Huomenna on maaliskuu

Kyllähän sen jo huomaa, linnut laulaa ja tikka päryyttää. Mustarastaan luritustakin on kuultu, mie en kyllä oo kuullu. Kävin yhellä lintutornilla eilen, ja kaukoputkeilijat sano että jossain lentää merikotka, ja jokusen kymmenen kilsan päässä olis hiiripöllö. No mie näin sillä reissulla variksia, naakkoja, talitiaisia, sinitiaisia ja viherpeipon. Niitä nään kyllä ihan kotikonnuillakin.

Kun tuli plussakelit ja vesisateet, niin se Saharan hiekan värjäämä lumijää kertyi hangen kuoppiin. Tässä ketun jälkiin. Ja pellot oli täynnä tuolaisia yksittäisiä ruskeita koloja, mikä lie nekin tehny. 

 Mun eka poikaystävä ja avomies täytti viikolla 58 vuotta. Olis ihan kiva tietää, miten sillä menee, mutta sen nimi on niin yleinen, tyyliin Matti Virtanen, että ei sitä pysty ees stalkkeroimaan netistä. Eikä se nyt mulle kuulukaan, miten sillä menee. Toivottavasti paremmin kuin silloin. 

Yhtenä iltana oli kipee olo ja lämpöä 37,4, kauhistuin jo saaneeni koronan, mutta sekin meni ohi. Usein iltaisin kurkku kipee ja nyt ku mittailin sit lämpöä varmuuden vuoksi useammin, ni se näyttää sitä 37,1 ja ,2 koko ajan. Kaipa senki voi sisäilmaoireilun piikkiin laittaa - jos olis korona ni eiköhän tuo siippakin jo oireilis.

Hieno ilma on, mutta tuulinen. Eilenki oli, ei ihan yhtä tuulinen. Menin sille ainoalle mettäpolulle, jota täällä on voinu kulkea, mutta jotku ratsastajat oli saanu hienon idean mennä hevosilla sinne. No, polku on sitten tältä talvelta pilalla. Kiitti vaan.

Koirille etenki tosi hankalakulkunen, putoili syviin hevosenjälkikuoppiin. Ärsytti, kun tiet on nyt tosi rapaloskaisia ja osin ihan jäisiä - puhumattakaan somen kiukkuavista kannanotoista koskien koirien pissoja ja kakkoja tienpientareilla - ja mettäänkään ei enää pääse. Vien kohta koirat ladulle ulkoileen. Täällä ne ladut on kyllä kettujen ja pupujen ahkerassa käytössä, siinä ei parin pikkukoiran jäljet paljoo enää merkkais :) Joku kauriskin saattaa niitä käyttää hyödykseen.

Toivon hyviä hankikantokelejä!

Kaiken maailman logiat

 Heipsan! Arvatkaa kuka on taas väsyny, mutta koittaa sinnitellä hereillä koska asiat a. ja b. Ja c:kin kohta. Se tulee kuin paksu peitto päälle humauksessa, onneksi ehdin käydä lenkillä ensin. Viikonloppuna kävin päikkäreillä molempina päivinä, ja ihmettelen kyllä miten koira voi aistia minusta sen väsymyksenkin niin, että johdattelee mua vinttiin.

Luovutin kyllä vertakin viime viikolla, eikä hb ollu ku 130. Syön nyt rautakuuria. En vaan voinu olla menemättä ku ensinnäki joka tuutista pyydettiin apua ja toisekseen kuopus kysyi lähdenkö sen kans verta luovuttaan. Se ei taaskaan saanu luovuttaa, ei pyörtyny tällä kertaa mutta hemoglobiini oli liian alhaalla. Oon kyllä saanu ohjeen pitää pidempiä luovutusvälejä, mutta kun pyytävät! En kestä. Pakko mennä. 

On ilimoja pielly, liki 30 asteen pakkasia ja vesisateita. Kattelin tänään ulkona, että viimeisimmät sateet on keltaisempia tai ruskeampia kuin alla oleva lumivalkoinen lumi. Ei paljon, mutta niin että silmä erottaa. 

Vuosia sitten pariinkin kertaan vaivannut ihotulehdus naamassa on tehnyt taas tuloaan. Mikähän senkin on laukaissut. Stressi sen aiemmin sai puhkeamaan, mutta ei mulla oo stressiä nyt. Oon muutenkin miettinyt gynekologin ajan varaamista, ja nyt kai pitää miettiä ihotautilääkäriäkin - yleislääkärit tuppaa määräämään ihottumiin vaan jotain kortisonivoiteita, ja jos tää on se tulehdus niin ei kortisonit siihen auta. Ja jos on gyneille pitkät jonot, ni vasta ne on pitkät ihotautilääkäreille! Oon käyny Terveystalolla ja mun tiedot on siellä, joten mieluusti menisin sinne, mut ekat vapaat ajat oli jossain huhtikuulla pitkällä. Jotain videovastaanottoja on kyllä, mutta millähän lailla ihotautilääkärikään ihottumaa tarkastelee videon kautta? Ku nehän kattoo suurennuslasilla ja raaputtelee. Saati gynekologi...

Mutta ilokseni huomasin, että ne ei oo enää "iho- ja sukupuolitautien" vaan "ihotautien ja allergologian" lääkäreitä. 

Aloin kutomaan hametta. Saapa nähdä, ehdinkö elämäni aikana näkemään sitä valmiina.

Muistisairaus

 

Mullahan on jo pitkään ollu tätä. Oon kyllä aatellu että se on virikkeettömän ympäristön tulosta. Kun ei tarvi mitään aatella niin aivot surkastuu. Ja pienetkin laskutoimitukset tuntuu toisinaan niin työläiltä, että helposti tarttuu puhelimeen ja valitsee sieltä laskimen. 

Reposaaressa oli talvellakin ihanaa! Löysin sieltä sen oman rakkaan mereni; iättömän ja äärettömän, jota ei vuodenajat kahlitse. Tekee työtään päivin öin kesät talvet. Nytkin uupumattomana jauhoi paksuja jäälauttoja palasiksi kallioita vasten, jyske oli varsinkin Mäntyluodossa ihan pelottavaa.

Sielunmaisemani talviasussa.

Joku pikkuinen eläin oli tehnyt kauniita jälkijonoja Lontoon rannalle.

Tällainen näkymä oli airb'n'b -kämpästä aamulla. Rauhallista ja ihanaa oli! Mitään luvattuja tehostettuja koronasiivouksia siellä tuskin oli tehty, yläpetikin oli sen jäljiltä kun siellä oli joku nukkunut ja noussut ylös, sijaamatta ja vanhat lakanat. Pelkäsin että meilletarkoitetussa sängyssäkin on käytetyt lakanat, mutta ainakin täkkipussi ja tyynyliinat oli puhtaat. Ja tyynyt oli hyvät, 4 kpl. Kyllä siellä kelpasi olla, ja mies tuumikin, että nythän täällä täytyy ruveta käymään talvisinkin, kun löyty hyvä talvimajoitus :)

Mäntyluodon jäämurskain. Muualta oli tuuli vieny suurimman osan jäistä pois, mikä harmitti kuvaajaa.

Auringonlasku ja meri <3

Kallon majakka Mäntyluodossa.

Auringonnousu Reposaaren kaupparannan edustalta jäältä. Pilkkijöitä oli jo tuohon aikaan siellä kököttämässä ja lisää tuli. Nyt tiedän, että saattaisin voida asua Reposaaressa talvellakin :) tuuli on välillä hurja mutta ei se keli aina täälläkään optimi ole. 

Tänäaamuna heräilin siinä ennen kaheksaa, ja hoksasin että äänettömällelaitetun puhelimen näyttö loistaa. Joku soitti vieraasta numerosta, hylkäsin puhelun. Seuraavaan vastasin, ja siellä joku solkotti jotain mistä en ymmärtäny, kuulosti känniseltä tai aivoinfarktiselta. Katoin numeron hausta, se oli jossain Alavudella. Lankapuhelin. Laitoin mustalle listalle ku se vaan soitteli, viistoista kertaa kun oli soittanu ni otin pois listalta että ku seuraavan kerran soittaa niin kysyn onko sillä joku hätä ja pitääkö soittaa ambulanssi tai jotain. No, siellä oli joku mummu joka halus kertoa jolleki Eilalle tai Eijalle, että sauna on sinä ja sinä päivänä kello yheksän. Tai niin olin ymmärtävinäni, puhui niin epäselvästi, ei varmaan ollu hampaitakaan sillä. Koitin sanoa ettei täällä oo sen nimistä, mut ei se välittäny. Sit sanoin vaan että selvä juttu, kiitos hei. Nyt joku Eila missaa saunaillan, kun ei saanu ilmotusta. Soittelut kumminki loppu. Sitkee mummu kyllä, ei antanu periksi ennenku oli viestinsä toimittanut - jonnekin. 

Yöllä käyny rusakko pihalla, pyöriny pitkän aikaa. Laitoinki tuohon jo päiväkausia sitten kauraa, ihan vaan että joku elukka tulis riistakameraan. Kauriskin on piipahdellut pari kertaa, mutta ei ole kameraan osunut. Jäljistä vaan päätelty. 

Menee taas paremmin

 

Tällasissa merkeissä. Paikallisessa faceryhmässä tarjottiin remontista jäänyttä puutavaraa pätkittynä ilmaiseksi, ja mies kävi hakemassa meille polttopuuksi. Osa on maalattua tai petsattua mutta tuolla se menee niin kauan kuin puunpoltto julistetaan kielletyksi. 

Aamupäivällä mittasin keittiön lattiatason lämmön, oli neljätoista. Ei se ihme ole että villasukista huolimatta välillä palelee jalkoja. Ja koirat viihtyy sohvalla. Nyt siellä on sähköllä toimiva lämpöalustakin lisälämpönä niille. 

Parikymmentä astetta pakkasta on tällä hetkellä ulkona.

Tein sitten pari jäälyhtyäkin, vaikka ei ole tilaa. Mutta jos nyt ei lunta satais heti kauheesti, että voisivat olla. En löytäny valkoisia lyhtykynttilöitä enää kaupasta, ostin punaisia, ja sellanen kyllä tekee ihan turhaksi tuon sinisyyden tuossa toisessa lyhdyssä. En tarjennu käydä kuvailemassa illalla, kun niissä oli tulet sisällä. Tein ne pieneen neliskanttiseen ämpäriin, jossa on ollu talipalloja. Rustasta niitä sai johonki aikaan tarjouksesta, mutta totesin että kyllä se kannellinen ämpäri on ihan käytännön syistä pyöreä...

Kaunista on ollu kun puutkin kuuraantui ja aurinko paistoi. Vaikka kylmää. 

Koirilla on ollu tossukelit. Eilen en kyllä jaksanu ruveta niitä tossuja vääntämään niille jalkaan, ne ei siitä hommasta tykkää enkä oikein miekään. Iloisesti niille koitan puhua ja kehuskella, että saisivat edes hiukan kiitosta siitä ikävästä puuhasta, mutta aina ei jaksa olla ilosen kuulonenkaan. Ja uskon, että koirat kyllä huomaa, millon oon tekoiloinen. 

Tänään on kyllä jo parempi fiilis, mie oon huomannu että pääkipu - vallankin jos jatkuu päiväkausia - vie tehokkaasti mieltä matalalle, ja nyt taisi olla jotain PMS-juttuakin siinä. Pitääpä tarkkailla liittyykö nämäkin asiat yhteen. Tänä aamunakin piti nousta jo neljän jälkeen, kun päässä jyskytti niin kova kipu, ettei voinu nukkua. Sitten se helpotti, kun nousin ylös...? Otin varmuuden vuoksi kyllä särkylääkkeen, ennenkuin menin takaisin nukkumaan, ja nukuinkin sitten kymmeneen.

Ja iloa tuo myös viikonlopun suunnitelmat: kun auton remontti maksoi vähemmän kuin olin budjetoinut, päätettiin miehen kans lähteä Reposaareen katsomaan jäätyvää kylmää merta. Tosin sielläkin pakkaset kyllä laskee viikonlopuksi, jopa nollaa tarjotaan, ja tuuli kovenee kymppiin asti, mutta mielenkiintoista on silti nähdä kesälomien meri talvella. Saatiin edullinen airb'n'b -kämppä. Houkuttelin kuopuksen siksi aikaa meille koiranhoitajaksi, saan mieki vähän lomaa.

Tein linnuille rasvasiemenjuttuja kun oli näitä pakkasia luvattu, mutta ne tuntuu mieluummin syövän kaupan talimakkaroita ja auringonkukansiemeniä. Tikka tuota vihreään muoviritiläjuttuun laitettua käy välillä naputtamassa, rinkulaa en sit oo viittiny viedä tarjollekaan. Eilen piti ostaa taas yksi säkki auringonkukansiemeniä, kun alkoi jyvätynnyristä pohja paistaa. Ihmeen hyvin on riittäny syöjiä tänä talvena.

Niin, ja kävihän se viirupöllökin ruokintapaikalla hakemassa evästä. Oli kyllä semmonen once in a lifetime-juttu sekin - HUUMPS iso ruskia lintu humahti yksinäisen naakan päälle, luulin ensin haukaksi mutta olikin pöllö, keskellä päivää! 

Muutaman minuutin se oli tuolla hangessa, varmaan ootti että naakka kuolee sen kynsiin, sitten lennähti sen kans ruokalaatan reunalle hetkeksi kattelemaan, ja sitten lensi talon toiselle puolelle metsään. Komea iso lintu. En oo kyllä viirun huhuilua koskaan täällä kuullut, ehkä se on joku vaelteleva nälkäinen yksilö. 

Anteeksi

 

Auto on rempattu ja katsastettu. Ensi vuoden helmikuuhun asti saa hengähtää ainakin katsastuksen osalta, vikoja nyt saattaa tulla korjattavaksi. Ei ees menny niin paljon rahaa kuin pelkäsin. Vikalapussa väitettiin että on tietokoneessa vikakoodeja, mutta korjaaja sanoi ettei siellä mitään ole. 

Näin taas elämääni kuvaavia ahdistavia unia. Ja kerta toisensa jälkeen näen eri versioita teemasta, että mun nuoruuden avomieheni jättää minut, ja aina yritän sen kans alottaa uudestaan ja muutan yhteen ja taas se jättää tai ei vaan tuu kotiin. Mutta ne kodit on usein valoisia ja mukavan oloisia paikkoja. 

Ja elämänilo loistaa poissaolollaan. Aamulla ensimmäisten ajatusten joukossa on voi helvetin päänsärky, en jaksa ja kuolisinpa pois. Sitten jostain peiton mutkasta kömpii koira tukka pystyssä, häntä heiluen ja korvat niskaan käännettynä tervehtimään iloisesti, nuolee kättä ja on onnellinen kun heräsin. Hieno auringonnousu ilahdutti hetkeksi, mutta kun säntäsin sitä kuvaamaan niin myöhästyin, oli värit jo kalvenneet. 

Lunta ei ole viikkoon tiedossa lisää, mutta pakkasta on. Olis hyvät kelit tehdä nopeesti jääjuttuja, mutta joka paikka on niin täynnä lunta ettei mihinkään mahdu. Eikä huvita tehdäkään. Mutta onhan tämä oikea talvi sentään parempi kuin vesisadetalvi. Tai ainakin kauniimpi. 

En edes kaivanut verta nenästä

 

Yhtenä aamuna heräsin hirmu aikasin enkä saanu uudelleen unta, ja kävin ulkona. Siellähän möllötti täysikuu, valvotettujen vanha ystävä. Käytin koiratkin pissalla sillon, mutta silti toinen raastoi mut hereille ennen kaheksaa, kun olisin viimein voinut nukkua.

Eivät sitten pidä kunnossa tuota latua tänne asti, pitäs kaks kilsaa tallustaa sukset kainalossa, jos meinais hiihtämässä käydä. No, lumitöissä riittää treeniä toistaiseksi. Eilen oli oikein lumimyrsky.

Esikoinen tuli viikonloppukylään, se on mukavaa! Kotoisaa. Tehtiin lohiruokaa, kun mies ei niin välitä lohesta ni se sai kalapuikkoja. Ja tyär teki torttuja, nam.

Auto ei odotusten mukaisesti menny läpi katsastuksessa, iso nippu vikoja joita pitää perjantaina korjauttaa. Jarruista ei saanu ees hintaehdotusta, kun ei tiedä mikä niitä pännii. Hyvin ne jarrutti, mutta kuulemma yks jarru laahas, se oli sit (monen muun ohella) hylkäävä virhe. Vähän outoa. 

Onneksi autoremontin kanssa samoihin aikoihin tuli rahaakin: isän viimeinen tili lopetettiin ja rahat jaettiin siskosten kesken. Ei mee budjetti sit ihan persiilleen vaikka autoon menee rahaa. Mieskin on säästäny monta kymppiä, kun ei oo juonu kuukauteen. Osteli sit suolamanteleita ja kuivalihaherkkuja palkkioksi itelleen. Pelottaa vaan se, kuinka se "ottaa takas" tipatonta sit enskuussa... niinku joulukuussa tankkas kuin kameli kuivaa kautta varten. 

Tänään tein pienen ompelutyön (kuvauskopterille suojapussukan vyölenkeillä) ja kun se oli valmis, lurahti yhtäkkiä nenästä veri mun lempipaidalle. Mullahan ei ikinä oo ollu tuollasta spontaania nenäverenvuotoa ilman mitään traumaa. Se tuli sen puolen sieraimesta, jonka poskiluu on ollu kipee ja se vähän väliä jomottelee nytkin. Voiko se olla sitä sisäilmaoireilua vai olenko vain tullu vanhaksi? Krooninen poskiontelotulehdus ilman flunssaoireita? Kuiva huoneilma meillä tuskin kuitenkaan on. Maksaiskohan kosteusmittarit paljon?

Oon kattonu  melkein koko The Incredible Dr. Pol -sarjan, ja oppinut monta uutta sanaa: muck, dung, stool, manure, ordure, shue...

Mie hiihin

 

Eilen näky kelkka vetävän latuja, mutta vasta tänään pääsin suksille. Aivan mielettömän ihana ilma, aurinko paistoi eikä ollu tuulta nimeksikään! Vanhat pitolaastarit oli kiinni suksenpohjissa, vedin vain vähän luistoa ja menoksi. Pölyt pyyhkiytyi suksenpohjista ladun alkupäähän :) Ihme kiekuroita oli taivaalla.

Muistelin lapsuudenaikaista koulun laulutunneilla laulettua laulua, missä sanottiin että "suksi notkee sujuilevi sukkelaan". Googlettelin sit kotiinpäästyäni ko. Suksimiehen laulun, ja mikä hirveä runoelma se olikaan loppupäästään - luulin viattomaksi lastenlauluksi, mutta siinähän tapetaan karhu ihan huvikseen talvipesään ja lopulta ihmisiäkin "verihinsä kohta nääntyy". En ihmettele, että laulukirjoihin on päässyt vain pari ekaa säkeistöä. Mutta oman aikansa hengennostatuslaulu kai se on ollu. 

Laskin tänään viisi mustarastasta ruokapaikalla. Eilen diagnosoin itselleni mahasyövän tai dyspepsian, mutta onneksi ne parani yön aikana. Huomena voinki sit voivotella kipeitä hiihtolihaksia, kun eihän sitä malttanu kuitenkaan ihan rauhallisesti alottaa...