sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Kipeitä kalloja, valkeita kalloja

Lauantai meni harakoille. Monena päivänä kaihertanut päänsärky - joka oli aiemmin pysynyt kurissa normi särkylääkkeillä - räjähti aamuyöllä kunnon migreeniksi. Lääkkeen ottamisen jälkeen ajelehdin kummallisessa unen ja valveen rajatilassa, kunnes lääke alkoi vaikuttaa ja kipu antoi unelle vallan. Nukuin puoli kymmeneen. Nousin keittämään aamupuuron mulle ja tytölle, söin ja takaisin sänkyyn. Nukuin pari tuntia. Sitten taas ylös, laitoin ruuan, söin, latasin tiskikoneen yms. ja takas sänkyyn. Taas pari tuntia unta.

Ei se sitten ihme ollut, että kymmenen aikaan illalla olin laittamassa raparperipiirakkaa uuniin ja lopuista mitä jäi yli, keittelemässä pienen sopan. Olipa se hyvää, pitkästä aikaa! Mutta ihan hirmuisen kirpeää ja hapanta vaikka sokeria oli hyvin reilusti. Tein piirakan K-ruokasivun ohjeen mukaan, pohjaan tuli 3dl jauhoja ja leseitä, puoli dl sokeria, muna ja desi rasvaa. Kuivaksi jäi kyllä, olisin kaivannut siihen vähän lisää jotain notkistusta. Ja vähän enemmän sokeria. Mutta on mulla kaks purkkia vaniljasoossia :)

Toista raparperiä en ees löytäny sieltä nokkosten ja muiden ruohojen seasta, piti pukea pitkävartiset kumpparit ja tuulitakki päälle, että uskalsi edes lähestyä. Se on meidän aidan ulkopuolella, ei trimmeröidä sieltä. Mistä mieleen, että pitäs taas trimmeröidä... hurjaa vauhtia kasvaa kaikki!

Ja kaksista parin tunnin päikkäreistä huolimatta nukuin yölläkin.
 Supikoira, kauris ja hirvi.

Lepäntyppykärsäkäs uudella mekollani.

Sisko näki lehdessä paikallisen vaateliikkeen mainoksen, ja halusi käydä siellä. Oon aina aatellu, että siellä on vaan tätien ja mummojen vaatteita (niinku vähän oliki) ja hirveällä hinnalla (ihan aiheesta toki, työ ja laatu maksaa) joten en ole koskaan käynyt, vaikka välillä ohi kulkenutkin. No, sisko osti mulle sitten yhen vaatteen ja ite ostin alennusrekistä toisen; mekon, joka oli yksinkertaisesti niin ihana päällä, vaikka en tympeähköistä väreistä niin tykännytkään - siskon mielestä kyseiset värit sopii kyllä mulle... Ja laskokset kohdallaan, suomalaisen naisen mallilla tehty.

Kysyin esikoiselta, mitä se tykkää mun uudesta mekosta, se sano että näyttää itsetehdyltä :D No, jokuhan sen on tehnyt. Mutta kyllähän mie saan jo mummovaatteisiin pukeutua, kun olen tässä iässä.

12 kommenttia:

  1. Komeat nuo kallot, koristeeksi puutarhaan laittaisin.
    Joo, suomalaisen naisen kenkä ja vaate ei sovi minulle. Jalkaterä on pitkä ja kapea (Italiassa asuessa löysin hyvin kenkiä) ja samoin koko kroppa, vaikka ei kovin kapea enää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kans huomannut, että italialaiset kengät on just sellasia. Gaselleille tehtyjä :) mun jalka levenee vanhemmiten niinku suvussa näyttää olevan tapana.
      Ei muuten Operaa saa enää ladattua ollenkaan tähän koneelle... :( pakko vissiin opetella käyttään muita. Pöh.

      Poista
    2. Opera on vähän nirso, jos sulla ei ole viimeisin käyttis-versio, niin se voi oikutella.

      Poista
    3. No, se on oikutellut, kuten tiiät :D

      Poista
  2. Kalloteema sulla ;-)'
    Toivottavasti sun kallo on jo parempi. Noita toisia ei enää mikään pelasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pelasta, kaks niistä on tyrmätty junalla ja yks autolla.

      Poista
  3. Ahkerana olet taas touhunnut :-) Meillä kasvaa enää yksi vaivainen raparperi - voi sitä rassukkaa.

    VastaaPoista
  4. Täälläki ois jo raparperin varret syötävän kokosia, ei huvita näin lämpimällä laittaa uuniakaan päälle. Viime kesänä tein raparperi hilloa, laitoin hillosokeria mutu-tuntumalla, hyvää oli ja säily hyvin.

    VastaaPoista
  5. Ainakin kuvassa näkyvä kuosi näyttää hienolta. Minä luultavasti tykkäisin kovasti.

    Mitähköhän tyttäresi mun mekoista, jotka ovat juuri tekopuolessa, sanoisi? :-D Kun saattavat tosiaan vähän näyttää itse tehdyiltä. Miehen arvosteluihin en näissä asioissa kauheasti luota, kun hänen mielestä, kaikki mitä itse teen on niin mahtavaa ja upeeta ja ties mitä. Liekö koskaan siis uskonut, että osaa se muija muutakin tehdä, kuin vain koneella tai nenä kirjassa istua.

    Meillä alkaa olla raparperikausi ollutta ja mennyttä. Juhannuksen jälkeen niitä ei täällä enää ole myynnissäkään missään. Sitten alkaa jo olla oksaalihappopitoisuus niin korkealla, ettei enää ole hyväksi syödä. Jonkin verran olen pakastimeen säilönyt, mutta tuoreena ja sesongin aikana se on parasta. Raparperijäätelöä on tullut tehdyksi usein ja siihen voi hyvin käyttää pakastettuja varsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta siehän osaat maalataki aivan upeasti ja mahtavasti! Ehkä oot pitäny kynttilää vakan alla?

      Mekossa on ruskeaa, ja se ei oo mun lemppariväri. Mutta eihän mun sitä ite tarvi juurikaan katella.

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...