Päivän pituus on 5 h 38 min

Nuoskakeli. Illalla tehtiin monta lumiukkoa ja -akkaa, eläimiä ja lyhtyjä tyttöjen kans kolmeen pekkaan. Tai Pirkkoon. Silloin, kuten jo tänä jouluna useampaan kertaan, mietin sitä, että tämä voi olla viimeinen kerta. Viimeinen joulu tässä kokoonpanossa perheenä, viimeinen kerta kun ollaan anoppilassa koko perhe syömässä joulupäivänä... viimeinen kerta, kun teen lumiukkoja lasten kans. En tiedä, miksi juuri nyt on sellainen olo. Ainakin se saa tiedostamaan hetken onnen selvemmin, sitä ei ohita tavanomaisena. Tytöt on jo isoja, nuorempikin täysi-ikäistyy kohta, ne voi milloin tahansa perustaa oman kodin. Vähän hankalaa kuitenkin kun ei ole tuloja, mutta sitä ei tiedä mitä elämä tuo. Tai vie. Vesisadetta on luvattu yöksi, että lumiteokset se saattaa viedä.

Joulu on ollu ihana! Niin onnellinen, lämmin, sopuisa. Yöllä heräsin kirkonkellojen pauhuun, kun päättivät pitää jonkun yöhartauden silloin. En enää saanut unta, ja kun kerran jouluna saa yölläkin syödä, söin lohileipää. Luumukiisseliä ja kermavaahtoa. Nam. Koiratkin innostui syömään keskellä yötä, kun käytiin pihalla vähän nuuhkimassa lauhtuvaa ilmaa. Ne söi kylläkin tylsästi vaan omia ruokiaan, ei aateltu tänä jouluna hommata niille ripulia. Sai ne lusikalliset porkkanalaatikkoa ja riisipuuroa, ja muutaman pienen herkkupalan kinkkua. Ja maitohappobakteerivalmistetta.

Anoppi oli iloinen, kun tällä kertaa tultiin kaikki käymään. Istuttiin akkaporukalla rupattelemassa keittiössä, kun miehet olohuoneessa jorisi omiaan ja katteli tietokonetta. Syötiin paljon kaikkea hyvää mutta kyllä anoppikin oli niin uupunut niistä joululaatikoista ja kinkuista sun muusta, kun sen pitää kaikki niin juurta jaksain ite tehdä. Sanoi, ettei enää ensi vuonna. Mie en ymmärrä sellasta, että vanhan ihmisen pitää joka joulu laittaa ne samat sen seitsemän sortin piparit ja kakut ja hirveet määrät ruokaa, kun niitä kuitenkin on vaan kaks syömässä. Me ollaan käyty yleensä jouluisin, ja ilmeisesti apikkeen poika perheineen oli tulossa jossain vaiheessa, mutta ne ei vissiin oo jouluruuan ystäviä. Se miniäkin on jostain mistälie Gambiasta. Siellä ei taideta juuri lanttulooraa syyä.

Korvat!

Oli ihanaa, kun pitkästä aikaa pääsi tänään koirien kanssa lenkille! On niin typistyneitä reissuja ollut, kun on kelit ollu liian kylmiä. Ja jostain syystä oltiin kaikki niin kylmissämme jouluaattona sisälläkin, ettei tullu ees hautausmaata käytyä katsomassa. Olishan sitä siinä lämmenny, kun olis ripeesti kävelly matkat, mutta ei vaan yhtään haluttanu. Mie ja tytöt mentiin aikaisin nukkuun, mutta mies tuli nukkuun vasta kun mie yöllä heräsin.

Pikku joulupossuset

Nyt vois mennä taas nukkuun, että voi herätä yöllä syömään.