No niin. Taas on perjantai. Melko yksinäinen viikonloppu edessä; kuopus menee reissulleen poikakaverin synnyinseuduille, esikoinen menee poikakaverilleen, mies menee lauantaina kaverinsa kanssa autokaupoille ja sunnuntaina jotain naista kuvaamaan. Kyllä mie yksin viihdyn, ei siinä mitään. Keksin jotain jos huvittaa.
Oli eilen nuopsyllä sellanen tapaaminen, missä oltiin me vanhemmat, meidän "tukihenkilö" siellä yksikössä sekä tyttö oman psykologinsa kanssa. Vähän myöhässähän se miitinki oli sen puolesta, että kriisit jäi viime vuoden puolelle enimmäkseen. Nyt menee jo taas paljon paremmin. Odotusajat on akuuttiin tilanteeseen ihan liian pitkiä.
Valo on ihana! Se on ihan erivärinenkin kuin syksyllä, ja sitä on enemmän ja se on kirkkaampaa. Vaikka on taivas pilvessä. Monena aamuna vielä hämärän aikaan on kuulunut ikkunan läpi talitiaisen kevätlaulua, se on ilahduttanut. Naakan ryökäleet varastaa vaan niiden eväät.
Autolle on varattu korjausaika tälle päivälle, pitää vaihtaa jarrulevyt ja -palat. Toivottavasti korjaajat ei oo lakossa. Tai ihan sama, ei tuolla oo niin kiire, 22. päivä vasta on takaraja kun pitää viedä uusintakatsastukseen. Muutenkin musta on huvittavaa, miten hallitusta palvova media koittaa saada tuosta mielenosoituksesta ja lakosta jotain kauheaa draamaa - ruoka loppuu, ihmiset ei pääse minnekään, kaikki loppuu ja maailma kaatuu ja siihen on syyllisiä ay-liikkeet. Jos sillä saisi asiat oikeille raiteille, olisin valmis useammankin päivän liikkumattomuuteen ja näkkileivän syöntiin. Toki vanhat ja sairaat ihmiset on asia erikseen, niitä varten täytyy tiettyjen asioiden toimia koko ajan. Hyvähän mun, eläkkeellä olevan möllöttää täällä mökissä vaikka viikko. Mutta hyvin näkee, kenen asialla lehdistö on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Omituinen höpöttäjä
Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...
-
21. anniversary Tänään on 21. hääpäivä. Muistan, kun täytin 21 vuotta - silloin tuntui takana olevan ihmisikä, mutta ei tämä viimeisin...
-
Otsikon lausahdus on esikoiselta, kun se kuunteli mun peppurointia yrittäessäni tehdä paarmankarkotinta. Tuntuu että mikään ei pysy käsissä...
-
Tänään tulee lapset kotiin! Toinen on keleistä huolimatta saanut naamansa poltettua. Täällä oli tosiaan maanantaina peräti 27 astetta lämmin...

Kyllä me varmaan nyt tosiaan kuollaan nälkään ja Suomi velkaantuu (lisää) ja vienti tyrehtyy ja huonosti kyllä käy ;-) Saa nähdä nähdäänko lauantaita saati sunnuntaita enää!
VastaaPoistaJossain lööpissä jo myönnettiin, että suurin osa kansasta on myötämielistä vaikka niin on koitettu aivopestä.
PoistaMinäkin olen huomannut kuinka paljon on valoa jo tullut lisää, vaikka on pilvistä. Hienoa!
VastaaPoistaHyvä, että edes päivän lakko, vaikka ei se mihinkään vaikutakaan. No, media saa hössöttää.
Eipä nuita puupäitä taia saaha järkiin millään.
PoistaMukavaa yksinäistä viikonloppua :)
VastaaPoistaKiitos! Tässä tää on menny tiskatessa (koneella...) ja pyykätessä (niinkään koneella) ja tirsoja vedellessä :)
Poista