet mielenkiintoa, mutta nyt kun satoi kovasti, hupeni siemenpino nopeasti. 

Entinen pitäjän päätie, oli käytössä vielä 60-luvulla ja nyttemmin kevyen liikenteen oikotienä. Tai ainakin sitä kulkien välttää osan ison tien kamaluudesta.

20 vuotta oon katellu tätä riistatunnelia ja haaveillu siitä kävelemisestä. Tai luulin sitä riistatunneliksi, mutta sehän on ihan ihmistenkin käyttämä. Itse asiassa siinäkin on menny tie ennen tuota päälle tehtyä isoa tietä. Olen tutkinut taas vanhoja karttoja :) Toiselta puolelta löysin jopa ennenmainitun päätien jäänteitä, kun on risteyksen muotoa muuteltu tienrakennuksen ohessa. 

Jollain oli katkennu ruusukimpusta yksi ruusu kaupan kassan jälkeen. Poimin talteen ja laitoin veteen. Se on ihan kivan näkönen noin. 

Dementiapäiväkirjat, osa ... en muista mones.

 Tänään tuli ihan oikea muistisairaustapahtuma. Otin aamulla sulamaan puoli kiloa lähituotettua naudan jauhelihaa, että teen iltapäivällä soosin pottujen kaveriksi. Laitoin lautaselle siltä varalta, että muovipussi vähän falskaa, ettei valu sulamisvedet pitkin poikin. 

Olin ajatellut, että laitan huoneenlämpöön sulamaan, kun kuitenkin muutaman tunnin sisään olis tarkoitus se valmistaa. Jossain vaiheessa kattelin, että jaa, en olekaan jättäny sitä näkösälle, laitoin sit varmaan jääkaappiin. Sit ku aloin ruuanlaittopuuhiin, ei löytynykään lihaa jääkaapista. Ei pöydiltä. Katsoin olohuoneestakin. Varmuuden vuoksi katsoin astiakaappiinkin, mistä olin lautasen ottanut, etten nyt ollut laittanut sitä takaisin pinoon lihan kans. Ei. Entä pakastin - jos olenkin epähuomiossa laittanut lihan takaisin sinne, lautasineen päivineen. En ollu. 

Seisoin sit vaan aikani siinä epäuskoisena, että enhän mie nyt hitto vieköön voi hukata puolta kiloa lähituotettua naudan jauhelihaa omassa keittössäni! Sit tuli hämärä muistikuva, että lämmitin aamulla kahvia mikrossa, olisinko... ja siellä se liha nökötti nätisti lautasellaan. Mikrossa oli kylmä :)

Toki unohtelen asioita, mutta tää oli nyt jotain uutta. 

Keräsin siemeniä pihalta ja lenkin varrelta. Keräsin mm. keltamon siemeniä, ja hämmästyksekseni se pursusi oranssinkeltaista maitiaisnestettä sormille. Tosi vahvan väristä! Mietin, onko sitä käytetty joskus lankojen tai kankaan värjäykseen. Nyt luin netistä, että se on hyvin myrkyllistä, ihoa kirvelevää ja limakalvoilla voi aiheuttaa oikein rakkuloita. Onneksi en imeskellyt sormiani lenkillä. Ja onneksi en tahmannut nesteellä vaatteitani. Keräsin myös metsänätkelmää taas, vaikka en oo saanu sitä viihtymään pihalla.

Enkä oo tienny, että samettikukistakin voi kerätä siemeniä, oon vaan aina katkonu kuihtuneet kukat pois rumistamasta. Siskon mökin piha on täynnään niitä, ja se on ite kaikki kasvattanu, joten mieki nyt meinaan kokeilla, tulisko noista anopin lahjoittamista samettikukista siemeniä. Kehäkukan siemenet ei ollu vielä kypsyny, mutta ruiskukan oli. Ja pari krassin palluraa löysin. 

Mutta porkkana! Se on kukkinut koko kesän, ja vielä vaan pukkaa kukkaa, eikä ne jo kukkineet huiskilot näytä merkkiäkään ruskistumisesta! Luin jostain, että siemenet on kypsiä vasta sitten kun siemenkodat ruskistuu. Ne on vaan vihreitä ja karvasia koko ajan.

Menettynyt

 Kävin eilen uimassa, ja kotona huomasin, ettei ole enää toista korvista. Kävin kattelemassa sitä rannalta myöhemmin illalla, mutta ruoho oli pitkää eikä missään näkyny kultaista rengasta. Harmittaa, kun ei ollu ihan halpiskorutkaan, mutta näitä sattuu. Pitänee ostaa joku muu koru toiseen korvaan. Tai kaivella löytyskö jotain korulaatikosta. 

Hevoskastanja kukki ihan salaa alkukesästä, ekan kerran! Se on nyt kymmenvuotias. Kesäkuussa tytär huomasi, että pallukoita kasvaa, ja nyt ne on jo tuon kokoiset. Päästään pian lisäämään hevoskastanjoita tontilla :)

Suikeroalpi kukkii rappurallissa. 

Keväällä kylvin kesäkukkaseosta sinne tänne, mutta tosiaan hunajakukka oli niin vahva ja tilaavievä, että mihin vaan on sattunu sitä, niin se on vallannut tilan lähes kaikelta. Ruusupapu ja herne on ainoot, jotka on sitä kunnolla vastustanut. Ja ne kesäkukatkin on niin pieniä ja surkeita. Olis varmaan vaatinu enemmän lannoitusta. No, ensi kesänä olen taas vähän viisaampi. Jos elän. 

Herne oli poikkeuksellisesti oikeaa siemenpussissa ostettua sokerihernettä, ja kyllä on ollu pieni ja huono sato! Pari kourallista palkoja tullu, monta vain yhden tai kahden herneen palkoa ja osa mätänee varteen. Ruusupapu ei oo tehny kai yhtään palkoa, vaikka siinä jokunen kukka olikin. Nyt ei enää edes ehdi.

Orvokkipataan odotin eksoottisia kukkasia, kun siinä yläpuolella oli lintujen rasvasiemenjuttuja, mutta pöh. Rypsi tms. on kasvanu siihen. Ja auringonkukka. Esikoisen auringonkukat ei ehtiny edes nupulle ennenku se muutti pois kotoa. 

Niin, nyt on se eka päivä, jolloin ollaan palauduttu samaan tilaan kuin yli 20 vuotta sitten. Asutaan kaksin tässä mökissä, ja kaksi koiraa on kaverina. Nyt sitten hissukseen käydään läpi kaikkea rompetta. Kitaranostaja kävi eilen hakemassa kitaran. Tänään olis tarkoitus hakea nuorelleparille sohva etelästä ja viedä se niille. Olivat ekana iltanaan nauttineet kaupunkielämästä ja tilanneet ruokaa kotiin. Vävy nyt on Jyväskylässä aiemmin jo saanut vähän maistaa kaupunkilaisuuden iloja, se osaa jo ollakin, mutta tyär on kyllä ihan maalaistollo. Mutta kyllä se siitä suttaantuu.

Eipä mun elämä siitä juuri muutu, edelleen oon suurimman osan aikaa koirien kanssa kolmestaan. Nyt vain vähän suuremman osan aikaa. Luultavasti luovutaan toisesta autosta, ja se kyllä hieman kirpaisee kun on tottunu vähät kulkemiset kulkemaan itse. 

Hienoja ilmoja ollu, jopa vähän liian kuumiakin. Ainoa ero keskikesään on se, että varjot on pidempiä kun aurinko paistaa matalammalta. Helle ei ole niin hellettä enää tähän aikaan. 

Sirkat soittaa

 

Kuulin heinäsirkan siritystä tässä! En oo vuosiin kuullu, ja ihmisen ikäkuulo ei parane, joten täytyy olla jokin harvinaisempi sirkka- tai kattilaji, joka sirittää matalammalla äänellä ja on runsastunut tänävuonna.

Mies lähti esikoisen kanssa viemään muuttokuormaa, ja mua ahdisti hurjasti aamun hyörinä ja miehen jäkätys tytölle, että sen pitää ottaa tyyliin ihan kaikki mukaansa. Mitään ei saa jättää. Esimerkiksi akustinen kitara on sellanen, mitä tyttö ei aio viedä mukanaan, mutta miehen mielestä sen pitää se sit myydä jos ei aio pitää. Kellään tarvetta moiselle? Ei ny viittis roskiin heittää. Ei se ollenkaan tuollasta jäkätystä kuopukselle pitäny. Ja nauroi mulle, ku minua suretti ku lapsi muuttaa pois. Halin sentään antoi, kun pyysin. Nauraa toisen surulle ja ahdistukselle. 

Kuuma oli lenkillä. Pullollinen vettä kului koirien sisä- ja ulkopuolen viilentämiseen, vaikkei matka kovin pitkä ollut. Onneksi ne on tuollaisia karvattomia, niin voi valella vedellä selkää ja mahaa ja sitten tuulenviri viilentää.

Jos soittaa sirkat, niin soittaa kirkkokin. Jos joskus tästä muutan pois, niin en kyllä kirkon viereen! On jo ainakin neljäs kerta, kun kellot soi tänään. Ärsyttää. 

Pistoksissa

 Tiirailin niitä Perseidejä eilen illalla ja myöhemmin yöllä, mutta en nähny muuta lentävää kuin lepakon. Ja sain niskat sekä pään kipeeksi, kun olin pää kenossa, taas olin vaikka tiedän että saan siitä säryn. Olis pitäny olla lepotuolissa pihalla, mutta kun oli hyttysiä. Kattelin sit kapeaa koillistaivaan kaistaletta, mikä näkyy keittiön ikkunasta, ja yöllä kun ei ollu enää katuvaloja, oli kuu sitten häiritsemässä. Mutta aivan sama. 

Kummia sääskiä on muuten nyt. Pienempiä ja ruskehtavampia kuin "normaalit" sääsket, ja iskevät kiinni sen enempää miettimättä ja piuaamatta naaman edessä. Niitä ei välttis edes huomaa, ennenkuin on useampi kauheasti kutiseva tai kirvelevä paukama jossain. Kummasti usein on tosiaan enemmän kuin yksi paukama. 

Tällanen tuli mun sormeen ku olin riippukeinussa:

Huono kuva, mutta siinä on kolme paukamaa, on sentään kortisonivoiteen jälkeen kuvattuna. Ja on muuten riiviömäistä kun sormea kutittaa. 

Mulla oli kyllä hyttysverkot kiinni, mutta ne ei oo täysin tiiviit ja koko ajan joku löysi sääskenreiän, mistä tulla sisälle. Mie en jaksanu ees lukea (sitä varten sinne menin, kirjan kanssa) vaan kietouduin vilttiin ja kattelin vihreää lehvästöä sekä keltaisia tarha-alpin kukkia. Toinen koirakin tuli lepäämään mun jalkoihin, samalla vähän vahti ympäröivää maailmaa.

Käveltiin tänään pitkä lenkki, ja nyt pitäs ehkä viimeistä kertaa mennä hakeen esikoinen poikakaveriltaan, kun ne muuttaa viikonloppuna. Ja samalla pitää käydä kastelemassa anopin ulkokukat taas. En mie kyllä usko, että ne mun edellisen kastelun jäljiltä on ees vielä kuivuneet... mutta tuleepahan postitkin otettua laatikosta samalla. 

Olis lakkiaisjuhlat tässä kuussa, mietin tohtiiko mennä. Ei siellä hirviästi ihmisiä liene, mutta olisko se noloa jäädä pois koronan pelossa...