Päivystyksessä puuduksissa

Kauheasti olen pessyt pyykkiä (no niin paljon kun meillä voi, kun kuivaustila on rajallinen ja ulkona ei enää kuivu) ja silti pyykkilaatikot on edelleen täynnä. Huh. Ja kesävaatteita saa jo ruveta laittaan talvisäilöön, se on karu totuus. Ja se, että ulos mennessä pitää pukea. Niin itsensä kuin koiratkin.

Mutta tänäaamuna oli jalat (lähinnä vasen polvi) sen verran toipuneet tunturikävelystä, että jaksoin lenkille. Monena päivänä nakittanu homman tytölle. Kylmä meinas olla, varsinkin kun unohdin pipon.

Kauriita oli pellolla, tarkkailivat meitä mutta eivät vaikuttaneet kovinkaan levottomilta. Ehkä oltiin tarpeeksi kaukana. Niin kaukana, että kuvasta ei isontamatta ihan äkkiä edes näe eläimiä :) Ja koko sen reilun puoli tuntia, mitä tuossa käveltiin, ulisi joku hälytin - veikkaisin jonkun talon varashälyttimen ulkosireeniä - wiuwiuwiu, tuolta pellon toiselta puolelta. Se siitä luonnonrauhasta nauttimisesta. En kadehdi naapureita. Enkä toisaalta ymmärrä, mitä hyötyä tuollaisesta on.

Meillekin on jo suunniteltu uutta hälytysjärjestelmää, kun tuo Verisure haukkaa monta sataa vuodessa pelkkinä kuukausimaksuina (noussut noin 60% sinä aikana, kun on asiakkaina oltu) ja lisänä tulee vielä suolainen huoltomaksu tarvittaessa, jos pitää patterit vaihtaa. Mie olen kuitenkin ite kotona suurimman osan aikaa, lapset ei enää oo pieniä että tarttis hätäsos-nappeja ja vakuutuksetkin on kunnossa. Mikäli tuo kuulemani sireeni oli jonkun yhtiön järjestelmän sireeni, siitä ei kyllä oo mitään hyötyä kun kukaan ei tule. Ainakaan ajoissa. Saattaahan se varkaat pelottaa tietysti, kun herättää huomiota.

Herkkulakko! Oli ihan pakollinen keissi, kun paino oli lapinreissulla noussut. Liikaa autossa istumista ja napostelua kun ei ollu kunnon ruokaa. Yritin kyllä aina mahdollisuuksien mukaan syödä salaattia, mutta pizza oli siitä kätevä, että siitä sai loput mukaan foliossa ja sitten ei tarvinnu muuta iltapalaa. Tai aamiaista... Sodankylän leirintäalueella sai sormiruokaa XD sellasia friteerattuja juttuja, ja bataatti- sekä tavan ranskalaisia. Olihan se hirveen hyvää, mutta voi sitä öljyn määrää, minkä siitä kupuunsa sai...

Ja mullahan lohkes hammas tai paikka jonkin aikaa sitten... se tuntui vähäiseltä ja kipukin loppui omia aikojaan, mitä nyt ei oikein kestänyt purra sillä kohdalla ja jotku siemenet ym. tarttui hanakasti kiinni siihen koloseen, joten en sitten huolehtinut siitä sen suuremmin. Onneksi vasta reissun jälkeen nyt viikonloppuna alkoi särkeä, kävin eilen päivystyksessä. Oli paikasta pala irronnut, mutta osa siitä oli kiilautunut takaisin ja keräsi alleen oikein huolella kaikkea kivaa, joka sitten kaiversi sinne reiän. Tai saattoihan se reikä olla kehittyny sinne jo aiemmin, ja paikka lohjeta siksikin. Eipä oo vuosiin reikiä paikkailtu! Nyt on osa amalgaamista vaihdettu sieväksi muovipaikaksi.

Tosi pätevä ja nopea hammaslääkäri, vaikka ensin säikähdin sen kiinalaista nimeä - siitä huolimatta se oli kyllä ihan suomalainen. Selitti koko ajan, mitä se tekee, mikä oli minusta tosi kiva. Kyllä on hampaan paikkauskin erilaista nykyään, mitä se oli ennen, paljon nopeampaa. Ja tuskattomampaa.

Sitruunapuukin pääsi sisälle taas. Se on jotenkin huonokuntoisen näköinen, taisi olla epäsuotuisa paikka se, missä se kesän vietti. Olihan se vähän puskainen paikka, mutta kun puu tahtoo tuulessa aina kaatuilla, jos on avoimella paikalla. Ehkä enskesäksi pitää valaa sille betonista laatikko... jos se elää siihen asti. Se on nyt sen kaheksantoista vuotta.

Luin äsken tutkimuksesta, jonka mukaan aktiivisuusrannekkeet ei yhtään lisää ihmisen liikkumista tai muutakaan terveellisyyttä. Se, joka liikkuu, tekee sitä ilmankin ranneketta ja se, joka ei liiku, stressaantuu vaan. Eipä tarvi sitäkään hankkia :) Tämmönen Villa Onnelin versio sen sijaan vois olla kiva: