maanantai 17. elokuuta 2020

Menettynyt

 Kävin eilen uimassa, ja kotona huomasin, ettei ole enää toista korvista. Kävin kattelemassa sitä rannalta myöhemmin illalla, mutta ruoho oli pitkää eikä missään näkyny kultaista rengasta. Harmittaa, kun ei ollu ihan halpiskorutkaan, mutta näitä sattuu. Pitänee ostaa joku muu koru toiseen korvaan. Tai kaivella löytyskö jotain korulaatikosta. 

Hevoskastanja kukki ihan salaa alkukesästä, ekan kerran! Se on nyt kymmenvuotias. Kesäkuussa tytär huomasi, että pallukoita kasvaa, ja nyt ne on jo tuon kokoiset. Päästään pian lisäämään hevoskastanjoita tontilla :)

Suikeroalpi kukkii rappurallissa. 


Keväällä kylvin kesäkukkaseosta sinne tänne, mutta tosiaan hunajakukka oli niin vahva ja tilaavievä, että mihin vaan on sattunu sitä, niin se on vallannut tilan lähes kaikelta. Ruusupapu ja herne on ainoot, jotka on sitä kunnolla vastustanut. Ja ne kesäkukatkin on niin pieniä ja surkeita. Olis varmaan vaatinu enemmän lannoitusta. No, ensi kesänä olen taas vähän viisaampi. Jos elän. 

Herne oli poikkeuksellisesti oikeaa siemenpussissa ostettua sokerihernettä, ja kyllä on ollu pieni ja huono sato! Pari kourallista palkoja tullu, monta vain yhden tai kahden herneen palkoa ja osa mätänee varteen. Ruusupapu ei oo tehny kai yhtään palkoa, vaikka siinä jokunen kukka olikin. Nyt ei enää edes ehdi.

Orvokkipataan odotin eksoottisia kukkasia, kun siinä yläpuolella oli lintujen rasvasiemenjuttuja, mutta pöh. Rypsi tms. on kasvanu siihen. Ja auringonkukka. Esikoisen auringonkukat ei ehtiny edes nupulle ennenku se muutti pois kotoa. 

Niin, nyt on se eka päivä, jolloin ollaan palauduttu samaan tilaan kuin yli 20 vuotta sitten. Asutaan kaksin tässä mökissä, ja kaksi koiraa on kaverina. Nyt sitten hissukseen käydään läpi kaikkea rompetta. Kitaranostaja kävi eilen hakemassa kitaran. Tänään olis tarkoitus hakea nuorelleparille sohva etelästä ja viedä se niille. Olivat ekana iltanaan nauttineet kaupunkielämästä ja tilanneet ruokaa kotiin. Vävy nyt on Jyväskylässä aiemmin jo saanut vähän maistaa kaupunkilaisuuden iloja, se osaa jo ollakin, mutta tyär on kyllä ihan maalaistollo. Mutta kyllä se siitä suttaantuu.

Eipä mun elämä siitä juuri muutu, edelleen oon suurimman osan aikaa koirien kanssa kolmestaan. Nyt vain vähän suuremman osan aikaa. Luultavasti luovutaan toisesta autosta, ja se kyllä hieman kirpaisee kun on tottunu vähät kulkemiset kulkemaan itse. 

Hienoja ilmoja ollu, jopa vähän liian kuumiakin. Ainoa ero keskikesään on se, että varjot on pidempiä kun aurinko paistaa matalammalta. Helle ei ole niin hellettä enää tähän aikaan. 

8 kommenttia:

  1. On ollut ( ja edelleen on) tosi kesäisiä kauniita päiviä. Sen olen oppinut, että korviksia en laita aamulla ennen kuin olen uimakeikkani tehnyt :)

    Ajattele, me ollaan oltu 31 vuotta kaksin tässä, aiemmin tosin lähes joka viikonloppu yöveiraita, kesällä varsinkin. Ja työt veivät molempia meitä reissuille pitkin Suomea ja Eurooppaa. Nyt on suuri ilo nauttia kotona olosta. Aikansa kutakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei yhtään haittaa olla vaan kotona :) Mulla nuo korvikset oli aina korvissa, yötä päivää, kunnes toinen ei enää ollutkaan.
      31 vuotta on kunnioitettava saavutus. Just aattelin tossa, että esikoinenkin on ollu kolmanneksen elämästään saman pojan kans kimpassa, ja on vasta 21.

      Poista
  2. Oi, tulee vaari mieleen <3 Vaari touhus hevoskastanjoiden(kin) kanssa ja niitä on kasvatettu puolelle sukua ja paljon muillekin :) Iso pää- puu, (ei puupää,) on yhä ja aivan upea kukassa!!
    Tarttiskin muistaa tuoda tännekin sieltä yks alku.
    Tsemppiä taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie ihastuin heti tänne etelään tultuani hevoskastanjaan! Pohjoisessa niitä ei olekaan. Ja jossain "druidien puuhoroskoopissa" oon hevoskastanja. Naapurilta sain elinvoimaisia alkuja, omat kasvatusyritykset ei tuottaneet tulosta. Hyvinkään asemalla on hieno iso h-kastanja, jos eivät ole kaataneet pois.

      Poista
  3. Hevoskastanjat ovat ihania ja ilahduttavat ainakin kahteen kertaan vuodessa. Ensin kukinnoillaan ja toistamiseen kastanjoiden tippuessa alas. Niiden kuivettua niistä saa kivoja koristeita esim. syys- tai jouluasetelmiin.

    Joskus nuo korut ja kellot löytyvät sellaisella moukan tuurilla, ettei ikinä voisi uskoa todeksi. Toivon sitä korviksellesikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se korvis on monta kertaa moukan tuurilla saatu kiinni, kun on pudonnu tai ollu putoamassa, mie luulen että tuuri on jo käytetty... mutta kenpä tietää.

      Koristeena varmaan voi kans tosiaan käyttää. Niinku tammenterhojakin. Ehkä löytyy joku inspis ennen joulua!

      Poista
  4. Omasta autosta luopuminen kirpaisee jonkin aikaa, kun on tottunut kulkemaan itse ja omaan rytmiin. Mutta kaikkeen tottuu - onneksi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onhan sitä tullu suurin osa elämästä pärjättyä ilman autoa (tosin kaupungissa) joten miksei sitä nyt pärjäis vastakin...

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...