Että semmosta

Taas on yheltä lenkkimaastolta luontoarvot tuhottu. En elä enää sillon, kun tämä alue ehkä on taas kunnollinen, eikä elä metsänomistajakaan. Mitään harvennushakkuutahan ei toki ole tehty, sileeksi vaan kaikki. Menin, mullahan oli asiaa. Lenkillä olin.

Tässä oli aiemmin tiheä kuusikko, jossa lymyili kettuja ja ehkä mäyriäkin. Koirat veti aina kovasti vainua sieltä.

Ja kyllä muakin on alkanu vähän pelottaa metsissä ja pellonreunoilla kävellessä, nytkin kun vähän säikähdin kiemuraista oksaa maassa, mun aivot väläytti siihen sahalaitakuvion varoitukseksi, vaikkei sellasta missään ollukaan.

 Saapas on ehkä nähny yhtä ja toista...

Eikä ihan uusi ole tämäkään rasia. Ehjät kannelliset maksaa Talon Tavaroissa 25 euroa.

Oon nähny useana yönä unta merenrantamökistä, ja eilen taas kattelin, mitä oli myynnissä meren rannalla. Löysin neljän hehtaarin rantatontin, jolla mummonmökin tapainen, se olis sit mun. Ainoo vaan, että ydinvoimala on ihan lähellä. Se kun mossahtaa niin siinähän ollaan. Mutta siihen tonttiin kuulu saarikin! Laitoin lottoa vetämään. Kalliorantaa siinä ei kyllä taida olla...

Punarinta lauloi tänään, lehtokurpan oon nähny jo aiemmin - tai siis kuullut - ja olipahan olevinaan kuin punakylkirastaskin olis laulanu, mutta sitä en vielä laita varmaksi havainnoksi. Nelisenkymmentä on nyt koossa. Perhosia oli tänään paljon liikkeellä!

Kuopuksen harrasteasioita tässä. Se kuuraa kloriitilla noita luita, ja ämpärissä on ollu liossa jonku näädän tai vastaavan pääkallo, jossa oli vielä kudosta jäljellä. Kuulemma hajuaistille ottaa sellasen putsaus.