Laksiaistiitsai

Kylläpä viirus nyt kurittaapi. Väsyttää koko ajan ja oikea puoli päästä on kipee. Korva ja ontelot ja silmä ainakin. Sais ruveta meneen ohikin jo.

Lauantai-sunnuntaiyönä oli kuopuksen poikakaverikin yötä, kun ne oli kattomassa sitä peliä täällä ja pojalla olis ollu pitkä matka "kotiinsa". Hieman pitkin hampain myönnyin siihen, kun tämmösestä erakosta on muutenkin niin vaikeaa jos on vieraita, saati yötä, saati sillon ku on niin kipee ettei jaksa mitään tehdä. Jotenkin ei haluais, että kukaan vieras kattoo mua sairastamassa, räkäsenä ja kurjana. Sunnuntai-maanantaiyönä jäi hiiri loukkuun kitumaan niin, että miehen piti keskellä yötä lähteä lopettamaan sitä. Voi niitä kun ne tänne sisälle tunkee...

Esikoinenkin sanoi eilen aamulla olevansa kipeän oloinen, mutta ei se sit enää päivemmällä ollu, vaikka jäi kotiin. Tais olla lorvikatarri.

Näin unta museojunista, joita yritin kuvata, mutta en saanu puhelimen kameraa toimimaan ja sit ne oliki muuttunu hevosiksi, joista yhtä jouduin sitten taluttamaan. Tyypillistä unille, ettei puhelin toimi tai sitä ei löydy. Ennen en kyllä kuvaamisesta oo unta nähny, oon vaan yrittäny soittaa yksykskakkoseen tai miehelle, enkä oo onnistunu. Yhtäkkiä tuota unta muistellessa muistin, että näin toistakin hevosunta. Jos joku unikirjan omistava haluaa tulkita, niin eka hevonen oli sellanen "tavallinen", kiiltäväkarvainen tummanruskea mustaharjainen lämminveriheppa, jonka kanssa olin ystävä ja halailin ja se omalla tavallaan halaili takaisin. Se oli lämmin ja turvallinen ja luja. Toinen, talutettava heppa oli vähän pidempikarvainen harmaa. Hieman pelkäsin sitä, niinkuin yleensä normielämässä pelkään hevosia.

Sit mun unessa vieraili myös "niksauttaja" joka korjas kiputilan mun selästä, sen toinen nimi oli Carson (Tex Willeristä) ja se oli ilmeisesti romani tai puoliksi sellainen. Tai sit maahanmuuttajataustainen. Se söi nakkeja.

Tänään kun vein aikaisempaa kouluunmenijää junalle, ei ollu enää pimeä puoli kahdeksan maissa. Täytys melkeen rukata ajastimella kulkevia valoja, palavat jo/vielä valoisalla. Kevät!? Ahistaa. Nostin lääkkeen annostusta, näinköhän se on taas tätä, että ensin tuntuu vaikuttavan, sit ei enää toivottua vaikutusta tule vaikka kuinka nostais annosta, sit on viekkarit kun purkaa turhaa lääkitystä pois.

Myöhempää kouluunmenijää viedessä huomasi, että on laskiaistiistai; lapsivaellus kohti pulkkamäkeä oli kohtuullinen. Nopeesti laskin 50-60 lasta menossa ja osa perillä - luultavasti melkoinen ruuhka tiedossa, kun ei se mikään kovin iso mäki oo. Mäkiä riittää, mutta pulkkamäeksi soveltuvia ei. Puita ja kiviä liikaa.

En jaksa. Meen nukkumaan.