Heikkokuntoinen

 Hei vaan pitkästä aikaa. Kirjoittaja on ollut laiska. Väsynyt? Laiska. Saamaton. 

Ihottumani ei ollut onneksi psoriasista, diagnoosiksi tuli määrittämätön seborrooinen ekseema tai jotain. Lääkäreille on luotu ihan omat ICD-numerot niillekin tapauksille, mitä ne ei välitä määrittää. Kortisonilla sitten mennään hamaan tulevaisuuteen, ja perusvoitelulla. Olen jo kyllästynyt pläästimään itteeni ja kerjäämään selänrasvausta muilta. 

Ja varsinkin tänään on se piilokarsastus (en muista oonko kirjottanu siitä) vaivannut ihan huolella. Uskaltauduin kuitenkin auton rattiin, yhellä silmälläki näkee. Käytiin asioilla ja kävelyllä, ja huomasin siellä maakasassa versovia tulppaaninsipuleita hylättynä - toin kotiin tusinan verran. Hyvät tulppaanit! Silleen mie oon saanu aikanaan ne lehtokotilotkin pihalleni, ku oon raahannu jotain kasveja jostain jättömaalta. Eipä tullu mieleenkään sillon. 

"Kevyempi elämä" jatkuu, painoa on pudonnut muutama kilo. Mies on aivan höyrähtänyt, se juoksee ja käy salilla ja tankkaa kreatiinia ja magnesiumia ja ties mitä, se ei sit osaa olla ikinä kohtuullinen. Aina mennään äärilaitaan asti. Mut se ite tuntuu tyytyväiseltä ja sanoo ettei oo ollenkaan niin väsyny ja raihnainen olo mitä oli vielä loppuvuodesta. Kaljottelukin on rajoittunut viikonloppuihin ja silloinkin joskus jää jos se suunnittelee menevänsä aikaisin vapaapäivän aamuna salille. 

Tällanen komistus laskeutui mun nenälle tänäaamuna. Tai oli se jo päivää. 

"Sarvijaakko (Acanthocinus aedilis) on sarvijäärien heimoon (Cerambycidae) kuuluva keskikokoinen (12–17 mm) ja litteähkö kovakuoriainen, joka elää vain hyvin heikkokuntoisissa tai kuolleissa männyissä. " -Wikipedia-

Ehkä mun naama oli heikkokuntoisen tai kuolleen männyn näköinen. 

Talvena

 

Kaunista aikaa, kun puut on lumiset ja aurinko paistaa huikaisevan siniseltä taivaalta. Maailmalla asiat on aina vaan hullummin mutta tässä mun pienessä kuplassa toistaiseksi hyvin. Mitä nyt Pikkukippo saattaa tarvita ison kalliin remontin, mutta sehän ei oo mun auto edes. Ja sähkölaskut on hurjia, mut en maksa niitäkään. Eipä olis rahaakaan, taas saa nuukasti elää loppukuun.

Tuli ylimääräistä menoa koiran korvatulehduksesta, omasta ihottumasta lääkäri- ja apteekkireissuineen, hammaslääkärireissusta ja ostin mie uuden takinkin, 36 euroa peräti. Pitkä toppatakki. Entinen olikin mallin perusteella jostain 90-luvulta, sain sen äidiltä joka oli saanu sen joltain tutultaan, ja äitikin sentään on jo 13 vuotta ollu kuolleena. Mut onhan mulla vanhempiakin takkeja jossain. Oon säästäny jopa kasarinahkatakin. En kyllä käytä sitä, se on vaan muinaisjäännös vintin naulakossa.

Taas viimeisillä

 Ehdinpäs vielä kirjoitteleen ennen tammikuun loppua. 

Oon jonkinlaisella laihdutuskuurin tapaisella miehen vanavedessä, kun se on oikein kuntokuurilla. Kun se kattolainan maksu ei enää rasita mun budjettia, niin menin ja ostin kävelymaton, että vois huonoilla ulkoiluilmoilla tallustella kotona. Ja vaikka pätkän kerrallaan ruuanlaiton ohessa tai telkkaria katellessa. Mieshän innostui siitä kovasti, ja käveli sen viikossa rikki. Tein reklamaation, viikkoon ei kuulunu mitään ja sit mies soitti, lupasivat tehä jotain ja taas viikko kulu ja mies soitti ja sano että nyt pitäs jo jotain alkaa vähitellen tapahtua. Lupasivat uuden, toisen mallisen, vähän kalliimman maton, joka on voiteluvapaa mutta valitettavasti ei taittuva kuten oli se alkuperäinen. Ku meillä on niin pienet tilat. Ensviikolla pitäs tulla. Saa nähä.

Sitte mulle on tullu joku saamarin ihotauti, psoriaasi tai vastaava. Pää hilseilee ja  hiusraja punottaa, taipeet ja muut ahtaat paikat on rikki ja etenkin selkä on täynnä kuivia kohollaan olevia ihottumaläiskiä, hajanaisesti siellä täällä muuallakin kropassa. Tällä kertaa taivuin ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon, vaikka psoriaasin takia ei netin mukaan tarvi lääkärikäyntiä, mutta olis tähän kiva saada selko. Emmä kyl ois tarvinnu mitään tällasta enää tähän. Muistan työajoiltani kirjan, jonka nimi oli "Kutina on pirullista, raapiminen taivaallista" ja nyt voin sanoa ymmärtäväni.

Olipa eka kerta sairaanhoitajan chatissa. Mukavampi silleen on asioida kuin puhelimitse!

Aleamaryllis kasvatti vain lyhyen napakan varren ja alkoi kukkia. Eka on nyt jo kuihtunut, viides nupulla. 

Koirien ulkoilutus on vaivalloista, kun niitä pitää pukea ja itteeki. Ja sähkö on ollu kallista. Uunin kylki hohkaa kuumana joka päivä ja puita kuluu. 

Lunta ei paljoo oo, ei latuja varten ainakaan. Joku ura tonne kylälle oli sänkeen vedetty, mutta siellä hiihtäessä kyllä äkkiä lähtee voiteet pohjista. Jos jollain on vielä niin vanhanaikaset sukset joita voidellaan. Oon himoinnut niitä karvapohjasuksia, joita ei tarttis voitoa, mutta on vähän kalliit siihen nähen että niitä ei ees joka vuosi pääsis käyttään.

Jesperiltä läksi sitten pallit, viimeinkin. Saatiin suhteilla edullisesti, onneksi, koska just äsken kun kaupassa kävin, jäi vaan vitonen tilille, vaikka lainasin tyttäreltäkin satasen. Niinhän siinä kävi kuin epäilinkin, että menot kasvaa heti kun rahaa jää vähän enemmän käteen :D Ovat näemmä muuttaneet leikkaustekniikkaa sitten viime näkemän, ennen vedettiin pussi halki ja pullautettiin sisältö ulos, nyt tuli vaan pieni viilto sinne aseen ja panoskotelon välimaastoon ja pussi jäi ehjäksi. Parani äkkiä. 

Muovitötterö ei ollu ollenkaan kätevä eikä mukava, joten parin ekan kauluripäivän jälkeen tein miehen pitkistä kalsareista tollasen haavapuvun. Paljon kivempi sen kanssa, eikä koira yrittänytkään nuolla sen läpi. Aattelin säästää sen mahdollista tulevaa käyttöä varten.

Päivä pitenee!💛

Viimisiä viiään

 Nyt on joulu ohi ja Hannes-myrskykin. Meillä katkes yöllä sähköt kolme kertaa (Verisuren ilmoituksen mukaan ainakin) mutta taas vasta pahimman myrskyn mentyä ohi. Se on hassua, niin käy usein kun on myrskyä - sähköt pysyy hyvin läpi myrskyn, mutta alkaa katkeilla sen jälkeen. En usko että se tänne on kovin kummoisesti iskenyt, eilen illalla oli jotain oksia tippunu pyörätielle, kun kävin koiria käyttämässä iltakävelyllä.

 Jouluna oli tytöt täällä, kuten ovat aina olleet, syötiin hyvin mutta ei ylen määrin - suklaata on kyllä ylen määrin - ja tunnelma oli lämmin ja mukava. Sain lahjaksi sen mitä toivoin; ihka ensimmäisen oman läppärin!

 Kun se, mitä olen käyttänyt, on vanha ja vähän resukin, ja siihen ei olis saanu Windows 11:tä ladattua ja sitten kävi silleen ikävästi, että mulla oli vieressä vesimuki, jonka luulin tyhjentäneeni, ja kun lähdin viemään sitä pois niin se ei ollukaan tyhjä ja vettä loiskahti näppikselle. Nopean nurinkäännön ja kuivauksen jälkeen vahingot rajoittuivat space- ja backspace -näppäimiin sekä enteriin. Myöhemmin myös alarivin kirjaimet alko temppuileen. Kirjoittaminen sillä oli siis suhteellisen haasteellista, sanojen väli piti kopioida jostain, kirjoittaa asia putkeen ja liittää sitten spacet sinne sanojen väliin. Kummasti muuten alko huomata, että joku facebook-kommentti on oikeastaan ihan turha, kun sen kirjoittaminen oli työlästä. 

 Joulun jälkeen oli joulukukat alennuksessa, ostin hetken mielijohteesta amarylliksen parilla eurolla. Se oli kymmensenttinen alku, nyt 15 ja nyt mulla on sitten taas uus ruukkukasvi johon kiinnyn ja sitten oon pulassa sen kans. 

 Niin joo, miehelle tuli autokuume ku tytär joutu ostaan entisen tilalle sellasen, jolla pääsee kulkemaankin, joten käytiin sitten hakemassa Salosta mulle "kauppakassi" eli Pikkukippo. Pieni kolmiovinen sitikka. Nyt pääsen taas liikkumaan ilman, että pitää anoa autonkäyttölupaa tai kuskausta.

 Nyt ulos koirien kanssa ja sitten Puuiloon ostamaan taas lisää linnuille siemeniä. Hyvää loppuvuotta kaikille!

 Kyllähän nuo varovaisesti lähti kasvamaan. Vettä kuluu, en tiedä imeekö tuo savipurkki sitä vai kasvit, mutta multa näyttää olevan taas kuivana.

Ja virallinen kylmän ajan aloitus on peruttu. Kun kerrankin sain vietyä kesäkamppeet vintille ajoissa, jouduin kaiveleen niitä sieltä takaisin kun lenkillä läkähtyy paksussa palttoossa ja talvikengät on kurakelissä liiottelua. Joulujuttuja kaivelin esille, kierrätän kalenterin ku löysin viime vuonna hyvän, ja vanhat tutut lasten päiväkodissa askartelemat tontut ja enkelit laitoin ikkunaan. Monta pakettia on jo kääritty ja rahatkin loppui marraskuussa kun luulin kai olevani heti rikas, kun sain sen lainan maksettua. Nostin luottotililtäkin parisataa, mutta ne meni kuopuksen avustukseksi kun sen autoa pitää taas korjata että saa katsastettua.

Sillä kun pitenee työmatka vuodenvaihteen jälkeen monikymmenkertaiseksi niin olis hyvä olla auto ikävien kelien varalta. Joku päätti, että kaupungineläinlääkäri ei saa kilpailla yksityisten eläinlääkäriäasemien kanssa verorahojen tuella. Raukkaparka Evidensia joutui kärsimään kun ihmiset pystyi hoidattaan koiriensa hampaat maksamatta ittiään kipiäksi isolle kansainväliselle eläinlääkäriketjulle, ja valtuustossa lienee nykypäivän köyhätkyykkyyn-meininki. Johti tyttären työpaikanvaihdokseen kun se on just hammashoitoihin ikään kuin erikoistunut.

Mummokoira päätti nyt 13½-vuotiaana, että saunomiset on saunottu. Se on AINA tähän mennessä tullu meän kans saunaan (paitsi ei tietenkään esim. leikkauksen jälkeen yms.) mutta ensin se tuli levottomaksi siellä ja nyt se ei enää edes tule. Ehkä sillä tulee huono olo siellä, kun sillähän on se sydämen vajaatoiminta. Tosin suurempi ongelma se tuntui olevan miehelle, joka ei ottanut uskoakseen, että koira ei halua saunaan, se intti että kyllä se haluaa. Mutta kun se tänäänkin jäi vain sohvalle niin oli miehenkin uskottava.  

 Tänään oli eka päivä vähään aikaan, että oli sateetonta ja pääsi lenkille. Melkein pilkahti aurinkokin. 

Olen kohtuuttoman iloinen

 Blogia pidempään lukeneet saattaa muistaa, kun kymmenkunta vuotta sitten kävi ilmi, että meidän 2000-luvun alussa suoritettu katon pellitys oli tehty väärin, ja katto oli lahonnut ja suorastaan mädäntynyt. Minä olin siitä jo huomautellut että jotain on vialla, mies ei välittänyt huomautuksista ennenkuin tuli talvi ja pahemmin mädäntynyt talon pääty höyrysi pakkasessa. Kyselin Apotiltakin silloin mielipidettä, ammattilainen kun on. Viimein mies kurkisti ilmanvaihtoaukosta ja totesi, että pellin alta on osittain romahtanut ja haju on kamala. Kumma ettei sisäpuolella näkynyt eikä haissut mikään, eikä edes niitä muurahaisia näkynyt, jotka oli tehneet pesän lahoihin kattorakenteisiin. 

Kyseltiin katonkorjaustarjouksia ja saatiin, ja otettiin tietysti halvin. Sekin oli liikaa meille, oli pakko ruinata isältä lainaa, jonka se sit anto kymppitonnin ennakkoperintönä. Kun kattoa alettiin repiä auki, paljastui totaalinen tuho ja sopimus piti tehdä uusiksi tuplaten isommalla hinnalla. Onneksi firmalla oli tarjota rahoituskanava, muuten olis jouduttu kodittomiksi. Lainaahan me ei oltais saatu mistään, kun mies on ottanut joutavia lainoja niin että ei enempää saanut, ja minä eläkeläisenä vielä vähemmän. 

Eilen maksoin siitä katosta viimeisen erän pois. En koskaan ennen ole odottanut laskua, mutta nyt odotin että saan tietää paljonko se viimeinen erä korkoineen ym. on. Se maksu on kuitenkin syönyt mun tuloista ainakin neljäsosan joka kuukausi, ja nyt tunnen oloni ihan rikkaaksi kun mulla yhtäkkiä on kolmesataa enemmän käytössä joka kuukausi. Tosin historia on opettanut, että silloin kun on rahaa, tulee myös menoja. Jos ei tule niin säästän ensi syksyn mahdollista pohjoisenreissua varten. Asuntoauto on alustavasti varattuna jo, mikäli saadaan tarpeeksi rahaa kokoon. 

--------------------------------------------------------------------------------------------

Eilen oli myös eka päivä, tai ilta, kun kaivelin paksumman takin päälle. Kylmä aika on siis virallisesti alkanut. Sisällä olen jo kauan hiihdellyt villasukat jalassa, mutta eilen etsin myös huopatohvelit jalkaani. 

Ja oudon kevyt oli lenkillä käydä. Usein mun jalat painaa tonnin ja joskus sykekin on niin korkealla, että älykello luulee mun treenaavan vaikka vain hissukseen tallustelen. Harvinaista, mutta kivaa päästä liikkumaan rivakasti ilman että kuolee heti. 

Anoppi toi miehen synttäreille yli kk sitten jonku maksaruohon kukkia, ja ne on vieläkin kukassa. Hämmästyksekseni huomasin jokin aika sitten, että ne on tehneet juuria ja jopa uusia alkuja. Kun alut oli tarpeeksi isoja, katkaisin ne pois ja istutin multaan, nyt toivotaan parasta vaikka aika onkin huono kasvien kasvattamiselle.

Esikoisen Netflix-tiliä oon hyväksikäyttänyt ja katsonut sieltä Housen vanhoja jaksoja. Sit se tarjos mulle katsottavaksi The Good Doctor-sarjaa, josta en tienny aiemmin mitään. Se on aika pöljä (esim. keskustelivat päistään kiinni olevien kaksosten erottamisesta, kun niillä oli "yhteinen alaonttolaskimo", ja mieki tiiän että alaonttolaskimo ei oo päässä)(saatto olla kyllä käännösvirhekin) mutta oon sitäkin katellu samalla kun kudon. House tahtoo olla välillä vähän ahistava, mutta se on sarja jota mies kattoo mun kans - meillä on tosi vähän mitään mitä yhessä tykättäs kattoa. Areenasta oon kattonu Ellisin ja Lynleyn jaksot. Siellä ei nyt oo oikein mitään mulle.

Olen kohtuuttoman iloinen - tai olin ainakin eilen - siitä katon loppuun maksamisesta, mutta muuten kyllä väsyttää ja kaikki on tyhmää. 

Isä

 Seitsemäs isänpäivä, kun ei ole tarvinnut korttia lähettää ja vaivaannuttavaa puhelua soittaa. Meidän isä oli semmonen joka ei puhunu mitään jos ei ollu asiaa, vastaili lyhyesti jos jotain kysyi. "Mitä sitä tyhyjää lääryämään" oli sen motto. Hyvin harvoin sen sai jotain juttelemaan, vanhempana kyllä muisteli muinaisia kysyttäessä. Ennen kuin sen kuulo huononi niin, että kaikenlainen smalltalk jäi pois. Haastattelin sitä muun muassa ajoista, jolloin se oli merimiehenä, ja sain kuulla hurjia tarinoita kuinka ne myrskyssä oli vieneet redillä olevalle laivalle ruokaa ku oli päiväkausia semmonen myräkkä ettei millään ollu päässy liikkeelle. Paitsi urheat nuoret poijjaat lähti pikkupaatilla sankaritekoja tekemään. 

Kun kuolema lähestyi, niin sitä oli selvästi tultu hakemaan; se puhui kahdelle veljekselle ja sisko kuuli sen sanovan niille muun muassa että hän taitaa kuolla tähän syöpään. Ei se olis halunnu kuolla. Viimeisenä yönä ku olin sen kans siellä sairaalahuoneessa, se katto mua niin onnellisen näköisenä kuin olis nähny vähintään enkelin, mietin mitähän se näki.

Mun lapsuusmuistoissa se usein korjailee autoa ja mie ihmettelen sen välineitä, pyöräilen pihalla paksurenkaisella pienellä pyörällä. Kerran se osu vahingossa akun napaan jollain ja sieltä tuli kipinäsuihku.  Sit isällä oli tapana joutoaikana (ja huonolla ilmalla?) käveleskellä huushollia ees taas ja mie sain olla sylissä samalla. 

Joskus pääsin sen mukana suunnistusmatkoille pitkin maakuntaa, urheiluseuran bussilla matkustettiin koko porukalla. Kerran oli iso porotokka keskellä tietä räkkää paossa, ja pari miestä meni husuttaan ne pois että bussi pääsi eteenpäin, ja porot täytti tien heti kun bussi meni ohi ja takana tulevat saksalaiset kuplavolkkarillaan (sarvet katolla) jäi sinne tokan keskelle jumiin. Isä oli kova suunnistaja ja hiihtäjä, palkintojakin sillä oli vaikka muille jakaa. 

Nyt lähden viemään lasteni isää syömään isänpäiväruokaa Papa's Smokeryyn. On siinä vähän jotain samaa kuin omassa isässäni, semmosta äkkiväärää ja "my way or highway"-tyyliä...