Kylymä alakukesä

 Ois ihan mukavan lämmintä, jos ei tuulis Siperiasta niin hyytävästi. Taas on niin omituiset kelit, auringossa on melkein kuuma jos sattuu tyven hetki, ja kun aurinko menee pilveen ja tuulahtaa, ihan palelee. Kuin aikaisin keväällä; ei tiedä miten pukeutuis kun ulos lähtee.

Uhkarohkeasti oon kylvänyt ja istuttanut, vielä ei ole mitään noussut mutta ihmekös tuo kun päivälämpötilat nousee nihkeesti kymmenen yläpuolelle. Jumaltenkukka on sentään alkanut kukkia. 

Lehtokotiloita on kerätty yli 2000 jo nyt. Viime kesänä taisin herätä liian myöhään niiden keräämiseen, nyt on onneksi saatu osa pois lisääntymästä kesän aikana. Lisäksi oon lähes päivittäin trimmeröinyt puskia, ettei olis niin paljon kotiloille mieluisia paikkoja. Puskat alkaa toki heti tontin ulkopuolelta, vaikka kävin mie vähän trimmerin kans heilumassa tien varressakin, lupiineja katkoin. Kaipa tuo oja kuuluis virallisesti mejän huolehtia laittomien kasvien osalta. 

Elämä on tasaista. Onneksi. Tiedossa on Siikarannan lomanen ja juhannuksena Ruotsin-risteily helmihääpäivän kunniaksi. Se voi kuulostaa arkiselta, mutta kun koitettiin keksiä jotain vähän erilaisempaa, mitä ei oo ennen tehty yhdessä niin päädyttiin siihen. Juhannushäät oli aikanaan hauska konsepti, mutta nykyään kun koittaa juhlia hääpäivää niin kaikki paikat on täyteen varattuja ja tuplahinnalla koska juhannus. The Päivä osuu nyt sunnuntaille. 

Ihmiset on pöhköjä, jopa jotkut muuten fiksuiksi kuvittelemani. Pitäs ehkä poistua somesta vähäksi aikaa kokonaan, mutta oon liian addiktoitunut kyseiseen ajankuluun. Onneksi lähipiiri on järkeviä ihmisiä, olis kamalaa jos vielä perhepiirissä pitäs vääntää asioista. 

Mielenkiintoinen kirja luvun alla: Huotari/Valkama: Kuningas Daavidin pitkä varjo.

Äipäi

 Ei ollu kakkua ja kahvitkin keitin ite. Mies oli häipyny salille jo viideltä, tuli sitten kukkakimpun kanssa sieltä myöhemmin aamulla. Tytär tarjos lounaan ja toinen laittoi lehmäkuvia laitumellelaskusta. 

On hienoja ilmoja pidellyt, olen istunut pihalla aamuisin (ja päivisin) tuntikaupalla, tarpeen mukaan kunnolla pukeutuneena. Linnunlaulua kuunnellut ja kahvia juonut, välillä kirjaa lueskellut tai puhelinta plärännyt. Toissapäivänä taisin vähän käräyttää poskipäitäkin. Mut nyt on naapurin männikkö niin korkeaksi kasvanut, että iltapäivällä ei paljoa auringonläikkiä pihalta löydy. 20 vuotta sitten meillä oli pihakalusteryhmä yläpihalla, sitten keskipihalla ja nyt huomasin istujien siirtäneen tuoleja ihan toiseen reunaan tonttia. Kohta pitää mennä naapurin pihalle istuksiin jos haluaa olla auringossa. Hellekesinä varjo on kivaa mutta nyt on vielä viileä tuuli ja illalla ilma jäähtyy nopeasti. 

Toinen ongelma on kasvit, kun kaikki kivat kasvit vaatii sen aurinkoisen kasvupaikan. Kivoilla tarkoitan värikkäitä kukkia. Idän puolella tuli vapaata kukkapenkkitilaa niin sinne istutin vuorijumaltenkukkaa ja hopeatäpläpeippiä, jälkimmäistä koska sen sanotaan leviävän hyvin ja peittoavan jopa rikkaruohot. 

Vappuna tein munkkirinkilöitä ja tippaleipiä, ja tytär paistoi samassa öljyssä churroja. Herkuteltiin oikein kaksin käsin muutama päivä.

Jesperi on käynyt koirakoulussa, kurssi on hihnakäyttäytymisen opetteluun mutta on siinä muutakin. Ihan kiva kurssi, vielä on yksi kerta käymättä. 

Lintukuvausreissuilla ei ole käyty, kun tuo mies vaan kuntoilee. Kuuskymmentä lintua on listalla, ei varmaan sataa saa kokoon. Lounaissuomen merenrannalta varmaan löydän haahkan ja ehkä meriharakan, mutta sielläkään ei isoa lajikirjoa ole. Ehkä vielä joskus... harmittaa kun se oli/on se meän yhteinen harrastus ja minustahan ei ole laukkomaan mettissä miehen kans. 

Kahdeksan kiloa lähtenyt viime punnituksen jälkeen. Tässähän on kohta rantaruumis!

Heikkokuntoinen

 Hei vaan pitkästä aikaa. Kirjoittaja on ollut laiska. Väsynyt? Laiska. Saamaton. 

Ihottumani ei ollut onneksi psoriasista, diagnoosiksi tuli määrittämätön seborrooinen ekseema tai jotain. Lääkäreille on luotu ihan omat ICD-numerot niillekin tapauksille, mitä ne ei välitä määrittää. Kortisonilla sitten mennään hamaan tulevaisuuteen, ja perusvoitelulla. Olen jo kyllästynyt pläästimään itteeni ja kerjäämään selänrasvausta muilta. 

Ja varsinkin tänään on se piilokarsastus (en muista oonko kirjottanu siitä) vaivannut ihan huolella. Uskaltauduin kuitenkin auton rattiin, yhellä silmälläki näkee. Käytiin asioilla ja kävelyllä, ja huomasin siellä maakasassa versovia tulppaaninsipuleita hylättynä - toin kotiin tusinan verran. Hyvät tulppaanit! Silleen mie oon saanu aikanaan ne lehtokotilotkin pihalleni, ku oon raahannu jotain kasveja jostain jättömaalta. Eipä tullu mieleenkään sillon. 

"Kevyempi elämä" jatkuu, painoa on pudonnut muutama kilo. Mies on aivan höyrähtänyt, se juoksee ja käy salilla ja tankkaa kreatiinia ja magnesiumia ja ties mitä, se ei sit osaa olla ikinä kohtuullinen. Aina mennään äärilaitaan asti. Mut se ite tuntuu tyytyväiseltä ja sanoo ettei oo ollenkaan niin väsyny ja raihnainen olo mitä oli vielä loppuvuodesta. Kaljottelukin on rajoittunut viikonloppuihin ja silloinkin joskus jää jos se suunnittelee menevänsä aikaisin vapaapäivän aamuna salille. 

Tällanen komistus laskeutui mun nenälle tänäaamuna. Tai oli se jo päivää. 

"Sarvijaakko (Acanthocinus aedilis) on sarvijäärien heimoon (Cerambycidae) kuuluva keskikokoinen (12–17 mm) ja litteähkö kovakuoriainen, joka elää vain hyvin heikkokuntoisissa tai kuolleissa männyissä. " -Wikipedia-

Ehkä mun naama oli heikkokuntoisen tai kuolleen männyn näköinen. 

Talvena

 

Kaunista aikaa, kun puut on lumiset ja aurinko paistaa huikaisevan siniseltä taivaalta. Maailmalla asiat on aina vaan hullummin mutta tässä mun pienessä kuplassa toistaiseksi hyvin. Mitä nyt Pikkukippo saattaa tarvita ison kalliin remontin, mutta sehän ei oo mun auto edes. Ja sähkölaskut on hurjia, mut en maksa niitäkään. Eipä olis rahaakaan, taas saa nuukasti elää loppukuun.

Tuli ylimääräistä menoa koiran korvatulehduksesta, omasta ihottumasta lääkäri- ja apteekkireissuineen, hammaslääkärireissusta ja ostin mie uuden takinkin, 36 euroa peräti. Pitkä toppatakki. Entinen olikin mallin perusteella jostain 90-luvulta, sain sen äidiltä joka oli saanu sen joltain tutultaan, ja äitikin sentään on jo 13 vuotta ollu kuolleena. Mut onhan mulla vanhempiakin takkeja jossain. Oon säästäny jopa kasarinahkatakin. En kyllä käytä sitä, se on vaan muinaisjäännös vintin naulakossa.

Taas viimeisillä

 Ehdinpäs vielä kirjoitteleen ennen tammikuun loppua. 

Oon jonkinlaisella laihdutuskuurin tapaisella miehen vanavedessä, kun se on oikein kuntokuurilla. Kun se kattolainan maksu ei enää rasita mun budjettia, niin menin ja ostin kävelymaton, että vois huonoilla ulkoiluilmoilla tallustella kotona. Ja vaikka pätkän kerrallaan ruuanlaiton ohessa tai telkkaria katellessa. Mieshän innostui siitä kovasti, ja käveli sen viikossa rikki. Tein reklamaation, viikkoon ei kuulunu mitään ja sit mies soitti, lupasivat tehä jotain ja taas viikko kulu ja mies soitti ja sano että nyt pitäs jo jotain alkaa vähitellen tapahtua. Lupasivat uuden, toisen mallisen, vähän kalliimman maton, joka on voiteluvapaa mutta valitettavasti ei taittuva kuten oli se alkuperäinen. Ku meillä on niin pienet tilat. Ensviikolla pitäs tulla. Saa nähä.

Sitte mulle on tullu joku saamarin ihotauti, psoriaasi tai vastaava. Pää hilseilee ja  hiusraja punottaa, taipeet ja muut ahtaat paikat on rikki ja etenkin selkä on täynnä kuivia kohollaan olevia ihottumaläiskiä, hajanaisesti siellä täällä muuallakin kropassa. Tällä kertaa taivuin ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon, vaikka psoriaasin takia ei netin mukaan tarvi lääkärikäyntiä, mutta olis tähän kiva saada selko. Emmä kyl ois tarvinnu mitään tällasta enää tähän. Muistan työajoiltani kirjan, jonka nimi oli "Kutina on pirullista, raapiminen taivaallista" ja nyt voin sanoa ymmärtäväni.

Olipa eka kerta sairaanhoitajan chatissa. Mukavampi silleen on asioida kuin puhelimitse!

Aleamaryllis kasvatti vain lyhyen napakan varren ja alkoi kukkia. Eka on nyt jo kuihtunut, viides nupulla. 

Koirien ulkoilutus on vaivalloista, kun niitä pitää pukea ja itteeki. Ja sähkö on ollu kallista. Uunin kylki hohkaa kuumana joka päivä ja puita kuluu. 

Lunta ei paljoo oo, ei latuja varten ainakaan. Joku ura tonne kylälle oli sänkeen vedetty, mutta siellä hiihtäessä kyllä äkkiä lähtee voiteet pohjista. Jos jollain on vielä niin vanhanaikaset sukset joita voidellaan. Oon himoinnut niitä karvapohjasuksia, joita ei tarttis voitoa, mutta on vähän kalliit siihen nähen että niitä ei ees joka vuosi pääsis käyttään.

Jesperiltä läksi sitten pallit, viimeinkin. Saatiin suhteilla edullisesti, onneksi, koska just äsken kun kaupassa kävin, jäi vaan vitonen tilille, vaikka lainasin tyttäreltäkin satasen. Niinhän siinä kävi kuin epäilinkin, että menot kasvaa heti kun rahaa jää vähän enemmän käteen :D Ovat näemmä muuttaneet leikkaustekniikkaa sitten viime näkemän, ennen vedettiin pussi halki ja pullautettiin sisältö ulos, nyt tuli vaan pieni viilto sinne aseen ja panoskotelon välimaastoon ja pussi jäi ehjäksi. Parani äkkiä. 

Muovitötterö ei ollu ollenkaan kätevä eikä mukava, joten parin ekan kauluripäivän jälkeen tein miehen pitkistä kalsareista tollasen haavapuvun. Paljon kivempi sen kanssa, eikä koira yrittänytkään nuolla sen läpi. Aattelin säästää sen mahdollista tulevaa käyttöä varten.

Päivä pitenee!💛

Viimisiä viiään

 Nyt on joulu ohi ja Hannes-myrskykin. Meillä katkes yöllä sähköt kolme kertaa (Verisuren ilmoituksen mukaan ainakin) mutta taas vasta pahimman myrskyn mentyä ohi. Se on hassua, niin käy usein kun on myrskyä - sähköt pysyy hyvin läpi myrskyn, mutta alkaa katkeilla sen jälkeen. En usko että se tänne on kovin kummoisesti iskenyt, eilen illalla oli jotain oksia tippunu pyörätielle, kun kävin koiria käyttämässä iltakävelyllä.

 Jouluna oli tytöt täällä, kuten ovat aina olleet, syötiin hyvin mutta ei ylen määrin - suklaata on kyllä ylen määrin - ja tunnelma oli lämmin ja mukava. Sain lahjaksi sen mitä toivoin; ihka ensimmäisen oman läppärin!

 Kun se, mitä olen käyttänyt, on vanha ja vähän resukin, ja siihen ei olis saanu Windows 11:tä ladattua ja sitten kävi silleen ikävästi, että mulla oli vieressä vesimuki, jonka luulin tyhjentäneeni, ja kun lähdin viemään sitä pois niin se ei ollukaan tyhjä ja vettä loiskahti näppikselle. Nopean nurinkäännön ja kuivauksen jälkeen vahingot rajoittuivat space- ja backspace -näppäimiin sekä enteriin. Myöhemmin myös alarivin kirjaimet alko temppuileen. Kirjoittaminen sillä oli siis suhteellisen haasteellista, sanojen väli piti kopioida jostain, kirjoittaa asia putkeen ja liittää sitten spacet sinne sanojen väliin. Kummasti muuten alko huomata, että joku facebook-kommentti on oikeastaan ihan turha, kun sen kirjoittaminen oli työlästä. 

 Joulun jälkeen oli joulukukat alennuksessa, ostin hetken mielijohteesta amarylliksen parilla eurolla. Se oli kymmensenttinen alku, nyt 15 ja nyt mulla on sitten taas uus ruukkukasvi johon kiinnyn ja sitten oon pulassa sen kans. 

 Niin joo, miehelle tuli autokuume ku tytär joutu ostaan entisen tilalle sellasen, jolla pääsee kulkemaankin, joten käytiin sitten hakemassa Salosta mulle "kauppakassi" eli Pikkukippo. Pieni kolmiovinen sitikka. Nyt pääsen taas liikkumaan ilman, että pitää anoa autonkäyttölupaa tai kuskausta.

 Nyt ulos koirien kanssa ja sitten Puuiloon ostamaan taas lisää linnuille siemeniä. Hyvää loppuvuotta kaikille!

 Kyllähän nuo varovaisesti lähti kasvamaan. Vettä kuluu, en tiedä imeekö tuo savipurkki sitä vai kasvit, mutta multa näyttää olevan taas kuivana.

Ja virallinen kylmän ajan aloitus on peruttu. Kun kerrankin sain vietyä kesäkamppeet vintille ajoissa, jouduin kaiveleen niitä sieltä takaisin kun lenkillä läkähtyy paksussa palttoossa ja talvikengät on kurakelissä liiottelua. Joulujuttuja kaivelin esille, kierrätän kalenterin ku löysin viime vuonna hyvän, ja vanhat tutut lasten päiväkodissa askartelemat tontut ja enkelit laitoin ikkunaan. Monta pakettia on jo kääritty ja rahatkin loppui marraskuussa kun luulin kai olevani heti rikas, kun sain sen lainan maksettua. Nostin luottotililtäkin parisataa, mutta ne meni kuopuksen avustukseksi kun sen autoa pitää taas korjata että saa katsastettua.

Sillä kun pitenee työmatka vuodenvaihteen jälkeen monikymmenkertaiseksi niin olis hyvä olla auto ikävien kelien varalta. Joku päätti, että kaupungineläinlääkäri ei saa kilpailla yksityisten eläinlääkäriäasemien kanssa verorahojen tuella. Raukkaparka Evidensia joutui kärsimään kun ihmiset pystyi hoidattaan koiriensa hampaat maksamatta ittiään kipiäksi isolle kansainväliselle eläinlääkäriketjulle, ja valtuustossa lienee nykypäivän köyhätkyykkyyn-meininki. Johti tyttären työpaikanvaihdokseen kun se on just hammashoitoihin ikään kuin erikoistunut.

Mummokoira päätti nyt 13½-vuotiaana, että saunomiset on saunottu. Se on AINA tähän mennessä tullu meän kans saunaan (paitsi ei tietenkään esim. leikkauksen jälkeen yms.) mutta ensin se tuli levottomaksi siellä ja nyt se ei enää edes tule. Ehkä sillä tulee huono olo siellä, kun sillähän on se sydämen vajaatoiminta. Tosin suurempi ongelma se tuntui olevan miehelle, joka ei ottanut uskoakseen, että koira ei halua saunaan, se intti että kyllä se haluaa. Mutta kun se tänäänkin jäi vain sohvalle niin oli miehenkin uskottava.  

 Tänään oli eka päivä vähään aikaan, että oli sateetonta ja pääsi lenkille. Melkein pilkahti aurinkokin.