Sosiaalisia pelejä

Oi pääsispä sinne erämaamökkiin... nyt olis hyvä aika, kun ei oo vielä hyttysiä. Tai on, mutta ei niin paljon. Just nyt on hyvä, kuopus nukkuu vielä vintissä, mies meni töihin. Mutta ahdistaa silti.

Vaan vettäpä tulee nyt hurjan hyvin! Kun vanhat liki tukossa olleet putket on vaihdettu ja säiliössä taas painetta, tulee ihan erilailla hanoistakin vettä. Mutta kyllä ne tekikin kauan hommia.

Näin vaihteeksi työ(painajais)unia. Taas oli pukukaappi hukassa. Yleensä mie sen unessa oon jossain vaiheessa kuitenki löytänyt, nyt en enää. Joku tyyppi pyysi mua tekeen jotain mielenkiintoisempaa hommaa - niin luulin, mutta se pyysikin toista samannimistä. Ihmettelinkin, miten se minun nimen tiesi. 

Jostain syystä eilen putkahteli vähän väliä mieleen se känniläinen, jota auttelin sillon viikko sitten kotiinsa, kun se oli sammunu asemalle. Miten hyvälle sen nahkatakki tuoksui. Vaikka tyyppi ite haisikin viinalle. Eipä oo tullu oltua niin kiinteässä kosketuksessa vieraaseen mieheen pitkään aikaan. Järkyttäähän se vanhaa ihmistä.

Toisaalla puhuttiin uusien appivanhempien tapaamisesta, ja mie mietin, minkälaista se mulla on aikanaan ollu - ekan poikakaverin (kivan) äidin tunsin jo ennen kuin tapasin poikansa, ja toinen pelotti ihan sikana, kun se oli kuvassa vihaisen näköinen ja pelkäsin, että se pitää minua huonona, kun oon vanhempi kuin poika. Ainahan mie oon ajatellu olevani huono.

Tympäisi sekin, kun lahjoitin yhen paju"taideteoksen" anopille, niin hyvä kun ei palauttanut sitä, koska "olin nähnyt niin paljon vaivaa" sitä tehdessäni! Mun mielestä se oli todella epäkohteliasta, olis kiittäny ja heittäny kotonaan nuotioon jos ei välitä. Että voiko hän nyt sitä ottaa. Tuli oikeesti sellanen olo, että se koki sen mun räpöstyksen niin typeränä, ettei halunnut sitä, ja vetos sitten siihen, että kun olin nähnyt vaivaa sitä tehdessäni. Sanoinkin sille, että se on kertakäyttökamaa ja osat kyllä lähtee putoilee kun kuivuu, pääset pian eroon siitä. Oon kyllä jo joskus päättäny, etten anna sille enää ikinä mitään itsetehtyä, mutta olin jo unohtanu. Nyt muistan. Ite kuitenki vastaanotan siltä asianmukaisella kiitollisuudella kaiken, vanhentuneista ruisleivistä lähtien, vaikka sitten heittelisin roskiin ne kotona.

Nyt oon kyllä ansainnut tauon sosiaalisesta elämästä, niin hyvin vedin osani läpi. Mutta mitä hittoa tekee apikkeelle, joka teki töitä kaks päivää ja osti omilla rahoillaan osia mejän järjestelmään, eikä suostu sanomaan hintaa eikä varmasti ota vastaan rahaakaan? Lahjakortti johki Motonettiin, Biltemaan tai Puuiloon?

 Kävin eilen katsomassa näsiän kukkia, kyllähän niitä oli siellä. 

Tällaisen aurinkoisen, linnunlauluisen reitin varrella. Oli myös koirien mukaan kulkenut joku ELÄIN jota ne sitten jäljitti niin suurella innolla, että vetivät risukossa minut nurin - no, saatoin kyllä ihan kompastuakin johonkin - ja käteen tuli vertavuotava haava, jota ei sit voinu kotona edes pestä, kun ei tullu vettä. Paitsi että kaadoin kaupan vettä astiaan ja koitin siinä huuhtoa mullat ja veret kädestä. Piti kuitenkin riittää sitä vettä vielä kahvinkeittoon työmiehille. Ei oo tullu tulehdusta eikä jäykkäkouristusta. Saattaa kyllä olla vielä rokotuskin voimassa. (Tarkistin - on vielä neljä vuotta voimassa.)

Mutta miksi oon taas näin vetelä? Tuntuu ettei jaloissakaan oo voimia ees keittiöön asti kävellä, ja on vasta aamupäivä. Joutaisin pois.